MTV:n uutisissa Jyrki Katainen puhui rehvakkaasti, kuinka keillä tahansa on vapaus sopia mitä tahansa. Toimittaja luetteli pitkän listan ryhmiä, joita ”kolmikannan” raamisopimus ei koske eikä hyödytä: työttömät, yrittäjät, eläkeläiset, mitähän niitä oli. Katainen rehvasti moneen kertaan että ne sopivat jotka haluavat sopia.

Rehvastelu kuvaa nykyhallituksen ja nykypolitiikan ylimieltä sekä nyky-yhteiskunnan repeilyä. Tottakai ihmiset voivat sopia, mutta keskusjärjestöjen raamisopimus heikentää epäsuorasti joidenkuiden muiden asemaa. Silloin tämä sopimus ei enää ole pelkästään osapuolten ”vapaan sopimisen” asia. Lisäksi kun valtion varoja viskataan sopimuksen tueksi 500 miljoonaa, niin ulkopuolisten näkökulma painottuu aina vaan lisää.

Nykyhallituksen kaikkea toimintaa ohjaa ”työelämän” ja sen toimijoiden (järjestöt ja yritykset) sisäiset edut. Jutta Urpilaisen ja muiden puheet yhteiskunnan eheydestä tuntuvat pilkkaamiselta. ”Eheydellä” he tarkoittavat ”työelämän” (ahtaasti ymmärrettynä) osapuolia, niiden sopimisia ja etuja.

Esimerkiksi allekirjoittanut sattuu kuulumaan ryhmään, joka ei hyödy järjestöjen raamisopimuksesta sentinkään vertaa, ei sentinkään vertaa. Mutta maksamaan joudun. Koen tilanteen sodanjulistuksena.

Missä ovat universaalit, kaikkia koskettavat oikeudet ja periaatteet?