joulukuu 2011


Liimauduin kuuntelemaan Arja Juvosen eduskuntapuhetta 20.12.:

”Etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen kertoo kirjassaan Vanhuuden ylistys kansakoulunopettajaltaan kuulemansa tarinan eettisen tunteen heräämisestä: Vanhusta pidettiin nurkassa ja ruoka-aikaan hänelle tarjottiin vain jätteitä puukiposta. Samaan aikaan muu perhe aterioi ruokapöydän ympärillä syöden kunnon ruokaa. Perheen lapsi oli vaistonnut tilanteen ja kysynyt, syövätkö isä ja äitikin sitten vanhoina nurkassa jäteruokaa puukiposta. Lapsen herännyt eettinen ajattelutapa ja omatunto olivat herättäneet myös vanhemmat tajuamaan hyvän kristillisen etiikan mukaisen kultaisen säännön ”Tee toiselle se, minkä toivoisit myös itsellesi tehtävän”. Vanhemmat olivat pyytäneet vanhukselta anteeksi ja ottaneet hänet takaisin ruokapöytään muiden ihmisten rinnalle.”

Tarina jäi mietityttämään. Olenko minä tuo vanhus tai ruokaileva isä vai tuo kyselevä lapsi? Onko ruokapöytä yhtä kuin yhteiskuntamme ja nykypolitiikka? Onko jossain myös kartanonomistaja?

Arjan tarina antaa viitteen, jättää tilaa kuulijan pohdinnalle mutta se myös viiltää.

Arjan puhe on jouluevankeliumi.

Eduskunnassa intetään hirveästi, leijataan tilastoissa, keskiarvoissa ja prosenteissa. Harvoin eläydytään yksilön tuntemusten tasolle tai käytetään esitystapaa, joka johdattaa pohtimaan yhteiskunnan inhimillistä olemusta. Tarina ja muu taide on keino avata politiikkaa koskettavuuden kautta. Kunpa eduskunta olisikin taidekunta.

Tunti Arjan puheen jälkeen eduskunnassa oli taas fanaattinen intos päällä, tällä kertaa ympäristöpolitiikasta. Fanaattisuutta oli puolin ja toisin, myös keskustalla, mutta ehkä enemmän ympäristöpoliitikkojen riveissä. Ville Niinistö, Johanna Karimäki, Oras Tynkkynen, miksei Susanna Huovinenkin ovat sokaistuneet vihreän kapitalismin visioon. Kuitenkin nykymaailma on niin häilyvä ja onnahteleva, että edes ilmaston nimissä ei kannattaisi kiinnittyä sokeasti yhteen näkökulmaan, yhteen analyysiin, yhteen politiikkaan, yhteen sopimukseen (Durban) ja kieltää muiden kysymyksiltä arvo kokonaan. Siitä ei ole pitkä matka fanatismiin. Fanatismia ei tarvitse etsiä Lähi-Idästä eikä Afganistanista, lähempääkin löytyy.

Uuden vuoden lupaukseni olkoon: herramentaliteettia vastaan, olkoon se sinistä, vihreää tai pikkupunaista.

Kuunnellaan koskettavia tarinoita.

 

Arja Juvosen puhe eduskunnassa 20.12.2011:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_90_2011_vp_1_68_68_p….

Eduskunnan Start up -verkosto järjesti seminaarin. Puhujat oli valinnut Johanna Karimäki. Tilaisuudessa vallitsi rikkumaton hurmos. Kun miettii puheita jälkeenpäin ilman hurmosta, selkäpiitä karmii. Jos pitäisi arvata, keiden tilaisuus oli kyseessä, sanoisin sosiaalidarwinistit.

Näin startupit puhuivat:

– Hoivakulttuuri tappaa. Unohtakaa opintotukien ja muiden pikkusiivut. Tasa-arvo ei vain toimi. Firmassa on oltava johtaja. On luotava uutta. (Ville Simola ja Antti Ylimutka, Aalto-yliopiston Startup Sauna)

– Bisnesenkeleiden verohelpotus on uskomattoman isänmaallinen teko. Kilpailu maailmalla on uskomattoman kovaa. Se on ainoa asia maailmassa millä on merkitystä. Ainoa tärkeä on voittava joukkue. (Ilkka Paananen, Supercell Oy)

– Ei real people vaan right people. Suomen tulevaisuus on kasvuyritykset, nyt on kiva noste. On tiedettävä kuka päättää. Enkeliverkosto tuo esiin osaavimmat. Tähän tilaisuuteen on saatu hieno porukka keskustelemaan. (Risto Setälä, Tekes)

