elokuu 2011


Historian tutkija Markku Jokisipilän kirjoitus ”Järjen veit ja minusta orjan teit” on lukemisen arvoinen (Turun Sanomat 31.8. linkki).

Yliopistoväki on ollut nössöäkin nössömpää. Suurliike-elämän, ministeriön ja muutaman poliitikon on annettu pyöritellä miten tahansa. On viekoteltu, piinattu ja orjuutettu jopa ilmiselvin valheellisin argumentein. Nykyinen pääministeri Katainen kutsui tätä fantastiseksi. Eduskunnassa hallituspuolueet vihreistä alkaen pakahtuivat riemusta yliopistoja uudistaessaan.

Markku Jokisipilä palauttaa mieliin uutisen, jonka mukaan Aalto-yliopisto ei enää mahtunut 500 parhaan joukkoon Shanghai-listalla. Toki listalle mahtui joukko muita suomalaisyliopistoja: Helsinki, Turku, Oulu, Itä-Suomi.

Lahjoituspääomia yliopistoille kertyi kaikkiaan 337 miljoonaa, siitä Aallolle 200 miljoonaa. Valtion vastinrahaa Aalto saa siten 500 miljoonaa kaikkien muiden yliopistojen saadessa yhteensä 342,5 miljoonaa.

Eikö tällaista yhden (muita alemmaksi listatun) yliopiston suosintaa ole pidettävä yhdenvertaisuuden loukkauksena tai peräti kansallisena rikoksena? Rahojen jaon perusteet?

( http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/252632.html )

Entä Jyväskylän yliopiston palkkiot

Aiheeseen pitää palata erikseen, lämmittelyksi muutama lehtikirjoitus aiheesta:

Kreikan tauti pesi yliopistoon

Yliopistoja johdetaan huippupalkoilla
Yliopiston hallituksen palkkiokulut yli kymmenkertaistuneet

Mainokset

Ranska asettaa kolmen prosentin veron yli 500 000 euroa vuodessa ansaitseville. Veroa kannetaan kunnes valtion alijäämä laskee kolmeen prosenttiin kansantuotteesta (linkki).

Ranskalainen liike-elämäryhmä vetoaa poliitikkoihin rikkaiden verotuksen kiristämiseksi (linkki): ”rahallinen panoksemme ei ole ratkaisu sinänsä: sen on oltava osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta.”

Huomatkaa sanat ’osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta’ – eivätkö ne olekin vallankumouksellisia. Euroopan ja maailman yllä liikkuu jälleen aave. Edellisen aaveen pani merkille Karl Marx.

Sijoittaja Warren Buffett ehdottaa lisäveroa amerikkalaisille, joiden tulot ylittävät miljoona dollaria vuodessa, lisäporras kymmenen miljoonan kohdalle (linkki). ”Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia tulla toimeen, me upporikkaat saamme yhä hämmästyttäviä verohelpotuksia… 1980-1990-luvuilla verot olivat paljon korkeammat, silti niiden aikana luotiin 40 miljoonaa työpaikkaa.”

USAn talouskriisin syynä on pidetty Bushin verohelpotuksia suurituloisille. Obama on yrittänyt niitä perua. Suomen talouden kriisin syy ollaan löytävinään vain ulkomailta. VM, hallitus, puolueet ja talouden eliitti vaikenevat 2000-luvun prosenttiperusteisista miljardialennuksista suurituloisille. Kataisen hallitusohjelman piiloydin on alennusten häivyttäminen pois mielistä. Vihreät, vas, sd, kok, rkp ja kd ovat kaikki yhtä osallisia.

Nyt Ranskasta ja osin USAsta nousee uuden moraalin aikakausi, peräti liike-elämä vetoaa veronkorotusten puolesta. Sen sijaan Suomessa Katainen ja elinkeinoelämä ehdottelevat prosenttiperusteista tuloveroalennusta.

Ennemminkin Suomessa tarvitaan 5 – 10 vuoden projekti, jossa prosenttiperusteisilla tuloveron korotuksilla (ennallistamisella) hoidetaan kuntoon julkisen talouden kestävyysvajeet, alijäämät ja velat, yhteiskunta ja talous palautetaan terveelle pohjalle.

