Ahaa, otsikon ajatus vilahtaa vielä yksittäisvihreällä (Simo Raittilan blogi). Mutta Kokoomus kulkee jo edellä, hyökkää tulonsiirtoja vastaan ylipäänsä, peittäen vaatimuksen palveluretoriikkaan.

Mitä ovat tulonsiirrot?

Onko 5000 euron kuukausieläke tulonsiirto? Onko 2 miljoonan euron vuotuispalkkio Matti Alahuhdalle tulonsiirto? Entä tuulivoiman megatuki? Tai tuotekehitystuki, bisnesenkelin tuki tai Tekesin jakamat 600 miljoonaa euroa vuodessa? Entä Aalto-yliopiston pääomaan roiskaistu 500 miljoonaa euroa? Mitä ovat Satolle, VVO:lle ja Taaleritehtaalle entistä vuolaampana jaettavat korkotuet?

Kuinka monimuotoinen onkaan tulonsiirto.

Olisiko syytä pohtia tulonsiirtojen luonnetta ja määrittelyä, rajausta, rakennetta sekä merkitystä eri ihmisille ja eri toiminnoille.

Palaan otsikon esimerkkiin: ansioturva vai perusturva. Eduskunnan vihreiden kanta kääntyi Kataisen hallituksen myötä. Alanko-Kahiluoto oli aiemmin puhunut kuilun supistamisesta (kytköksen purkamisesta). ”Historiallisen perusturvauudistuksen” myötä supistaminen kääntyi kuilun kasvattamiseksi. Tätä käännettä ovat ylistäneet Alanko-Kahiluoto, Karimäki ja Sinnemäki. Alanko-Kahiluoto selittää ja selittää eduskunnassa kuinka ”perusturvauudistus” vapauttaa ihmisiä toimeentulotuen riippuvuudesta. Lehtitietojen mukaan (HS) edes tämä ei toteudu, ainakaan tähän mennessä. Myöskään nuorten toimeentulotuen leikkaus ei toimi tai toimii tarkoituksensa vastaisesti. Kokoomuksen Arto Satonen työelämävaliokunnan puheenjohtajana puolusteli tätä laitonta pakkotointa vihreiden vienosti säestäessä.

Nyt kysyn kokoomukselta, kummasta päästä kuilua tai ylipäänsä mistä tulonsiirrosta te alatte uutta yhteiskuntaanne rakentaa? Matti Alahuhdan palkkiostako, ansioperusteisesta?

Yleisemmin kysyen: mistä tuki- tai organisaatiomuodosta käsin yhteiskuntaa kannattaa hahmottaa? Onko lähtökohtana tulonsiirrot vai palvelut vai ihmisten toiminnallinen aktiviteetti vai elämän monimuotoisuus ja kahleettomuus?

Oma näkemykseni on, että rahalliset operaatiot – olkoot tulonsiirtoja, perustuloa tai jotain vastaavaa – eivät ole olennaisin perusta. Olennaisinta on ihmisen mahdollisuus olla aktiivinen toimija, oman elämänsä, ympäristönsä, luonnon ja maailman muokkaaja. Katse kääntyy maailman reaaliseen, fyysiseen rakentumiseen.

Kokoomuksen retoroimat palvelutkaan eivät ole aktiivinen toimijuuselementti, pikemminkin passivoiva ja yhdenmukaistava.

Mitä toimijuus olisi käytännössä? Haen esimerkin maailman toiselta äärilaidalta, Enson siirtomaavallan kohteiksi joutuneilta Uruguayn ja Kiinan ihmisiltä. Eivät he vaadi tulonsiirtoja eivätkä palveluja. He vaativat oikeutta fyysiseen maailmaan, oikeutta maahan, metsiin, veteen ja ympäristöön. Suomessakaan tämä vaatimus ei ole täysin vieras: pakotetaanko metsien avohakkuisiin vai hoidetaanko hellävaroen ja tuottavasti.

Mitä muuta me Suomessa vaatisimme? Vaadimme pääsyä vapaaseen sivistykseen, vapaata pääsyä yliopistoihin. Sivistys, kulttuuri, tieto ja toiminta on meidän palvelumme tälle maailmalle. Me emme vaadi palveluja, me palvelemme. Mutta meitä ei saa estää palvelemasta.

Jos kokoomus ja hallitus asettaa rajoja ja osoittaa meille uria, jos te alatte leikata tulonsiirtoja kuilun alapäästä, niin kaatukoon samana päivänä Tekes, loppukoon tuulivoiman megatuki, sammukoon Shokkinne, ajatustankkinne ja enkelinne, loppukoon VVOn ja Saton korkotuki ja loppukoon puoluetuki. Puhukoot vitsit ja syskovitsit mitä puhuvat.

Mikä oli Jungnerin motiivi sanoessaan että hallituksen suhteen on vaihtoehtoja. Jos näin on, niin toimeksi herra Mikael, eroon Rovaniemen sosiaalihurmoksesta.