Hetkinen!
Millä oikeudella te otatte ihmisiä kiinni? Kenellä on kiinniotto-oikeus? Kenties poliisilla määritellyin edellytyksin. Valtiolla, hallituksella, hallinnolla, työministerillä, puolueilla, eduskunnalla, työ- ja elinkeinotoimistolla tuskin on oikeutta ottaa ihmisiä kiinni. Kyseessähän olisi vapauden riisto? Eivätkö kiinniottajat jo pelkillä aikomuksilla syyllisty rikolliseen menettelyyn? Eikö heille tule mieleen että heillä ei ole oikeutta? Eikö tällaiset aikeet ja teot tule saattaa oikeuden tutkittaviksi?
Hallitusohjelman ja politiikan kukkanen on aktivointiaste. Hallitus kehuu kunnianhimoaan nostaa aktivointiasteeksi 30 %.
Mitä on aktivointi?
Kuka aktivoi ketä? Miksi ja millä oikeudella, millä perusteella ja mihin? Tärkein kysymys: kenet on tarpeen aktivoida? Minäpä keksin yhden aktivoitavan kohteen: poliitikot, edustajat, puolueet, ministerit – heidät pitää aktivoida vuoropuheluun kansalaisten kansa sosiaalisessa mediassa. Ehdotan aktivointiasteeksi nykyisen 5 %:n sijasta 80 %, kunnianhimoa.
Mitä on aktiivinen työvoimapolitiikka?
Sanaan sisältyy maailman nurin kääntävä ideologia: ihmiset eivät olekaan ihmisiä vaan työvoimaa. Onko elämän tarkoitus olla työvoimaa, jonkun toisen hyödynnettävissä? Ei ole. Hallituksella tai kellään muullakaan ei ole moraalista oikeutta käyttää työvoima-sanaa.
Hallitusohjelmasta löytyy muitakin herkkupaloja:
”Suomi tarvitsee kaikkien kansalaistensa työtä.” Hetkeä myöhemmin: ”Luodaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa pelisäännöt palkattoman työharjoittelun käytöstä työvoimapalveluissa.”
”Varataan riittävät resurssit työttömien työkyvyn arviointiin ja tarvittavien palvelujen piiriin ohjaamiseen.”
”heikentynyt työmarkkinakelpoisuus”
”vaikeasti työllistyvien tueksi työhön valmentajia ja -ohjaajia”
”tarjotaan yhteiskuntatakuu” – Huomatkaa passiivi-ilmaisu, tarjotaan ulkoa, ylhäältä. Eikö ihminen ole olemuksellisesti itse itsensä takuu kuin ulkopuolelta taattava?
”työttömien työmarkkinavalmiuksien parantamiseen panostetaan”. – Sana ’panostetaan’ tuo mieleen Norjan. Toisekseen sana työmarkkinavalmius – on kuin armeijassa olisit.
”kannustavuutta lisätään” – tämä on peitelty ilmaisu pakotamiselle (toisessa päässä mielivaltaisille eduille).
”nuoret pystytään sijoittamaan toimenpiteiden piiriin” (Arto Satonen eduskunnassa). – Satosen kaltaiset ovat siis sijoittajia, nuoret ovat sijoitettavia, heidät sijoitetaan toimenpiteiden piiriin. Eikö tällainen kieli ole ihmisyyttä loukkaavaa?
”suurin panostus yksityisen sektorin palkkatukeen on oikea arvovalinta” (Arto Satonen)
”nuorista pitää voimakkaalla otteella pitää kiinni, kaikki aktiivitoimenpiteet pitää ottaa voimakkaampaan käyttöön” (Markku Eestilä)
”ketkä kaikki ovat toimenpiteiden kohteena” (Harri Jaskari)
”työmarkkinakelpoisuus”. – Eikö tämä ole kummallista kieltä? Mitä on työmarkkina? Meidänkö pitää olla kelpoisia sinne jonnekin? Kuka meidät määrittelee ja millä oikeudella ?
Toimivallan ylitys (selittää myös Norjan tapahtumia)
Hallitusohjelma huokuu läpeensä ihmisen alistamista ja epäluottamusta.
Missä on humanismin ja politiikan tutkimus? Tutkijat eivät osaa kysyä perustavia kysymyksiä, saatikka etsiä ja muotoilla humaanimpaa politiikan kieltä ja käytäntöä.
Politiikasta puuttuu ihmislähtöinen positiivinen innostava idea. Kataisen hallituksen ohjelma on tässä suhteessa ehkä kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Itse he kyllä ylvästelevät.
Tältä suunnalta löytyy pohjimmainen syy myös siihen mitä tapahtui Norjassa. Syy ja ratkaisu on kaikkea muuta kuin aselaki ja ihmisten uuskyttäily.
Poliitikot ylittävät toimivaltansa kun he sanovat ottavansa nuoria kiinni, kuntouttavansa, valmentavansa, aktivoivansa.
(Keskustelua US-Puheenvuorossa)
essee.net 