Tarvitaanko kuntia? Millaisia kuntia? Kataisen hallitus, Henna Virkkunen ja valtiovarainministeriö eivät kuuntele keskustelua aiheen ympärillä. Näkökulmia tarjoaisi mm. historia, psykologia ja talous sekä ihmisten oma ajattelu ja tuntemukset. Kuntauudistuksen valmistelu on harvinaisen epä-älyllistä ja estää osallisuuden muilta paitsi hallintobyrokratialta.
Kuuntelemattomuus ei ole sattuma. Aiemmin Henna Virkkunen tuhosi yliopistolailla sivistyksen ja demokratian elementit yliopistoista välittämättä vähääkään vastanäkemyksistä. Nyt Virkkunen tuhoaa kansanvallan elementtejä paikallishallinnosta.
Seuraavaan poimin näkökulmia alkaen historian makrotasolta ja lähestyen arjen kysymyksiä.
Björn Wahlroos ja brittihistorioitsija Niall Ferguson
Miksi Eurooppa aikoinaan nousi Kiinan ohi? Tätä kysyy Björn Wahlroos historioitsija Fergusonia mukaillen. Eurooppa koostui tilkkutäkistä, keskenään kilpailevista erilaisuuksista. Kiina kääntyi monoliitiksi, sulkeutui ja jähmettyi. Suomen kuntauudistuksessa ollaan nyt vanhan Kiinan tiellä, sanoo Wahlroos ja voi hyvinkin olla oikeassa. (Fergusonin kirja Sivilisaatio, YLE, HS)
Kuntauudistus makrohistorian valossa
Miksi Henna Virkkunen muistaa aina mainita kuntien rajattoman verotusoikeuden, palveluiden järjestämisvastuun ja elinkeinopoliittisen toimijuuden? Siksi että näistä käsin avautuu valtaisa uusmarkkina yrityksille ja sijoittajille kuten Attendolle, Mikevalle, Mehiläiselle, CapManille. ’Tuotteiden’ kysyntä on takuuvarma, tulovirta taattu, ei markkinointikuluja, ei edes perintähuolia. Mistä löytyisi mojovampi uusmarkkina?
Historiaa taaksepäin kerien ”kuntauudistus” sijoittuu markkinoiden luomisen jatkumolle:
- siirtomaiden valtaus: raaka-aineet, orjat ja markkinat
- maaseutuväestön karkotus työvoimaksi ja kuluttajiksi
- omaehtoisten tuotantomuotojen hävittäminen: kotitalous, käsityöt, osuuskunta
- keynesiläisyys = keinotekoisen kysynnän luonti
- Pekka Kuusi -tyyppinen sosiaalipolitiikka
- Suomen ”kuntauudistus”
Kataisen hallituksen, Henna Virkkusen ja VM:n ainoa missio on uusmarkkinoiden luonnissa. Pyrkimys kätketään retorisiin ilmauksiin vahvasta ja elinvoimaisesta peruskunnasta tai palveluiden takaamisesta.
Dramaattinen epäluottamus Risto Harisalon tutkimuksen mukaan
Harisalon ryhmän tutkimuksen perusteella kuntien ja valtion suhteissa vallitsee dramaattinen epäluottamus. Suhde ei ole tasavertainen, ei itsemääräämisoikeudellinen, vaan hierarkinen, epävarmuutta ja hallitsemattomuutta ruokkiva. (lähde: esitelmä eduskunnan Tutkas-seurassa)
Aamulehdessä Harisalo kirjoitti 13.4.2012: ”Ihmisiä ei voida pelkistää vain julkisten palvelujen passiivisiksi vastaanottajiksi. Tie syntyy kävelemällä ja yhteisö yhteisellä tekemisellä. On psykologisesti ja kansallisesti kohtalokasta olettaa, että julkisen vallan on huolehdittava näistä asioista kansalaisten puolesta. Jos valtio uskoo voivansa johtaa kuntia, se ottaa itselleen tehtävän, josta se ei voi kunnolla selviytyä.”