– Tekes-rahojen päätöksentekoa pitää ulkoistaa, ilmeisesti NIY- ja Vigo-verkostoille. (Moaffak Ahmed, Aallon Startup Sauna)

– Maksimi-irtisanomisajaksi 2 viikkoa. (Harri Jyrkiäinen, Pienyrittäjät)

– Show fanatic. ’Yrittäjät’ tekevät yritystyönsä salaa ’nokiatyönsä’ ohessa (tässäpä idea meillekin). (Petteri Koponen, Aallon Startup Sauna)


Darwinistiset härskiydet

Härskeimpiä noista lausumista olivat ”ei real people vaan right people”, ”hoivakulttuuri tappaa”, ”bisnesenkelien verovapaus on uskomattoman isänmaallinen teko”. Tällaiset lausumat käyvät yksiin Alexander Stubbin darwinismi-hehkutuksen kanssa. Näitä ei lausuttu Brysselin opintosessiossa, vaan Suomen eduskunnassa, järjestäjänä eduskunnan start up -ryhmä, valikoijana Karimäki.

Ei real people vaan right people. Tämä tarkoittaa sitä että suuri osa kansaa (real) joutaa taivaan tuuliin. Maailma on oikeiden (right) ihmisten maailma. Jos haetaan historiallisia vertailukohtia, niin kelpaisiko kulakkien hävitys Neuvostoliitossa tai väärärotuisten kohtelu Euroopassa 1930-luvulla?

Right not real -periaatteen lausui Tekesin virkamies. 600 miljoonaa valtion rahaa vuodessa jakava elin siis luokittelee kansan right- ja real -väkeen. Me emme ole oikeita ihmisiä (right people). Eikö näin asennoituva hallinto, virkamiehistö ja poliitikko kuulu vaihtoon?

Kulttuuri on Suomen vahvuus, sanottiin 1800-luvulla. Osaaminen nostaa Suomen, sanottiin 90-luvulla. Bisnesenkelit ja startupit ovat Suomen tulevaisuus, sanovat Mikael Jungner, Johanna Karimäki ja Lasse Männistö sekä Tekes tänään. Onko ajattelun taso noussut vai laskenut, syvennyt vai pinnallistunut?

 

Mitä on Start up – yksi esimerkki

Aallon ja Sanoma-konsernin yhteinen tiedote 7.9.2011:
Sanoma News ja Aalto-yliopiston Start Up Center sopivat yhteistyöstä. Yhteistyö tukee Sanoman digitaalista kasvustrategiaa ja nuoria suomalaisia yrityksiä. Sanoman edustajat tapaavat säännöllisesti Aalto Start Up Centerin -hautomon kasvuyrityksiä. Lupaavimmat ja Sanoman strategiaan parhaiten sopivat konseptit tulevat saamaan vahvaa tukea. Etsimme erityisesti Sanoma Newsin kaltaisia kumppaneita, joilla on itsellään voimakas strateginen ote tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksiin, sanoo Aallon Paakkala.

Aalto-yliopistolla ei ole moraalista, tuskin laillistakaan oikeutta tehdä tällaista sopimusta, ryhtyä suurimman mediakonsernin bulvaaniksi, ideoiden rahoittajaksi, kokoajaksi ja välittäjäksi. Bulvaanius lyö käsille kansalaislähtöistä, omaehtoista ja sosiaalista mediaa. Aalto on saanut rahaa valtiolta (meiltä), mikä oikeus sillä on käyttää saamaansa rahaa meitä vastaan? Onko tässä aihetta kanteluun?

Sanoma-konserni on sosiaalisen median kilpailija ja elintilan syöjä. Kun kerran valtio, Aalto ja Sanoma lyöttäytyvät yhteen, tarvitaan Suomeen Vallatkaa Aalto -liike. Olisikohan se englanniksi Occupy Unsocial Wave.


Johanna Karimäen naivius: ”kun se on uutta”

”Hallitus on sitoutunut bisnesenkelien verovapauteen tai yritysten t&k -tukeen. Kannatan enkelien verovapautta koska se on uutta”, sanoi Karimäki.

Karimäen oppia soveltaen minkä tahansa tukimuodon, verovapauden, lain tai rangaistuksen perusteeksi tästä lähtien riittää ”se on uutta”. Eduskunnalle vastedes tehtävien kansalaisaloitteiden perusteluiksi riittää ”se on uutta”.

Eero Lehdeltä nyhdettiin tilaisuudessa kommentti. Nyt joudun kehumaan Keravan rikkainta, tätä gallup-tutkijaa, lehtien valtaajaa, edustajaa, yrittäjien puheenjohtajaa: ”Jos enkeleille luodaan nollaverokanta, niin pian kaikki yritykset ovat enkeleitä”. Siinä puhui harkinnan, viisauden ja kokemuksen ääni. Ottakoot opiksi Jungner, Karimäki ja Männistö.

