Missä on antiikin eurooppa-neito? Jos kuuntelemme talouden tutkijoita ja toimijoita, niin Euroopasta syntyy häkellyttävä kuva. Kulttuurisempi näkökulma antaa eväitä myös uuteen ymmärrykseen.


Syntyikö euro pelkoreaktiona?

Ekonomistit Kanniainen ja Korkman sanoivat EMUn syntyneen Saksan voimistumisen pelosta. Yhdistynyt Saksa piti sitoa ja siihen tarkoitukseen luotiin Euroopan valuuttaunioni. – Jos euro on synnyltään ja tavoitteiltaan poliittinen hätätoimi, niin voiko sen ennuste olla hyvä?


Euroopan taloushistoria – moraalikatoa

Fysiikka tuntee leipurin muunnoksen: pintailmiöstä taaksepäin kerien päästään lähtökohtaan (Ekeland). Euron kriisistä voimme keriä taaksepäin Euroopan tarinaa. Miksi oli kaksi Saksaa – se oli sodan tuotos. Miksi oli sota – Saksan nöyryytys ensimmäisen maailmansodan jälkeen, superinflaatio, kansallissosialismi. Mikä johti maailmansotaan – kilpajuoksu siirtomaista, raaka-aineista ja markkinoista, talouden kuplat. Miksi oli kuplia – uusi tiede mahdollisti äkkirikastumiset: teräs, radat, sähkö, autot, öljy, osakeyhtiö, moraalikato. Mikä syövytti moraalin – pidäkkeiden puute taloudessa, yhtiöpeliksi muuttunut talous. Sivistys jauhautui barbaaritalouden alle.

Tällainen on siis Euroopan taival, viimeiset 200 vuotta. Mutta takaisin tähän päivään. Tänään jauhautuvat, ei vain kulttuuri vaan myös ihmiset. Katsokaa Kreikkaa, noita Sokrateen tallaamia katukiveyksiä.

Spekulaatiotaloutta rahavivulla

Vuosina 2000-08 rahan tarjonta (M3) kasvoi Euroopan rahaliitossa 91 %. 2007 ja 2008 vuotuinen kasvu oli 10-12 %. Luottoekspansiolla mahdollistettiin spekulatiivinen rakentaminen Irlannissa, Espanjassa, Kreikassa. Reaalikorot olivat negatiiviset (kuten nyt USAssa). EKP tulkitsi kasvun ylikeveän rahapolitiikkansa ansioksi. EKP:n rahapolitiikka on viritetty Saksan talouden näkökulmasta. (Kanniainen, kuva 1)

Saksa vivutti Euroopan

Euro siis luotiin Saksan pitämiseksi aloillaan. Euro mahdollisti saksalaispankkien rynnistyksen reuna-alueille, mikä päätyi nykykriisiin. 2010 Saksan johdolla oli valittavana kaksi vaihtoehtoa: maksattaa pankkiensa kriisi saksalaisilla veronmaksajilla tai kaikilla euromailla. Merkel valitsi jälkimmäisen. ”Siinä lensi taivaan tuuliin erinäisiä satoja miljardeja euromaiden veronmaksajien rahoja”, sanoo Wahlroos HS 12.2.2012.

– Aiotaanko Saksan eurovivutus todella maksattaa myös suomalaisilla jopa  vuosikymmeniä? Luvassa on kapina.

Rajaton rahan tarjonta pankeille – jälleen kerran  

”Ainoaa järkevää politiikkaa on rajaton rahan tarjonta pankeille, rajaton likviditeetti. Pelkkä säästäminen ei pelasta, mutta rahan syöttäminen pelastaa. Tosin EKP liikkuu harmaalla alueella” (siis omavaltaisesti).  – Tällaista viisautta meille jakaa Jaakko Kiander (kuva 2), hänen lisäkseen Korkman ja Puttonen.


Mitä on rajaton rahan tarjonta, vivutus ja kertoimet

Miksi rahaa pitää syöttää rajattomasti pankeille? Onko olemassa tieteellinen fakta, joka estää syöttämästä samaa rahaa toimeentulotuen tarvitsijoille (Suomessa heitä on 380 000, pankkeja pari kolme)? Mikä on tällaisen ”rajattoman sivilisaation” reaalinen perusta, kestävyys, horjuvuus, haavoittuvuus, vivutus, kerroin? Keynes keksi jo yhden kertoimen alistamaan kansat kuluttajiksi. Mihin kertoimeen meidät ripustetaan?

