Demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät hallituksen tapaa hoitaa köyhyyttä nostamalla työttömän työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa. Helsingin Sanomat, professori Olli Kangas ja Peter Rumjantzeff näkevät asian toisin. Hallituksen paketti hyödyttää isopalkkaisia monin verroin enemmän kuin vähätuloisia (kuva 1). Miksi tasa-arvoisemmat perusturvalohkot unohdettiin? Poliitikot jättävät kertomatta ja viljelevät epäselviä puheita.

Kuva 1. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (ote)

Kelan etuuksien jakauma ja ajallinen kehitys näkyy kuvassa 2. Työttömyysturva on siinä yllättävän kapea siivu. Vuonna 2009 Kelan työmarkkinatuki oli 762 milj. ja peruspäivärahat 166 milj. Työttömyyskassojen ansiopäivärahat olivat 1 780 miljoonaa. Kela-etuuksien joukosta olisi voitu koota aito köyhyyspaketti, mutta hallituspuolueet halusivat tukea isopalkkaisia ja ammattiliittojen jäseniä.

KELAn etuuksien jakauma ja kehitys

Kuva 3 herättää kysymyksiä.  Miksi ”työmarkkinatuki” luotiin vuonna 1994? Kuvan perusteella työmarkkinatuella syötiin pois Kelan peruspäivärahat. Ajettiinko ihmiset piilopakolla työn tarjoajiksi ja ammattiliittojen jäseniksi?

KELAn maksamat työttömyysturvaetuudet

Työmarkkinatuella on kolme ehtoa: työkykyisyys, työmarkkinoiden käytettävissä olo sekä tuen tarve eli että ei ole muita (perhe)tuloja. Verrataanpa tätä perustuloon. Perustulon erityisansioksi olen mieltänyt sen, että ihminen olisi vapaa, ei laiskottelemaan vaan luomaan elämäänsä ja maailmaa. Lähtökohtaisesti ihminen ei olisi toisen (”työmarkkinat”) käytettävissä, ei olisi ulkoa määriteltyjä ehtoja, käytettävyysvaadetta, työssäoloehtoa, valvontaa eikä pakkoja. Näin vapaan maailman tulisikin rakentua.

Ehdollistaminen työmarkkinatuella tai hallitusohjelman muilla tempuilla riistää ihmisen perusvapauden. Vapaudenriisto on vastoin ihmisarvoa, vastoin ihmisoikeuksia, vastoin perustuslakia. Kuinka ironista ja tuomittavaa onkaan, että Suomessa demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät vapaudenriistopolitiikkaansa historialliseksi. Kokoomus on sitäkin häijympi, nuoret on ”pidettävä kiinni”, sanoi edustaja Eestilä eduskunnassa 28.6. Miettikää noita sanoja, ja ihmisen arvoa. Olemmeko me kiinni pidettäviä koiria?

Jo sana ”työmarkkinatuki” on absurdi, nurin kääntävä, alistava? Rehellisempi sana olisi ”vapaudenriistoraha”.  Politiikkaa tehdään ja mieliä muokataan sanoilla, kielellä, retoriikalla, puhunnalla.

Historiallisen uuden ajan (1500 – 2000) paras juonne on ollut ihmisen vapauden pohdinta, pyrkimys kohti vapaata maailmaa. John Stuart Mill oli yksi pohdiskelija. Liberaaleille vapaus näyttäytyi elinkeinojen vapautena. Suomessa 1960-luvulta alkaen ihmisen vapaudelle on rakennettu ehtoja ja rajoitteita. Ehdollistaminen kiteytyy sanontaan ”työmarkkinoiden käytettävissä olo”: Menevätkö ”työmarkkinat” ihmisen vapauden yli, pakottavat ulkoa käsin?

Ei, tämä ei ole vapaa maailma. Kataisen hallitus on orjaisäntien hallitus. Historiallisen käänteen aika on, toden totta. Te jotka eduskunnassa hehkutitte hallituksen perusturvapaketin hístoriallisuutta, olitte oikeassa mutta suuntanne on väärä.

Mistä käsin ihmisen vapautta ja – arkisemmin sanoen – luontaista perusturvaa voitaisiin hakea? Heitän kolme lähtökohtaa:

  1. Nykyetuuksien tasa-arvoisemmat elementit (Olli Kankaan mainitsemia)
  2. Niin sanottu perustulo
  3. Reaaliperustan yhdenvertaisuus

Luontevin ja kestävin vapauden perusta lähtee liikkeelle yhteiskunnan ja elämisen reaaliperustasta: miten voi kouluttautua ja sivistäytyä, viisastumisen mahdollisuus, omistus- ja hallintaoikeuksien yhdenvertaisuus, elinkeinovallan ja -vastuiden tasasuhtaisuus, poliittisen vallan hajautuneisuus kansalaisille ynnä muu vastaava.

Reaaliperustan tasolla viime vuosikymmenten kehitys on ollut kielteinen. Nyt Kataisen hallitus ja sen kuusi puoluetta pahentavat asiaa, valitsevat perusturvaksi ehdollistavan työmarkkinatuen sekä tuloeroja kasvattavan päivärahan. Taustalla on työmarkkinajärjestöjen vallankaappaus ja valtiopetos.

Perustulossa saattaisi olla ideaa edellyttäen että reaaliperusta on yllä kuvatusti yhdenvertainen. Nyt näin ei ole.

Järkyttävää on, että vihreät aina vaalien alla kaupittelevat perustuloa nykyrakenteiden päälle liimattuna, ehdollistuneeseen ja eriarvoistuneeseen maailmaan. Vihreiden ideologia ei ole ihminen sinänsä eikä vapaus sinänsä, vaan ihmisten ajaminen työmarkkinoiden käyttöön myös perustulon avulla. Vihreät kehuvat Kataisen hallitusohjelmaa, vaikka sen perusturvapolitiikka on perustulon vastainen (ainakin käsitykseni mukaan). Eikö tällainen menettely ja tällainen puhe ole vaalipetos? Perustulopopulisteina 2011 vaalien alta muistan ainakin seuraavat: Ville Niinistö, Johanna Karimäki, Ville Ylikahri, Satu Haapanen, Touko Aalto.

Lukemistoa, viitteitä:

Olli Kangas: täsmällisyyttä perusturvapuheisiin
Peter Rumjantzeff: Demarien perusturvapopulismi

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (yllä kuva 1)
Hallituksen esitys työttömyysturvalain muuttamisesta (ansiopäivärahan laskentakaava, taitekohta ynnä muuta)
Outi Alanko-Kahiluodon puhe eduskunnassa 28.6.2011 (ota siitä selvää)
Ville Niinistö 17.8.2011 (mikä on vihreiden keskeinen ehto)