Suomen eduskunnasta löytyi yksi Jeffrey Sachsin tasoinen ajattelija. Hän on Kimmo Kivelä (ps). Ovatko raamisopimuksen verohelpotukset tässä tilanteessa moraalisesti kestävä ja taloudellisesti perusteltu ratkaisu, Kivelä kysyi.

Jeffrey Sachs on Maapalloinstituutin johtaja Kolumbian yliopistossa (NY). USAn ahdingon syyksi Sachs näkee poliittisen ja talouseliitin moraalin kriisin. Yhdysvaltoja dominoi yritysmaailman edut, maa on korporaatiovallan otteessa. Kriisi on muhinut vuosikymmeniä.

Suomessa eliitti ilakoi korporaatioiden raamisopimusta. Ilakoijien nimilistaa eduskunnasta aakkosjärjestyksessä:

Feldt-Ranta Maarit, Heinonen Timo, Ihalainen Lauri, Karimäki Johanna, Kataja Sampsa, Kopra Jukka, Korhonen Martti, Kurvinen Esko, Kärnä Jukka, Lindtman Antti, Myllykoski Jari, Saarikko Annika, Sinnemäki Anni, Suutari Eero, Tölli Tapani, Urpilainen Jutta, Virolainen Anne-Mari, Väätäinen Juha, Zyskowicz Ben.

Ilakoijien sanastoa: ilo, usko, rohkeus, tulevaisuus, isänmaallisuus, historiallisuus, johtajuus.

Mutta mitä he itse asiassa ilakoivat? Tuloerojen rajua kasvattamista. Palkkoihin 4,3 %. Siis prosenttia. Mitä 4,3 % merkitsee vuosikymmenten mittaan eri ihmisille?

Jos palkkasi on Mikael Jungnerin start up-palkka 10 000 euroa kuukaudessa, se nousee (kertautuen) 440 euroa, 6000 euroa vuodessa, 300 000 euroa elinaikanasi. 300 000 euroa, paljonko se on, helsinkiläisasunnon hinta. Asunnon sinulle lahjoittaa korporaatioiden raamisopimus. Summa on niin suuri, että sitä ei näkyviin lasketa eikä siitä puhuta. Sen sijaan luvun 4,3 % viereen sijoitetaan luku 150, kertaerä. Siis 150 euroa, yhden kerran, miten se suhtautuu lukuun 300 000? Mitä tekevät kansanedustajat – kokevat ilon ja uskon.

Meitä on monta, jotka eivät saa edes kertakorvausta, ei senttiäkään. Vieläkö ihmettelette, miksi yhteiskunnassa leviää viha? Toki me maksamme, nyt jopa junkkerien työeläkkeistä osan (työeläkemaksun kompensaatio).

Prosenttikorotusten aika ja korporaatioiden valta on pantava poikki, tänään.

Palkkoja voidaan nostaa myös tasaeuroina. Tai pieniä palkkoja voidaan nostaa euromääräisesti enemmän. Isoja palkkoja voidaan myös leikata, mikään fysiikan laki ei sitä estä.  Onko maailmassa enää toista maata, jossa eläkekatto (ja palkkakatto) on ”mahdoton”.

Juuri ennen tuloeroilottelua samaiset edustajat olivat todistelleet (10.10.), kuinka he pienentävät tuloeroja, köyhyysaste laskee, laadituttivat ginikertoimia. Miksi ette lasketuttaneet 4,3 prosentin elinkaarivaikutusta eri palkoille tai palkattomille? Jutta Urpilainen hehkutti yhteiskunnan eheyttä. Eheydellä he tarkoittavat korporaatioiden soviteltuja etuja.  Kun joku eduskunnassa yritti kyseenalaistaa, vihreiden sosiaalinen omantunto Alanko-Kahiluoto nousi pystyyn ja huudahti: pölhöpopulistit.


Talouspolitiikan vihreä äärioikeisto – surullista

Eniten (minua) surettaa vihreiden ilakointi. Näin sanoi Johanna Karimäki: ”Työmarkkinajärjestöjen sopimus on todella iloinen asia, luo uskoa tulevaisuuteen.” Näin sanoi Anni Sinnemäki: ”todella hyvä uutinen … todella hyvä asia. .. työmarkkinaratkaisun kyljessä alennetaan sekä tuloveroa että yhteisöveroa .. useita satoja miljoonia euroa”.

– Tällaisilla puheilla vihreät asemoivat itsensä talouspoliittiseen äärioikeistoon.

Kolme päivää aiemmin Sinnemäki ehdotteli Suomen linjaa (”talousarvio kaventaa tuloeroja”) vietäväksi muullekin Euroopalle. Aikaväliä ja asioita sopivasti valikoiden tällainenkin ”linja” saataneen kaivetuksi esiin. Kun katsotaan laajemmin ja pitemmällä aikavälillä, ennen kaikkea ei unohdeta prosenttiperusteisia tuloverovähennyksiä ja palkkapolitiikkaa – joista molemmista myös vihreät ovat iloinneet – Sinnemäen ”linja” paljastuu harhauttavaksi osittaiskuvaksi. Vihreät toimivat  korporaatioiden, erityisesti EK:n asiamiehinä.

Antti Lindtman – korporaatiovallan tunteeton edusmies 

Uusi raamisopimus on puolet halvempi kuin sosiaalitupo, riemuitsi Antti Lindtman (sd) eduskunnassa 13.10.

Sosiaalitupon hinta valtiolle ja Kelalle oli lähes miljardi euroa. Siinä meni vihreidenkin perustulorahoitus, mutta riemu repesi kattoon kun saatiin ekologinen verouudistus alulle. Kela-maksu käännettiin energiaveroiksi. Nyt raamisopimukseen piilottaen teollisuus vapautetaan tästäkin energiaverosta. Näin kehä kiertyy umpeen: kansalaiset maksavat energiaverot ja mutkien kautta nyt jopa junkkerien työeläkkeitä. Tämä on juuri sitä mistä Jeffrey Sachs puhuu vuosikymmenten pituisena kriisimuhintana (USA).

Eikö työeläkkeiden pitänyt olla siirrettyä palkkaa. Nyt ”palkkaa” maksatetaan valtiolla. Varma ja Ilmarinen voivat jatkaa elämysteollisuuden rahoittamista, korporaatiojohtajat saavat hallituspalkkionsa eläkeyhtiöistä. Suomi on korporaatioiden vallassa. Antti Lindtman on korporaatioiden edusmies. On heitä eduskunnassa muitakin, korokkeelta vihertäviin.

Saksimaista (Sachs) korporaatiovaltaa eivät pura nykyinstituutiot, ei eduskunta ei puolueet. Voiman on tultava instituutioiden ulkopuolelta: uuraisilta.

Mikä on Jeffrey Sachsin neuvo Obamalle? Neuvonantajat vaihtoon.

Jerffrey Sachsin USA-kritiikki. Lähde: Kauppalehti 18.10.2011.
Klikkaa kuvaa.
Jerffrey Sachsin USA-kritiikki. Kauppalehti 18.10.2011.