lokakuu 2011


Hallitus lakkauttaa 871 kulttuuri- ja viestintäalan opintopaikkaa (kuva). Yliopistoista ajettiin alas kulttuurin, kirjallisuuden, humanismin ja filosofian tutkimus. Sosiaalista mediaa halvennetaan. – Tällaisilla toimilla nykypolitiikka estää älyllisen autonomian.

Millä oikeudella he näin tekevät? Mikä oikeus valtiolla on sanella mitä ihmiset saavat oppia ja tehdä?

klikkaa

Hyökkäily älyn autonomiaa vastaan kertoo itsessään hyökkäilyn syyn. Viestintä, kulttuuri, autonomia ja äly ovat aikamme poliittinen oppositio. Oppositio ei löydy eduskunnasta. Toisin- ja uusinajattelu muhii kulttuurissa ja viestinnässä. Poliittinen valta tukahduttaa tämän muhinnan. Kuunnelkaa Jukka Gustafssonin puheita, myös rivien välejä. Keskuskauppakamarin Penttilä hyökkää sosiaalista mediaa vastaan (HS 14.10.). Ruotsin EK vaati humanisteille pienempää opintotukea kuin muille. Joensuun autokauppias (Laakkonen) vaati filosofit ajettavaksi pois yliopistosta.

Vapauden saarekkeiden (taidekoulut, muotoilu, luonnonvara, kulttuurin tutkimus) lakkauttamisessa ei ole kyse vain yksittäisistä opinaloista. Kyse on elämänmuodon syvimmistä perusteista.

Oheiset kuvat auttavat hahmottamaan asiaa (Schwarz). Kuvat perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ympäri maailman siitä millaiset kulttuuriorientaatiot eri maissa ovat vallalla. Ulottuvuuksien vastapäitä ovat hierarkia vastaan tasa-arvo, autonomia vastaan juurtuneisuus, hallinta vastaan harmonia (sopeutuvuus).

klikkaa

Millainen kulttuuriorientaatio vallitsee Suomessa ja mihin suuntaan sitä nykypolitiikalla ohjataan? Suunta on kohti lisääntyvää hallintaa ja hierarkiaa. Nykypolitiikka etäännyttää meidät älyllisestä ja tunneautonomiasta, siinä ohessa myös tasa-arvosta. Nykypolitiikkaa on madaltavaa barbaaripolitiikkaa.

Vapaa kulttuuri ja viestintä (ml. sosiaalinen media) ovat älyllisen autonomian ja tunneautonomian mahdollistajia. Juuri näitä Suomen valtio nyt kuristaa. Pitäisi toimia päinvastoin: laajentaa autonomian alueita, yhteiskuntaa läpäiseviksi asti. Suomen ja Euroopan talouskriisinkin syyt ja ratkaisut löytyvät autonomian puutteesta ja sen uudelleen elvyttämisestä. Nykyinen talouspolitiikka on tuhon politiikkaa.

Autonomian sanastoa ovat: laajakatseinen, vapaa, luovuus, utelias, jännittävä elämä, elämästä nauttiva, monipuolinen elämä, mielihyvä (katso kuvio). Tasa-arvo on mekaanisempi ja manipuloinnille altis. Ovatko tasaprosenttiset palkankorotukset ja veronalennukset tasa-arvoa? Olkoon katseemme siis autonomiassa, vapaudessa, ihmisarvossa sinänsä (das Ding an sich)).

klikkaa

Palikoitu ja rehvakas valta – koulutuksen ohjailu

Menossa oleva hyökkäily autonomiaa vastaan on poliittinen näytelmä. Miten spektaakkelin käsikirjoitus on laadittu? Valtio katsoo oikeudekseen mestaroida ihmisten oppimista ja jopa ylintä tutkimusta. On säädetty nippu lakeja: peruskoulu, lukio, ammatillinen, yliopistot. Lakeihin on ripoteltu pykäliä, miten valtio luvittaa tai ei-luvita oppimista. Täytäntöönpanosta annetaan asetus, lukee lakien lopussa. Palikoinnin kirkkain kruunu onkin tämä: asetus koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (987/1998). Siis asetus, huomatkaa. Asetuksen nojalla hallituspuolueet kylmän harkitusti tuhoavat vuosikymmenten mittaan Suomeen syntyneitä vapauden saarekkeita. Operaatiosta tehdään valtaisa spektaakkeli, joka lannistaa yksittäiset toimijat ja ihmiset.