Mihin bisnesenkelin myyntivoiton verottomuus (uudelleen sijoitettuna) voikaan johtaa? Se olisi ikiliikkuja: enkeli pyörittää osto- ja myyntiliikettä, kumuloi verotonta myyntivoittoa ja kun veronmaksun aika tulee, niin järkätään keinotekoinen tappio, konkurssi tai jännempää. Stadighin työryhmä, viimeistään VM torpannee tällaisen veroparatiisin.

Vihreät vaativat veroparatiisien poistamista. Samaan aikaan he itse vaativat uutta paratiisia. Naivia, epäjohdonmukaista.


Startuppien ”ekosysteemi” – entä väestö kaikkinensa, yhteiskunta, me?

”Ei pidä nostella esiin yksittäisiä pelureita, pientä kaveripiiriä. Yksityistalouksien varallisuus pitää ottaa mukaan ”, sanoi yleisö, ehkä Arto Tuominen. Edustaja Juha Sipilän todettiin korostaneen tätä.

– Totta, meillä kansalaisilla (realoilla) on pankeissa talletuksia 71 miljardia, rahoitusvarallisuutemme on kaikkiaan 162 miljardia, lisäksi meiltä on ryövätty työeläkeyhtiöille 130 miljardia. Jopa EU:n vakausrahastot kalpenevat näiden summien rinnalla. Millaisia starttaajia me voisimmekaan olla? Mitä meidän aloitteellisuuden eteen on tehty?

Miksi rahoitus muka ylipäänsä on ongelma ja kenelle? 1950-luvulla rahoitus oli ”kansallinen” ongelma. 1980-luvun lopulla pääomat vapautettiin, muutama vuosi ja Suomi oli kaikkien aikojen katastrofissa. Miten käy tänään ja huomenna, kun moraalittomista sota- ja muista pelureista (roviot) tehdään sankareita?

Nykyisten startuppien bisneksistä 80 % on soopaa, pikkupelaamista, vikittelyä, krääsää. Muutama vuosi sitten vihreät, Karimäki mukaan lukien, hokivat ”vähemmän krääsää, vähemmän krääsää, vähemmän krääsää”. Nyt he hokevat: ”lisää krääsää, lisää krääsää, lisää krääsää”.

Hypeä startupeilla riittää, pukeudutaan, höpötetään, käteen ei jää mitään. 10 vuotta sitten kadulla jonotti 1000 ihmistä TJ-Groupin osakkeita, arvo tänään 5 tai 2 senttiä. Onko opittavaa?


Veropolitiikan harha

Verovapauden mankuminen bisnesenkeleille paljastaa veropolitiikan isommankin harhan. Bisnesenkelit kai yleensä ovat yhtiöitä, harvemmin henkilöverotteisia. Nykylinjalla henkilöt pääomaverotetaan kuoliaiksi, mutta yhtiöistä tehdään paratiiseja. Henkilöt maksavat 30 %, yhtiöparatiisit kohta 0 %. Ovatko nämä suhteessa toisiinsa?

Verotuksella pitäisi voimauttaa meitä henkilöitä (real) yhtiöiden sijasta. Pitäisi siis nostaa yhteisöveroa ja laskea henkilöiden ja elinkeinonharjoittajien pääomaveroa sekä tehdä se voimakkaan progressiiviseksi, vai? Pitäisikö varallisuuksien keskittymistä estää verottamalla ylisuuria varallisuuksia? Ja ennemmin tuotekehitysvähennys mille tahansa yhtiölle Kinnulan Silkkiperää myöten kuin täysverottomuus Aalto-yliopiston ympärillä hyrräävän kaveripiirin startupeille.


Jaana Pelkonen – naisellista darwinismia

Pelkosen puhe eduskunnassa 14.12.2011:
”… Koska hallituksen lupaamaan yhteiskuntatakuuseen ei näillä näkymin liity pakkoa vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi osan nuorista kohdalla liian suuri. Mielestäni terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa lainkaan, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen. … Ei myöskään ole eettisesti oikein, että osa jättäytyy passiivisiksi tukien nauttijoiksi osan joutuessa tekemään töitä kaksin verroin enemmän ja elättämään paitsi itsensä myös ne, jotka eivät halua yrittää ja tehdä töitä…”

Miksi sosiaalidarwinistinen ylemmyydentunto tarttuu juuri naisiin (Stubbin ohella)? Aiemmin keppipuhetta on kuultu vihreiden (naisten) suusta. Nyt kokoomuksen ”naisliitto” (Pelkonen, Grahn-Laasonen) vie vihreiltä tämänkin keppihevosen.  