Professori Arto Haveri (Tutkas)
Valtio ohjaa kuntia teknokraattisiksi palvelukunniksi. Tämä rapauttaa omaehtoisen paikallisen kehittymisen. Kuntakoon kasvattaminen irrallisena ei ole kestävä tapa ratkaista ongelmia, rakenteiden veivaaminen jatkuu ja johtaa paikkailutarpeisiin (lähidemokratia, osavaltuustot, seutuhallinto ym). Toiminnot, joissa on aito mittakaavaetu, Haveri irrottaisi erilleen, muutoin kunta olisi paikallinen itsehallintoyhteisö.
Professori Vuokko Niiranen (Tutkas)
Ihmisiä ei saa kaventaa asiakkaiksi. Valtion ydinfraasi tällä hetkellä on palveluiden turvaaminen = yhtä kuin ihmisten asiakkaistaminen. Kiinnostuksen kunnallispolitiikkaan syö Niirasen tutkimustiedon mukaan toiminnan kuntakeskeisyys, luottamuselinkeskeisyys sekä puoluepoliittinen rakentuminen. Tarvitaan uusia muotoja. Henna Virkkunen on pyytänyt tutkijoilta ideoita lähidemokratiaksi. (Mutta: eikö lähidemokratia kuulosta vanhahtavalta ja pökkelömäiseltä, vertaa vaikka sähköinen demokratia – jk.)
Professori Hannu Katajamäki
Kuntarajat sinänsä ovat toissijaisia. Oleellista on ihmisten elämä. Kuntien yhtenäismalli on mahdoton. Kuntarakenteen tulee olla monimuotoinen. Joillakin maaseutukunnilla voi olla ohuet tehtävät, voi olla myös vahvoja maaseutukuntia. On eriytettävä, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu (paradoksi). Keskuksen ja laajan periferian moniaineksisia kuntia ei aiemmin haluttu, nyt niihin pitäisi loikata. Suurentunut kunta ei saa olla keskuskaupungin jatke vaan laadullisesti uusi kunta. Yhdistymisen vastustus ei ole tunneperäistä vaan juuri se on objektiivista. (Tutkas)
Mikä syövytti luottamuksen valtiovarainministeriöön?
VM on haalinut itselleen politiikan alueen toisensa jälkeen. Yliopistot se murskautti yliopistolailla yhdessä OKM:n kanssa, perustutti Aalto yliopiston (Sailaksen innovaatioyliopisto), siirrätti kansakunnan varoja miljardikaupalla Aallolle, siis elinkeinoelämälle ja Aallon pelipojille. Tulosjohtamisella ja palkkausuudistuksella VM tuhosi luovuuden julkishallinnosta. Nyt VM on haalinut vallan kunta-asioissa ja murskaa kansanvallan elementit sieltäkin.
On aika sanoa: nyt riittää VM.
On aika sanoa: Virkkunen ulos. Nyt riittää.
Professori Pentti Meklin
Kuntauudistuksen säästöt ovat löperö käsite. Keskustelu on jäsentymätöntä ja yleisellä tasolla. (Tutkas)
Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen
Nykyhallitus on hölmösti lukkiutunut sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisena pitämiseen. Sairaanhoito maakunnalliseksi, maakunnallinen verotus ja vaalit. Kun kunnilta poistuisi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvastuu, kuntaverotus vastaavasti kevenisi. Kunnista voisi pysyä itsenäisenä niin moni kuin haluaa. Uudistuksen siemen Keräsen mukaan saattaisi olla myös ajatus 20 kunnasta. (lähde: Kaleva 13.4.2012)
Keski-Suomesta kajahtaa tulevaisuuden visio
Keski-Suomessa 200 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäriä on allekirjoittanut adressin, jossa vaaditaan maakunnan perusterveydenhuoltoon täysremonttia. Adressin mukaan Keski-Suomen terveydenhuolto on kuntakohtaisen rahoitus- ja järjestämisvastuun sijaan järjestettävä esimerkiksi maakunnallisella osuuskuntamallilla. Osuuskunta voisi lääkärien mukaan kilpailla yksityisten terveyspalveluyritysten kanssa.
Keski-Suomen adressi saattaisi hyvinkin avata uuden luvun kansalaisten yhteisen toiminnan muotoutumisessa. Kaiken ylle levittäytyvä sateenvarjotyyppinen kunnallishallinto voisi kenties kadota kokonaan. Ihmiset järjestyisivät enemmän asia- ja osaamislähtöisesti: terveys, koulutus, sivistys ym. Mehän osaamme. Kunnan tilalla olisi (kenties) osuuskunta.