Eduskunnan erityiskeskustelu kesu-suunnitelmasta vaikutti olevan ennalta laaditun käsikirjoituksen osa. Autonomian näkökulmasta keskustelu oli suorastaan haitallinen. Yhteen ainoaan sivulauseeseen oli livahtanut sanat ”opiskelija saa myös itse määrätä, mitä hän elämällään tekee”.

Kaksi edustajaa tivasi työelämäennakoinnin pohjatietoja (”musta laatikko”) myös eduskunnalle kerrottavaksi. Ministeri Gustafssonilta ((sd) ei pohjatietoja herunut, sen sijaan hän sanoi rehvakkaasti: ”Suomi on sillä tavalla, miten minä sanoisin, tuttu maa, esimerkiksi ministeriön virkamiehille, meille yhteiskunnallisille toimijoille, poliitikoille, kyllä me aika hyvin nämä alueelliset vahvuudet tiedämme”.

Nykysuomi on salatun virkamies- ja poliitikkovallan temmellystä. Valtapiirinsä levittämisen he kätkevät erityisesti sanaan ”työelämä”. Jokaisesta olisi tultava teiskolainen metallinkäpristäjä.

Sisäsiittoinen, itseriittoinen, suljettu äly

Nykyvaltio kaventaa älyllisen autonomian etujoukkojensa yksinoikeudeksi. Muun väestön osaksi jää ”oikeus työllistyä” (Gustafsson)). Valtio on asettanut työryhmät investointien houkutteluksi (Eloranta), viennin kasvattamiseksi (Alahuhta) ja pääomarahoitukseen (Stadigh). Eduskuntaan putkahti start up -tiimi. Periaatteessa se voisi olla jopa kansalaislähtöisen autonomian asialla, mutta käytäntö viittaa muuhun: verovapaus bisnesenkeleille, verottoman pääoman sisäsiittoinen kierto, ilmeisesti veroparatiisi. Entä ketä starttaa Aalto-yliopisto – Sanomayhtiötä. Kehä kiertyy umpeen: valtio tuhoaa koulutuspolitiikallaan kansalaisviestinnän, samaan aikaan Aalto ja valtio syöttävät ideoita ja tukeaan sosiaalimedian toiselle tuhoajalle, Sanomayhtiölle. Barbaaripolitiikkaa.

Autonomiaverkosto?

Voisiko Suomeen syntyä autonomia-verkosto? Ensityönään se voisi koota valtakunnallista tukea valtion nyt uhkaamille taidekouluille ja vastaaville, syventää itsepuolustuksen perusteluja. Nyt poliittinen valta ohjaa nämä opinahjot puolustautumaan yksin ja erikseen, jopa toisiaan vastaan.

Löytyisikö autonomiahenkeä eduskunnasta:

Demarit: kun kuuntelee Gustafssonia, Tuppuraista, Peltosta ja Kantolaa, niin toivoa ei ole, pelkkää teatteria ja työelämää.
Perussuomalaisten
puheista huokuu ajoittain älyä, moraalia ja tunnetta: Mäntylä, Juvonen, ties tulkoon Kivelä, Heikkilä, Turunen, Joutsenlahti.
Kokoomus:
ylenkatseellista ivailua vailla poikkeusta, synnyttää pakokauhun.
Keskustassa
vilpittömiä (ylenkatsottuja) ajattelijoita: Puumala, Kalmari, Vehkaperä.
Vasemmisto(liitto)
on mennyt pelehtimiseksi, syö jopa omat lapsensa.
Vihreät:
kadotettu tulevaisuus, vetovoima herrojen lahkeissa roikkumiseen on liian vahva.
Mustajärvi:
järkevä ajattelija.