Veronkorotusten vaihtoehtona voi osin olla palkka- ja eläkekatto. Julkishallinnon palkkakatoksi ehdotan 5000 euroa kuukaudessa. Tämä koskee kaikkea henkilöstöä, myös kansanedustajia, ministereitä, ay-liikkeen johtajistoa ja henkilöstöä (toki muitakin). Kuka tahansa pärjää sillä erinomaisesti, missä siis moraali?

Eläketurvakeskuksen ja Liisa Hyssälän eduskunnalle antama todistus eläkekaton mahdottomuudesta joutaa jätteeksi. Eläkekatoksi kaikille 5000 euroa kuukaudessa, jos sitäkään.

Pörssikielellä tätä kutsutaan korjausliikkeeksi. Se kuuluu normaaliin elämänmenoon, kurssit tulevat välillä alas. Näin yhteiskunta vakautuu.

Korjausliike voi saman tien olla kansojen välinen veromoraalikilpailu. Suomeltakin löytynee kilpailukykyä, ellei myöhästy lähdössä. Kannattaa yrittää, onhan Suomi yrittäjyyden maa. Ehdotteliko Tuomioja tällaista?

Moraalikilpailun häviäjiksi Suomessa on veikattu vihreitä. Heidän pelinsä – jalkapallotermein – on pakannut pieneksi. Itämeren miljoona, kehytonni tai karhujen ammunta ovat heille megaongelmia samaan aikaan kun Ville Niinistö sivulauseessa ohimennen julistaa vihreiden tuen Kataisen prosentuaaliselle veroalennukselle (HS 25.8.). – Olisiko ”maailmanlaajuinen tulonlähteiden ja menojen uudistus” sittenkin visiokkaampaa kuin Heidi Hautalan iänikuinen kehytonni. Ei tartu ranskalaishenki Suomen vihreisiin.

Mitäpä heistä. Osoittautuuhan veromoraalikilpailu jopa EU:n pelastajaksi. Maailman katse kääntyy ranskalaisviritteiseen henkiseen johtajuuteen. EU:n rooli ilmastopolitiikankin edelläkävijänä saa vihdoin globaalin tunnustuksen.


Suunnittelukokous?

Miten veromoraalikilpailu saadaan liikkeelle Suomessa? Tarvittaisiinko suunnittelukokous? Tämän kirjoituksen kommenttiosiossa voi tehdä ehdotuksia ajankohdaksi ja paikaksi. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse juhani.kahelin@essee.net

Lähteitä, lukemistoa.

Ranskan veropolitiikan uutisointeja: Uusi Suomi. Taloussanomat. Financial Times.
Warren Buffett’n ehdotus: MTV3.

Työ- ja elinkeinoministeriö jarruttaa Pyhäjärvelle tyrkyllä olevaa hiukkastutkimuksen jättilaboratoriota, kertoo YLE.  Aiemmin Tekniikka & Talous kertoi hankkeesta:

”Pyhäjärvi on noussut ykkösvaihtoehdoksi suuren eurooppalaisen hiukkasilmaisimen sijoituspaikkana, uutisoi Ylen Oulun alueuutiset. Valtavaa, neutriinoja tutkivaa observatoriota on kaavailtu Pyhäsalmen kaivoksen uumeniin…

Laguna-ilmaisin olisi ensimmäinen EU-maiden yhteinen tutkimuslaitos Suomessa. Toteutuessaan sen mukana lähialueelle asettuisi 50-100 kansainvälistä huippututkijaa, minkä lisäksi hanke työllistäisi rakennusvaiheessa jopa tuhansia henkilöitä. Hankkeessa on mukana kaikkiaan noin 40 laitosta 13 maasta…”  (T&T:n juttu 1.8. kokonaisuudessaan, vaatinee rekisteröitymisen)

YLEn uutinen 23.8. kokonaisuudessaan:

”Pyhäjärven havittelema jättilaboratoriohanke ei ole nytkähtänyt kesän aikana eteenpäin. Työ- ja elinkeinoministeriössä mietitään muun muassa sitä, mitä laitos tulisi Suomelle maksamaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö toppuuttelee Pyhäjärven toiveita saada EU-maiden yhteinen Laguna-tutkimuslaitos paikkakunnalle.