 

Vastaliike

Eikö eduskunnan, Aallon, Tekesin ja startuppien sosiaalidarwinistiselle liikkeelle pitäisi saada vastaliike ja mielellään pian?

Politiikkaan ja eduskuntaan tarvitaan pitempää perspektiiviä. Kansakoulut, kulttuurin ja sivistyksen perusta luotiin 1800-luvulla, 1920-luvulla keksittiin oppivelvollisuus (keppi sekin), 40- ja 50-luvuilla luotiin lapsilisä ja kansaneläke, 60-luvulla perustettiin yliopistoja, avattiin sosiaalinen kierto. Eikö tänään keksitä muuta kuin sotapelejä pelaavia startuppeja? Voi meitä realoja.

Lukemistoa:

Kotitalouksien rahoitusvarat
Aalto-yliopiston ja Sanoma-konsernin sopimus 7.9.2011.
Vertailun vuoksi: Brittiläisiä innoja ja startuppeja (Royal Society of Engineering)
Bisnesenkeli tuo rahaa ja kokemusta

Työryhmä pohtimaan kansallista strategiaa pääomamarkkinoille

Missä Suomen enkelisijoittajat piileskelevät
Jaana Pelkonen eduskunnassa 14.12.2011.

Jos metsien pinta-ala ja hiilinielu Suomessa supistuu, valtio joutuu Durbanin sopimuksen myötä maksamaan sakkoa 20 – 30 milj euroa.

Miksi metsien pinta-ala Suomessa supistuu? Onko suurin syy teiden ja kaupunkien rakentaminen? Esim. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). Nykyisten metsien tilalle Helsinki himoaa 30 000 – 50 000 – 80 000 uutta veroa maksavaa, uutta äänestäjää ja niiden myötä uusia kansanedustajapaikkoja Helsingin poliitikoille.

Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä. Miksi tästä vaietaan Suomessa? Syylliset löydetään aina jostain kaukaa, kolmannesta maailmasta tai Impivaarasta.

Kuka maksaa metsien hävittämisen? Onko valtiolla oikeus maksattaa Helsingin toimesta  Sipoossa tapahtuva metsien hävitys koko kansalla?

Maailmassa häviää vuodessa metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria eli 130 000 neliökilometria.

Alla olevassa linkissä on valokuvia Helsingin kaappaamasta Sipoon metsäalueesta.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47027-sipoon-vihreat-metsat

Suomelle tulevasta sakkomaksusta – ellei EU hyvitä – väiteltiin eduskunnan kyselytunnilla 15.12.

Kuuntelen puolella korvalla eduskunnassa meneillään olevaa talousarviokeskustelua (14.12.klo 14). Minua lohduttaa ja ilahduttaa suuresti ainakin seuraavien edustajien puheet: Mäkipää, Tolppanen, Kettunen, (yleensä myös) Mustajärvi. Uskon, että te olette vilpittömästi ja täsmälleen meidän syrjittyjen ja syrjäytettyjen puolella. Räksyttäkööt hallituksen edustajat, vasemmistoliiton Kalliorinteestä alkaen, mitä ja miten tahansa.

Mika Lintilä taisi myös puhua hyvin, mutta se pitää lukea tarkemmin huomenna, kun pöytäkirja tulee verkkoon.

Tämä ei ole kannanotto tietyn puolueen puolesta tai vastaan. Kuuntelen mitä yksittäinen edustaja sanoo, olkoon puoluekanta ihan mikä tahansa.

Silti sanon: raivoni ja suuttumukseni kiehuu kuunnellassani Osmo Soininvaaraa ja Johanna Karimäkeä, ja nyt juuri Alanko-Kahiluoto jatkaa samaa. Ylimielistä vitsailua, hyväosaisten Helsingin ja Espoon cityjen viisastelua, muun maan ja muun kansan sättimistä. Raivostuttavaa.

Tiedon etsintää arvostava ilmapiiri, rauhan rakentamisen rohkeus, te kolme palkittua naista, joukossa Jemenin Tawakkul Karman, millä intensiteetillä puhuitkaan. Sinä pieni ja nuori, edestäsi väistyi Jemenin yksinvaltias.

Tukholman Nobel-juhla ylensi mielen. Ruotsi rakentaa ihmiskunnan sivistystä, Suomi hukkuu moukkamaisuuteen. Ero tuli mieleen, kun vertasi Nobel-juhlaa Linnan juhliin Suomessa.

