Elämä Narvassa on tylsää, tosi tylsää, kenties muutamme Englantiin, sanoi nuori narvalaistyttö. – Tätäkö on hyvinvointi EU:ssa, tylsyyttä?

Parikymmentä suomalaistoimittajaa kiersi koillista Viroa, historiaa, nykypäivää, luontoa, Lahemaata, kalkkikiveä, palavaa kiveä, tuulivoimaa, Narvajoen kuivaa uomaa.

Oppaalta kuulimme sisäpiiritarinoita:

”Kun Viro itsenäistyi, Lennart Meri sattui olemaan Helsingissä. Meri vaati käyttöönsä avoauton. Viron lippua ei löydetty, mutta konsulin (oppaamme) nurkasta löytyi viiri, se teipattiin auton nokkaan, ajettiin liehuen ympäri Helsinkiä, Lennart Meri vilkutti pollevana. Puhelinlasku siltä päivältä oli 46 000 markkaa, pitihän presidenttikollegoille soitella.”

– Rahvaan tylsyys ja eliitin rehvakkuus. Siinä nykyinen Viro ja Viron historia. Se on myös nykymaailman, Euroopan ja Suomen kuva.

Kulle Raig (naisoppaamme) julkaisee syksyllä muistelmakirjan. Hänen tarinoitaan kuunnellessa mietin, kuinka Viron kansa on antanut alistaa itsensä yhä uudelleen, kartanoiden maaorjiksi, Venäjän ja Saksan armeijoille, Stalinin orjatöille, pakkokolhooseille, Lasnamäen tylsyydelle. Piikkilangat meren ympärillä, Narvan venäläistys, Kundan hautaus kalkkipölyyn, öljyinen ja fosforinen pohjavesi.

Jälleen tänään: Viro on maailman uusliberaalein maa. Paronit ovat palanneet. Heitä peesaavat Suomen paronit, Stubb, Penttilä ja Jakobsson. Rahvaan elämä on tylsää ja tyhjää.

Narvan nuoret, mikä on näköalanne? Jos minä olisin sinä, muuttaisin minäkin pois. Kaupunki on alakuloinen. Neuvostoliitto pommitti kaupungin raunioiksi. Sodan jälkeen aiempia asukkaita ei päästettykään takaisin, vaan uusi väestö haalittiin ympäri Neuvostoliittoa. Nyt virolaisia on 3 %. Huonosti muurattua valkotiilikerrostaloa koko kaupunki.

Viron väestö ajettiin mureneviin kerrostaloihin. Mitä siellä voi tehdä paitsi tuijottaa ikkunasta. Tallinnan keskustassa tornitalot viistoavat sinne ja tänne. Jalankulkija harhailee hetken ja haluaa pois, ei paikkaa mihin istua. Lasnamäen ruosteisella parvekkeella yksinäinen tuijaa alla lipuvaa moottoritien autovirtaa. EU – mikäpä muu – rahoittaa moottoritietä Tallinnasta Narvaan ja Pietariin. Niin myös uudella mantereella, USA rakennutti Meksikossa hulppeat moottoritiet pääkaupungista Tyynelle merelle amerikkalaisrekkojen ajettaviksi. Samaa uusimperialismia Euroopassa ja Amerikassa. Oikeassa olit Narvan tyttö, maailma on tylsä. Mihin pakenemme? Sorakenttä moottoritien varressa, kyltissä lukee Skanska. Arkkitehtimme kävi katsomassa kaivutöitä Narvan torin laidalla, taisi kutsua YIT:tä roistofirmaksi, rekkojen kuormissa menevät kaatopaikoille Narvan muinaismuistot.

Viro on ollut ja on ylimysten ja patriarkaattien maa. Katsokaa Ilveksen ilmettä, rusettia ja solmuketta.  Suomen Stubb ylistää CIAn käytävillä koulutettua paronia.

Narvalla oli – ennen sotaa ja sodan jälkeen – kolme kivijalkaa: Grönholmin tekstiilitehdas, konepaja (Hiab) sekä palavan kiven energia. Grönholmista on seinät jäljellä, konepajaa ei ole. Intia ja Pakistan tekevät tekstiilit ja koneet halvemmalla. – Miksi muuten Suomen konepajat ja metalliverstaat pärjäävät, vielä toistaiseksi?

Narvan kivijaloista ainoa jäljellä oleva on palava kivi. Piipuista tupruaa taivaalle hiili, yltää Suomeenkin, jätekasat paisuvat. Mutta, onko kiven poltto samaa auringonlaskua kuin paperitehtaat Suomessa? EU yrittää komennella kohti uusiutuvia ja säästäviä energioita.

Läntinen maailma, EU ja Eurooppa on tylsistymisen, lakastumisen ja tuhon tiellä, mahdottomuuksien edessä. Saa kataiset, urpilaiset ja ilvekset selitellä, tämä työllisyyden hallitus. Yksin istun parvekkeella.

