Näkevätkö suomalaiset maailmaa valtiolta, kysyy Eppu Saarela blogissaan. Eivät näe, eivät ainakaan eduskunnassa hääräävät poliitikot. Espanja-keskustelussa 19.7. he taas toistelivat ”Suomen etua” politiikan viimesijaisena johtotähtenä. Miksi vain Suomi, miksi vain Eurooppa? Miksei maailma? Miksei ihmiskunta?

Kaikki nämä Vapaavuoret, Backmanit, Syskovitsit, Kataiset ja muut ovat impivaara-poliitikkoja. Haukkuvat muita impivaaraisiksi ja käpertyjiksi, mutta itse he käpertyvät, hokevat ”Suomen etua”. Hokeminen on ahdasmielistä, sisäänpäin käpertyvää. Eikö olisi aika astua maailmalle, myös aikuistuvan Kataisen. Nähdä maailma ja ihmiskunta, unohtaa Suomi ja unohtaa Eurooppa.

Olen täysin kyllästynyt tähän Suomen etu -keskusteluun. Sitä hokee talouselämä, yritykset, Alahuhdat, Elorannat, Häkämiehet, EK ja eduskunta, niin myös vihreät, Suomen menestystä.

”Mitä pahaa on Suomen edussa, niinhän kaikki muutkin ajattelevat”, näin taisi sanoa Jouni Backman, demareiden ryhmäjohtaja. Samaa jauhoi Vapaavuori, Zyskowicz, Kataja, Heinonen, koko kokoomus.

Jos elämässä jotakin mielekästä on, niin se on ihmiskuntatasoisten kysymysten asettaminen ja pohdinta. Yks hailee Suomen vakuuksille.

Myös Eppu Saarelan kaipaama lähidemokratia löytyy ja avautuu parhaiten ihmiskunnallisten kysymysten kautta. Me maailmankansalaiset.

Sitä paitsi: Katainen toisteli koko ajan, että muutaman pankin lopettaminen Espanjassa aiheuttaa suurromahduksen Suomessa. Missä on tämän väittämän tieteellinen perustelu? Uskottavuus? Minä en siihen usko. En usko Kataisen ja kumppanien mielivaltaisiin huuhaa-väittämiin. Yhtä hyvin asia on tasan päinvastoin: pankkimaailman ajaminen ahtaammalle on avain ja ensi askel kansalaislähtöiseen maailmaan.

Savutkoon pankit, päästöjä taivaalle.