Naisten leninkien tasolle päästiin vasta TV-ohjelman lopulla ja vain pariksi minuutiksi. Ei kättelynarsismia, ei laahuksia eikä iljakoita selkiä.

Fyysikkojen puheet juhlassa olivat suurenmoisia. Voisitteko kuvitella Linnassa pohdittavan universumin mysteereitä: miksi avaruus laajenee kiihtyen, mitä ovat pimeä aine ja energia?

Nobel-juhlassa pohdittiin myös Eurooppaa, euroa, talouden ja yhteiskunnan tilaa. Ruotsin ministeri Anders Borg vaikutti poikamaiselta, mutta niinköhän vaan Ruotsi seuraa Britanniaa ”talousliiton” (EU) ulkopuolelle.

Sanoiko Ruotsin opetusministeri näin: tutkimuksen keskuksia on luotava ympäri Ruotsia. Voisitteko kuvitella, että ministerit Sarkomaa (ent), Virkkunen tai Gustafsson sanoisi noin? Ei. He ovat kustannustehokkaita, tuhoavat laitayliopiston toisensa perään, lakkauttavat joka ikisen taidekoulun. Ruotsi luo sisäisesti laveaa perustaa mutta rakentaa samalla ihmiskunnan sivistystä. Suomi kapeutuu, suppenee, ohentuu ja pölhöytyy. Kaikki viisaus, tietämys, hohto ja gloria keskitetään (muka) yhteen paikkaan, Aalto-yliopistoon, pelaamisen roviolle, startuppien höpinöihin, Koneen, Fortumin ja Enson liiketoimintaa vireyttämään, puvustamaan Linnan juhlijoita.

Mutta kirjallisuuden Nobel mietitytti.

Jos koskaan niin nyt Eurooppa ja ihmiskunta tarvitsisi innostavaa maailman jäsentäjää ja kiteyttäjää. Mikä foorumi kirjallisuuden Nobel siihen olisikaan. Eikö kirjallisuuden piiristä todella löydy aatoksen kohentajaa? Tuossakin edessäni pöydällä, satunnainen kirjapino: Mievillen Toiset, Khadran Osattomien olympos, Rothin Nöyryytys, Ishiguron Yösoittaja, Edsonin Intuitiivinen matka. Toki aiemmin tajusivat palkita Coetzeen, vetäytymisen mestarin, ei kestänyt valkoisten perintöä Etelä-Afrikassa, muutti Australiaan.

Pari kertaa olen yrittänyt Tranströmeriä lukea, ei oikein imaise. Palkitun ei juhlassa annettu esiintyä kertaakaan (kuntokohan). Ylösnosteen mahdollisuus jäi tässä palkinnassa käyttämättä.

Nobel-juhlassa ei puvuista höpisty eikä keimailtu. Ihmiset olivat kuin kuka tahansa. Viktoria jutteli silmät pilkehtien, kunnes vaipui ajatuksiinsa, mahtoiko miettiä aamuista sanaharkkaa Danielin kanssa, perheenlisäystä, edustamisen tylsyyttä.

Mutta mikä oli Linnanjuhlien teema Suomessa, oliko se suvaitsevaisuus, tasa-arvo, maahanmuutto ja rasismi. Tätä ylevyyttä juhlimaan te kutsuitte lylyt ja riskit, mäenpäät ja öllölät, rakenteellisen rasismin ja eriarvoisuuden rakentajat, vähäosaisten syrjäänsysääjät. Öllöläkin, maailmalla huuhaa-ykköseksi palkittu, huipulla siis ollaan. Teille kelpaa fazerien ja kutsettien perinnöt mutta ei tämän päivän elopit. Sysäätte syrjään tieteen, ajattelun ja talouden maahan- tai maastamuuttajat. Eikö tämä ole maahanmuuttovastaisuutta ja rasismin äitiyttä itsessään Linnanjuhlassa. Eduskuntaa myöten te viserrätte: ”todella kyllä” huolestuttaa.

Linnanjuhlat ovat narsismin huipennus. Pysähdy kameran kohdalla, puku maksoi 20 000. Keikistele Tarjan edessä, nytkytä vartaloasi, kikata. Olisi siinä tieteelle tutkittavaa, narsismia ja autismia, empiirinen aineisto. Ties nobelin saisi, lääketieteestä tai henkilökemiasta. Valtiollisen tason käyttäytymistiedettä Suomessa.

Kuinka ristiriitaisia te olettekaan. Olette maailmallisia, olette eurooppaa, pilkkaatte impivaaraa. Itseännehän te pilkkaatte. Linnanjuhlat ovat vuotuinen impivaara-tapahtuma Suomessa:  Isänmaa – Isänmaa – IsänMAA, hurraa – hurraa – hurRAA.