Tiivistäen

  • kulttuurinen orientaatio ymmärryksen lähtökohdaksi
  • kulttuuri ja sosiaalinen viestintä on aikamme poliittinen oppositio
  • nykypolitiikka ohjaa yhteiskuntaa kohti hierarkiaa ja hallintaa, etäännyttää älyllisestä autonomiasta sekä tunneautonomiasta
  • politiikan (myös valtion) lähtökohdaksi on asetettava ihmisten autonomia, edellyttää hallituksen vaihtumisen.


Lähteitä, lukemistoa:

Shalon H. Schwartz: Kulttuuriset arvo-orientaatiot. Limor kustannus 2011.
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kesu-suunnitelma.
Poliitikot taidekoulutuksen tiennäyttäjänä. Taide 2/2011.
Eduskunnan keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä 20.10.2011.

Mainokset

Suomen eduskunnasta löytyi yksi Jeffrey Sachsin tasoinen ajattelija. Hän on Kimmo Kivelä (ps). Ovatko raamisopimuksen verohelpotukset tässä tilanteessa moraalisesti kestävä ja taloudellisesti perusteltu ratkaisu, Kivelä kysyi.

Jeffrey Sachs on Maapalloinstituutin johtaja Kolumbian yliopistossa (NY). USAn ahdingon syyksi Sachs näkee poliittisen ja talouseliitin moraalin kriisin. Yhdysvaltoja dominoi yritysmaailman edut, maa on korporaatiovallan otteessa. Kriisi on muhinut vuosikymmeniä.

Suomessa eliitti ilakoi korporaatioiden raamisopimusta. Ilakoijien nimilistaa eduskunnasta aakkosjärjestyksessä:

Feldt-Ranta Maarit, Heinonen Timo, Ihalainen Lauri, Karimäki Johanna, Kataja Sampsa, Kopra Jukka, Korhonen Martti, Kurvinen Esko, Kärnä Jukka, Lindtman Antti, Myllykoski Jari, Saarikko Annika, Sinnemäki Anni, Suutari Eero, Tölli Tapani, Urpilainen Jutta, Virolainen Anne-Mari, Väätäinen Juha, Zyskowicz Ben.

Ilakoijien sanastoa: ilo, usko, rohkeus, tulevaisuus, isänmaallisuus, historiallisuus, johtajuus.

Mutta mitä he itse asiassa ilakoivat? Tuloerojen rajua kasvattamista. Palkkoihin 4,3 %. Siis prosenttia. Mitä 4,3 % merkitsee vuosikymmenten mittaan eri ihmisille?

Jos palkkasi on Mikael Jungnerin start up-palkka 10 000 euroa kuukaudessa, se nousee (kertautuen) 440 euroa, 6000 euroa vuodessa, 300 000 euroa elinaikanasi. 300 000 euroa, paljonko se on, helsinkiläisasunnon hinta. Asunnon sinulle lahjoittaa korporaatioiden raamisopimus. Summa on niin suuri, että sitä ei näkyviin lasketa eikä siitä puhuta. Sen sijaan luvun 4,3 % viereen sijoitetaan luku 150, kertaerä. Siis 150 euroa, yhden kerran, miten se suhtautuu lukuun 300 000? Mitä tekevät kansanedustajat – kokevat ilon ja uskon.

Meitä on monta, jotka eivät saa edes kertakorvausta, ei senttiäkään. Vieläkö ihmettelette, miksi yhteiskunnassa leviää viha? Toki me maksamme, nyt jopa junkkerien työeläkkeistä osan (työeläkemaksun kompensaatio).

Prosenttikorotusten aika ja korporaatioiden valta on pantava poikki, tänään.

Palkkoja voidaan nostaa myös tasaeuroina. Tai pieniä palkkoja voidaan nostaa euromääräisesti enemmän. Isoja palkkoja voidaan myös leikata, mikään fysiikan laki ei sitä estä.  Onko maailmassa enää toista maata, jossa eläkekatto (ja palkkakatto) on ”mahdoton”.

Juuri ennen tuloeroilottelua samaiset edustajat olivat todistelleet (10.10.), kuinka he pienentävät tuloeroja, köyhyysaste laskee, laadituttivat ginikertoimia. Miksi ette lasketuttaneet 4,3 prosentin elinkaarivaikutusta eri palkoille tai palkattomille? Jutta Urpilainen hehkutti yhteiskunnan eheyttä. Eheydellä he tarkoittavat korporaatioiden soviteltuja etuja.  Kun joku eduskunnassa yritti kyseenalaistaa, vihreiden sosiaalinen omantunto Alanko-Kahiluoto nousi pystyyn ja huudahti: pölhöpopulistit.


