Vaaleista ehti kulua neljä päivää, kun Osmo Soininvaara antaa näytteen mitä vaaleissa ylistetty suvaitsevuus on. Näin Soininvaara Iltalehdessä 9.2.:

– ”Pystyyn lahoavissa ja vanhenevissa maalaiskunnisa, joista väki muuttaa hautausmaalle, siellä uudistus ei ole yhtä kiireellinen”.

– ”On hurskastelevaa luvata, ettei (kuntaliitoksissa) mitään pakkoa käytetä”.

– ”On turha kuvitella, että nämä kermanlatkijat (kehyskunnat) vapaaehtoisesti suostuisivat liitoksiin.”

– ”Pääkaupunkiseudulla tarvitaan suuri kunta lopettamaan kaupunkien kilpailu terveistä ja rikkaista…”.

Huomatkaa Soininvaaran sanasto: laho, hautausmaa, pakko, kermanlatkinta, terveet ja rikkaat. Tätäkö on suvaitseva, ymmärtävä, vuorovaikutteinen, yhteisöllinen ja innostava, siis se mitä Haaviston kampanjan kerrottiin ilmentävän? Näinkö kauan se kesti? Jo pelkkä kehyskunta-sana on arvottava ja halveeraava.

Ylenkatseellista ja kikkailevaa asennetta huokui myös Soininvaaran esittämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa 28.9.2011, muun muassa näin:

”Haja-asutusalueilla kunnat voivat korkeintaan tehdä haittaa itselleen… Jos ne haluavat selvitä omin nokkinensa, se ei todellakaan ole muilta pois.”

”On kuitenkin tärkeätä uutta kuntaa perustettaessa, että enemmistö sen tulevista asukkaista tukee hanketta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä perustettavassa kunnassa.”

* * *

Politiikan ilmapiiri Suomessa on tällä hetkellä masentava. Sen saa aikaan muutama yli-ylimielinen poliitikko.