Ilkkuen kohoavat tuulimyllyt harmaiden talonyhjösten, pajukoituvien peltojen ja pihapiirien, katajaisten tannerten sekä luhistuvien kolhoosijätösten ylle. Kolmisenkymmentä siivekästä laskin Narvan länsipuolella, eihän se ole edes kunnon puisto. Erotin kyltin WinWind 3 MW – ahaa, intialaista, suomalaisavituksin, joko yt-neuvottelut päättyivät. Suurin osa siivekkäistä seisoi, eikö tuuli käynyt. Myllyt on rakennettu meritöyrään takaiselle alavalle pellolle, miksi? Olisivatpa Suomen tuuliatlastajat olleet neuvoja jakamassa mittavine tukiaisineen.

Kartanoita katsellessa mietin, millä mahdilla Saksasta tai Tanskasta tulleet siirtolaiset onnistuivat alistamaan virolaiset orjikseen? Eihän kartanoita alun perin edes ollut. Nössöä kansaa nuo virolaiset. Suomessa sentään käytiin nuijasota ja vielä torpparisota. Ei meille mitä tahansa tehdä. Vai tehdäänkö sittenkin? Tuskin meitä siirtolaiset alistavat, mutta entä nämä stubbit ja ilvekset? Vai ovatko hekin siirtolaisia?

Viro on ollut lastu suurpolitiikan laineilla. Välillä saivat osansa paronitkin. Ribbentrop-sopimus kilpenään Saksa pakotutti Viron paronit takaisin Saksaan, mahtoivatko eloon jäädä. Viroon jäivät kartanot ja salarakkaat, montako itkua itkettiin.

Sodassa Viro oli kahden tulen välissä, aina olit väärällä puolella. Sillamäen taistelussa kuoli 50 000 neuvostoarmeijaan kuulunutta (50 000!). Sodan jälkeen Virosta tuli jotakuinkin orjatyöleiri. Stalin rakennutti vangeilla Sillamäen suljetun uraanirikastamon. Pääkatu ihastuttaa tänäkin päivänä, toisin kuin kolhoosien tai Narvan valkotiilikyhätykset tai Lasnamäen kolossit.

Teollinen perinne jo ennen kommunismiakin ja nykyisiä tuulimyllyjä oli patriarkaattinen, kenties myös hyvässä. Grönholmin tehtaalla oli talonsa, huvilansa ja kirkkonsa, Viron suurin. Nyt johtajan huvila ei kelpaa kenellekään edes eurolla. Ylimmillään tehtaassa oli töissä 16 000.


Rock-konsertin indignatos

Mistä käynnistyi Viron itsenäistyminen 1990 paikkeilla? Oppaamme kertoo: nuorille oli luvattu rock-konsertti, mutta heitä saapui aivan liikaa, minkä takia konsertti peruttiin. Siitä repesi suuttumus (nykykielellä indignatos, Madrid). Koululaiset marssivat halki Tallinnan. Silloin kansa tajusi: vallanpitäjien ote on murtunut, pelko ei enää toiminut. Pian ilmestyi maltillinen 40:n kirje, sitä jaettiin takseissa ja joka paikassa. Kirjoittajia ei enää rohjettu sulkea vankilaan tai lähettää Siperiaan, vaikka työpaikkoja menikin.

Suomessa oli siis nuijasota ja torpparisota, Virossa koululaisten indignatos.

Noina aikoina Suomi vänkyröi. Ulkoministeri Väyrysellä ei ollut aikaa tavata itsenäistyneen naapurin johtoa, presidentti Koivisto kierteli ja kaarteli. Pääministeri Holkeri ei tuntenut lainkaan Viron kumouksen taustoja eikä henkistä ilmapiiriä, laverteli niitä näitä.

Tänä päivänä Viron Ilves on ulkoa tuotu ja päälle liimattu epäjohtaja, jota Suomen Stubb koivistolaiseen ja lipposlaiseen tyyliin ylistää. Oppaamme mielestä vastaehdokas Indrek Tarand oli nuorekkaampi ja kansanläheisempi, ehdotti suoraa kansanvaalia. Nyt Ilves valittiin kuin Kekkonen 1970-luvulla, puolueiden konjakkikabinetissa. Savisaarta on mollattu hirveästi, turhaan ja väärin, kuinka hän kestää, silti olisi nyt voinut luopua puolueensa johdosta.

 

Kehityksen ja vapauden tuulet

Eivät Viron kartanot pelkkää orjuutta olleet. Monet olivat aikansa teknisiä ja biologisia uudistajia, hankittiin sähköt, leikkurit, meijerit ja muut. Silti, mihin perustui kartanoiden kukoistus? Viinan polttoon Venäjän armeijalle. Tämä on tuttua Suomestakin: Aulanko rakennettiin aseiden myynnillä Venäjän armeijalle.

