Tarvitaanko kuntia? Millaisia kuntia? Kataisen hallitus, Henna Virkkunen ja valtiovarainministeriö eivät kuuntele keskustelua aiheen ympärillä. Näkökulmia tarjoaisi mm. historia, psykologia ja talous sekä ihmisten oma ajattelu ja tuntemukset. Kuntauudistuksen valmistelu on harvinaisen epä-älyllistä ja estää osallisuuden muilta paitsi hallintobyrokratialta.

Kuuntelemattomuus ei ole sattuma. Aiemmin Henna Virkkunen tuhosi yliopistolailla sivistyksen ja demokratian elementit yliopistoista välittämättä vähääkään vastanäkemyksistä. Nyt Virkkunen tuhoaa kansanvallan elementtejä paikallishallinnosta.

Seuraavaan poimin näkökulmia alkaen historian makrotasolta ja lähestyen arjen kysymyksiä.


Björn Wahlroos ja brittihistorioitsija Niall Ferguson

Miksi Eurooppa aikoinaan nousi Kiinan ohi? Tätä kysyy Björn Wahlroos historioitsija Fergusonia mukaillen. Eurooppa koostui tilkkutäkistä, keskenään kilpailevista erilaisuuksista. Kiina kääntyi monoliitiksi, sulkeutui ja jähmettyi. Suomen kuntauudistuksessa ollaan nyt vanhan Kiinan tiellä, sanoo Wahlroos ja voi hyvinkin olla oikeassa.  (Fergusonin kirja Sivilisaatio, YLEHS)


Kuntauudistus makrohistorian valossa

Miksi Henna Virkkunen muistaa aina mainita kuntien rajattoman verotusoikeuden, palveluiden järjestämisvastuun ja elinkeinopoliittisen toimijuuden? Siksi että näistä käsin avautuu valtaisa uusmarkkina yrityksille ja sijoittajille kuten Attendolle, Mikevalle, Mehiläiselle, CapManille. ’Tuotteiden’ kysyntä on takuuvarma, tulovirta taattu, ei markkinointikuluja, ei edes perintähuolia. Mistä löytyisi mojovampi uusmarkkina?

Historiaa taaksepäin kerien ”kuntauudistus” sijoittuu markkinoiden luomisen jatkumolle:

  • siirtomaiden valtaus: raaka-aineet, orjat  ja markkinat
  • maaseutuväestön karkotus työvoimaksi ja kuluttajiksi
  • omaehtoisten tuotantomuotojen hävittäminen: kotitalous, käsityöt, osuuskunta
  • keynesiläisyys = keinotekoisen kysynnän luonti
  • Pekka Kuusi -tyyppinen sosiaalipolitiikka
  • Suomen ”kuntauudistus”

Kataisen hallituksen, Henna Virkkusen ja VM:n ainoa missio on uusmarkkinoiden luonnissa. Pyrkimys kätketään retorisiin ilmauksiin vahvasta ja elinvoimaisesta peruskunnasta tai palveluiden takaamisesta.


Dramaattinen epäluottamus Risto Harisalon tutkimuksen mukaan 

Harisalon ryhmän tutkimuksen perusteella kuntien ja valtion suhteissa vallitsee dramaattinen epäluottamus. Suhde ei ole tasavertainen, ei itsemääräämisoikeudellinen, vaan hierarkinen, epävarmuutta ja hallitsemattomuutta ruokkiva. (lähde: esitelmä eduskunnan Tutkas-seurassa)

Aamulehdessä Harisalo kirjoitti 13.4.2012: ”Ihmisiä ei voida pelkistää vain julkisten palvelujen passiivisiksi vastaanottajiksi. Tie syntyy kävelemällä ja yhteisö yhteisellä tekemisellä. On psykologisesti ja kansallisesti kohtalokasta olettaa, että julkisen vallan on huolehdittava näistä asioista kansalaisten puolesta. Jos valtio uskoo voivansa johtaa kuntia, se ottaa itselleen tehtävän, josta se ei voi kunnolla selviytyä.”


Professori Arto Haveri (Tutkas)

Valtio ohjaa kuntia teknokraattisiksi palvelukunniksi. Tämä rapauttaa omaehtoisen paikallisen kehittymisen. Kuntakoon kasvattaminen irrallisena ei ole kestävä tapa ratkaista ongelmia, rakenteiden veivaaminen jatkuu ja johtaa paikkailutarpeisiin (lähidemokratia, osavaltuustot, seutuhallinto ym). Toiminnot, joissa on aito mittakaavaetu, Haveri irrottaisi erilleen, muutoin kunta olisi paikallinen itsehallintoyhteisö.


