Kukkenheim vivutti Amerikan. Näin voi kiteyttää Laura Kolben kirjoituksen Helsingin Sanomissa 4.2.

S. S. Kukkenheim loi omaisuutensa kaivosteollisuudesta, kertoo Kolbe. Miksei kaivoksista löytyisi Suomenkin Kukkis-ratkaisu?  Lappihan on jo täynnä kaivoksia (Suomen Kongo kuten ministeri Hautala sanoi).

Keitä olisivat Suomen kukkenheimit? Ennen kaikkea he: Talvivaaran Perä ja fosfaatti Yara.

Perän ja Yaran loihtima museo täyttää jälkiekologisen museon ominaisuudet, joita Kolben mukaan ovat:

Taide kertoo tarinan, taide viettelee katsomaan uusin silmin ja oivalluksin, tuo rohkeutta, rakastuttaa ja arvostuttaa, kiteyttää suomalaisuuden, taide katsoo eteenpäin, luottaa yksityiseen, kietoo urbaaniin voimaan, taide on tulevan vipuvarsi, avaa uutta ja uusii avauksia, taide päivittää, taide on globaali peli ja populaari, taide tyyntää nälän, kietoo verkkoihinsa, ottaa riskin, on aikamme henki.

Mutta mihin Yara ja Perä museonsa perustavat? Tuskin syrjäseudulle, ei siis Helsinkiin eikä Katajanokalle. Liikemiehinä he haistavat Suomen tulevaisuuden, seudun missä kaivostornit kohoilevat.

Kukkenheimin luontevin paikka on Sallatunturi, eteläinen rinne. Paikka voisi olla myös Sokosti korkeutensa 700 m ansiosta. Mutta Sallan valinnalle on hyvät perusteet. Energiansa museo saa yöttömän yön auringosta, tunturituulesta, laskettelijoiden jarrutusenergiasta, hyttysmassan bioenergiasta sekä tunturin maaenergiasta. Jälkiekologinen Kukkenheim loihtii rohkeutta arkkitehtuuriin.

Salla on ekologisen pelikulttuuurin risteys. Siellä leikkaavat Koillisväylä ja Luoteisväylä. Jäämeren tuuli viilentää lämmenneen ilmaston. Raideliikenne kulkee lännen Kemiin, Vienaan ja pohjan Pykeijaan.

Pääministeri Hanna Mäntylä lausuu museon avaussanat. Hannalle tämä on mieluisaa, onhan hän viereisestä Savukosken kylästä.

Sallatunturin valintaa puolustaa myös kummun outous. Onhan niin että Pekka Perän omaisuuden pohjusti Outokumpu. Yhtiö luovutti Perälle yhdellä eurolla Talvivaaran kaivosoikeudet, jotka me aiemmin yhdessä omistimme. Tänään Outokumpu jaloterästää Eurooppaa ja maailmaa, sekä sanoo irti.

Miksi Perä sai kumppanikseen peluri Yaran (Norjasta)? Suomen valtio luovutti Yaralle Siilinjärven ja Soklin fosfaatit, koneineen, torneineen, kasoineen. Hinta lie ollut pari sataa miljoonaa, tänään arvoksi lasketaan 2 tai 3 miljardia. Hyvin pelattu, ministeri Häkämies.

Laura Kolbe ylistää Kukkenheimin osaamista, know how’ta. Juuri sitä Yara Suomesta osti, GrowHow’n.

”Our global contribution improves lives”. Tämä Yaran tunnus sopii myös Suomen Kukkenheimille.

”Talvivaara on joutunut poliittisen pelin välikappaleeksi”, sanoo Pekka Perä. Globaalin pelikulttuurin kokemusta siis löytyy. Perä ei puhu perättömiä vaikka Ville Niinistö muuta väittää.