Suomi on rehvastellut metsäinnovaattorina inventoineen ja muineen. Mitä tehtiin Palmsessa jo aiemmin? Tuhansien hehtaarien metsät ruudutettiin 400 x 900 metrin lohkoiksi. Ruututeistä osa on ajokelpoisia yhä tänään, maantien varresta niitä suikahtelee. Alustalaiset oli helppo käskeä ajamaan kauriit oikeaan tieaukkoon. Ammutun saaliin myötä lämpeni paronin vaimokin. Palmsen kartanossa on yhä palmuhuone sekä perinnäislajeja ylläpitävä puutarha. Muissa kartanoissa oli mittavia metsätarhoja, niihin oli tuotu puulajeja eri puolilta maapalloa.

Tänään Viron maaseudulla näet viljelemättömiä ketoja, pusikkoa, luhistuvia kolhoosijätöksiä, vajoavia talonyhjöksiä, omistajat ovat kuolleet työleireillä tai kolhoosien nurkissa. Panin merkille laajan maissipellon, vaikutti koetilalta, tuli mieleen Harviala.

Tänään Euroopan innovaattoriksi halaa EU. Energian säästön nimissä se aikoo asennuttaa mittareita kymmenittäin joka ikiseen asuntoon miljardikustannuksin. Lahemaan kansallispuistossa (maata yli 40 000 ha) et voi olla huomaamatta biologista kasvuvimmaa, metsät kaatuvat päälle. Metsiin ei kosketa, sen sijaan poltetaan fossiilikiveä ja kohta asennellaan mittareita ympäri Euroopan. Ovatko politiikat – totaalisuojelu, fossiilipoltto, pakotettu näennäissäästö – synergiassa keskenään? Voisiko Lahemaa olla sekä luontonähtävyys että bioenergiaa? Cityjen viherpeipot, totaalisuojelulla te ajatte ihmiset Lasnamäen ruosteisten parvekkeiden tuijottajiksi.


Vapauden meri

Viron ties opettavin kokemus löytyy Käsmyn lahdelta. 1800-luvulla siellä opittiin rakentamaan purjelaivoja. Pian purjelaivat reissasivat ympäri maapallon. Merikapteeneja Käsmyssä oli kymmenittäin, oli oma merikoulukin. Purjelaivat rantautuivat talvehtimaan Käsmyn lahdelle sadoittain.

Entä mitä tapahtui sodan jälkeen? Ei lupaa lähestyä meren rantaa, piikkilangat, vartiotornit, luodit, ei purjelaivoja, ei edes kumivenettä.

Horisontissa siinsi Suomi. Suomi, älä anna tehdä itsellesi sitä mitä he tekivät ihmisille Virossa.

Äskettäin Käsmyn kylässä laskettiin vesille uusi viikinkivene. Se oli suuri kansanjuhla, meren vapauden koettiin palanneen.

Suomalaistoimittajat tapasivat joukon tulisieluja, jotka kesäisin järjestävät Käsmyssa tiedeseminaarin. Paikalle tarjoutuvat Viron johtavat tiedeajattelijat.

Viikinkivene sekä vapaa ajattelu ja vapaa tiede, mikä symboloisi ihmisten vapautta enemmän, Virossa tai muualla maailmassa?


Tämän me opimme:

Maailman käyttövoima nousee yksittäisistä ihmisistä, intomielestä, keksinnästä ja kokeilusta. EU:n kollektiivikäskyt eivät kanna. Tarvitaanko suomalaista yhteiskuntatakuuta, onko se aikamme piikkilanka, esto ajatella itse, kielto astua merelle.

Vapauden meri, maailmalle, merelle, tuulen tuivertaan. Me olemme viikinkejä, emme ilveksiä. Vapaa mieli ja vapaa kieli. Tulkaa te ja mennään me.

Elämä Narvassa on tylsää, englantiin.

Näyttämön Elisabet

Livahdin Palmsen teatterin yleisön joukkoon. En ymmärtänyt puhetta, mutta näyttämön Elisabet, sinua minä ymmärsin, sinä suloinen narvan tyttö. Etsit itseäsi, poukkoilit sulhasehdokkaiden välillä, huusit ja itkit, nauroit ja epäröit. Lopulta löysit tien joka avasi maailmaa, antauduit.

Viro, niin sinäkin harhailet, vääntelet ja tukahdut tylsyyteen, lopulta löydät Käsmyn lahden, vapauden meren.


Kuvien selitykset:

1. Kundan kalkki ja ”Pietikäisen suodattimet”.  2. Palava kivi ja hylätty keto. 3. Palmsen kartanon puutarha.  4. Suomi sulkee, Estonia avaa (Estonian Cell).  5. Onpa Suomenlahden vesi kirkasta.