Ministeriön kaivosylitarkastaja Pekka Suomela sanoo, että Pyhäjärven havittelema jättilaboratoriohanke ei ole edennyt kesän aikana, sillä ministeriössä pohditaan muun muassa miljardilaitoksen hintalappua Suomen valtiolle.

Suomelan mukaan hankkeella on edelleen kovia kilpailijoita, vaikka Pyhäjärveä onkin pidetty otollisena paikkana EU-maiden yhteisen hiukkasfysiikan tutkimuksiin.”

Kirjoitin YLEn nettisivulle kommentin:

”Suomen valtio on tiedevihamielinen.
Lapissa räävitään malmien saamiseksi viimeinenkin kallionkieleke, houkutellaan ja päästetään ulkomaiset sijoittajat, maanitellaan suomalaissijoittajia ja valtion kehittämisrahoja. Kun olisi mahdollisuus saada ihmiskunnan syvintä ja terävintä tiedetietämystä Suomeen, niin työ- ja elinkeinoministeriö alkaa niristä ja narista.
Suomi voisi ’profiloitua’ syvätieteen maana. Siinäpä olisi sitä ’brändiä’.
Käykääpä Genevessä CERNissä – mikä globaali tiedemaailman risteyspaikka. Vierailijoitakin virtaa ees taas.”

Poimintoja muiden kommenteista:

– TEM on näköalattomasti luvannut ydinvoimarakentamista pohjoiseen, eikä muuta tulevaisuutta nyt oikein edes nähdä!
– Rahaa riittää tuhlattavaksi erilaisten taideyliopistojen ja Aaltoyliopistojen tarpeiksi, mutta kun pitäisi kehittää jotain kauempana päättäjistä tulee stoppi.
– Turhaa me tehdään ja tutkitaan kaikkea super-, nano- ja biohypettä, mitä kaikki muutkin tutkivat. Yritetään kerrankin olla omaperäisiä ja omaehtoisia eikä pelkkiä perässäkulkijoita.

Kaivosalan hankkeisiin TEKESiltä löytyy kymmeniä miljoonia. Kauppalehdessä  22.8. yksi rahansaaja (Spinverse Oy) hehkuttaa  otsikolla ”Kaivosalan vahva renessanssi”.

Kiehtovimpaan tieteen kärkeen ei rahaa enää löydykään. Suomi on maanmöyrijöitten, turpeen tupruttajien ja ylitarkastajien maa. Ei sivistyksen eikä tieteen.

Riikka Söyring pyysi US-Puheenvuoron kommentissa tietoa valtion aikeista säätää kastrointilaki seksuaalirikollisille. Kuvassa 1 on ote Helsingin Sanomien uutisesta 16.7.2011. Kuvassa 2 on ote lääkärin kirjoituksesta Aamulehdessä 20.7.2011.

Oikeusministeri Tuija Brax antoi kastrointiesityksen eduskunnalle 2010, esitys raukesi. Lakiesityksen numero oli 310/2010, linkki:

http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+310/2010&base=erhe&…

Enni Kulovaara antoi jo kommentissaan linkin myös YLEn uutiseen:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/07/oikeusministeri_kanna…

Tieteenpäivillä 2009 oli yhtenä teemana ”Parempien oikeus elämään”. Professori Marjatta Hietala esitelmöi 1930-luvun sterilisaatiopolitiikasta Suomessa ja muualla Euroopassa. Hietalan ja muutaman muun esitys löytyy linkistä (älkää järkyttykö):

http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2009/torstai.html

Lopuksi huumoriosio (sellaiseksi tarkoitettu).