Professori Vuokko Niiranen (Tutkas)

Ihmisiä ei saa kaventaa asiakkaiksi. Valtion ydinfraasi tällä hetkellä on palveluiden turvaaminen =  yhtä kuin ihmisten asiakkaistaminen. Kiinnostuksen kunnallispolitiikkaan syö Niirasen tutkimustiedon mukaan toiminnan kuntakeskeisyys, luottamuselinkeskeisyys sekä puoluepoliittinen rakentuminen. Tarvitaan uusia muotoja. Henna Virkkunen on pyytänyt tutkijoilta ideoita lähidemokratiaksi. (Mutta: eikö lähidemokratia kuulosta vanhahtavalta ja pökkelömäiseltä, vertaa vaikka sähköinen demokratia – jk.)

Professori Hannu Katajamäki

Kuntarajat sinänsä ovat toissijaisia. Oleellista on ihmisten elämä. Kuntien yhtenäismalli on mahdoton. Kuntarakenteen tulee olla monimuotoinen. Joillakin maaseutukunnilla voi olla ohuet tehtävät, voi olla myös vahvoja maaseutukuntia. On eriytettävä, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu (paradoksi). Keskuksen ja laajan periferian  moniaineksisia kuntia ei aiemmin haluttu, nyt niihin pitäisi loikata. Suurentunut kunta ei saa olla keskuskaupungin jatke vaan laadullisesti uusi kunta. Yhdistymisen vastustus ei ole tunneperäistä vaan juuri se on objektiivista. (Tutkas)


Mikä syövytti luottamuksen valtiovarainministeriöön?

VM on haalinut itselleen politiikan alueen toisensa jälkeen. Yliopistot se murskautti yliopistolailla yhdessä OKM:n kanssa, perustutti Aalto yliopiston (Sailaksen innovaatioyliopisto), siirrätti kansakunnan varoja miljardikaupalla Aallolle, siis elinkeinoelämälle ja Aallon pelipojille. Tulosjohtamisella ja palkkausuudistuksella VM tuhosi luovuuden julkishallinnosta. Nyt VM on haalinut vallan kunta-asioissa ja murskaa kansanvallan elementit sieltäkin.

On aika sanoa: nyt riittää VM.
On aika sanoa: Virkkunen ulos. Nyt riittää.


Professori Pentti Meklin

Kuntauudistuksen säästöt ovat löperö käsite. Keskustelu on jäsentymätöntä ja yleisellä tasolla.  (Tutkas)


Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen

Nykyhallitus on hölmösti lukkiutunut sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisena pitämiseen. Sairaanhoito maakunnalliseksi, maakunnallinen verotus ja vaalit. Kun kunnilta poistuisi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvastuu, kuntaverotus vastaavasti kevenisi. Kunnista voisi pysyä itsenäisenä niin moni kuin haluaa. Uudistuksen siemen Keräsen mukaan saattaisi olla myös ajatus 20 kunnasta. (lähde: Kaleva 13.4.2012)


Keski-Suomesta kajahtaa tulevaisuuden visio  

Keski-Suomessa 200 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäriä on allekirjoittanut adressin, jossa vaaditaan maakunnan perusterveydenhuoltoon täysremonttia. Adressin mukaan Keski-Suomen terveydenhuolto on kuntakohtaisen rahoitus- ja järjestämisvastuun sijaan järjestettävä esimerkiksi maakunnallisella osuuskuntamallilla. Osuuskunta voisi lääkärien mukaan kilpailla yksityisten terveyspalveluyritysten kanssa.

Keski-Suomen adressi saattaisi hyvinkin avata uuden luvun kansalaisten yhteisen toiminnan muotoutumisessa. Kaiken ylle levittäytyvä sateenvarjotyyppinen kunnallishallinto voisi kenties kadota kokonaan. Ihmiset järjestyisivät enemmän asia- ja osaamislähtöisesti: terveys, koulutus, sivistys ym. Mehän osaamme. Kunnan tilalla olisi (kenties) osuuskunta.

Henna Virkkusen kotikaupungin Jyväskylän liikemies- ja kokoomuspiirit ovat hyökänneet rajusti lääkäreiden adressia vastaan. Tässä taitaakin paljastua kuntauudistuksen perusmotiivi: kuka saa kaapata kuntien kautta kulkevan veroperusteisen raha- ja asiakasvirran.

Se että hallitus, VM ja Virkkunen eivät päästä vaihtoehtomalleja valtiolliseen kuntakeskusteluun, on paitsi harvinaisen epä-älyllistä myös virheellistä hallintotoimintaa. Tällaisen hallituksenko Suomi sietää? Tämä valmisteluvirhe yksistään riittää Virkkusen kuntauudistuksen jäädyttämiseen.


