helmikuu 2012


Uutinen Euroopasta: EKP pumppaa tänään finanssimarkkinoille 500-1 000 miljardia euroa halpakorkoista rahoitusta. Eurooppalaispankeille on tarjolla keskuspankin lainarahaa kolmeksi vuodeksi noin yhden prosentin korolla. Edellisen kerran vastaavaa lainaa myönnettiin joulukuussa 2011, silloin pankit ottivat lainarahaa 489 miljardin euron arvosta. EKP:n tavoitteena on helpottaa Euroopan pankki- ja rahoitusjärjestelmän paineita.

Mikä on tällaisen rahanjaon oikeutus, legitimaatio? Mitä EKP jakaa ja millä valtuuksilla? Mistä EKP:n raha tulee? Tuleeko se ylipäänsä mistään? Tyhjiä tasekirjauksia ja paperinpalasia?

Raha on tavallaan yksi oikeuden muoto: oikeus tehdä maailmalle jotain, hankkia jotain. Kullakin ihmisellä on (tai pitäisi olla) luontaisia oikeuksia, mutta miten jossain voi olla suuria oikeuksien kasaumia, joita jokin instanssi (EKP) jakelee tosta vain. Mikä on jakelijan poliittinen, yhteiskunnallinen, moraalinen oikeutus? Mikä on se substanssi jota EKP katsoo omaavansa?

Rahan paikalle voidaan ajatella mikä tahansa muu oikeus: oikeus opiskella, oikeus asua jossain tai vastaavaa. Eikö olisi absurdia ajatella, että pimennosta astuu kummajainen (EKP) joka julistaa oikeudekseen jaella mielensä mukaisesti ja kenelle haluaa ihmisten luontaisia oikeuksia.

Jakelemalla pankeille rajattomasti rahaa tarkoituksena varmaankin on 1) pankkien ja rahamaailman pelastaminen sinänsä tai 2) saada aikaan toimeliaisuutta jossain tai 3) synnyttää piiloinflaatiota velkojen pienentämiseksi. Mikään näistä ei sellaisenaan anna oikeutusta ryhtyä omavaltaiseksi ja rajattomaksi rahan luojaksi.

Rahan jakelun käytännön vaikutuksista löytyy ajankohtainen esimerkki Suomesta. Elvytyksen nimissä ja Jan Vapaavuoren keksimänä rakennusliikkeille jaettiin 2008 jälkeen ilmaista ja halpaa rahaa: asuntokohtainen palkkio 15 000 euroa/asunto sekä ns. välimalli. Ilmaispalkkiota hyödyntäen VVO rakensi taloja Myyrmäkeen. Vuokra niissä on jopa korkeampi kuin viereisissä ei-tuetuissa taloissa.

Olkoon jakelijana EKP tai Suomen valtio, olkoon saajana pankki tai rakennusliike, ilmainen rahan jakelu omille suosikeille on se moraalikadon lähde, minkä mm. kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti näkee nykyisten talouskriisien perimmäiseksi syyksi (Kreikka riesanamme).

Omavaltaiset finanssikeisarit ovat kaapanneet Euroopan. Heitä ovat Draghi, Monti ja kaikki heidän ihailijansa Sixten Korkmanista alkaen.

Mainokset

Missä on antiikin eurooppa-neito? Jos kuuntelemme talouden tutkijoita ja toimijoita, niin Euroopasta syntyy häkellyttävä kuva. Kulttuurisempi näkökulma antaa eväitä myös uuteen ymmärrykseen.


Syntyikö euro pelkoreaktiona?

Ekonomistit Kanniainen ja Korkman sanoivat EMUn syntyneen Saksan voimistumisen pelosta. Yhdistynyt Saksa piti sitoa ja siihen tarkoitukseen luotiin Euroopan valuuttaunioni. – Jos euro on synnyltään ja tavoitteiltaan poliittinen hätätoimi, niin voiko sen ennuste olla hyvä?


Euroopan taloushistoria – moraalikatoa

Fysiikka tuntee leipurin muunnoksen: pintailmiöstä taaksepäin kerien päästään lähtökohtaan (Ekeland). Euron kriisistä voimme keriä taaksepäin Euroopan tarinaa. Miksi oli kaksi Saksaa – se oli sodan tuotos. Miksi oli sota – Saksan nöyryytys ensimmäisen maailmansodan jälkeen, superinflaatio, kansallissosialismi. Mikä johti maailmansotaan – kilpajuoksu siirtomaista, raaka-aineista ja markkinoista, talouden kuplat. Miksi oli kuplia – uusi tiede mahdollisti äkkirikastumiset: teräs, radat, sähkö, autot, öljy, osakeyhtiö, moraalikato. Mikä syövytti moraalin – pidäkkeiden puute taloudessa, yhtiöpeliksi muuttunut talous. Sivistys jauhautui barbaaritalouden alle.