Tekopyhyyksien tekopyhyys.

Mutta voisiko Suomessa olla oma nobel-juhlansa?

Suomen Akatemia järjestää vuotuisen kutsugaalan, asun tulee olla iltapuku, frakki ja koru. Gaalassa tieteen huippu palkitaan. Kerran oli palkittu Jari Ehnrooth. Mistähän hyvästä, onko joku kuullut? Ehkä ylimodernia ranskalaista.

Entä Tieteenpäivät? Suomessa päivät ymmärretään tyhmien valistamiseksi,  Science in Society. Kuulijat palaavat kotiin tyhmyytensä tiedostaen.

Entä Aalto-yliopiston avajaiset, tervainen soihtukulkue Finlandialta Kiasmalle, lähestulkoon nobel-tasoa, mielen se ainakin ylentää.

Totta se silti on: Suomella on matkaa nobel-tasolle.

YLE: Tukholmassa juhlittiin Nobel-palkintoja

Kirsi Piha: Missä oli Elop
YLE / FST / SVT : Nobel 2011 (netissä?)

Raamisopimuksella suurituloiset järjestävät itselleen huomattavat lisätulot. Palkankorotusten prosenttiperuste kasvattaa tuloeroja kymmeniä kertoja enemmän kuin ”sosiaaliturva” niitä supistaa.

Sopimuksesta käytettiin eduskunnassa 94 puheenvuoroa. Sana ’prosenttiperuste’ lausuttiin yhden ainoan kerran. Lausuja oli Anne Kalmari. Eduskunta on suurituloisten etujärjestö.

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen, miksi ette panneet VATTia laskemaan raamisopimuksen tulonjakovaikutusta? Syksyllä olitte ginikertoimesta kovin innoissanne.


52 edustajaa ylisti raamisopimusta, siis palkkaerojen kasvattamista:

Katainen, Urpilainen, Sarkomaa, Rajamäki, Kalli, Uotila, Karimäki, Nylund, Östman, Kiviniemi (oheismoitteita), Tiilikainen, Huovinen, Zyskowicz, Lapintie, Pekkarinen, Rantakangas, Salolainen, Kettunen, Saarinen, Toivakka, Filatov, Kivelä (vahvoja varauksia), Jaskari, Korhonen, Skinnari, Matikainen-Kallström, Kärnä, Myllykoski, Kurvinen, Tölli, Lindtman (ylimielisesti ja toisenmielisiä herjaten), Viitanen, Mäkipää varauksin, Grahn-Laasonen, Mäkisalo-Ropponen, Kalliorinne, Kantola, Männistö, Jaskari (lieviä varauksia), Virolainen, Kärnä, Heinonen, Mäkelä, Mäntymaa, Turunen, Pekkarinen, Mäkinen, Jääskeläinen, Kymäläinen, Autto, Kuusisto, Lipponen.


Kuuluuko valtion maksaa jo herrojen työeläkkeetkin?

Valtion velkaantuessa lisää 7 miljardia vuositasolla on röyhkeää ja moraalitonta käyttää 410 miljoonaa euroa sopimukseen, joka kasvattaa palkkaeroja. Valtion osuuteen sisältyy ansioveroalennus, mikä kasvattaa tuloeroja yhä lisää. Veronalennuksella ”kompensoidaan” työeläkemaksun nosto. Epäsuorasti valtio siis maksaa ja maksattaa sivullisilla liliusten ja ihalaisten työeläkkeitä. Työeläkkeenhän piti olla myöhennettyä palkkaa, nyt siitä tulee lähestulkoon valtionapua. Kenen on valtio?

Vuosikausia demarit ovat (muka) vastustaneet tasaveroja, nyt te siirrätte veroja pois progression piiristä (ansiovero) tehdäksenne tilaa tasaprosenttiselle tel-maksulle. Tekemällä salavihkaisia pikkusiirtymiä vuosien ja vuosikymmenten ajan, niistä tulee valtavirta. Ilkka Kantolan väite, että valtion panos 410 miljoonaa on tuottava investointi, on pohjoiskorea-tasoa.

 

Ihanat naiset eduskunnassa

Pienipalkkaisten naisalojen näkökulmasta raamisopimusta moittivat Anne Kalmari, Elsi Katainen, Aila Paloniemi ja Mari Kiviniemi. – Anne, Elsi, Mari ja Aila, te ihanat naiset eduskunnassa (uskaltaisipa kukkia lähettää).

