”Jos ministeri hetkahtaa siihen mitä joku huutelee sivusta niin on väärässä hommassa. Asioita viedään eteenpäin huolimatta siitä että jotkut yrittää sieltä sivusta jotain huudella. Opposition tehtävä on räksyttää. Sivustahuutelijoita on politiikassa kautta aikain ollu.”
Sanat lausui Maria Guzenina-Richardson A-studiossa 30.8.
Poliitikkojen ammattikunnalla on taipumus eristäytyä ja sulkeutua. Eduskunnassa tämä näkyy opposition ivaamisena. Ivailua ruokkii vähemmistösuojan puuttuminen perustuslaista. Ivailun mestaruudesta eduskunnassa kisaavat Antti Lindtman ja Jan Vapaavuori.
Tutkijoiden ja tieteen näkemyksistä tai kansalaiskeskustelusta poliitikot eivät välitä – mitähän tarkoittaa hallitusohjelmassa mainittu välittävä Suomi. Eräänkin kerran eduskunnassa pilkattiin oikeusalan professoreita väheksyvin sanoin.
Eristäytymisen sijasta poliitikkojen kannattaisi osallistua keskusteluun tasavertaisuuden pohjalta. Sulkeutuminen kasvattaa paineita, mikä ennen pitkää poksahtaa. Moni hallitus on kaatunut ylimielisyyteen.
A-studion ohjelmassa lähihoitajalla ja vanhuksen omaisella oli näkemyksiä, joihin Guzenina-Richardsonin kannattaisi suhtautua muuna kuin sivustahuuteluna.
Politiikan kipristyminen sisäiseksi kilpailuksi ei ole otollinen lähtökohta läntisten velkatalouksien (muka demokratioiden) tulevaisuuksien visioinniksi. Tuskin kannattaa pyrkiä Valkovenäjäksi. Toki sivustahuutelija Timoshenkolla on tyylikäs kampaus.
Politiikan perustaksi on asetettava ihmisten oikeus itsellistyä. Kataisen hallitus tekee meistä irtolaisia. Tämä näkyy asuntopolitiikassa. Asuntovarallisuuden karttuminen on monille ollut ainoa tapa itsellistyä. Nyt tämäkin tie aiotaan tukkia.
Asuntokauppojen varainsiirtoveron moninkertaistaminen (kuva) ei ole verotekninen eikä fiskaalinen toimi. Piilomotiivina on irtolaiskansan jumittaminen vuokraorjuuteen, VVO:n ja Saton lypsylehmiksi, liikemiesten työvoimaksi. Sitä paitsi, mitä on Krista Kiurun kohtuuhintaisuus, VVO:n 20 euroa/neliö kuukaudessa?
Antti Lindtman sanoi eduskunnassa 28.6.2011: ”Todellinen jytky löytyy täältä asuntopolitiikasta. Uusien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukorko puolitetaan vuoden 2014 loppuun asti… täältä se todellinen jytky löytyy.”
Varainsiirtoveron muutoksella ihmiset pannaan maksamaan tuhansia, jopa kymppitonni lisää veroa. Tuottoarvio valtiolle on 80 milj. euroa. Tällä jytkytuotolla ei ainoastaan estetä ihmisten itsellistymistä vaan sillä rahoitetaan ’yleishyödyllisiä’ rakentajia ja niiden taustayhteisöjä: työmarkkinajärjestöt, ay-liike, välillisesti jopa puolueet vaalitukena. Edellinen jytky oli Jan Vapaavuoren välimalli. Tämä ihmisten epäitsellistäminen, lyytimummokulttuuri saa elvyttäjiltä sovelluksen toisensa jälkeen.
Muutoinkin Kataisen hallitus tukee liikemiesluokkaa. Kari Stadighin työryhmä ehdotteli kansalaisten pankkitalletusten aktivointia esittäen keinoksi pienten sijoitustulojen lievempää verotusta. Mitä tekee hallitus ja Häkämies: vaikenee, vaikenee ja vaikenee. Sen sijaan Häkämies vihreiden säestyksellä (varsinkin Karimäki) ohjaa tämänkin tuen pienelle joukolle bisnesenkeleitä. Kataisen hallitus pitää hiljaisen kansan hiljaisena, passiivitallettajina ja passiivivuokralaisina.
”Innovaatiotuet” suunnataan liikemiesluokalle: tuotekehitysvähennys, enkelivähennys, lisäpoistot. Kokeiltu on mutta hylätty, sanoi Heikki Niskakangas. Etlan Petri Rouvinen, PT:n Eero Lehto ja PTT:n Pasi Holm pitivät näitä ”innovaatiotukia” kosmeettisina (A-studio). Rahaa niihin menee vähintään 300 miljoonaa vuodessa – ei se mitään, asuntojen ostajat ja sammutettu lapsilisäindeksi täyttävät aukon.
Valtio Suomessa on kaapattu – Kataisen liikemieshallitus. Valtio Suomessa on petturi – lapsilisäindeksin jäädytys, toimeentulotuen leikkaus. Valtio Suomessa on huijari – perusturvauudistuksen ansiosidos, raamisopimuksen prosentit, enkelituki, suomalainen veroparatiisisovellus.