Tällainen on siis Euroopan taival, viimeiset 200 vuotta. Mutta takaisin tähän päivään. Tänään jauhautuvat, ei vain kulttuuri vaan myös ihmiset. Katsokaa Kreikkaa, noita Sokrateen tallaamia katukiveyksiä.

Spekulaatiotaloutta rahavivulla

Vuosina 2000-08 rahan tarjonta (M3) kasvoi Euroopan rahaliitossa 91 %. 2007 ja 2008 vuotuinen kasvu oli 10-12 %. Luottoekspansiolla mahdollistettiin spekulatiivinen rakentaminen Irlannissa, Espanjassa, Kreikassa. Reaalikorot olivat negatiiviset (kuten nyt USAssa). EKP tulkitsi kasvun ylikeveän rahapolitiikkansa ansioksi. EKP:n rahapolitiikka on viritetty Saksan talouden näkökulmasta. (Kanniainen, kuva 1)

Saksa vivutti Euroopan

Euro siis luotiin Saksan pitämiseksi aloillaan. Euro mahdollisti saksalaispankkien rynnistyksen reuna-alueille, mikä päätyi nykykriisiin. 2010 Saksan johdolla oli valittavana kaksi vaihtoehtoa: maksattaa pankkiensa kriisi saksalaisilla veronmaksajilla tai kaikilla euromailla. Merkel valitsi jälkimmäisen. ”Siinä lensi taivaan tuuliin erinäisiä satoja miljardeja euromaiden veronmaksajien rahoja”, sanoo Wahlroos HS 12.2.2012.

– Aiotaanko Saksan eurovivutus todella maksattaa myös suomalaisilla jopa  vuosikymmeniä? Luvassa on kapina.

Rajaton rahan tarjonta pankeille – jälleen kerran  

”Ainoaa järkevää politiikkaa on rajaton rahan tarjonta pankeille, rajaton likviditeetti. Pelkkä säästäminen ei pelasta, mutta rahan syöttäminen pelastaa. Tosin EKP liikkuu harmaalla alueella” (siis omavaltaisesti).  – Tällaista viisautta meille jakaa Jaakko Kiander (kuva 2), hänen lisäkseen Korkman ja Puttonen.


Mitä on rajaton rahan tarjonta, vivutus ja kertoimet

Miksi rahaa pitää syöttää rajattomasti pankeille? Onko olemassa tieteellinen fakta, joka estää syöttämästä samaa rahaa toimeentulotuen tarvitsijoille (Suomessa heitä on 380 000, pankkeja pari kolme)? Mikä on tällaisen ”rajattoman sivilisaation” reaalinen perusta, kestävyys, horjuvuus, haavoittuvuus, vivutus, kerroin? Keynes keksi jo yhden kertoimen alistamaan kansat kuluttajiksi. Mihin kertoimeen meidät ripustetaan?

Vesa Kanniainen löysi jyvän  

Nousukaudella rahan tarjonnalle on asetettava rajoite, sanoo Kanniainen. Aikoinaan rajoitteista puhui myös Hobbes, yksinvallan rajoitteista. Parlamentti luotiin poliittisen vivutuksen (yksinvallan) pidäkkeeksi. Nyt rajoitteita tarvitaan talouteen. Kanniaisella on ajatuksen siemen toisin kuin Kianderilla, Korkmanilla ja Puttosella.


Devalvaatiohoukutus elää ekonomistien mielissä

Toivottavasti euro heikkenee, laulaa ekonomistien kuoro. Devalvaatio on utuista peliä yksien hyväksi ja toisten tuhoksi. Suomessa devalvaatioilla pelattiin vuosikymmenet. Kansa syrjäytettiin taloudesta sosiaalitukien varaan ja kuhnuttajiksi lähiöihin. Devalvaatioilla luotiin seikkaileva teollisuus. Nyt samat firmat murenevat ja siirtyvät imemään etelän maita (Enso, UPM, Nokia). Devalvaatio on moraalikadon maailma.