Henna Virkkusen kotikaupungin Jyväskylän liikemies- ja kokoomuspiirit ovat hyökänneet rajusti lääkäreiden adressia vastaan. Tässä taitaakin paljastua kuntauudistuksen perusmotiivi: kuka saa kaapata kuntien kautta kulkevan veroperusteisen raha- ja asiakasvirran.
Se että hallitus, VM ja Virkkunen eivät päästä vaihtoehtomalleja valtiolliseen kuntakeskusteluun, on paitsi harvinaisen epä-älyllistä myös virheellistä hallintotoimintaa. Tällaisen hallituksenko Suomi sietää? Tämä valmisteluvirhe yksistään riittää Virkkusen kuntauudistuksen jäädyttämiseen.
Soininvaaran teknokratia
Kaupungeissa tärkeintä on maankäytön ohjaus, sanoi Soininvaara (Tutkas). – Todellako, maankäyttö? Eikö moinen kuulosta Impivaaralta! Kulttuurinen lennokkuus on tästä kaukana. Aiemmin ihmisten sanottiin olevan turpeeseen sidottuja, nyt kaupunkielämä määrittyy maankäytöstä, huhhuh! Liikenneselonteon mukaan valtiokin alkaa jo jaella ilmaista rahaa kaupunkimaahan (MAL, aiesopimukset). Maankäyttöön kiinnittyvä kaupunkipolitiikka (MAL) on kulttuurisen kuihtumisen maamerkki. Ajateltakoon vaikkapa muinaista ikivanhaa Tapiolaa, siinä sentään haettiin muutakin ideaa kuin turpeista maata. Teknokraattinen kunta tukahduttaa ideoiden vapaan ryöpynnän kaavoihinsa, lautakuntiin, liittoihin ja seutuvaltuustoihin. Päälle tulee vielä väkivalta: kermanlatkijat espoot, järvenpäät, sipoot ja muuramet vallataan väkivalloin. Maa heidän olkoon, latistajat.
Virkkunen ei kuuntele vaan poistuu ylimielisesti
Eduskunnan Tutkaksessa esiintyivät professorit Arto Haveri, Risto Harisalo, Pentti Meklin, Mari Vaattovaara, Vuokko Niiranen ja Hannu Katajamäki. Ennen heitä litaniansa latoi Henna Virkkunen. Virkkunen ei jäänyt kuulemaan professorien, yleisön ja edustajapaneelin sanomaa, vaan poistui ylimielisesti. Eikö hyvään hallintoon (perustuslaki), ohjeiden mukaiseen lakien valmisteluun, investointisuunnitteluun ja asianmukaiseen käyttäytymiseen kuulu vaihtoehtojen vertailu. Professorit kertoivat hyvin valmistautuneina vaihtoehtoja. Suomen valtiota, Henna Virkkusta, Kataisen hallitusta ja VM:ää ei mitkään vaihtoehdot kiinnosta. Tällainen hallitus ja tällainen hallinto joutaa mennä.
Reijo Tossavainen ja kymmenet muut edustajat (mukana Tynkkynen, Rehula) ovat tehneet eduskunnassa toimenpidealoitteen hankkeiden asiaperusteiden paremmaksi ennakkotutkinnaksi. Kuntauudistushankkeen jääräpäinen ja epä-älyllinen junttaus todistaa aloitteen merkittävyyden.
Paikallinen yhteistoiminta (hallinto) voisi olla oppimisprosessi ihmisille
Suomen historiassa on vuosisatojen saatossa kehittynyt monenlaisia paikallisen yhteistoiminnan muotoja: pitäjät, käräjät, lukkarintunti, rippikoulu, kirkko, kunnallishallinto, kansakoulu, oppivelvollisuus, oppikoulut jne. Paikallishallinnon uusideointi voisi nytkin olla kansalaispiirien yhteisen keskustelun ja vuorovaikutteisen oppimisen areena. Valtion, hallituksen, VM:n ja Virkkusen menettely estää kaiken tämän. Se on ylhäältä saneltua, etukäteen sisällöllisesti määriteltyä, vaihtoehdotonta menettelyä. Metodina on jankutus ja pälpätys (kuten oli myös yliopistolaissa). Kuinka kansa sallii tällaisen? Miksi se ei heitä Virkkusta meren mutiin, Saarijärven suohon.