Yllä mainitun HS:n kastrointiuutisen luettuani olin tuohtunut monta päivää. Kokosin ajatelmia kirjoitukseksi aiheesta. Sitten unohdin koko jutun, kunnes nyt sen taas löysin. Mitä minulle tapahtuu, jos laitan silloisen luonnokseni tähän sellaisenaan:

LUONNOS Meiltä leikataan munat

Asenne on merkille pantavin. Huoletonta, huitaisevaa, tuosta vaan kastroimaan, antaa mennä, lääkäri rulaa reseptin, ubiikisti apteekkiin. Tällainen asenne, huolettomuus, huitaisevuus, analyysin rajoittuneisuus, näkökulman yksikulmaisuus on pelottavaa.

Samantapainen asenne luonnehtii Kataisen hallituksen ohjelmaa: maailman luuserit kastroidaan, aktivoidaan, kuntoutetaan, työmarkkinaistetaan. Maailma on jakautunut kuntouttajiin ja kuntoutettaviin. Kuka määrittelee ’kunnon’? Tarkoittaako se sukupuolista kuntoa? Pitäisiköhän naisiakin kuntouttaa, pajoittaa (pajatoiminta)?

Pehmeä analyysi olisi tarpeen. Miksi Jeppe juo? Luontaisen kanssakäymisen mahdollisuuksien luominen. Päättäjillä itsellään on sosiaalisten taustojensa ansiosta tyydytystä tuova sosiaalinen elämä, he eivät osaa tai halua kuvitella että suurella osalla ihmisiä ei näin ole. Päättäjien maailma on valintatavasta johtuen yksipuolinen. Jos päättäjät valittaisiin arpomalla, niin nykyinen yksipuolisuus tulisi ehkä esiin.

Nyt analyysi katkaistaan, nähdään asia (tässä tapauksessa seksuaalirikollisuus) yhdeltä suunnalta, pinnalta, reaktioista, tuskasta, analyysi leikataan poikki.

Mikähän olisi (mieskastraatiota) vastaava toimenpide naisille? Leikkisästi, kärjistäen, ironisesti: naispihtaajille tehdään ”käänteinen kastraatio”, annetaan piristävää lääkettä, tietenkin lain voimalla, eduskunnan päätöksellä, toki omavalintaisesti. Voi mikä markkinarako, uuskestävän (vihreän) talouden siemen, aktivointiasteeksi vähintään 32 % (vertaa hallitusohjelman aktivointiaste). Naisaktivoitavalta ei kysytä, miksi pihtaat (kun ei miehiltäkään kysytä).

Miksi uusmodernin rodunjalostuksen innokkaimpia vaatijoita ovat juuri vihreät? Se ei vaikuta edes lipsahdukselta. Aiemmin vihreät ovat vieneet tohtoreita oikeuteen, asetelleet jalkapantoja läheisille, vaatineet mielipidekasvatusta väärinajatteleville, säätäneet ekologisia pakkolakeja. Tällainen ”vihreys” on pelottavaa. Mikä on seuraava askel? Meiltä leikataan munat.

Jos tällainen asenne aina vaan voimistuu politiikassa, niin onko aika sanoa: nyt riittää.

Rotu jalostuu, kun pahikset steriloidaan. Ketkä meistä ovat pahiksia, tänään, huomenna, impivaarassa? Rotua jalostamalla luonto monimuotoistuu, niinkö? Kunnianhimoinen tavoite: pyhäkouluväen, rovastien, korkeimman oikeuden puhdas ja kirkas maailma. Kuka olisi uskonut, että nykyeugenikkoja joutuu eniten pelkäämään?

Mikäli maailmassa jotain masentavaa on, niin se on miehiä yksipuolisesti ja tunteettomasti syyllistävä, ymmärrysrajoitteinen, epäanalyyttinen, pinnallinen feminismi. Tunteettomien feministien intohimo on kastroida viimeinenkin mies, sukupuuton kuudes aalto.

Demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät hallituksen tapaa hoitaa köyhyyttä nostamalla työttömän työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa. Helsingin Sanomat, professori Olli Kangas ja Peter Rumjantzeff näkevät asian toisin. Hallituksen paketti hyödyttää isopalkkaisia monin verroin enemmän kuin vähätuloisia (kuva 1). Miksi tasa-arvoisemmat perusturvalohkot unohdettiin? Poliitikot jättävät kertomatta ja viljelevät epäselviä puheita.