Korkmanin hevoskuuri

Korkman vaatii kansoille hevoskuuria (kuva 3). – Samaa huutavat Eloranta, kokoomus, Sailas ja VM.  Eikö hevoskuurin pikemminkin ansaitsisi spekulaatiotalous? Korkman jatkaa: pitää rakentaa siltaa niille jotka vielä voivat pärjätä ja selviytyä. – Entä ne, jotka eivät enää voi selviytyä, osa kreikkalaisista?  Suomen henkiseen ilmastoon on putkahtanut uusi asenne: kadotkoot toivottomat (kuin juutalaiset muinoin). Toivottomia ovat Kreikka, romanit, hautajaiskunnat Suomessa. Ulosheittäjiä ovat Korkman, Soininvaara ja muut. Heille kyseessä on taisteluhävikki, kun taloutta viritetään.


Inflaatiovero houkuttaisi myös

USA on valinnut velkojen inflatoimisen (rahan rajaton tarjonta). USAssa hyväksytään inflaation piilovero, mutta ei näkyviä veroja, myhäilee Varman Risto Murto Talouselämä-lehdessä.

On vaikea kuvitella, että hyvin informoituja sijoittajia (kuten eläkeyhtiöt) voitaisiin nykyoloissa huijata inflaatiolla, sanoo Antti Suvanto Kaleva-lehdessä.

Inflaatiovero ei tule avuksi. Luottojen kysyntä on heikkoa, tuotteilta puuttuu markkinat, tuottaviakohteita ei löydy, sanoo Kanniainen.

”Mutta johonkinhan ne rahat täytyy sijoittaa”, vaikeroi Vesa Puttonen. Polttaakohan liika raha.

Kansallissosialismin, maailmansodan ja ties euronkin synnytti inflaatio ja Saksan nöyryytys. Nyt nöyryytetään Kreikkaa ynnä muita. Mikä on tulema?

Talouden maailma on yhtä aikaa väsynyt ja pakkomielteinen.


Kianderin kyniikka kestää

Ei mitään uutta 30 vuoteen Euroopassa. Samanlaista työttömyyttä ja kriisiä on ollut joka vuosikymmenellä. Poliittista levottomuutta saattaa ilmetä, mutta mitäpä siitä, Ilmarisen ikkunasta on kiva katsella. Sekä ostella asuntoja. EU:n kunniahimoiset tavoitteet toki jäävät. Näin puheli Jaakko Kiander.

Lissabonin sopimus, EU 2020, ilmastojohtajuus. Euroopan oli määrä kohota maailman huipuksi. Nyt Eurooppa huiputtaa omaa väestöään. Kianderilla vino hymy.


Pankkipolitiikan federalisointi

Kalifornian kriisi ei USAssa leviä eikä aiheuta ketjureaktiota kuten tapahtuu Euroopassa. USAssa liittovaltio säätelee. Euroopassa valtio ja pankit ovat liimautuneet toisiinsa (Korkman). – EuroMemorandun tarjoilee toisenkinlaista lähestymistä, finanssien vallan vähentämistä ylipäänsä (alla).


Kulttuuri unohtuu EU:n uudistuksissa

Näin otsikoi Simo Häyrynen. Euroopan rakentamisen aloittaisin kulttuurista, on Monnet nyttemmin sanonut. Kulttuurin kääntäminen talousoppien kielelle johtaa samaan, mihin talousopit ovat vieneet talouden. Kansallisvaltioihin lukkiutumien sijasta Euroopassa tulee painottaa kulttuurista tilannetajua ja kansalaisyhteiskunnan osallisuutta EU-uudistuksiin. (Häyrynen)


Heikki Patomäki: etäisyyttä Eurooppaan

Patomäki ehdottaa etäisyydenottoa kuri-Eurooppaan ja tilalle globaalia keynesiläisyyttä. (Mutta mitä on keynesiläisyys: rääsää, rääsää, rääsää = kokonaiskysyntä.)