Talouspolitiikan vihreä äärioikeisto – surullista

Eniten (minua) surettaa vihreiden ilakointi. Näin sanoi Johanna Karimäki: ”Työmarkkinajärjestöjen sopimus on todella iloinen asia, luo uskoa tulevaisuuteen.” Näin sanoi Anni Sinnemäki: ”todella hyvä uutinen … todella hyvä asia. .. työmarkkinaratkaisun kyljessä alennetaan sekä tuloveroa että yhteisöveroa .. useita satoja miljoonia euroa”.

– Tällaisilla puheilla vihreät asemoivat itsensä talouspoliittiseen äärioikeistoon.

Kolme päivää aiemmin Sinnemäki ehdotteli Suomen linjaa (”talousarvio kaventaa tuloeroja”) vietäväksi muullekin Euroopalle. Aikaväliä ja asioita sopivasti valikoiden tällainenkin ”linja” saataneen kaivetuksi esiin. Kun katsotaan laajemmin ja pitemmällä aikavälillä, ennen kaikkea ei unohdeta prosenttiperusteisia tuloverovähennyksiä ja palkkapolitiikkaa – joista molemmista myös vihreät ovat iloinneet – Sinnemäen ”linja” paljastuu harhauttavaksi osittaiskuvaksi. Vihreät toimivat  korporaatioiden, erityisesti EK:n asiamiehinä.

Antti Lindtman – korporaatiovallan tunteeton edusmies 

Uusi raamisopimus on puolet halvempi kuin sosiaalitupo, riemuitsi Antti Lindtman (sd) eduskunnassa 13.10.

Sosiaalitupon hinta valtiolle ja Kelalle oli lähes miljardi euroa. Siinä meni vihreidenkin perustulorahoitus, mutta riemu repesi kattoon kun saatiin ekologinen verouudistus alulle. Kela-maksu käännettiin energiaveroiksi. Nyt raamisopimukseen piilottaen teollisuus vapautetaan tästäkin energiaverosta. Näin kehä kiertyy umpeen: kansalaiset maksavat energiaverot ja mutkien kautta nyt jopa junkkerien työeläkkeitä. Tämä on juuri sitä mistä Jeffrey Sachs puhuu vuosikymmenten pituisena kriisimuhintana (USA).

Eikö työeläkkeiden pitänyt olla siirrettyä palkkaa. Nyt ”palkkaa” maksatetaan valtiolla. Varma ja Ilmarinen voivat jatkaa elämysteollisuuden rahoittamista, korporaatiojohtajat saavat hallituspalkkionsa eläkeyhtiöistä. Suomi on korporaatioiden vallassa. Antti Lindtman on korporaatioiden edusmies. On heitä eduskunnassa muitakin, korokkeelta vihertäviin.

Saksimaista (Sachs) korporaatiovaltaa eivät pura nykyinstituutiot, ei eduskunta ei puolueet. Voiman on tultava instituutioiden ulkopuolelta: uuraisilta.

Mikä on Jeffrey Sachsin neuvo Obamalle? Neuvonantajat vaihtoon.

Jerffrey Sachsin USA-kritiikki. Lähde: Kauppalehti 18.10.2011.
Klikkaa kuvaa.
Jerffrey Sachsin USA-kritiikki. Kauppalehti 18.10.2011.

Vihreiden ryhmäpuhe eduskunnassa 28.9.2011 (Soininvaara): ”On kuitenkin tärkeätä uutta kuntaa perustettaessa, että enemmistö sen tulevista asukkaista tukee hanketta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä perustettavassa kunnassa.” Aiemmin Soininvaara oli sanonut: riittää kun asukkaiden enemmistö ”alueella” kannattaa kuntaliitosta.

