essee.net

Hätkähdin kun kuuntelin kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja Janne Sankelon puhetta eduskunnassa 19.7.2012. Näin hän sanoi:

”Kaivosmiehet marssivat lehtitietojen mukaan Madridissa, eivätkä suinkaan jalkapallon EM-kullan johdosta, vaan protestiksi valtiontalouden sopeuttamistoimenpiteille. Minulle tämä tieto kertoo siitä, että Espanjalla on toimintakykyinen hallitus, joka tekee tarvittaessa tiukkoja, joskus vaikeitakin talouspäätöksiä. Se etu Espanjalla on puolellaan joihinkin aikaisempiin tapauksiin verrattuna, että siellä ei ole poliittista kriisiä vaan selkeä enemmistöhallitus.”

Toisin sanoen kansalaisten mielenilmaukset tulkitaan valtapiirien kunniankasvuksi. Tällainen asenne on tie kohti kansojen ja Euroopan sisäisiä kahtiajakoja, tiestulkoon kohti Euroopan sisällissotia.

Oikeampi tapa olisi kysyä demokratian näkökulmasta mitä vikaa on kansojen ja Euroopan poliittisessa johtamisessa ja mitä rakenteellisia uudistuksia tältä kannalta on tehtävä.

Samaisena aamuna 19.7. demareiden suuri talousguru, VATTin johtaja Juhana Vartiainen puhui EKP:stä suurena sinkona. Huomatkaa sotainen kieli.

Kannattaa myös muistaa, millaista hurmosta Sixten Korkman, muu ekonomistikunta ja poliitikot hehkuttivat, kun pankkiteknokraatti Mario Monti tavallaan kaappasi vallan Italiassa, melkein kuin Mussolinin jalanjäljillä.

EU:ta on kuorrutettu rauhan takeena. Nyt siitä on tulossa, osin jo tullutkin rauhantilan tuhoaja.

1. Pokomolof

Pelkkä rasite ja elätettävien reservaatti, Lappi
kyllä siellä on varmaan vaikeaa
ei lainkaan asuin- tai kehityskelpoinen paikka
kylmä ja sääskinen

jos kunnan ainut tulolähde on valtionapu, niin eihän siinä ole mitään järkeä
ajetaan etelästä rekkakaupalla rahaa pienten kuntien tukemiseksi

ei ole järkeä Lapin yliopiston olemassaolollakaan

Lapin yliopistosta valmistuneita en ottaisi kuin lumitöihin
Helsingin kaupunki pestasi viime talvena kouluttamattomia virolaisia lumitöihin kun Lapin yliopistosta olisi saatu koulutettuja

Lapin yliopisto on turha

Asukaslukuun nähden Suomessa on liikaa yliopistoja ja korkeakouluja

Valtaosa väestöstä elää Kajaanin eteläpuolella, opetuksen pitää olla siellä, missä ovat oppilaat
pitää olla siellä, missä on ihmisiä

Lapin rehtori vastaa:
Helsinki ei ole Suomen poliittisessa eikä muussa keskiössä

2. Hajonnut maailma ( Amerikka ) Joseph Leasen runoissa

Sadassa vuodessa peitimme Pohjois-Amerikan betonilla

kaikki oli sivistystä
humalainen vaimo kimonossaan näyttelee rakastajalleen

alkoiko se tyhjästä, tyhjästä tyhjästä, tyhjästä tyhjästä tyhjästä
me emme ole ensimmäinen kulttuuri, joka monetarisoi ihmissuhteet

voit myydä sielusi ja kansakunta hyötyy

katsotko äitiäsi ja kysyt: Miten sinä saatoit olla Amerikkaa

”Verovähennys miten ois, verovähennys miten ois”
kunhan vastaat imperiumin kurssia, elämän peliä, itseä joka voittaa voittamistaan
amerikkalainen itse, unelias itse

Tavujen ulkopuolella, apurahahakemuksen ulkopuolella, olen murtuva laulu, turmeltu niitty
katsohan itseäsi – taas kerran olet sanoista tehty kone

Amerikka nimitti sinut, sanoi sinun olevan ”minä”

kirjaimet loistavat ”Halpoja vuokra-asuntoja”
teräksen pirstomistä väkisin, kaupunki sulaa, korruption pitkä tarina
USA merkitsee sitä, että ulkoinen ihme tappaa sisäisen

he kutsuvat minua ihmisjätteeksi – minä olin jätettä – sitä olen yhä

minulla ei ole heliumia noustakseni ja leijuakseni kaupungin yllä entiseen tapaani
minulla ei ole maailmaa

halpa historiamme vaan hymyilee – kuitin kääntöpuolella
kaupunki, peli pyramidi hanke – pysähdy, maksa tullia – lahjakeskus
ehkäistääksesi varkauksia lukitse ovet

kutsua sitä joutomaaksi
olla hyväksytty ja loukattu eikä kuulla kurjuutta tuulen äänessä

NASDAQ liukuu kasvoillani – olen kytketty rasvaiseen omakuvaani

poika, ehkä kymmenen tai yhdentoista, huusi yläastetytölle: ”Hei, huora, sakkoliha, päästä pukille”

Amerikka on yhtä kuin aave – historian nurja puoli – tasaisen takkuinen keltainen ruoho

miksi ihmiset eivät puhu enemmän hallituksesta ja vallasta
lupaa minulle että rikkaat eivät pysty nukkumaan.