EuroMemo

Vasenlaitaisten ekonomistien ryhmä ehdottaa Euroopalle:

  • korkeampia progressiivisia veroasteita
  • varallisuusveroja
  • tranaktioveroa
  • debt audit
  • eurobondeja
  • budjettikuria ei kirjata perustuslakiin
  • kaikki vakuutustoiminta julkisperustalle (työeläke Suomessa!)
  • sijoitusjohdannaiset pääosin pois
  • palkkojen osuutta suhteessa voittoihin nostettava
  • rakennerahastoja high tech -investointien tueksi
  • finanssien roolin vähentäminen
  • osuuskuntia
  • yhdistysten roolia lisättävä
  • Rio 2012


Omia päätelmiäni ja ehdotelmiani

  1. Kulttuurinen näkökulma lähtökohdaksi
  2. EuroMemon listasta voi poimia jotain
  3. Kanniaisen pidäkkeet

Kulttuurinen näkökulma ei tarkoita kulttuuria sektorina vaan koko sivilisaation perusrakennetta ja mentaliteettia. Nykyinen barbaarieurooppa on hylännyt vapaan tiedon, uteliaisuuden, kulttuurin, filosofian ja moraalin. Elinkeinoelämä alistaa itselleen kaiken, tiedon, yliopistot, materian ja toiminnot. Eurooppa tukahduttaa.

Kanniaisen pidäkkeisiin on turvautuminen, ellei sama pyrkimys hoidu kulttuurin, moraalin, tiedon ja vapauden kautta. Rakennettakoon pidäkkeiden kautta muillekin sitä ”siltaa” jota Korkman tarjoilee vain selviytyjille. EuroMemon listasta voi poimia ja kehitellä käytännön politiikkatoimia. Muitakin toimia tarvitaan erityisesti kulttuurisen perusrakenteen alueella.


Lähteet

Tutkaksen seminaari 14.2.2012. Kriisitalous – katse menneeseen ja tulevaisuuteen.
Kapitalistin muotokuva (Björn Wahlroos). HS 12.2.2012.
Antti Suvanto: Inflaatiostako ratkaisu velkakriisiin? Kaleva 10.2.2012.
Simo Häyrynen: Kulttuuri unohtuu yhä EU:n uudistuksissa. HS 29.1.2012.
Saksan ruoska lannistaa kasvun. Talouselämä 5/2012. Risto Murron lausumat.
Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia.
Attacin seminaari 22.2.2012 Euroopan budjettikurisopimuksesta
EuroMemo Group.
Ivar Ekeland: Ennakoimattoman matematiikka. Oma ikivanha referaattini kirjasta.

Tulkinnat Vesa Kanniaisen, Sixten Korkmanin ja Jaakko Kianderin esityksistä ovat peräisin Tutkaksen seminaarista. Tulkinta Vesa Puttosen esityksestä on peräisin Eurooppa-tiedotuksen seminaarista K-infossa joulukuussa 2011. Mahdolliset tulkintavirheet ovat tämän kirjoittajan.

Kuva 1. Vesa Kanniainen,Tutkas 14.2.2012.   Kuva 1. Vesa Kanniainen,Tutkas 14.2.2012.
Kuva 2. Jaakko Kiander, Tutkas 14.2.2012.   Kuva 2. Jaakko Kiander, Tutkas 14.2.2012.
Kuva 3. Sixten Korkman, Tutkas 14.2.2012.   Kuva 3. Sixten Korkman, Tutkas 14.2.2012.

Piraattipuolueen Ville Hautakangas kirjoitti politiikan sulkeutuneisuudesta niin hyvin, että nostan parhaan palan esiin uudestaan. Lainaus Villeltä: ” Väitän, että vähemmistöhallitus olisi demokratian kannalta paljon parempi. Se joutuisi tekemään myönnytyksiä myös alkuneuvotteluidensa jälkeen. Se joutuisi sopeutumaan tilanteisiin, ja poikkeamaan ohjelmastaan tarvittaessa. Ja ennen kaikkea, se joutuisi eduskunnan arvioitavaksi aina, kun haluaa tehdä jotain. Vähemmistöhallitus olisi tilivelvollinen. Valitettavasti Suomessa on idioottimainen, itsetuhoinen konsensuksen perinne.”

Tällaiseksi politiikka PITÄISI saada. Nyt se ei tällaista ole.

Eikös aiemmin monissa asioissa ollut määräenemmistövaatimuksia. Joku lukija muistanee mitä asioita määräenemmistö koski. Yhtenä taisi olla verolait.

Määräenemmistövaade toimisi vähemmistösuojana. Voisiko politiikan vähemmistösuojaa (joka nyt siis puuttuu) verrata osakeyhtiölaissa säädettyyn vähemmistösuojaan.