Ihmiskuva
Kuntauudistajien kulttuurinen kapasiteetti ei riitä kysymään uudistuksen ihmiskuvaa. Onko ihmisen tehtävä ja olemus maailmassa olla ulkoisesti ohjattu ja palveltu kohde? Missä on ihmisen oma aktiviteetti, tunne, innostus ja tuohtumus?
Paikallisuus, paikattomuus vai monipaikkaisuus?
Sitra ja jokunen konsultti kaupittelee monipaikkaisuuden ideaa. Miksipä ei, siinä voi olla ideaa, tosin käytäntöön sovellettuna monitulkintaista. Jos ihmiset liitelevät sinne ja tänne, ovat samaan aikaan kaupunkilaisia ja maalaisia, työssä ja poissa työstä, kunnassa ja naapurissa, tarvitaanko kuntaa lainkaan? Mitä paikkaan kiinnittyvä lähidemokratia enää olisi, eikö pikemminkin virtuaalidemokratia.
Ranskalaisittain
Henna Virkkunen ja Jyrki Katainen tähyävät Suomen Sarkozyksi. Entä jos teemme ranskalaiset. Sarkozy ulos. Hollande, Melenchon ja Marine (Le Pen) sisään.
essee.net 
28 huhtikuun, 2012 at 6:23 pm
Missä olit silloin, kun …” muihtako ton… Carola… mun muihtan..”
Minulla on oikein syvästi paha mieli siitä, että presidentti Niinistö kävi vihkimässä Inarin Sajoksen ja löi ihan kirjaimellisesti muhat kurkkuun saamelaisparlamentin puheenjohtajalle.
Ja tietenkin saamelaisYRITTÄJÄT olivat heti lirkutellen nuolemassa, että eivät missään nimessä kannata ILO-sopimusta.
Tottahan se on, että eniten kränää saamelaisten ja muiden paikallisten kanssa on aiheuttanut pelko, että saamelaisille suodaan täysi päätäntäoikeus ylälappilaisiin maihin ja vesiin; mutta voi että…
Herra ja hidalgo Niinistö tuli siihen eturiviin istumaan niinkö kaikki herrat aina saamenjuhlissa ovat tulleet. Sitten hän nousi puhumaan ja sanoi, että ILOA tuskin ratifioidaan koskaan, koska se on luotu alkuperäiskansoille, jotka joutuivat kärsimään siirtomaaherruuden aikana ! Suomessa tätä siirtomaaherruutta ei ole koskaan ollut.
Valtava shokki Klemetille. Ja minulle syvä, syvä häpeä kokoomuslaisen presidenttimme menettelytavasta: Se oli latistuksen huippu.
En minäkään ILO-sopimusta sinällään kannata. Mutta minä tiedän kyllä mitä on kun ihmisen identiteetti, maailmankuva, kieli, uskonto ja perinteinen paimentolaisuus häviää. On nimenomaan kyse kulttuurista eikä alueista enää.
Muutamat maailman viisaat, jotka vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oppivat ymmärtämään Amatsonin alueen pieniä alkuasukasheimoja, ovat jo ajat sitten tajunneet, että niissä metsissä voi elää vain niin kuin he elävät. Metsä suojelee heitä koska he eivät riistä sitä… Näin oli joskus saamelaisillakin, mutta PRESIDENTTI tuli ja LATISTI koko asian aluepolitiikaksi. HYI ja koko typerällä arvovallallaan.
Tottahan tiedämme, että paluuta entiseen ei ole ja saamelaiset ovat jakautuneet kahtia: toiset pelaavat poliittista peliä mutta suuri osa haluaa vain säilyttää kulttuurinsa rippeet; koko kielletyn olemassaolonsa.
