Wille Rydmanin puheenjohtajakaudella totuttiin Kokoomusnuorten ylielitistisiin kantoihin. Uusi pj Antti Häkkänen loi kuntauudistuskirjoituksellaan älyllisen kuvan itsestään. Rovaniemellä kuva osoittautuu pelisiirroksi kokoomuksen henkilöpeleissä, siinä mielessä falskiudeksi.

Häkkäsen johdolla kokoomusnuoret vaativat Rovaniemellä puolueen rajua siirtymistä oikealle. Vapauden mallin he löytävät Virosta. Yhteisöveroa ei tule alentaa 20 prosenttiin (kuten EK vaatii) vaan poistaa kokonaan. Tuloeroja ei pidä säädellä eikä varsinkaan pienentää. Sentään joku varoitti Sarkozyn kohtalosta. Ehkäpä kokoomusnuoret tekevätkin puolueelleen palveluksen, kadottamistempun. Siinäpä palvelus myös Suomelle.

Isommatkin miehet intoutuivat kuorossa vaatimaan ja ylistämään tuloeroja. Heitä olivat Vapaavuori, Zyskowicz ja muitakin. Tällä ylistämisellä kokoomus paljastaa olemuksensa. Kokoomuspolitiikka on itsekeskeistä, raadollista, eläimellistä.

– Mutta mehän emme masennu, Vapaavuorta siteeraten.

Politiikassa pintavaikutelma ei useinkaan kerro syntyjä (syntiä) syviä. US Puheenvuorossa moni TV-katsoja ihmetteli Oras Tynkkysen PS-myönteistä puhetta eduskunnan välikysymyskeskustelussa. He arvelivat olisiko Tynkkynen saamassa tarpeekseen eduskuntaryhmänsä naisten kokoomusimuisesta politikoinnista, ties vaikka hyppää perussuomalaisiin. Nyt television välittämä kasvogalleria kokoomuksen Rovaniemen kokouksesta nostattaa samantyyppisiä kysymyksiä tai mielleyhtymiä. Vihreiden naisten harrastamasta hoivapolitiikasta kokoomuksen (miesten) suuntaan on vuoden parin aikana kertynyt kuvallista näyttöä. Hoivapolitiikalla selittynee melkoinen osa vihreiden ja kokoomuksen yhteishenkisyydestä, jopa nykyisestä hallituspolitiikasta. Vihreistä eduskuntanaisista on tullut kovin kovin isänmaallisia.

Vihreän kokoomusimun rinnalla Juha Sipilän vakaumuksellisuus on kuin raikas tuulahdus herättäen luottamusta ja vetovoimaa, kuin kotiin palaisi.

Mainokset