Ajatellaanpa tarkemmin: Kun Stalin 1939 halusi liittää Suomen Neuvostoliittoon, niin vihreiden politiikalla asia olisi tullut ratkaista ”alueellisella” kansanäänestyksellä. Neuvostoliiton ja Suomen asukkaiden enemmistön (siis könttänä) olisi tullut kannattaa valtioliitosta. Tarvitseeko lopputulosta arvailla? Turha sota, turhat kuolemat, homma olisi hoitunut äänestyksellä siististi, avoimesti ja demokraattisesti.

Samoin USAn oli turha käydä sotia uusien osavaltioiden saamiseksi. Tänään USA voisi napsia Amerikan mantereen yksittäiset valtiot yhden kerrallaan ja lopulta koko maailman ”alueellisilla” äänestyksillä, viemällä (vihreää) demokratiaa.

Sipoon syönnissä oli turha tyytyä nurkkamaan. Alueellisella äänestyksellä (Helsingin ja Sipoon äänestäjät könttänä) koko Sipoo olisi liitetty samantien.

Heittelevätkö vihreät neuvojaan kevyenoloisesti, vastuuttomasti, muiden ymmärrystä aliarvioiden?

Uskottavuutta ei lisännyt vihreiden ryhmäpuheen 10.10.2011 seuraava lause (esittäjänä Johanna Karimäki): ”Pitkällä aikavälillä lähipalvelut halutaan turvata maanlaajuisella kunta- ja palvelurakenneuudistuksella.” – Jos tuo olisi tutkimusolettamus kilpailevien olettamusten joukossa, niin sen ymmärtäisi. Mutta kun se esitetään itsestäänselvyytenä ja ainoana, niin ei vakuuta.

Hyvä vai huono hallintotapa?

Kuntaremontin valmistelu lähestyy huonoa hallintotapaa, otsikoi Turun Sanomat Mikael Hideniin nojautuen (kuvat alla). Hyvä hallinto on perustuslain takaama oikeus. Nyt asiaa valmistellaan rajatussa piirissä. Ensin on liian aikaista vaikuttaa ja sitten jo liian myöhäistä. Perustuslain ohella Hiden viittaa Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaan.

Kaiken kaikkiaan: ovatko Katainen, Virkkunen, Soininvaara, vihreät, demarit, valtiovarainministeriö ja monet muut lähteneet pakkopolitiikan tielle, ei vain kuntaliitoksissa vaan ylipäänsäkin?

Annan sympatiani ja kannatukseni mielenosoituksille kautta maailman 15.10. Minua puistattaa erityisesti se mitä tapahtui Suomen eduskunnassa tällä viikolla. Maanantaina (hallitus)puolueiden edustajat Urpilaisesta vihreisiin ja vasemmistoon vänkäämällä vänkäsivät kuinka he kaventavat tuloeroja ja leimasivat vastanäkemykset pölhöpopulismiksi (Alanko-Kahiluoto). Sitten torstaina samat puolueet, samat edustajat ylistivät maasta taivaisiin ns. raamisopimuksen, jolla kasvatetaan tuloeroja rajusti, rajusti, rajusti: palkankorotusten prosenttiperusteisuus 4,3 %.

Kuka on pölhöpopulisti?

– Tämä oli alunperin kommentti Petri Flanderin oheiseen blogiin, sieltä löytyi myös linkki maailmanlaajuiseen vetoomukseen.

Yritän laatia tästä aiheesta laajemman kirjoitelman vielä tänä viikonloppuna.

MTV:n uutisissa Jyrki Katainen puhui rehvakkaasti, kuinka keillä tahansa on vapaus sopia mitä tahansa. Toimittaja luetteli pitkän listan ryhmiä, joita ”kolmikannan” raamisopimus ei koske eikä hyödytä: työttömät, yrittäjät, eläkeläiset, mitähän niitä oli. Katainen rehvasti moneen kertaan että ne sopivat jotka haluavat sopia.

Rehvastelu kuvaa nykyhallituksen ja nykypolitiikan ylimieltä sekä nyky-yhteiskunnan repeilyä. Tottakai ihmiset voivat sopia, mutta keskusjärjestöjen raamisopimus heikentää epäsuorasti joidenkuiden muiden asemaa. Silloin tämä sopimus ei enää ole pelkästään osapuolten ”vapaan sopimisen” asia. Lisäksi kun valtion varoja viskataan sopimuksen tueksi 500 miljoonaa, niin ulkopuolisten näkökulma painottuu aina vaan lisää.