Rippeet juuri, koska tässä on tuhatta ja sataa eri organisaatiota välissä jo, jotka pakottavat länsimaiseen systeemiin: Paliskuntajärjestelmä, kunnat, kirkko, sosiaalitantat, keskustalaisuus…
Kirkko rikkoi aikoinaan vanhan uskomusjärjestelmän ja osallistui kielen hävittämiseen. Tiede kaivoi haudoista kallotkin ja terveysjärjestelmä sterilisoi naisia… Tätä on tehty Perussa vuosikymmeniä siirtomaaherruuden päättymisen jälkeenkin…
Niin Juhani. Vaikka on kyse kuntauudistuksesta, sama kokooomuksen todella ylimielinen ja täysin paikallisia kulttuuripiirteitä kunnioittamaton menettely tapahtuu siellä: LATISTAMISEN latistus ja Niinistö kävi sitä letelemassa meille oikein isän kädestä.
4 toukokuun, 2012 at 11:46 am
Monipaikkaisuus on vain paikattomuutta: Kirkkoherra humpsahtaa kohta ikuisuuteen eli paikkaan ilman aikaa:
Meillä on kohta eläkkeelle jäävä kirkkoherra, jonka kaikkia paikkoja ei kukaan jaksa laskea. Hän on joka johtokunnassa ja valtuustossa johtamassa. Erityisesti hän on tukkinut itsensä sosiaalipalvelujen organisaatioihin ja erinäisiin kulttuuripuolen säätiöperusteisiin kohteisiin.
Siinäpä se juuri onkin: ei ole enää vain poliittisia nimityksiä vaan täällä päin pätevät myös uskonnolliseen vakaumukseen perustuvat päättäjävalinnat ja pätevimpiä päätäntävallan kahmijoita näyttävät olevan narsistit, joille ei mikään riitä ja jotka aivan selvästi kuvittelevat olevansa korvaamattomia.
Nyt kun kyseinen esimerkkitapaus joutuu ikävä kyllä luopumaan jo valmiiksi rikkomastaan seurakunnasta, meillä pitäisi olla keinoja jättää hänet eläkkeelle myös muista luottamustehtävistään.
Pahoin pelkään, että ne vaan lisääntyvät.
Niin eikö eläkkeelle jäännin PITÄISI koskea kaikkia paikkoja, jotta demokraattisuutta saataisiin lisättyä koko koordinaatistoon; y-akselille myös eikä vain äksälle…
4 toukokuun, 2012 at 1:35 pm
Eihän meillä kai ole oikein hyvää teoriaa siitä miten rakenteellinen järjestelmä, kuten esimerkiksi valtion alueelliset hallintojärjestelmät, aloittaa rappeutumisen, hajoaa ja kenties luo jotakin uutta.
Asiaa ei ole…siis vieläkään… ellei sitä voida tarkastella objektiivisesti ja ulkopuolelta käsin?
Kokoomuksella ja Virkkusella on vain se yksinkertainen käsitys, että ME teemme sen nyt (virkamiesten laatiman esityksen pohjalta tosin).
Mutta minä luulen, että tämäkin ”vallankumous” alkoi pikkuhiljaa tuossa 90-luvun puolivälissä kun kuntien kaavoitus (karttakeskukset, maanmittaus…) saatiin köklättyä tietyille (uskonnollisen yhteisen vakaumuksen omaavalle) hyväveliporukalle. Ei koko maan laajuisena mutta tarpeeksi laajana kuitenkin, jotta riittävää maiden, kiinteistöjen ja strategisten kaupunkialueiden uusjakoa päästiin aloittamaan… Sillä tiellä ollaan.
Rauhanyhdistysten kesäpäivien kätköissäkö se uusi syntyy??? Ei kannata nauraa, ennen kuin selvittää itselleen koko 60000-100000-päisen kokousväen koostumuksen ja henkellisyyden sisään peittyvät muut toimintakulttuurit.
Virkkusella ja kokoomuksella on vain viimeistely tekemättä. Sitä siellä värkätään nyt tässäkin ”kuntauudistuksessa”. Maan uusläänitystä ja uutta poliittista mallia ilman vastakkainasettelun aikaa, koska uskovaiset smurffaa…
Onhan se nähty jo tuossa käsittämättömässä kristillisessä puurossa: ekumeniavellissä, jossa ovat tasavertaisina veljinä maailman suuret uskontokunnat ja kaikenkarvaiset pikkulahkolaiset.
4 toukokuun, 2012 at 2:28 pm
No kuvittelepa sinäkin sellainen ”paikattomuus tai monipaikkaisuus” jossa noin 75000 ihmistä kokoontuu kesäisin vuosittain vaihtuvalle paikkakunnalle saamaan syntinsä anteeksi ja kuuntelemaan sanaa.