3. Helsinki

Nousin kaupungin yläpuolelle. Etäämmällä pelkkää metsää. Ei ole Espoota. Ei ole Sipoota. Vihreää metsää. ”Sadassa vuodessa peitimme Helsingin betonilla”. Sekava röykkiö. Sotkettu alue, joutomaa.

Kuusi nostokurkea kapealla siivulla, meren kupeessa
miksi ranta ei saa olla ranta
miksi meri ei saa olla meri

Tuoko muka on kaupungin pelastus? Jätkäsaari, kapea siivu meren rantaa
lisää betonia, vesi pakenee, meri pakenee
meri synnytti elämän

”Suomi elää tai kuolee metropolin mukana” – voi tätä valheen määrää, sivistyksen nurinkääntöä

Olen murtuva laulu, turmeltu niitty
hengitän heliumia, nousen kaupungin yläpuolelle
voi tätä sakkolihaa, kuitin kääntöpuolta

Kuinka Helsingissä voi olla Jätkäsaari – jätkien saari
jätkät: Bogomoloff, Soininvaara, Vapaavuori
narsismi, nurkkakuntaisuus, omahyväisyys
kyllä siellä on varmaan vaikeaa

hyvä ihminen ei puhu itsestään, sanoo Lease, niin hyvät ihmiset sanovat hänelle
väkisin hengittämistä – kosteutta ilmassa: kaupunki sulaa, korruption pitkä tarina

kaikki oli sivistystä.

* * *

Lähteet ja virikkeet:

Joseph Lease: Hajonnut maailma.
koko teos:  http://www.poesia.fi/pdf/Lease-Joseph_Hajonnut-maailma_Poesia-2012.pdf
arvosteluja ja esittely: Risto Niemi-Pynttäri, Hannu Waarala, Poesia

yllä olevat Lease-sitaatit on poimittu mielivaltaisesti Hajonneesta maailmasta

Harry Bogomoloffin haastattelu

Näkymä Tornin ylätasanteelta Helsingin ylle

* * *

Joseph Leasen suomentaja Mari Koski sanoo Hajonneen maailman jälkisanoissa:

 … teoksesta rakentuva minä on lähtökohtaisesti avoimessa ja suorassa vuorovaikutuksessa edustamansa maailman kanssa. Kriittisenäkään se ei asetu maailmansa ulkopuolelle, vaan esimerkiksi arvostellessaan Amerikkaa tekee sen osallisuuden kautta. Siitä tuntuu kasvavan myös Leasen poetiikan vahva moraali.

Näkevätkö suomalaiset maailmaa valtiolta, kysyy Eppu Saarela blogissaan. Eivät näe, eivät ainakaan eduskunnassa hääräävät poliitikot. Espanja-keskustelussa 19.7. he taas toistelivat ”Suomen etua” politiikan viimesijaisena johtotähtenä. Miksi vain Suomi, miksi vain Eurooppa? Miksei maailma? Miksei ihmiskunta?

Kaikki nämä Vapaavuoret, Backmanit, Syskovitsit, Kataiset ja muut ovat impivaara-poliitikkoja. Haukkuvat muita impivaaraisiksi ja käpertyjiksi, mutta itse he käpertyvät, hokevat ”Suomen etua”. Hokeminen on ahdasmielistä, sisäänpäin käpertyvää. Eikö olisi aika astua maailmalle, myös aikuistuvan Kataisen. Nähdä maailma ja ihmiskunta, unohtaa Suomi ja unohtaa Eurooppa.

Olen täysin kyllästynyt tähän Suomen etu -keskusteluun. Sitä hokee talouselämä, yritykset, Alahuhdat, Elorannat, Häkämiehet, EK ja eduskunta, niin myös vihreät, Suomen menestystä.

”Mitä pahaa on Suomen edussa, niinhän kaikki muutkin ajattelevat”, näin taisi sanoa Jouni Backman, demareiden ryhmäjohtaja. Samaa jauhoi Vapaavuori, Zyskowicz, Kataja, Heinonen, koko kokoomus.

Jos elämässä jotakin mielekästä on, niin se on ihmiskuntatasoisten kysymysten asettaminen ja pohdinta. Yks hailee Suomen vakuuksille.

Myös Eppu Saarelan kaipaama lähidemokratia löytyy ja avautuu parhaiten ihmiskunnallisten kysymysten kautta. Me maailmankansalaiset.