 

Eikö palkkasegregaatio kiinnosta? 

On muotia olla huolissaan asuinalueiden eriytymisestä Helsingin seudulla (segregaatio). Sen sijaan segregaatio palkkojen, tulojen, varallisuuksien ja aktiviteettien suhteen ei teitä kiinnosta. Päinvastoin, hekumoitte palkkaerojen kasvattamisella.


’Raamisopimus on hyvä kaikille’ – ’julkisen alan kattavuus 100 %’

Annika Lapintie sanoi: ”Raamisopimus on hyvä kaikille suomalaisille juuri tällaisessa tilanteessa.”
Timo Heinonen sanoi: ”sopimuksen sisällä on 100 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä.”

– Valhetta ja vielä kerran valhetta. Tässä muutama peruste:

1) Matalapalkkaisten naisalojen sekä muiden pienipalkkaisten ja palkattomien syrjäyttäminen. Heitä (siis meitä) voi olla kansasta jopa 90 %. Ja te puhutte ”hyvästä kaikille”. Te pilkkaatte meitä. Tervetuloa Wall Street -liike.

2) Kuvan 1 (alla) asiallisuudessaan liikuttava teksti. Missä on vasemmisto, missä on ay-liike, ei ainakaan pienipalkkaisten asialla.

3) Raamisopimus saattaa hyvinkin kääntyä katastrofiksi julkiselle taloudelle (kuva 2 alla).

4) Ei tarvitse mennä eduskuntatalosta ulos kumotakseen Lapintien ja Heinosen väitteet. Eduskunnan virkamieslain alaisena on satakunta työntekijää, joiden reaalipalkkaa on 5 vuoden aikana laskettu 20-30 %, osa oli alunperinkin pienipalkkaisia. Sopimuskorotuksenne eivät heitä ole koskeneet, ei yleis- eikä mikään muu korotus. Lukeudun itse heihin, minulla ei ole hävittävää, voin ajatella vapaasti. Me neljännesleikatut emme kuulu sopimustenne piiriin, emme kuulu joukkoonne, emme kuulu tähän yhteiskuntaan. Teidän Suomenne ei ole meidän suomi. Pitäkää hyvänänne. Taksi kohti Linnaa odottaa (6.12.), TV-kamera käy.


Antti Lindtman todisti: me olemmekin rakkikoiria

Lindtman opasti Kimmo Tiilikaista: ”karavaani kulkee ja opposition koirat haukkuvat … ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi”.  (huomautus: minä, tämän kirjoittaja en ole kepulisti)


Kenen sopimus?

Pentti Kettunen: kaikki kansalaiset eivät ole raamisopimuksen piirissä.
Anne Kalmari: Missä olivat tupopöydästä pienituloisten asiat … prosenttiperusteisesti jäädään jälkeen.


Mihin vaaliprotesti katosi?

Päivi Lipponen: ”Suomen suunta todella muuttui viime vaaleissa … paluu sopimusyhteiskuntaan.”

– Vaalit 2011 olivat protestivaalit. Miten se protesti näkyy raamisopimuksessa? Ei vähääkään. Päinvastoin, raamisopimus on suurituloisten mielivaltainen kaappaus. Te, lipposet ja muut, poljette kevään protestin, vaalit ja demokratian jalkoihinne vielä tekoanne kehuen. Olette ylimielisistä ylimielisimpiä.


Epä-älyllinen kosmetiikka

Lea Mäkipää: ”pienet kosmeettiset parannukset, isyysloman pidentäminen ja vuorotteluvapaa, ovat ihan hyvä asia, mutta…”

– Sarkomaa, Karimäki, Mäkelä, Kymäläinen, ties muutkin ratsastivat kosmetiikalla. Oheiskosmetiikan (toki hyviäkin asioita) taakse vetäytymällä välttyy laajempaa ja syvempää analyysiä vaativilta kysymyksiltä koskien prosenttilinjaa, palkkaeroja, tulonjakoa, yhteiskunnan hajoamista, katkeruutta sekä palkankorotusten ja uuden velan moraalia ylipäänsä. Epä-älyllisyys, suhteellisuudentajun puute ja enkelimäiseksi heittäytyminen vie uskottavuuden edustajalta ja asiasisällöltä.


Vihreiden hämmästyttävä vaade: keppiä kansalle

Raamikeskustelun hämmästyttävin vaade tuli vihreiltä, vpj Johanna Karimäen lausumana:

”Tämä raamisopimus on helpotus koko Suomen kansalle ja kiitos kuuluu kaikille osapuolille … Onko hallituksen piirissä pohdittu mahdollisia porkkanoita, mahdollisia keppejä, että ikääntyvät ihmiset saadaan pidettyä työelämässä.”