Kuva 1. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (ote)

Kelan etuuksien jakauma ja ajallinen kehitys näkyy kuvassa 2. Työttömyysturva on siinä yllättävän kapea siivu. Vuonna 2009 Kelan työmarkkinatuki oli 762 milj. ja peruspäivärahat 166 milj. Työttömyyskassojen ansiopäivärahat olivat 1 780 miljoonaa. Kela-etuuksien joukosta olisi voitu koota aito köyhyyspaketti, mutta hallituspuolueet halusivat tukea isopalkkaisia ja ammattiliittojen jäseniä.

KELAn etuuksien jakauma ja kehitys

Kuva 3 herättää kysymyksiä.  Miksi ”työmarkkinatuki” luotiin vuonna 1994? Kuvan perusteella työmarkkinatuella syötiin pois Kelan peruspäivärahat. Ajettiinko ihmiset piilopakolla työn tarjoajiksi ja ammattiliittojen jäseniksi?

KELAn maksamat työttömyysturvaetuudet

Työmarkkinatuella on kolme ehtoa: työkykyisyys, työmarkkinoiden käytettävissä olo sekä tuen tarve eli että ei ole muita (perhe)tuloja. Verrataanpa tätä perustuloon. Perustulon erityisansioksi olen mieltänyt sen, että ihminen olisi vapaa, ei laiskottelemaan vaan luomaan elämäänsä ja maailmaa. Lähtökohtaisesti ihminen ei olisi toisen (”työmarkkinat”) käytettävissä, ei olisi ulkoa määriteltyjä ehtoja, käytettävyysvaadetta, työssäoloehtoa, valvontaa eikä pakkoja. Näin vapaan maailman tulisikin rakentua.

Ehdollistaminen työmarkkinatuella tai hallitusohjelman muilla tempuilla riistää ihmisen perusvapauden. Vapaudenriisto on vastoin ihmisarvoa, vastoin ihmisoikeuksia, vastoin perustuslakia. Kuinka ironista ja tuomittavaa onkaan, että Suomessa demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät vapaudenriistopolitiikkaansa historialliseksi. Kokoomus on sitäkin häijympi, nuoret on ”pidettävä kiinni”, sanoi edustaja Eestilä eduskunnassa 28.6. Miettikää noita sanoja, ja ihmisen arvoa. Olemmeko me kiinni pidettäviä koiria?

Jo sana ”työmarkkinatuki” on absurdi, nurin kääntävä, alistava? Rehellisempi sana olisi ”vapaudenriistoraha”.  Politiikkaa tehdään ja mieliä muokataan sanoilla, kielellä, retoriikalla, puhunnalla.

Historiallisen uuden ajan (1500 – 2000) paras juonne on ollut ihmisen vapauden pohdinta, pyrkimys kohti vapaata maailmaa. John Stuart Mill oli yksi pohdiskelija. Liberaaleille vapaus näyttäytyi elinkeinojen vapautena. Suomessa 1960-luvulta alkaen ihmisen vapaudelle on rakennettu ehtoja ja rajoitteita. Ehdollistaminen kiteytyy sanontaan ”työmarkkinoiden käytettävissä olo”: Menevätkö ”työmarkkinat” ihmisen vapauden yli, pakottavat ulkoa käsin?

Ei, tämä ei ole vapaa maailma. Kataisen hallitus on orjaisäntien hallitus. Historiallisen käänteen aika on, toden totta. Te jotka eduskunnassa hehkutitte hallituksen perusturvapaketin hístoriallisuutta, olitte oikeassa mutta suuntanne on väärä.

Mistä käsin ihmisen vapautta ja – arkisemmin sanoen – luontaista perusturvaa voitaisiin hakea? Heitän kolme lähtökohtaa:

  1. Nykyetuuksien tasa-arvoisemmat elementit (Olli Kankaan mainitsemia)
  2. Niin sanottu perustulo
  3. Reaaliperustan yhdenvertaisuus

Luontevin ja kestävin vapauden perusta lähtee liikkeelle yhteiskunnan ja elämisen reaaliperustasta: miten voi kouluttautua ja sivistäytyä, viisastumisen mahdollisuus, omistus- ja hallintaoikeuksien yhdenvertaisuus, elinkeinovallan ja -vastuiden tasasuhtaisuus, poliittisen vallan hajautuneisuus kansalaisille ynnä muu vastaava.