Vähemmistösuojan poistaminen on synnyttänyt nykyisen sulkeutuneen, diktatuurihenkisen ja sävyltään ylimielisen politiikan. Vakaudella sitä kai perustellaan. ’Epävakaus’ olisi pienempi paha kuin nykyinen ’vakaus’ tai ehkä ei paha ollenkaan. Se elvyttäisi kansanvallan keskeiset elementit: arvioitavuus, tilivelvollisuus, keskustelevuus, vaihtoehtojen vertailtavuus. Kansanvallan elvytys, siinä se.

Sulkeutunut politiikka mitätöi opposition eduskunnassa mutta se mitätöi myös kansalaiskeskustelun. Hallitus ja hallituspuolueet ovat niin vallantäyteisiä että he seurustelevat vain keskenään sulkien ulos kansalaiset ja keskustelun. Tämä ei ole pieni asia. Tällainen politiikka ei ole pitkän päälle kestävä.

Kaiken kaikkiaan tilanne on erittäin epätyydyttävä.

Vähemmistöhallitus tai määräenemmistösäännökset lienevät toki vain yksi tapa avata, vilkastuttaa, yhteiskunnallistaa, demokratisoida politiikkaa. Mitä muita olisi?

Työmarkkinajohtajien palkkiot Ilmarisesta ylittävät keskipalkkaisen vuositulon, lisäksi heillä on pääpalkka (10 000 – 20 000 tai yli) ja muut sivutulot. Ilmarisen palkkioiden kokonaissummaksi laskin 374 008 euroa.

Monenko ihmisen vuotuiset työeläkemaksut hukkautuvat hallituspalkkioihin?

Jos palkkasi on 3000 euroa kuussa, siitä pidätetään työeläkemaksua 154,50 euroa (5.15 %), vuodessa 1900 euroa. Ilmarisen hallituspalkkioihin (374 000) hupenee 200 ihmisen vuotuinen eläkemaksu, sivu- ja oheiskulut huomioiden 300 – 500 ihmisen.  – Maksuperusteinen eläkejärjestelmä, tätäkö se tarkoittaa?

Onko tämä oikein? Onko tämä järkevää eläketurvaa? Miksi meidän pitää elättää muutoinkin ylipalkkaisia työmarkkina- ja työeläkepomoja?

Mikä oikeus työmarkkinajärjestöillä on omia työeläkeyhtiöiden johto- ja hallituspaikat itselleen? Jos peruste on laki, niin laki voidaan muuttaa päivässä. Onko kysytty muiden kansalaisten tietoa ja taitoa yhtiöiden hallituksiin? Millä oikeudella meidät sivullistetaan. Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön syrjäytymispuheet eivät tässä auta. Entä jos syrjäytettyjen kantti pettää kuten Kreikassa jo käy? Jos he ottavat mallin Wallinista, ryhtyvät vakaviin toimiin, puolustusvoimiksi.

Syrjäyttäjiä ovat työmarkkinajärjestöt, työeläkeyhtiöt, yksityiset yhtiöt, valtionyhtiöt, puolueet ja eduskunta.

Esimerkki: VVO perii 20 euron neliövuokraa. Ketkä omistavat VVOn? Ilmarinen 18 %, Varma 11,58 %, Metallityöväen Liitto 9,7 %, Rakennusliitto 8,31 %, JHL 8,18 %, PAM 7,49 %, OAJ 7,46 %, TU 6.65 %, TEAM 5,99 %, Etera 3,47 %, muut 13,20 %.

Keitä on VVO:n hallituksessa? Ilmarisen Tomi Aimonen ja Varman Risto Murto, muut ovat ay-johtajia. He siis maksattavat 20 euron neliövuokraa (sosiaalista asuntotuotantoa). Ay-jäsenmaksunkin (oman palkkansa) he maksattavat puoliksi valtiolla (verovähenteisyys).

Nyt syrjäyttäjät leikkaavat sairaiden lääkekorvauksia. Leikkaavatko he omia palkkojaan, palkkioitaan ja eläkkeitään?

Lauri Ihalainen kiteytti A-studiossa 16.2. näin: ”meillä on erittäin hyvä eläkejärjestelmä, eläkekattoa ei tehdä, eläke perustuu ansioihin ja totuttuun elintasoon”.  Siinä meni sosialidemokratia.