Sitten tämä pikkukaupungillinen leviää laas ympäri maata ja paikalliset yhteishenkilöt pitävät porukkaa tietyssä kurissa ja järjestyksessä.
Myös valtakunnan taso on kesäkuviossa mukana. Siellä on henkilöitä eri ministeriöistäkin tietysti. Suomessa on uskonnon vapaus.
Mielestäni on kyse yhdestä valtiollisesta rakenteesta, jonka vaikutuksia pitäisi pystyä käsittelemään jo muillakin tasoilla kuin uskonnollisilla.
Minä osaan kuvitella heidät ja minun kuvitelmiani ei vaimenna tippaakaan se, että koko muulle kansalle yhtenäinen rikoslaki alkaa olla heille vähäpätöinen asia.
Ilmiselvät pedofiliatapauksetkin kyetään hoitamaan omassa sisäpiirissä ja omien jäsenten kesken. Eikö se ole valtakunnan muodostamista valtakunnan sisälle?
Tätä smurffaamista on tarkkailtava vaikka muut eurooppalaiset jatkaisivatkin sokeaa äärioikeistolaista kehitystään… siihen virtaan ei ole pakko astua uudelleen.
4 toukokuun, 2012 at 9:54 pm
No ei tässä niin kovin monta mokaa ole.
-”Missä olit silloin” on Irina Milanin kappale Carola…. ei Carolan,pöhkö.
– Sauli Niinistö kävi latelemassa… ei letelemässä.
– Ja mitähän kaikkea muuta siellä onkaan???
Silti väitän, että meille on ihan hissuksiin päässyt syntymään uusi poliittinen rakenne erilaisista keskenään samaan uskontosakkiin kuuluvista piireistä, mutta meiltä puuttuu kerrassaan kaikki keinot puhua heistä poliittisina vaikuttajina koska tuo uskonnonvapauskäsite on niin tabu.
Vielä väitän, että näillä uskonnon yhdistämillä poliittisilla toimijoilla on jopa vahvempi keskinäinen konsensus kuin millään kolmikantalaisella yhteistyöllä.
herätkää jo näkemään!
6 toukokuun, 2012 at 10:43 am
Halataan taas…:
Käytäntöjen seuraajalle on vain niin perin selvää katsella yhä yleistyviä arkipäiväisiä tapoja ja pohtia niiden alkuperää…
Erinäisistä hengellisistä suurtapahtumista voisimme oppia paljon paljon, jos katselisimme niitä vain systeemiseltä kannalta, pelkkinä taitavina kokonaisorganisaatioina: esim: kuinka saadaan liikekannalle ja kerääntymään yhteen se 80000 henkilöä?
Millä tavoin tämä toiminta kehittyy, miten muuttuu aikojen saatossa?
Onko oikein perustaa valtakuntia valtioiden sisään ja millä eväin?
Miksi tällainen joukkokokous ei onnistu Suomen työttömiltä, joita on määrällisesti vähintäänkin sama määrä?
Minua ei siis kiehdo enää hengellisyys ja hihhulointi sinänsä vaan itse organisaation toiminta, massojen johtamisen magia.
Magiaa se on niin kauan kuin mikään yleisö ei pääse näkemään kuinka organisointi toimii, mikä on se kone kaiken ytimessä vai onko sitä ollenkaan?
Voidaanko ihminen tai perhe pakottaa Suvijuhlille?
6 toukokuun, 2012 at 12:56 pm
Vallan vapaasti saat poistaa vaikka joka ainoan kommenttini, jos siltä tuntuu, että ”taas se johtaa metsään, sooloilee ja sekoittaa alkuperäistä aihettani ”kuntauudistusta”.
Kaukaa kaivettuahan tämä on, mutta kyllä ainakin meillä päin on senverran vahva lahkolainen ylärakenne, että se vaikuttaa kunnallisessakin päätöksenteossa. Siihen ei vain saisi ”ulkopuolisten” kajota.
Minä kajoan silti.
Toisaalta ihmettelen, että et käytä joku päivä sitä punakyynääsi myös minun tekstiin ja näytä närhen munat edes kielellisesti.
(No ole sitten hiljaa…)