Reaaliperustan tasolla viime vuosikymmenten kehitys on ollut kielteinen. Nyt Kataisen hallitus ja sen kuusi puoluetta pahentavat asiaa, valitsevat perusturvaksi ehdollistavan työmarkkinatuen sekä tuloeroja kasvattavan päivärahan. Taustalla on työmarkkinajärjestöjen vallankaappaus ja valtiopetos.

Perustulossa saattaisi olla ideaa edellyttäen että reaaliperusta on yllä kuvatusti yhdenvertainen. Nyt näin ei ole.

Järkyttävää on, että vihreät aina vaalien alla kaupittelevat perustuloa nykyrakenteiden päälle liimattuna, ehdollistuneeseen ja eriarvoistuneeseen maailmaan. Vihreiden ideologia ei ole ihminen sinänsä eikä vapaus sinänsä, vaan ihmisten ajaminen työmarkkinoiden käyttöön myös perustulon avulla. Vihreät kehuvat Kataisen hallitusohjelmaa, vaikka sen perusturvapolitiikka on perustulon vastainen (ainakin käsitykseni mukaan). Eikö tällainen menettely ja tällainen puhe ole vaalipetos? Perustulopopulisteina 2011 vaalien alta muistan ainakin seuraavat: Ville Niinistö, Johanna Karimäki, Ville Ylikahri, Satu Haapanen, Touko Aalto.

Lukemistoa, viitteitä:

Olli Kangas: täsmällisyyttä perusturvapuheisiin
Peter Rumjantzeff: Demarien perusturvapopulismi

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (yllä kuva 1)
Hallituksen esitys työttömyysturvalain muuttamisesta (ansiopäivärahan laskentakaava, taitekohta ynnä muuta)
Outi Alanko-Kahiluodon puhe eduskunnassa 28.6.2011 (ota siitä selvää)
Ville Niinistö 17.8.2011 (mikä on vihreiden keskeinen ehto)

Kaikkien sota kaikkia vastaan – tällaiselta näyttää läntinen maailma taas tänään. Raunioille pitäisi valaa uudet peruskivet. Kilpailevia ehdotelmia vyöryy ylitsemme. Miten jäsentää, koota ja arvioida niitä? Oheinen kuva on ehdotelmani.

Erotan kaksi yhteiskunnan ja talouden perustyyppiä: viettymyksen maailma ja hillinnän maailma. Sanat ovat pelkistettyjä. Hillintä voi tarkoittaa myös kohtuutta, vastuuta, ymmärrystä, vakautta, tasapainoa, jatkuvuutta. Viettymys tarkoittaa myös oravanpyörää, pakkokannustamista, piilopakkoja, rajatonta kasvua, laajenemisvimmaa.

Miten viettymys tai hillintä ilmenee taloudessa, entä politiikassa? Mitä seuraamuksia niistä aiheutu?

Asettamalla samaan kuvioon viettymyksen ja hillinnän, talouden ja politiikan saamme neljä erilaista tulevaisuuskuvaa.

Maailma 1: hillitön talous, paperistuminen, rahallistuminen, rahanluonti yli reaalin, velallistuminen, finanssi-illuusiot, talouskuplat, roskavelat, kriisit, oravanpyörä, osakeyhtiö, keinotekoinen kysyntä (paperiraha, elvytys tai keynesiläisyys).

Maailma 2: politiikan edustuksellisuus, etääntyminen, narsistuminen, ammatillistuminen, viehtymys  valtaan, ay-liike.

Maailma 3: kohtuutalous, ymmärrysperusteisuus, paikallisen ja maapalloisen vastuun taju, degrowth, leikkisyys.

Maailma 4: kohtuupolitiikka, kansalaisuusperusteisuus, osallisuus, suora demokratia, sosiaalinen media, vuorovaikutteisuus, kuuntelevuus, keskustelevuus, luottamus, legitimiteetti.