Ihalaisen tielle ovat lähteneet vihreät. Perusturvan ja ansioturvan kytköstä vuosien ajan moitittuaan he sixpackiin päästyään puolustavat kytköstä henkeen ja vereen: vähentää toimeentulotuen tarvetta (Outi Alanko-Kahiluoto). Vihreiden Johanna Karimäki ja Anni Sinnemäki hurmioituvat saadessaan ylistää tuloerojen kasvattamista, raamisopimuksen prosenttikorotuksia. Neste Oil ja Itella, palkkiot juoksevat.

Toki Ilmarisen palkkiot ovat ”jääneet jälkeen” muiden yhtiöiden palkkioista. Kauppalehti otsikoi 2.2.: Hallitustyöstä maksetaan maltaita, valtiollakin. Wahlroosin vuosipalkkio UPM:stä on 175 000 euroa, Ilmarisen Harri Sailaksen palkkio Finnairista 61 200 euroa, Sari Baldaufin palkkio Fortumilta 72 000 euroa. Lisukkeina tulevat kokouspalkkiot, muut sivutoimet, päätoimen palkka ja bonukset.

Paljonko on kansaneläke, sairauden peruspäiväraha tai toimeentulotuki?

Palkkiokilpailua ei legitimoi laki, ei myöskään statuskilpailu. Cornellin yliopiston professori Robert Frank (USA) pitää nykyisen talouskriisin syynä statuskilpailua (The Darwin Economy). Aiheesta puhuu myös prof. Heikki Patomäki uudessa kirjassaan Eurokriisin anatomia.

Palkkioita olennaisempi kysymys on sisältö, ihmisten mahdollisuus luoda itse omaa elämäänsä. Työeläkejärjestelmä syrjäyttää ja ulkoistaa. Meiltä pidätetään eläkemaksu lupaa kysymättä ja siirretään yhtiöiden kassaan. Sieltä työmarkkinapomot lohkaisevat tuhansien ihmisten maksut itselleen.

Työeläkerahoilla rakennetaan irtautunutta yhtiövaltaa (Occupy Wall Street). Meille he pykäävät elämyskeskuksia ja vihapelejä. Haavoittuva kriisitalous on rahoitettu työeläkevaroilla. Talouden pelastamiseksi meidät nyt uhrataan kuin inkojen lapsiuhrit, liekeissä veri kiehuu.

Ennen kuin leikataan yhtäkään sosiaalitukea, lääkekorvauksia tai muita, työmarkkina- ja työeläkejärjestelmä on ensin purettava ja rakennettava uudelta pohjalta. Perusideaksi on nostettava kansalaislähtöisyys sekä yleisperusteisuus kansaneläkkeen luonteisesti. Me osaamme itsekin, suoraan tai demokraattisten menettelyjen kautta, miettiä miten elämme ja pärjäämme vanhoina.

Lähteitä ja lukemistoa:

33 000 euroa /v. – Näin eläkepomot tienaavat suomalaisten eläkerahoilla. Uusi Suomi 16.2.2012.
Hallitustyöstä maksetaan paljon, valtiollakin. Kauppalehti 2.2.2012.
Näin kokouksista lusmuilu kannatti valtionyhtiöissä. Taloussanomat 11.1.2012.
Jacob Söderman: Valta katosi markkinoille. Taloussanomat 2.1.2011.
VVOn nettisivut / VVO yrityksenä.
The Darwin Economy – darwinismin ohi ja yli. 
Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia, Intokustannus 2012.

Monenko ihmisen eläkemaksut hukkautuvat palkkioihin?Klikkaa kuvaa.

Jankkaus Euroopan talouskriisistä on tuudittanut unikuvaan: jylisköön ukkonen metsän takana, ei se tänne tule. Taitaa tulla sittenkin. Yhä useammin joutuu kysymään onko Suomen eduskunta täynnä löttäpöksyjä. Jos meiltä aletaan nyhtää miljardeja ja miljardeja, se merkitsee sosiaalista kriisiä myös Suomessa. Kataisen, Vanhasen, Kiviniemen, Ville Niinistön ja muiden retoriikka, että vaihtoehtoa ei ole tai että tämä on pahoista pienin, ei ole enää uskottava.

Viittaan pariin tämänpäiväiseen näkemykseen: Dublinin Trinity Collegen dosentti Gurdgievia sekä Björn Wahlroos.