– Arvoisat vihreät, teillä ei ole oikeutta ”pitää” meitä yhtään missään eikä osoitella meitä kepeillä. Meillä on itsemääräämisoikeus, vai eikö ole? Vihreiden herra-asenne on kiehunut yli. Keppi-vaade oli raamikeskustelun röyhkein vaade, orjuuttava. Asennemielessä kepitys ei eroa islamilaisesta kivityksestä. Keppi ja kivi, yksi ja sama. Vihreää monokulttuuria.  

– Arvoisat vihreät, arvoisa edustaja Karimäki, tuo yksi sana, keppi, jonka eduskunnassa lausuitte, on Sarajevon laukaus. Tämä sota käydään loppuun asti. Tähän aiheeseen palaan.


Eheyttä vai sotia Euroopalle?

Anni Sinnemäki ja demarit ovat ehdottaneet valtion budjettia ja raamisopimusta malliksi muullekin Euroopalle. Jos näin kävisi, raamisopimus ei hajottaisi vain suomalaista yhteiskuntaa vaan myös EU:n. EU:ta on sanottu rauhan projektiksi. Suomen prosenttilinjalla Eurooppa ajautuisi ei valtioiden välisiin vaan väestöryhmien välisiin ja yhteiskuntien sisäisiin sotiin. Ensi askelmat Välimeren maissa ja Englannissa on jo otettu.


Suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly, muut yli laidan 

Vallankäytön rakenne Suomessa on suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly. Taustalla odottaa piilosuunnitelmia, joiden palasia viedään läpi otollisina hetkinä. Varallisuusvero poistettiin tupon avulla, Sata-komitea mitätöitiin sosiaalitupolla, nyt raamisopimus, ansioveroalennus jne. Yliopistoihin on piilosuunnitelmia laatimaan ripoteltu ”hyvinvointiprofessoreita” esim. Juho Saari Kuopiossa.

STTK:n Mikko Mäenpää kirjoitti 29.11. HS:ssä:

”Suomi on tekemässä lähiaikoina suuria ratkaisuja kestävyysvajeen hallitsemiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamiseksi ja ennen kaikkea kasvun lähteiden löytämiseksi. Näillä asioilla on vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin.”

Mitä ovat ”vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin”. Jyrki Katainen vastasi 29.11. eduskunnassa:

”Nämä toimenpiteet, joihin hallitus on osaltaan valmis ryhtymään, eivät ole irrallisia tai hetkessä keksittyjä toimenpiteitä, vaan ne ovat olleet hallituksen työlistalla muutoinkin siinä mielessä, että olemme ajatelleet, että nämä toimenpiteet olisivat niitä oikeita rakenteellisia parannuksia ja että olemme niihin valmiita, mikäli meillä mahdollisuus niihin on. Nyt tämä raamiratkaisu tämän mahdollisuuden tuo, eli järkevä palkkaverotus, järkevä yritysverotus ja työvoimapolitiikan vahvistaminen, nämä kaikki, ovat rakenteellisesti järkeviä toimenpiteitä, ja nyt meillä on mahdollisuus näihin toimenpiteisiin tarttua.”

Sosiaalitupolla estettiin vähäosaisten asemien parantelu. Raamisopimuksella ei ainoastaan estetä hyväosaisten etujen leikkauksia vaan niitä jopa parannetaan. Lauri Ihalainen, varmaan Juho Saaren ja muun akateemisen viisauden tukemana, viimeistelee sosiaalitupo kakkosta. Kaikki valta ja rahat työeläkeyhtiöille, näille kasvuyrityksille.

Samaan aikaan nuorten toimeentulotukea leikataan, meidän palkkoja on jo alennettu kymmeniä prosentteja ja nyt meille vaaditaan vielä keppiä (vihreät). Jokohan meno riittäisi.

Eduskunta six packeineen on elimellinen osa sulle-mulle-keppi muille -verkostoa. Ari Alsio kyseli rakenteellisen korruption perään. Korruptio-sana voi olla ahdasmääritteinen, mutta lopputulema on täsmälleen sama. Ottakaa te, niin mekin saamme.

 

Arkadianmäen vihapuhe

Me jotka emme ole sopimustenne ja suomienne piirissä, koemme hekumalliset puheenne, toinen toistenne kiittelyt vihapuheena. Näin koettuun meillä on oikeus, jota ette edes te, arvoisat edustajat, meiltä voi pois ottaa. Ellette ota kaikkea.

Eduskunnassa 29.11.2011 käyty keskustelu raamisopimuksesta