Nykyhallituksen kaikkea toimintaa ohjaa ”työelämän” ja sen toimijoiden (järjestöt ja yritykset) sisäiset edut. Jutta Urpilaisen ja muiden puheet yhteiskunnan eheydestä tuntuvat pilkkaamiselta. ”Eheydellä” he tarkoittavat ”työelämän” (ahtaasti ymmärrettynä) osapuolia, niiden sopimisia ja etuja.

Esimerkiksi allekirjoittanut sattuu kuulumaan ryhmään, joka ei hyödy järjestöjen raamisopimuksesta sentinkään vertaa, ei sentinkään vertaa. Mutta maksamaan joudun. Koen tilanteen sodanjulistuksena.

Missä ovat universaalit, kaikkia koskettavat oikeudet ja periaatteet?

Eduskunta keskusteli ministerien palkkojen leikkauksesta, kansanedustajien palkkioista sekä veroista. Tässä poimintoja keskustelusta esitysjärjestyksessä:

Anne Kalmari:
… Tällä ilmeisesti yritetään peittää se, että hallitus on budjettiriihessä sopinut 800 miljoonan euron veronkevennyksistä, ja nehän tulevat nimenomaan hyvätuloisille. Minun mielestäni Wahlroos ei tarvitsisi yhtään enempää helpotuksia, päinvastoin…

Matti Saarinen:
…eduskunnan kansliatoimikunta täällä käsitteli, että olisiko se voinut suositella pientä palkanalennusta kansanedustajille. Se leimattiin silloin erittäin arvovaltaiselta taholta pölhöpopulismiksi.

Timo Kalli:
… suomalaisia, jotka saavat saman tulotason kuin me edustajat, meitä kaikkia pitäisi samalla tavalla verottaa, ainakin hetkeksi enemmän, jotta pääsisimme siihen tavoitteeseen, että valtiolle saataisiin enemmän tuloja.

Ben Zyskowicz:
… en ole kyllä missään päin havainnut, en ylimpien johtajien enkä muidenkaan kohdalla, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkki olisi kannustamassa malttiin..

… pääministeri tienasi noin 160 000 euroa vuodessa ja ministerit sitten vielä vähemmän. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että nämä järjestöjohtajat, jotka nyt neuvottelevat raamituposta ja vastaavista, tienaavat ainakin työnantajapuolella selvästi enemmän. Johtavien lehtien päätoimittajat tienaavat selvästi enemmän, puhumattakaan nyt näistä johtajista yrityksissä, joille 160 000 on niin pieni raha, että sillä eivät töihin tulisikaan. He vaativat pääministerin palkkaan verrattuna semmoisen 5-10-kertaisen palkan ja päälle tietysti niin sanotut kannustimet, jotka voivat nostaa nämä ylimpien yritysjohtajien palkat monikymmenkertaisiksi verrattuna esimerkiksi pääministerin palkkoihin..

Mauri Pekkarinen:
… Ja se verolinja, mitä hallitus esittää, tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa nyt siellä ministeritasolla se käteen jäävä tulo kasvaa, siis sillä pakkatasolla, nyt en puhu tästä alennuksesta, puhutaan nyt vaikka 10 000 eurosta kuukaudessa. Se on monta tuhatta euroa, noin 4 000 euroa, vuodessa, minkä verran käteen jäävä tulo kasvaa sen linjan ansiosta.

… progressiivisen veron kevennys antaa kaikista suurituloisimmille kaikista eniten.

… paljon paremmin sitä voidaan edistää sillä, että verotuksessa tehdään linjaratkaisu, jossa niiden verotusta, jotka ovat vahvimpia, ei kevennetä niin kuin hallitus esittää ja se, mitä kevennysvaraa on, käytetään eri veromuodoissa niihin kohteisiin, joiden kautta voidaan verotuksellinen kädenojennus osoittaa niille, jotka ovat sen kaikista suurimmassa tarpeessa.