Taloussanomat kertoo rahoituksen dosentin Constantin Gurdgievian näkemyksistä. Suosittelen koko jutun lukemista, tässä poimintoja:

– Pankkien velka on otettu valtion haltuun, ja julkista taloutta ajetaan samalla alas huimaa vauhtia.
– Julkisen sektorin leikkauspolitiikkaa tehdään tällä hetkellä siten, että palveluita ajetaan alas pankkien pitämiseksi pystyssä.
– Irlannin 80 miljardin euron pankkiveloista 30–40 miljardia on muissa Euroopan maissa sijaitsevien pankkien velkoja, jotka ovat siirtyneet irlantilaisten veronmaksajien maksettavaksi. Sitä velkaa me emme kykene maksamaan, eikä ole mitään moraalista velvoitetta, miksi meidän pitäisi se maksaa.
– Maan julkinen talous voi selviytyä veloistaan, jos pankkien annettaisiin kaatua. Niin toimi samankaltaisista ongelmista kärsinyt Islanti.
– Tie ulos kriisistä olisikin pankkien päästäminen markkinoiden armoille. Tuhoa tulisi, mutta se on Gurdgievin mukaan ainoa mahdollisuus. Mutta EU tukipakettisääntöineen estää Irlantia tekemästä tätä. (!!!)
– Keskittyminen julkiseen velkaan on vienyt huomion pois kotitalouksien kurjuudesta.
– Uuden katastrofin välttämiseksi resepti on selkeä: annetaan pankkien, yritysten ja kotitalouksien kaatua velkoihinsa, toteutetaan konkurssien kautta tarvittavat rakenneuudistukset ja luotetaan vientiin sekä kotimarkkinoiden elpymiseen.
– En suostu hyväksymään perussuomalaisten EU-vastaista propagandaa, mutta puolueen mukaantulo on silti tehnyt Suomelle hyvää. Nykyään Suomi kyseenalaistaa Ranskan ja Saksan linjauksia. ( Näin siis irlantilaisdosentti Gurdgievia )

Entä Björn Wahlroos, HS 12.2.2012:

– Saksan pankkijärjestelmä on läpimätä.
– Merkel teki keväällä 2010 väärän ratkaisun. Oli kaksi vaihtoehtoa: pankkeihin olisi pantu 30-40 miljardia veronmaksajien (tarkoittanee saksalaisten) rahoja ja annettu Kreikan ajautua maksukyvyttömäksi. Toinen vaihtoehto oli, että Merkel ryhtyi lobbaamaan kaikkia muita Euroopan maita mukaan antamaan rahaa Keikalle. Siinä lensi taivaan tuuliin satoja miljardeja euromaiden veronmaksajien rahoja.
– Eurokriisi ei ole euron kriisi vaan eurooppalaisen talouspolitiikan kriisi.

Wahlroosin mukaan Euroopan Keskuspankin toiminta on nyt ammattitaitoista: korko alas ja pankeille halpaa rahaa. Samaa ehdotteli Vesa Puttonen – jos oikein ymmärsin – joulun alla eduskunnan K-infossa.

Vaikka Wahlroosin-Puttosen linja ehkä pelastaisi talouden suurtoimijoita, niin yhteiskuntien sisäistä levottomuutta, poliittista hajoamista ja sosiaalista kriisiytymistä se ei hoida. Meitä ei pakoteta mihin tahansa.

Enää valtaisa konkurssiaalto voi pelastaa Irlannin. Taloussanomat 12.2.2012.

Vaaleista ehti kulua neljä päivää, kun Osmo Soininvaara antaa näytteen mitä vaaleissa ylistetty suvaitsevuus on. Näin Soininvaara Iltalehdessä 9.2.:

– ”Pystyyn lahoavissa ja vanhenevissa maalaiskunnisa, joista väki muuttaa hautausmaalle, siellä uudistus ei ole yhtä kiireellinen”.

– ”On hurskastelevaa luvata, ettei (kuntaliitoksissa) mitään pakkoa käytetä”.

– ”On turha kuvitella, että nämä kermanlatkijat (kehyskunnat) vapaaehtoisesti suostuisivat liitoksiin.”

– ”Pääkaupunkiseudulla tarvitaan suuri kunta lopettamaan kaupunkien kilpailu terveistä ja rikkaista…”.

Huomatkaa Soininvaaran sanasto: laho, hautausmaa, pakko, kermanlatkinta, terveet ja rikkaat. Tätäkö on suvaitseva, ymmärtävä, vuorovaikutteinen, yhteisöllinen ja innostava, siis se mitä Haaviston kampanjan kerrottiin ilmentävän? Näinkö kauan se kesti? Jo pelkkä kehyskunta-sana on arvottava ja halveeraava.

