Tiedon etsintää arvostava ilmapiiri, rauhan rakentamisen rohkeus, te kolme palkittua naista, joukossa Jemenin Tawakkul Karman, millä intensiteetillä puhuitkaan. Sinä pieni ja nuori, edestäsi väistyi Jemenin yksinvaltias.

Tukholman Nobel-juhla ylensi mielen. Ruotsi rakentaa ihmiskunnan sivistystä, Suomi hukkuu moukkamaisuuteen. Ero tuli mieleen, kun vertasi Nobel-juhlaa Linnan juhliin Suomessa.

Naisten leninkien tasolle päästiin vasta TV-ohjelman lopulla ja vain pariksi minuutiksi. Ei kättelynarsismia, ei laahuksia eikä iljakoita selkiä.

Fyysikkojen puheet juhlassa olivat suurenmoisia. Voisitteko kuvitella Linnassa pohdittavan universumin mysteereitä: miksi avaruus laajenee kiihtyen, mitä ovat pimeä aine ja energia?

Nobel-juhlassa pohdittiin myös Eurooppaa, euroa, talouden ja yhteiskunnan tilaa. Ruotsin ministeri Anders Borg vaikutti poikamaiselta, mutta niinköhän vaan Ruotsi seuraa Britanniaa ”talousliiton” (EU) ulkopuolelle.

Sanoiko Ruotsin opetusministeri näin: tutkimuksen keskuksia on luotava ympäri Ruotsia. Voisitteko kuvitella, että ministerit Sarkomaa (ent), Virkkunen tai Gustafsson sanoisi noin? Ei. He ovat kustannustehokkaita, tuhoavat laitayliopiston toisensa perään, lakkauttavat joka ikisen taidekoulun. Ruotsi luo sisäisesti laveaa perustaa mutta rakentaa samalla ihmiskunnan sivistystä. Suomi kapeutuu, suppenee, ohentuu ja pölhöytyy. Kaikki viisaus, tietämys, hohto ja gloria keskitetään (muka) yhteen paikkaan, Aalto-yliopistoon, pelaamisen roviolle, startuppien höpinöihin, Koneen, Fortumin ja Enson liiketoimintaa vireyttämään, puvustamaan Linnan juhlijoita.

Mutta kirjallisuuden Nobel mietitytti.

Jos koskaan niin nyt Eurooppa ja ihmiskunta tarvitsisi innostavaa maailman jäsentäjää ja kiteyttäjää. Mikä foorumi kirjallisuuden Nobel siihen olisikaan. Eikö kirjallisuuden piiristä todella löydy aatoksen kohentajaa? Tuossakin edessäni pöydällä, satunnainen kirjapino: Mievillen Toiset, Khadran Osattomien olympos, Rothin Nöyryytys, Ishiguron Yösoittaja, Edsonin Intuitiivinen matka. Toki aiemmin tajusivat palkita Coetzeen, vetäytymisen mestarin, ei kestänyt valkoisten perintöä Etelä-Afrikassa, muutti Australiaan.

Pari kertaa olen yrittänyt Tranströmeriä lukea, ei oikein imaise. Palkitun ei juhlassa annettu esiintyä kertaakaan (kuntokohan). Ylösnosteen mahdollisuus jäi tässä palkinnassa käyttämättä.

Nobel-juhlassa ei puvuista höpisty eikä keimailtu. Ihmiset olivat kuin kuka tahansa. Viktoria jutteli silmät pilkehtien, kunnes vaipui ajatuksiinsa, mahtoiko miettiä aamuista sanaharkkaa Danielin kanssa, perheenlisäystä, edustamisen tylsyyttä.

Mutta mikä oli Linnanjuhlien teema Suomessa, oliko se suvaitsevaisuus, tasa-arvo, maahanmuutto ja rasismi. Tätä ylevyyttä juhlimaan te kutsuitte lylyt ja riskit, mäenpäät ja öllölät, rakenteellisen rasismin ja eriarvoisuuden rakentajat, vähäosaisten syrjäänsysääjät. Öllöläkin, maailmalla huuhaa-ykköseksi palkittu, huipulla siis ollaan. Teille kelpaa fazerien ja kutsettien perinnöt mutta ei tämän päivän elopit. Sysäätte syrjään tieteen, ajattelun ja talouden maahan- tai maastamuuttajat. Eikö tämä ole maahanmuuttovastaisuutta ja rasismin äitiyttä itsessään Linnanjuhlassa. Eduskuntaa myöten te viserrätte: ”todella kyllä” huolestuttaa.

Linnanjuhlat ovat narsismin huipennus. Pysähdy kameran kohdalla, puku maksoi 20 000. Keikistele Tarjan edessä, nytkytä vartaloasi, kikata. Olisi siinä tieteelle tutkittavaa, narsismia ja autismia, empiirinen aineisto. Ties nobelin saisi, lääketieteestä tai henkilökemiasta. Valtiollisen tason käyttäytymistiedettä Suomessa.

Kuinka ristiriitaisia te olettekaan. Olette maailmallisia, olette eurooppaa, pilkkaatte impivaaraa. Itseännehän te pilkkaatte. Linnanjuhlat ovat vuotuinen impivaara-tapahtuma Suomessa:  Isänmaa – Isänmaa – IsänMAA, hurraa – hurraa – hurRAA.

Tekopyhyyksien tekopyhyys.

Mutta voisiko Suomessa olla oma nobel-juhlansa?

Suomen Akatemia järjestää vuotuisen kutsugaalan, asun tulee olla iltapuku, frakki ja koru. Gaalassa tieteen huippu palkitaan. Kerran oli palkittu Jari Ehnrooth. Mistähän hyvästä, onko joku kuullut? Ehkä ylimodernia ranskalaista.

Entä Tieteenpäivät? Suomessa päivät ymmärretään tyhmien valistamiseksi,  Science in Society. Kuulijat palaavat kotiin tyhmyytensä tiedostaen.

Entä Aalto-yliopiston avajaiset, tervainen soihtukulkue Finlandialta Kiasmalle, lähestulkoon nobel-tasoa, mielen se ainakin ylentää.

Totta se silti on: Suomella on matkaa nobel-tasolle.

YLE: Tukholmassa juhlittiin Nobel-palkintoja

Kirsi Piha: Missä oli Elop
YLE / FST / SVT : Nobel 2011 (netissä?)