Millaiset olot suosivat ideointia? Millainen ympäristö virittää luovuutta? Tätä kysyy Steven Johnson kirjassaan Mistä hyvät ideat tulevat? Hän on käynyt läpi 200 tieteellistä ja muuta ideaa viimeisten 500 vuoden ajalta.

Löytyykö luova ympäristö Kiinasta, USAsta, Euroopasta, Intiasta, Suomesta, Brasiliasta, Afrikasta tai jostain muualta? Onko luova ympäristö yliopisto, markkinat, darwinismi, netti, politiikka, puolueet, ajatuspajat?

Johnson asettaa ristikkäin kaksi kysymystä: syntyvätkö ideat yksilöllisesti tai verkostomaisesti, virittääkö ideointia markkinainen vai ei-markkinainen ympäristö? Näin saadaan neljä vaihtoehtoista ympäristöä: 1) markkinainen yksilöllinen, 2) markkinainen verkottunut, 3) ei-markkinainen yksilöllinen ja 4) ei-markkinainen verkottunut. (kuva)

Mihin ruutuun sanotut 200 keksintöä sijoittuvat? Voiton vie kirkkaasti ei-markkinainen verkottunut ympäristö (kuva). Toiseksi nousee ei-markkinainen yksilöllinen keksiminen. Heikoiten ideoita on tuottanut markkinainen individuaalinen ympäristö (yksilö ja yritys).

Luovan ympäristön ominaisuuksia Johnsonin mukaan ovat:

  • satunnaisuus, törmäilyt, aivomyrsky (serendipisyys, kuva)
  • likvidit verkostot, ei liikaa järjestystä
  • lainailu ja analogioiden poiminta vierailta kentiltä (exaptation), mentaalinen ristiin hedelmöitys, naapuriyllätykset (keksintöjen historia on tällaista täynnään)
  • aavistelut, alustavat ajatelmat, muistikirjat, saarekkeisten käsitteiden välttely, dokumenttien assosiointi, oma intohimo ja tekeminen työelämässä
  • verkostoiva ja kierrättävä alusta, esim. netti, suurkaupunki, koralliriutta, puutarha, ehkä yliopisto
  • vierekkäisyys
  • rajojen yli hyppely

Ideoita ei pidä eristää eikä suojella vaan niiden tulee saada yhdistyä, fuusioitua, kombinoitua, ylittää käsitteellisiä rajoja. Ideoiden tulee täydentää toisiaan enemmän kuin päteä itsessään. Muureja rakentavat yhteisöt eivät tuota hyviä ideoita.

Entä stubbilainen darwinismi?

Johnsonin mukaan Stubbin yrityslähtöinen markkinaympäristö olisi heikoin ideoiden tuottaja. Ristiin hedelmöittämisen sijasta darwinismi tuhoaa kilpailijansa. Darwinismi pelaa rajoilla (yritys, yksilö), ei hyppele yli, ei kierrätä, ei verkostoi.

Darwinismin voi nähdä 1800-luvun alkeellisena ja mekaanisena tulkintana maailmasta.  Olisiko aika omaksua sivistyneempi evoluutio-käsite? Tuhoavan kilpailun tilalle nousee ylevämpi kysymys ideoiden synty-ympäristöistä ja syntytavoista. Yhteisöllisen luovuuden maailma on uusi kehityskuva, paradigma. Sellaisen maailman rakenteluun ei nykyhallituksen stubbilainen politiikka ole sovelias.

Suomen politiikasta, valtiolta ja yrityksistä voi luetella kymmenittäin asioita jotka eivät ole linjassa luovan ympäristön kanssa:

  • yrityksen käsite jo sinänsä on siiloutunut, yksilölähtöistä kilpailua toisia vastaan
  • valtio ja hallinto on siiloutunut, tulosohjaus on lineaarista, siilomaista ja sen takia epäluovaa
  • tuloksellisuuden nostaminen johtavaksi käsitteeksi estää hyppelyn, rajojen ylityksen, lainaamisen, vierekkäisyyden, analogiat (pitää olla tehokas omassa karsinassaan)
  • johtamis- ja palkkausjärjestelmillä (suorite, tulos, palkinta, rankaisu) estetään yksilöllinen ja verkottava omaperäisyys
  • innovaation käsite Suomessa on kapea, mekaaninen, markkinainen
  • valtion oma tutkimus aiotaan tilauspohjaistaa (vastavetona tutkimuslaitokset verkottuvat mikä juuri onkin oikein)
  • taidekoulujen (amk) lakkauttaminen olisi luovien ympäristöjen tuhoamista
  • poliittisen järjestelmän mahoutuminen, Seppo Oikkosen kirjoitus
  • nuoriin kohdistuva uhittelu, pakot ja pakkourat, Jonna Purojärven kirjoitus, kuntoutus- ja työurasuunnitelmat, sopimuspakot, toimeentulotuen leikkaus
  • stubbilainen markkinadarwinismi hallituspolitiikan syväjuonteena
  • Aalto-yliopiston sosiaalinen irtautuneisuus, kuihduttava vaikutus muuhun yhteiskuntaan

Aalto-yliopisto nikkaroitiin valtiollisen luovuuspolitiikan lippulaivaksi. Kuitenkin Aallon toiminta on intressilähtöistä (elinkeinoelämä, suuryritykset) sekä annettuun käsitteistöön nojaavaa (yritys, start up). Irrallisuudellaan Aalto kuihduttaa laajemman yhteiskunta- ja kansalaisideoinnin.

Aallon suhteen vaihtoehtoinen toimintamalli olisi vaikkapa Battle of Ideas -tapahtuma. Tapahtumassa (2011) pohdittiin paljon kansalaisen mielen riippumattomuutta, itsemäärittelyä ja itseluottamusta. Autonominen yksilö ei ole darwinistinen, vaan myötätekevä. Persoonallisen autonomian estyminen tuhoaa yhteiskunnan vahvuutta, meidät alistetaan apinaihmisiksi, ape-like.

Steve Johnson: Where good ideas come from – the natural history of innovation.
Juhani Kahelin: Millainen ympäristö virittää luovuutta
Juhani Kahelin: Kohti älyllistä autonomiaa.
Battle of Ideas, Lontoo 2011.
Hannu Salmi: Serendipisyys – tieteen onnenkantamoiset, kirjassa Kaikki irti arjesta.
Sattuma tieteessä.

Mainokset