Soininvaaran teknokratia

Kaupungeissa tärkeintä on maankäytön ohjaus, sanoi Soininvaara (Tutkas). – Todellako, maankäyttö? Eikö moinen kuulosta Impivaaralta! Kulttuurinen lennokkuus on tästä kaukana. Aiemmin ihmisten sanottiin olevan turpeeseen sidottuja, nyt kaupunkielämä määrittyy maankäytöstä, huhhuh! Liikenneselonteon mukaan valtiokin alkaa jo jaella ilmaista rahaa kaupunkimaahan (MAL, aiesopimukset). Maankäyttöön kiinnittyvä kaupunkipolitiikka (MAL) on kulttuurisen kuihtumisen maamerkki. Ajateltakoon vaikkapa muinaista ikivanhaa Tapiolaa, siinä sentään haettiin muutakin ideaa kuin turpeista maata. Teknokraattinen kunta tukahduttaa ideoiden vapaan ryöpynnän kaavoihinsa, lautakuntiin, liittoihin ja seutuvaltuustoihin. Päälle tulee vielä väkivalta: kermanlatkijat espoot, järvenpäät, sipoot ja muuramet vallataan väkivalloin. Maa heidän olkoon, latistajat.


Virkkunen ei kuuntele vaan poistuu ylimielisesti

Eduskunnan Tutkaksessa esiintyivät professorit Arto Haveri, Risto Harisalo, Pentti Meklin, Mari Vaattovaara, Vuokko Niiranen ja Hannu Katajamäki.  Ennen heitä litaniansa latoi Henna Virkkunen. Virkkunen ei jäänyt kuulemaan professorien, yleisön ja edustajapaneelin sanomaa, vaan poistui ylimielisesti. Eikö hyvään hallintoon (perustuslaki), ohjeiden mukaiseen lakien valmisteluun, investointisuunnitteluun ja asianmukaiseen käyttäytymiseen kuulu vaihtoehtojen vertailu. Professorit kertoivat hyvin valmistautuneina vaihtoehtoja. Suomen valtiota, Henna Virkkusta, Kataisen hallitusta ja VM:ää ei mitkään vaihtoehdot kiinnosta. Tällainen hallitus ja tällainen hallinto joutaa mennä.

Reijo Tossavainen ja kymmenet muut edustajat (mukana Tynkkynen, Rehula) ovat tehneet eduskunnassa toimenpidealoitteen hankkeiden asiaperusteiden paremmaksi ennakkotutkinnaksi. Kuntauudistushankkeen jääräpäinen ja epä-älyllinen junttaus todistaa aloitteen merkittävyyden.


Paikallinen yhteistoiminta (hallinto) voisi olla oppimisprosessi ihmisille

Suomen historiassa on vuosisatojen saatossa kehittynyt monenlaisia paikallisen yhteistoiminnan muotoja: pitäjät, käräjät, lukkarintunti, rippikoulu, kirkko, kunnallishallinto, kansakoulu, oppivelvollisuus, oppikoulut jne. Paikallishallinnon uusideointi voisi nytkin olla kansalaispiirien yhteisen keskustelun ja vuorovaikutteisen oppimisen areena. Valtion, hallituksen, VM:n ja Virkkusen menettely estää kaiken tämän. Se on ylhäältä saneltua, etukäteen sisällöllisesti määriteltyä, vaihtoehdotonta menettelyä. Metodina on jankutus ja pälpätys (kuten oli myös yliopistolaissa). Kuinka kansa sallii tällaisen? Miksi se ei heitä Virkkusta meren mutiin, Saarijärven suohon.


Ihmiskuva

Kuntauudistajien kulttuurinen kapasiteetti ei riitä kysymään uudistuksen ihmiskuvaa. Onko ihmisen tehtävä ja olemus maailmassa olla ulkoisesti ohjattu ja palveltu kohde? Missä on ihmisen oma aktiviteetti, tunne, innostus ja tuohtumus?


Paikallisuus, paikattomuus vai monipaikkaisuus?

Sitra ja jokunen konsultti kaupittelee monipaikkaisuuden ideaa. Miksipä ei, siinä voi olla ideaa, tosin käytäntöön sovellettuna monitulkintaista. Jos ihmiset liitelevät sinne ja tänne, ovat samaan aikaan kaupunkilaisia ja maalaisia, työssä ja poissa työstä, kunnassa ja naapurissa, tarvitaanko kuntaa lainkaan? Mitä paikkaan kiinnittyvä lähidemokratia enää olisi, eikö pikemminkin virtuaalidemokratia.


Ranskalaisittain

Henna Virkkunen ja Jyrki Katainen tähyävät Suomen Sarkozyksi. Entä jos teemme ranskalaiset. Sarkozy ulos. Hollande, Melenchon ja Marine (Le Pen) sisään.

Mainokset