Sotien jälkeen Suomen kansan demokraattinen liitto (mikä upea nimi) nousi suurimmaksi puolueeksi. SKDL oli rakentamassa tuon ajan kirkkaimpia luomuksia, lapsilisää ja kansaneläkettä. Puolitoista vuosikymmentä kestänyt rakennustyö kumpusi kulttuurisesta aallosta, joka oli sivistyksellistä, taiteellista ja kansanläheistä. Kulttuurinen ymmärrys ja kansansivistys loi innoituksen sotia seuranneille rakennustalkoille. Aiempi yläluokkainen sivistyneistö oli tuuliajolla.

Nykyhetkeä lähestyttäessä kulttuurinen ymmärrys on aste asteelta kadotettu, se on työnnetty reunalle ja siitä on tehty vainojen kohde. Tänään, juuri tänään tämä saa konkreettisen ilmentymän valtiovallan vainona vapaamuotoisia taidekouluja kohtaan.

Parasta mitä Suomessa on koskaan ollut, ovat spontaanisti ja luovien ihmisten toimesta syntyneet vapaat opinahjot: taidekoulu Kankaanpäässä, muotoilu Turussa, valokuvaus Lahdessa, monet kansanopistot, nämä vain esimerkkeinä. Mutta mitä tekee Kataisen hallitus, opetusministeriö ja Jukka Gustafsson? Aikoo lakkauttaa kaikki nämä, tuosta vaan yhdellä kädenheilautuksella. Tällaista kulttuuribarbarismia ei pidä sietää. Jos hallitus pysyy suunnitelmissaan, niin hallitus saa mennä.

Kuka on kulttuuriministeri? Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Edustaako Arhinmäki sotienjälkeistä vapaata kulttuurista ymmärrystä? Ei. Ei. Ei. Oletteko kuulleet Arhinmäen tai vasemmistoliiton tai vihreiden suusta ainoatakaan kritiikin sanaa taidekoulujen ja vastaavien lopettamista kohtaan? Minä en ole kuullut. Puoskareita kaikki.

Säästötarpeisiin vetoaminen ei tässä kelpaa. Kyse on (säästöjen) kohdennuksesta (esim. aloituspaikkojen sisällä). Millaista maailmaa halutaan tavoitella, millaisesta ymmärryksestä käsin maailma rakentuu. Se että jokaisesta tehdään metallin kipristäjä nykyammatteihin, on tuota pikaa kuollut maailma. On oltava vapaata ajattelua, vapaata ideointia, etsintää, löytämistä, innoitusta, ahaata. Juuri taidekoulut ja vastaavat ovat tätä edustaneet. Itse asiassa jokaisesta pitäisi tehdä ahaa-eläjä.

Jos Suomea halutaan elvyttää, se ei lähde välimallin luomisesta asuntorakentamiseen ja tuotonmetsästykseen (Jan Vapaavuori ja valtio). Kansalaiselpyminen kumpuaa siitä mistä se kumpusi sotien jälkeenkin, laajasta ja syvällisestä kulttuurisesta ymmärryksestä, innoituksesta, tarpeellisuuden ja vapauden tunnosta ja yhteishengestä. Nyt nämä kaikki murskataan ja murretaan.

Vapaat taidekoulut ja muut ovat olleet viimeisiä vapauden saarekkeita Suomessa. ”Normaalista” työelämästä on vapaa toiminta riivitty viimeistä pisuraa myöten (ellet heittäydy itselliseksi). Suorituspistettä ja salakorruptiota koko työelämä.

Täällä blogimaailmassa törmää silloin tällöin kirjoittajiin, jotka kysyvät ihmisen vapauden perään. Maltanko taaskaan olla mainitsematta Li Anderssonin keppijuttua (oma jatkojuttuni). Näyttää olevan vasemmistonuorten puheenjohtaja. Arhinmäki, Lapintie, Martti Korhoset ja kaikki muut, kuunnelkaapa joskus nuorianne, unohtakaa yhteiskuntatakuunne, pajanne ja ilmaisharjoittelunne. Tiedä vaikka sotienjälkeinen henki syntyisi uudelleen.