Vesa Kanniainen löysi jyvän  

Nousukaudella rahan tarjonnalle on asetettava rajoite, sanoo Kanniainen. Aikoinaan rajoitteista puhui myös Hobbes, yksinvallan rajoitteista. Parlamentti luotiin poliittisen vivutuksen (yksinvallan) pidäkkeeksi. Nyt rajoitteita tarvitaan talouteen. Kanniaisella on ajatuksen siemen toisin kuin Kianderilla, Korkmanilla ja Puttosella.


Devalvaatiohoukutus elää ekonomistien mielissä

Toivottavasti euro heikkenee, laulaa ekonomistien kuoro. Devalvaatio on utuista peliä yksien hyväksi ja toisten tuhoksi. Suomessa devalvaatioilla pelattiin vuosikymmenet. Kansa syrjäytettiin taloudesta sosiaalitukien varaan ja kuhnuttajiksi lähiöihin. Devalvaatioilla luotiin seikkaileva teollisuus. Nyt samat firmat murenevat ja siirtyvät imemään etelän maita (Enso, UPM, Nokia). Devalvaatio on moraalikadon maailma.


Korkmanin hevoskuuri

Korkman vaatii kansoille hevoskuuria (kuva 3). – Samaa huutavat Eloranta, kokoomus, Sailas ja VM.  Eikö hevoskuurin pikemminkin ansaitsisi spekulaatiotalous? Korkman jatkaa: pitää rakentaa siltaa niille jotka vielä voivat pärjätä ja selviytyä. – Entä ne, jotka eivät enää voi selviytyä, osa kreikkalaisista?  Suomen henkiseen ilmastoon on putkahtanut uusi asenne: kadotkoot toivottomat (kuin juutalaiset muinoin). Toivottomia ovat Kreikka, romanit, hautajaiskunnat Suomessa. Ulosheittäjiä ovat Korkman, Soininvaara ja muut. Heille kyseessä on taisteluhävikki, kun taloutta viritetään.


Inflaatiovero houkuttaisi myös

USA on valinnut velkojen inflatoimisen (rahan rajaton tarjonta). USAssa hyväksytään inflaation piilovero, mutta ei näkyviä veroja, myhäilee Varman Risto Murto Talouselämä-lehdessä.

On vaikea kuvitella, että hyvin informoituja sijoittajia (kuten eläkeyhtiöt) voitaisiin nykyoloissa huijata inflaatiolla, sanoo Antti Suvanto Kaleva-lehdessä.

Inflaatiovero ei tule avuksi. Luottojen kysyntä on heikkoa, tuotteilta puuttuu markkinat, tuottaviakohteita ei löydy, sanoo Kanniainen.

”Mutta johonkinhan ne rahat täytyy sijoittaa”, vaikeroi Vesa Puttonen. Polttaakohan liika raha.

Kansallissosialismin, maailmansodan ja ties euronkin synnytti inflaatio ja Saksan nöyryytys. Nyt nöyryytetään Kreikkaa ynnä muita. Mikä on tulema?

Talouden maailma on yhtä aikaa väsynyt ja pakkomielteinen.


Kianderin kyniikka kestää

Ei mitään uutta 30 vuoteen Euroopassa. Samanlaista työttömyyttä ja kriisiä on ollut joka vuosikymmenellä. Poliittista levottomuutta saattaa ilmetä, mutta mitäpä siitä, Ilmarisen ikkunasta on kiva katsella. Sekä ostella asuntoja. EU:n kunniahimoiset tavoitteet toki jäävät. Näin puheli Jaakko Kiander.

Lissabonin sopimus, EU 2020, ilmastojohtajuus. Euroopan oli määrä kohota maailman huipuksi. Nyt Eurooppa huiputtaa omaa väestöään. Kianderilla vino hymy.


Pankkipolitiikan federalisointi

Kalifornian kriisi ei USAssa leviä eikä aiheuta ketjureaktiota kuten tapahtuu Euroopassa. USAssa liittovaltio säätelee. Euroopassa valtio ja pankit ovat liimautuneet toisiinsa (Korkman). – EuroMemorandun tarjoilee toisenkinlaista lähestymistä, finanssien vallan vähentämistä ylipäänsä (alla).