Pentti Kettunen:
… eduskunnan tulisi näyttää samanlaista esimerkkiä … lähetämme yhteisen viestin tälle palkkiotoimikunnalle, se kokoontuu välittömästi…

Vesa-Matti Saarakkala:
… osalta kansaa vietiin kansaneläke pois, joten tämä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta.

Pertti Salolainen (ivallisesti):
… Voitte panna jopa ilmoituksen lehtiin, että annoitte tähän hyvään tarkoitukseen rahaa.
(vertaa edustajien ’ilmoitukset’ Iltalehdessä 6.10. – jk)

Mauri Pekkarinen:
… koskaan ennen ei Suomessa 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus ole ollut niin keveä kuin mihinkä te nyt sen ensi vuoden verolinjalla viette. … Toteutatte ensin täydellisen inflaatiovähennyksen ja sen päälle vielä tämän ansioitten kasvun liukuman, myöskin sen vähennätte ensi vuoden taulukossa ja päädytte 3,3 prosenttiin.

Matti Saarinen:
… saamieni tietojen mukaan yhden jalkapallojoukkueen päävalmentaja tienasi noin 2-2,5 kertaa enemmän kuin vastaavana aikana Suomen pääministeri.

Pirkko Ruohonen-Lerner:
… nämä pienet symboliset palkkionleikkaukset helposti uppoavat näiden uusien valtiosihteereiden palkkakustannuksiin. … tämmöinen määräaikainen etujen leikkaus yhteiskunnan eri sektoreilla voisi olla hyvin kannatettava ajatus, kun se saataisiin vaan leviämään eri aloille.

Vesa-Matti Saarakkala:
… ei ole syntynyt ainuttakaan reaktiota tähän ideaan (eläke-etujen leikkaaminen), joka mielestäni liittyy aivan tähän asiakokonaisuuteen, ja näköjään näyttää olevan aika arka aihe.

Reijo Hongisto:
… 10 000 euroa ja enempi tienaavien on helpompi luopua palkastaan kuin minimipalkalla työskentelevän.

Anne Kalmari:
… kun täällä on esimerkiksi ministeri Häkämies paikalla, voisinko saada vastauksen, miksi momentilla on 719 000 euroa lisää rahaa, mikä se sellainen säästötalkoo on, jossa kustannukset nousevat? (vastausta ei tullut – jk)

Merja Kuusisto:
… Minä toivoisin, että tämä esimerkki laajenisi esimerkiksi meidän valtionyhtiöiden johtohenkilöihin.

Sanna Lauslahti:
… Kaivoin Tilastokeskuksen materiaalia valtion palkkatasosta. Valtiolla ansaitaan 10 prosenttia enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Sen lisäksi tulevat 1-2,5 viikkoa paremmat lomaoikeudet.

Kristiina Salonen:
… Itse en sellaista keskustelua arvosta. … Todellista työtä tavallisten ihmisten hyvinvoinnin eteen on kuitenkin vielä tehtävänä aivan muilla toimin.

Kimmo Tiilikainen:
Kun te, edustaja Zyskowicz, totesitte, että hallituksen hieno esimerkki ei ole saanut seuraajia yritysjohdossa, ei korkeissa virkaportaissa eikä nähtävästi myöskään tuponeuvotteluissa, eikö silloin johtopäätös olisi, että kun esimerkki ei toimi, niin täytyy mennä verotuksen kautta tasaamaan hyvinvointi- ja tuloeroja tällaisena tiukkana aikana? Eikö nyt olisi aika hallituksen harkita, että peruisitte jo lupaamanne veronalennukset ja kevennykset suurituloisille?

Matti Saarinen:
… eduskunta oli aikaansa edellä, kun jo vuonna 2009 keväällä silloinen puhemies havaitsi, että nyt ollaan vapaassa pudotuksessa, nyt pitää palkkoja alkaa leikata. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle, mutta tämä on eduskunnan historiassa kaiketi ainoa kerta, kun talon johto on vedonnut henkilökuntaan, jotta se alentaisi vapaaehtoisesti palkkojaan. Siinä kierteessä ollaan edelleen.

Maria Tolppanen:
… takaisin varallisuusvero … järkyttävää, mihin tämä maa on menossa.