Sitä paitsi: Katainen toisteli koko ajan, että muutaman pankin lopettaminen Espanjassa aiheuttaa suurromahduksen Suomessa. Missä on tämän väittämän tieteellinen perustelu? Uskottavuus? Minä en siihen usko. En usko Kataisen ja kumppanien mielivaltaisiin huuhaa-väittämiin. Yhtä hyvin asia on tasan päinvastoin: pankkimaailman ajaminen ahtaammalle on avain ja ensi askel kansalaislähtöiseen maailmaan.

Savutkoon pankit, päästöjä taivaalle.

Kirjoitin espoolaisvihreä Marko Kivelän blogiin kommentin, spontaaneja ajatelmia.

Kivelä: ”Tasa-arvotyölle on aikojen saatossa käynyt mitä on käynyt demareille”.

Sanoisin että vihreät ovat tällä tiellä vähintään yhtä pitkällä. On professorin poikaa, upseerin tyttöä, kokoomusseuralaista ja ties mitä ties mitä. Ville Niinistön viimeisin kirjoitus Euroopan vaihtoehdoista oli pilven päältä katsahtelua. Hyväosainen elämäntapa ja maailmanäkemys. Tämä näkyy lähestulkoon kaikissa vihreiden politiikkatoimissa.

Kivelä: ”heikko-osaisuus onkin tätä nykyä painottunut hyvin voimakkaasti miehiin”

Tässä olen Markon kanssa vahvasti samaa mieltä. Tämä nykyinen ’hyvinvointivaltio’ on akkakulttuuria. Tämä ei ole miesten maailma eikä miehinen tapa elää. Anella ja pokkuroida, suorittaa ja vikuroida joka käänteessä. Jos ’hyvinvointivaltio’ nykymuotoisena häipyy, en jää kaipaamaan.

Kivelä: ”Espooseen nollatoleranssia asunnottomuuden suhteen”

Tämä kaipaa sisällöllisempää tarkastelua. Eikö Espooseenkin rakenneta niitä valtaisia kasarmeja, joissa sitten ”ollaan asumassa”. Taas yksi epämiehinen toimintamalli. Ikään kuin asuminen sinänsä ja yksinomaisena olisi elämäntarkoitus. Sosiaalipolitiikan päivillä toissa keväänä törmäsin kolmeen espoolaiseen asunnottomuusperhetyöntekijään. Väittivät kovasti että espoolaisesta perhetyöstä annetaan julkisuuteen aivan liian ruusuinen kuva tai että nämä kuvan antajat eivät tunne tosioloja (Johanna Karimäki oli juuri kirjoittanut ylistävän kuvan espoolaisesta perhetyöstä).

Kivelä: ”mitä nuorten syrjäytymiseen tulee…”

Poliittisen eliitin jatkuva jauhaminen syrjäytymisen estämisestä, yhteiskuntatakuusta, varhaisesta puuttumisesta, etsivät nuorisotyöstä, kadonneista nuorista herättää minussa ja näköjään monessa muussakin vastareaktion. Se puhe on isällistä, setämäistä, tätimäistä, paternalistista, holhoavaa partiolaisten ja pyhäkoulutyttöjen puhetta. He olettavat että juuri heillä on oikea elämäntapa (oikeanlainen työelämä) johon kaikki muutkin pitää pakottaa. ’Syrjäytyvä’ ei itse ole elämänsä rakentaja vaan hänet taataan, haetaan, etsitään, ohjataan, työelämöitetään. Ja kaiken kukkuraksi kiristämällä ja uhkailemalla: työmarkkinatuen tai toimeentulotuen menetys. Tällainen uhkailu ja kiristys on laitonta, se on rikos. US-blogeissa joku muukin kirjoittaa aika ajoin näin, parhaana esimerkkinä Jonna Purojärven ’Hyi, meitä syrjäytyneitä’. Ehkä myös Li Anderssonin Ei keppiä enää. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä oli joku vuosi sitten pitkä kriittinen tutkielma varhaisen puuttumisen ideologian rantautumisesta Suomeen. Kunnallisvaalien 2008 alla lukaisin Espoon vihreiden kunnallisvaaliohjelman, järkytyin oikeasti, niin ylhäältä hyvinvoivien sfääreistä katsova pyhäkoulutyttöjen asenne siitä paistoi läpi joka lauseessa, kuinka hairahtuneet surkimukset on MEIDÄN pelastettava. Silloin ajattelin että ainakaan tuota porukkaa en äänestäisi.

(Nämä siis spontaaneja ajatelmia.)

Jonna Purojärvi: Hyi, meitä syrjäytyneitä

Yhteiskuntatakuun paternalismi (Juhani Kahelin)
(lukijan pyynnöstä sama juttu kommentteineen Politiikan arviointi -blogissa sekä US-blogissa )

Mirja Satka: Varhainen puuttuminen, moraalinen käänne ja sosiaalisen asiantuntijat. Yhteiskuntapolitiikka 1/2009.