Ylenkatseellista ja kikkailevaa asennetta huokui myös Soininvaaran esittämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa 28.9.2011, muun muassa näin:

”Haja-asutusalueilla kunnat voivat korkeintaan tehdä haittaa itselleen… Jos ne haluavat selvitä omin nokkinensa, se ei todellakaan ole muilta pois.”

”On kuitenkin tärkeätä uutta kuntaa perustettaessa, että enemmistö sen tulevista asukkaista tukee hanketta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä perustettavassa kunnassa.”

* * *

Politiikan ilmapiiri Suomessa on tällä hetkellä masentava. Sen saa aikaan muutama yli-ylimielinen poliitikko.

Kukkenheim vivutti Amerikan. Näin voi kiteyttää Laura Kolben kirjoituksen Helsingin Sanomissa 4.2.

S. S. Kukkenheim loi omaisuutensa kaivosteollisuudesta, kertoo Kolbe. Miksei kaivoksista löytyisi Suomenkin Kukkis-ratkaisu?  Lappihan on jo täynnä kaivoksia (Suomen Kongo kuten ministeri Hautala sanoi).

Keitä olisivat Suomen kukkenheimit? Ennen kaikkea he: Talvivaaran Perä ja fosfaatti Yara.

Perän ja Yaran loihtima museo täyttää jälkiekologisen museon ominaisuudet, joita Kolben mukaan ovat:

Taide kertoo tarinan, taide viettelee katsomaan uusin silmin ja oivalluksin, tuo rohkeutta, rakastuttaa ja arvostuttaa, kiteyttää suomalaisuuden, taide katsoo eteenpäin, luottaa yksityiseen, kietoo urbaaniin voimaan, taide on tulevan vipuvarsi, avaa uutta ja uusii avauksia, taide päivittää, taide on globaali peli ja populaari, taide tyyntää nälän, kietoo verkkoihinsa, ottaa riskin, on aikamme henki.

Mutta mihin Yara ja Perä museonsa perustavat? Tuskin syrjäseudulle, ei siis Helsinkiin eikä Katajanokalle. Liikemiehinä he haistavat Suomen tulevaisuuden, seudun missä kaivostornit kohoilevat.

Kukkenheimin luontevin paikka on Sallatunturi, eteläinen rinne. Paikka voisi olla myös Sokosti korkeutensa 700 m ansiosta. Mutta Sallan valinnalle on hyvät perusteet. Energiansa museo saa yöttömän yön auringosta, tunturituulesta, laskettelijoiden jarrutusenergiasta, hyttysmassan bioenergiasta sekä tunturin maaenergiasta. Jälkiekologinen Kukkenheim loihtii rohkeutta arkkitehtuuriin.

Salla on ekologisen pelikulttuuurin risteys. Siellä leikkaavat Koillisväylä ja Luoteisväylä. Jäämeren tuuli viilentää lämmenneen ilmaston. Raideliikenne kulkee lännen Kemiin, Vienaan ja pohjan Pykeijaan.

Pääministeri Hanna Mäntylä lausuu museon avaussanat. Hannalle tämä on mieluisaa, onhan hän viereisestä Savukosken kylästä.

Sallatunturin valintaa puolustaa myös kummun outous. Onhan niin että Pekka Perän omaisuuden pohjusti Outokumpu. Yhtiö luovutti Perälle yhdellä eurolla Talvivaaran kaivosoikeudet, jotka me aiemmin yhdessä omistimme. Tänään Outokumpu jaloterästää Eurooppaa ja maailmaa, sekä sanoo irti.

Miksi Perä sai kumppanikseen peluri Yaran (Norjasta)? Suomen valtio luovutti Yaralle Siilinjärven ja Soklin fosfaatit, koneineen, torneineen, kasoineen. Hinta lie ollut pari sataa miljoonaa, tänään arvoksi lasketaan 2 tai 3 miljardia. Hyvin pelattu, ministeri Häkämies.

Laura Kolbe ylistää Kukkenheimin osaamista, know how’ta. Juuri sitä Yara Suomesta osti, GrowHow’n.

”Our global contribution improves lives”. Tämä Yaran tunnus sopii myös Suomen Kukkenheimille.

”Talvivaara on joutunut poliittisen pelin välikappaleeksi”, sanoo Pekka Perä. Globaalin pelikulttuurin kokemusta siis löytyy. Perä ei puhu perättömiä vaikka Ville Niinistö muuta väittää.