Christina Gestrin:
… tässä salissa ei mielestäni ole sopivaa kehuskella sillä, että antaa lahjoituksen.
(entä Iltalehden palstoilla? -jk)

Kaj Turunen:
… Vähempiosaisten asiaa ei voi jättää pelkästään hyväntekeväisyyden varaan, vaan nimenomaan eduskunnan tehtävä on lainsäädännöllä turvata vähempiosaisten asema. Meidän pitää vaan miettiä, keitä ne vähempiosaiset sitten ovat. Ne eivät ole suinkaan niitä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.


Tarkentavia kysymyksiä ja kommentteja:

Kansalaisilla on oikeus tietää mikä on Matti Saarisen mainitsema ”erittäin arvovaltainen taho”, joka leimasi kansanedustajien pienet palkanalennukset pölhöpopulismiksi.

Sanna Lauslahden näkemys, jonka mukaan valtiolla ansaitaan 10 % enemmän kuin yksityisellä sektorilla, on kiinnostava. Se saattaa olla tosi, mutta vaatii tarkentavan analyysin. Keskiarvot peittävät sisällön. Mitä julkisen sektorin palkoissa ja palkkarakenteissa on tapahtunut 5 tai 10 viimeisen vuoden aikana. Aiemmin kuka tahansa näki kenen tahansa palkan vilkaisemalla palkkataulukoita. Nyt palkkatietojen näkeminen on tehty mahdottomaksi (esimerkkinä Jyväskylän yliopisto). Palkkahaitari julkisella sektorilla on revennyt. Repeämiseen piiloutuu poliittinen ohjaus: oikein ajattelevat palkitaan, väärin ajattelevat rangaistaan. Kenellä on oikeus palkita, kenellä oikeus rangaista? Vastaukseksi ei riitä pikkujuridiikka vaan asiaa on lähestyttävä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, eettisesti, ihmisyydestä käsin.

Poliittinen piilo-ohjaus palkkauksen avulla jähmettää julkisen sektorin rakenteet hyväosaisia suosiviksi, kapeuttaa toimintasisällön, estää dynamiikan ja uuden etsinnän. Kapeuttaminen piiloutuu mm. sanoihin ’toimivuus’ ja ’tuloksellisuus’. Eduskunnan keskustelu oli hyvä ensiavaus, lisää sellaista. Palkkaus on enemmän sisältö- kuin etuuskysymys.

Eettinen ja yhteiskunnallinen Start up. Eduskunnassa pieni ryhmä on innostunut startupeista. Eduskunnalla on nyt otollinen tilaisuus luoda yhteiskunnallista start up -henkeä palkka- ja tuloerojen osalta.

Miksi vihreät eivät sanoneet sanaakaan eduskunnan palkkakeskustelussa? Vaikeneminen on vallitsevien käytäntöjen puolelle asettumista, yhteiskunnallinen valinta, uusmodernia konservatismia.

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto on Jyväskylässä todennut, että Suomen uhka on maan sisäinen. Uhka kumpuaa yhteisyyden tunteen rikkoutumisesta, masennuksesta, terrorista, johtajien ylisuurista palkkioista (KS 6.10.).  – Haavistolaiset, miksi te luikitte ulos eduskunnan keskustelusta, eikö koheesio kiinnostanut?

Koheesioehdotukseni: leikataan yli 5000 euron palkoista 30 tai 50 tai 75 %. Perustelu: seuratkaa USA:n katutapahtumia.

Mikään ei estä ketä tahansa edustajaa olemasta palkkioasiassa aloitteellinen. Olettehan aloitteellisia lehtien palstoillakin. Luontevimmin aloitteellisuus sopii kansliatoimikunnalle.  Sen jäseniä ovat Heinäluoma, Ravi, Joutsenlahti, Backman, Jääskeläinen, Kalli ja Orpo. Varajäseniä ovat Karimäki, Nylander, Rauhala, Virtanen Erkki. Iltalehdestä päätelleen useat tai useimmat näistä ovat kannattaneet palkkion alentamista. Seurataan mitä he tekevät.

Edellä referoitu eduskunnan keskustelu kokonaisuudessaan
(pöytäkirja 4.10.2011)