Mikä näistä maailmoista miellyttää?

Uuden ajan alussa Hobbes puhui pidäkkeistä. Kuinka mainiosti sana istuisikaan meidän aikaamme! Poliittinen demokratia vaaleineen ja edustuselimineen kehittyi vuosisatojen mittaan yhdeksi pidäkkeeksi.

Talouden alueella kehitys on kulkenut vastakkaiseen suuntaan, pidäkkeistä irtautumiseen. Dramaattisin askel oli osakeyhtiö. Se antoi harvoille toimijoille voimavarat ja valtaa monin verroin enemmän kuin mitä yksilöllä sinänsä olisi ollut. Sen sijaan vastuun osakeyhtiö rajasi osakepääomaan, murto-osaan yhtiön toiminnallisesta vallasta. Tämä mekanismi muunsi läntisen maailman peliksi, vastuusta irtautumiseksi. Irtautumisen tiellä on tultu tämän päivän kriiseihin. Väestön enemmistö on syrjäytynyt, talous on ohentunut petolliseksi rahojen, finanssien ja pääomien peliksi. Kansa taistelee tätä peliä vastaan juuri nyt Chilessä, Israelissa, Ateenassa, Lontoossa.

Talouden irtautuminen on ollut niin raju, että politiikan pidäkejärjestelmä on menettänyt merkityksensä. Poliittiset järjestelmät ovat mahoja, voimattomia, sivusta seuraavia pikkulapsia.

Kestävän maailman uusi tienviitta löytyy ruudusta 4 eli kohtuupolitiikan alueelta. Politiikan käytäntöjä on hajautettava alaspäin, ei ’huiputettava’ ylöspäin. EU-liittovaltio tai maailmanhallitus olisivat etääntynyttä ylhäältä hallintaa. Edustuksellisuus muotoutui vuosisatojen kuluessa, mutta nykykatsannossa edustuksellisuus näyttäytyy vanhakantaisena, kömpelönä. On hakeuduttava kohti kansalaisperusteisuutta, osallisuutta, suorempaa demokratiaa, sosiaalista mediaa, digikulttuuria, sivistyksen palautumista väestölliseksi.

Talouden ja pörssien kriisejä ei hoideta ohutsääntelyllä ylhäältä (Ville Niinistön keppihevonen). Politiikalla on avattava talouden perusteet, yhtiö- ja yhteisömuodot, vastuiden ja valtuuksien tasapainot, vallan tasa-arvo.

Hämmästyin, kun Seppo Oikkonen kirjoittaa näin: ”suurella osalla suomalaisista on maahanmuuttajiin kohdistuvia kielteisiä ja vähintäänkin varauksellisia tuntemuksia.”

Omalta kohdaltani olen eri mieltä. Maahanmuuttajat ovat maailman ihanimpia ihmisiä.

Valtion työpaikalla vaihtui pari siivoojaa. Ovatkohan vietnamilaisia, arvelin ulkonäön perusteella. Aamuisella kahvitauolla naiset juttelivat keskenään tosi vilkkaasti. Mitä kieltä tuo on, uskalsin kysyä. – Kiinaa, me ollaan samasta maasta, he vastasivat suomeksi hymyn kera. Hienoa, sanoin.

Mielestäni nämä kaksi siivoojaa ovat työpaikkani hienoimmat ihmiset. He tervehtivät iloisesti. He tekevät työtään antaumuksella. Jos he huomaavat että kärry on kulkijan edessä, he väistävät sitä vikkelästi. Tällä en ota kantaa siihen mitä työtä maahanmuuttajat tai muut tekevät. Tekipä itse kukin mitä tahansa, yksi ja sama. Olennaista on ihmisyys, olemus, suhtautuminen.

Suomeen ja Suomesta saa mielestäni liikkua ihmisiä paljon paljon enemmänkin kuin tähän asti. Liikkuminen rikastuttaa, tuo virikkeitä, vertailua ja vertaisuutta, ilostuttaa ja virkeyttää.

Maahanmuuttajat ovat maailman ihanimpia.

Tervetuloa.

(Kommentointia US -Puheenvuorossa)