Kulttuuri unohtuu EU:n uudistuksissa

Näin otsikoi Simo Häyrynen. Euroopan rakentamisen aloittaisin kulttuurista, on Monnet nyttemmin sanonut. Kulttuurin kääntäminen talousoppien kielelle johtaa samaan, mihin talousopit ovat vieneet talouden. Kansallisvaltioihin lukkiutumien sijasta Euroopassa tulee painottaa kulttuurista tilannetajua ja kansalaisyhteiskunnan osallisuutta EU-uudistuksiin. (Häyrynen)


Heikki Patomäki: etäisyyttä Eurooppaan

Patomäki ehdottaa etäisyydenottoa kuri-Eurooppaan ja tilalle globaalia keynesiläisyyttä. (Mutta mitä on keynesiläisyys: rääsää, rääsää, rääsää = kokonaiskysyntä.)

EuroMemo

Vasenlaitaisten ekonomistien ryhmä ehdottaa Euroopalle:

  • korkeampia progressiivisia veroasteita
  • varallisuusveroja
  • tranaktioveroa
  • debt audit
  • eurobondeja
  • budjettikuria ei kirjata perustuslakiin
  • kaikki vakuutustoiminta julkisperustalle (työeläke Suomessa!)
  • sijoitusjohdannaiset pääosin pois
  • palkkojen osuutta suhteessa voittoihin nostettava
  • rakennerahastoja high tech -investointien tueksi
  • finanssien roolin vähentäminen
  • osuuskuntia
  • yhdistysten roolia lisättävä
  • Rio 2012


Omia päätelmiäni ja ehdotelmiani

  1. Kulttuurinen näkökulma lähtökohdaksi
  2. EuroMemon listasta voi poimia jotain
  3. Kanniaisen pidäkkeet

Kulttuurinen näkökulma ei tarkoita kulttuuria sektorina vaan koko sivilisaation perusrakennetta ja mentaliteettia. Nykyinen barbaarieurooppa on hylännyt vapaan tiedon, uteliaisuuden, kulttuurin, filosofian ja moraalin. Elinkeinoelämä alistaa itselleen kaiken, tiedon, yliopistot, materian ja toiminnot. Eurooppa tukahduttaa.

Kanniaisen pidäkkeisiin on turvautuminen, ellei sama pyrkimys hoidu kulttuurin, moraalin, tiedon ja vapauden kautta. Rakennettakoon pidäkkeiden kautta muillekin sitä ”siltaa” jota Korkman tarjoilee vain selviytyjille. EuroMemon listasta voi poimia ja kehitellä käytännön politiikkatoimia. Muitakin toimia tarvitaan erityisesti kulttuurisen perusrakenteen alueella.


Lähteet

Tutkaksen seminaari 14.2.2012. Kriisitalous – katse menneeseen ja tulevaisuuteen.
Kapitalistin muotokuva (Björn Wahlroos). HS 12.2.2012.
Antti Suvanto: Inflaatiostako ratkaisu velkakriisiin? Kaleva 10.2.2012.
Simo Häyrynen: Kulttuuri unohtuu yhä EU:n uudistuksissa. HS 29.1.2012.
Saksan ruoska lannistaa kasvun. Talouselämä 5/2012. Risto Murron lausumat.
Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia.
Attacin seminaari 22.2.2012 Euroopan budjettikurisopimuksesta
EuroMemo Group.
Ivar Ekeland: Ennakoimattoman matematiikka. Oma ikivanha referaattini kirjasta.

Tulkinnat Vesa Kanniaisen, Sixten Korkmanin ja Jaakko Kianderin esityksistä ovat peräisin Tutkaksen seminaarista. Tulkinta Vesa Puttosen esityksestä on peräisin Eurooppa-tiedotuksen seminaarista K-infossa joulukuussa 2011. Mahdolliset tulkintavirheet ovat tämän kirjoittajan.

Kuva 1. Vesa Kanniainen,Tutkas 14.2.2012.   Kuva 1. Vesa Kanniainen,Tutkas 14.2.2012.
Kuva 2. Jaakko Kiander, Tutkas 14.2.2012.   Kuva 2. Jaakko Kiander, Tutkas 14.2.2012.
Kuva 3. Sixten Korkman, Tutkas 14.2.2012.   Kuva 3. Sixten Korkman, Tutkas 14.2.2012.
Mainokset