Piraattipuolueen Ville Hautakangas kirjoitti politiikan sulkeutuneisuudesta niin hyvin, että nostan parhaan palan esiin uudestaan. Lainaus Villeltä: ” Väitän, että vähemmistöhallitus olisi demokratian kannalta paljon parempi. Se joutuisi tekemään myönnytyksiä myös alkuneuvotteluidensa jälkeen. Se joutuisi sopeutumaan tilanteisiin, ja poikkeamaan ohjelmastaan tarvittaessa. Ja ennen kaikkea, se joutuisi eduskunnan arvioitavaksi aina, kun haluaa tehdä jotain. Vähemmistöhallitus olisi tilivelvollinen. Valitettavasti Suomessa on idioottimainen, itsetuhoinen konsensuksen perinne.”

Tällaiseksi politiikka PITÄISI saada. Nyt se ei tällaista ole.

Eikös aiemmin monissa asioissa ollut määräenemmistövaatimuksia. Joku lukija muistanee mitä asioita määräenemmistö koski. Yhtenä taisi olla verolait.

Määräenemmistövaade toimisi vähemmistösuojana. Voisiko politiikan vähemmistösuojaa (joka nyt siis puuttuu) verrata osakeyhtiölaissa säädettyyn vähemmistösuojaan.

Vähemmistösuojan poistaminen on synnyttänyt nykyisen sulkeutuneen, diktatuurihenkisen ja sävyltään ylimielisen politiikan. Vakaudella sitä kai perustellaan. ’Epävakaus’ olisi pienempi paha kuin nykyinen ’vakaus’ tai ehkä ei paha ollenkaan. Se elvyttäisi kansanvallan keskeiset elementit: arvioitavuus, tilivelvollisuus, keskustelevuus, vaihtoehtojen vertailtavuus. Kansanvallan elvytys, siinä se.

Sulkeutunut politiikka mitätöi opposition eduskunnassa mutta se mitätöi myös kansalaiskeskustelun. Hallitus ja hallituspuolueet ovat niin vallantäyteisiä että he seurustelevat vain keskenään sulkien ulos kansalaiset ja keskustelun. Tämä ei ole pieni asia. Tällainen politiikka ei ole pitkän päälle kestävä.

Kaiken kaikkiaan tilanne on erittäin epätyydyttävä.

Vähemmistöhallitus tai määräenemmistösäännökset lienevät toki vain yksi tapa avata, vilkastuttaa, yhteiskunnallistaa, demokratisoida politiikkaa. Mitä muita olisi?