Rahamääräinen ”turva” on aina petollista. Sillä huijataan, keinolla ja toisella, inflaatiot ja muut. Oikea turva on tietämisessä, sivistyksessä ja aineellisessa varallisuudessa. Olin juuri suurehkon asunto-osakeyhtiön luovutuskokouksessa osakkaille. Ihmisten olemuksesta huokui turvallisuus, itsellisyys, onnellisuus. Juuri näin, juuri näin. VVO, Sato ja ryövärit, painukaa hiiteen.
Politiikkaan ja yhteiskuntaan tarvitaan uusi suuri linja: joukkojen oikeus vaurastua, siis vaurastua itse, ei petollisesti valtion kautta.
Britannian Big Society on tuskin sellaisenaan matkimisen arvoinen. Sen perusideassa saattaa silti olla mukailtavaa: kutsuttakoon sitä ihmisten itsellistymiseksi.
Juha Sipilä, tee meille se minkä teit itsellesi: auta meitä vaurastumaan. Luokaa politiikalle uusi arvopohja. Kutsukaa sitä, jos niin haluatte, uusalkioisuudeksi. Arvona olkoon varallisuus- ja sivistyslähtöinen itsellisyyspolitiikka. Teillä, juhat ja riikat, voisi olla taipumusta ja kykyä tähän. Te olette viimeinen oljenkortemme. Ottakaa kaveriksi, ellette muita saa, Soinin porukka. Vaativat rikkaiden varallisuusveroa takaisin, ehkä myös kela-maksua takaisin. Juuri näin. Tällaisia minä äänestän.
Onko maallamme malttia vaurastua kuuluu tänään: onko ihmisillä oikeus itsellistyä.
Kuvien lähde: Helsingin Sanomat 8.6.2012.
Kilometrikorvausten uudistus on tarpeen, kirjoittaa Karimäki. Voi hyvinkin olla, en juuri epäile. Mutta minua kiinnostaa enemmän se, mikä vihreille milloinkin on ”tarpeen”.
Kokoomuksen ja demareiden tavoin vihreät keksivät omille nurkkapielilleen mitä ihmeellisimpiä avustamistarpeita: yhdyskuntatekniikka, metro, joukkoliikenne, kaavoitus, ARAn korkotuet, asumistuet, nyt jo lapsukaisten harrastuksetkin, voi mitä kaikkia näitä onkaan. Ja kuinka ”tarpeellisia” nämä kaikki ovat. Unohtukoot valtion säästöt, Aallolle pääomatukea 500 miljoonaa, metrolle toinen mokoma, kehälle kolmas mokoma. Mutta autojen väärinkäyttäjiltä ja varsinkin syrjäseuduilta (Juurikkala) rahat pois.
Kaikki asunnot, uudetkin, te vaaditte täyteen mittarihärveleitä niin että ihmiset eivät itse enää joukkoon mahdu (EU:n energiansäästödirektiivi). Te arvotatte, laskette ja nostatte mielivaltaisesti ihmisten omistusten arvoja, kertoo Kauppalehti 2.8. (energian kulutuskertoimet). Mikä oikeus ympäristöministeriöllä on leikata joltakulta puoli miljoonaa euroa? Miten tämä suhtautuu perustuslain omaisuudensuojaan?
Eirojenne, tapioloitten ja turkujenne suojista te vaaditte muun maan ”tarpeellisesti” verolle pantavaksi. Eikä ainoastaan verolle vaan ilojenne maksumiehiksi: monesti naurettavan tarpeettomat hukkainvestoinnit (ns. jätevesi).
Kelle tämä mittari- ja härveliyhteiskunta tuottaa hyödyn? Pelipojillenne siellä Aallossa, starttareille ja enkeleille, saavat hippulansa kaupaksi. Täytyyhän Suomen kasvaa, hankkia referenssiä, avata vientimarkkinoita, tekniikka pelastaa maailman.
”Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen”, aloitti Karimäki puheensa eduskunnassa. Tuo yksi ainoa lause sai minut kääntämään selän nykyvihreille. Yliopistouudistus on mitä puhdasoppisin kaappaus, jonka vastapuolena on joukkotuhonta. Tarpeettomat yliopistot on raivattava pois maailmasta kuin juutalaiset muinoin. Siinä heidän tarpeensa ja tarpeellisuutensa. Nykyiset hallituspuolueet, vihreät, kokoomus ja demarit ovat joukkotuhopuolueita.
”Maailmassa on voittajia ja häviäjiä” – tämä näyttää olevan Karimäen mielisanonta eduskunnassa. USA voittaa, Suomi voittaa, vihreät voittaa, Espoo voittaa, ilmasto voittaa, Toivola voittaa. Tässä viattoman oloisessa sanonnassa kiteytyy nykytalouden, koko läntisen kulttuurin sekä valtioiden ihmiskuntaa ja kansalaisia pirstova ydin. Teoriaperusteena on mm. uusliberalismi. Nämä voittajat ihannoivat voittajia, imeytyvät liikemiesten kylkeen, tarpeettomat saavat kadota.
Voittajien ideologiasta sanoudun irti. (Minulle, valmiiksi hävitetylle tämä toki on helppoa.)
Jos kilometrikorvausten leikkaus on tarpeen, niin eikö yhtä lailla tarpeen ole leikata lumepalkkioitanne yhtiöistä, verottomia kulukorvauksianne ja päivärahojanne? Lehdissä vihjailtiin keväällä, että jotkut kansanedustajat olivat viikkokausia ulkomaanmatkoilla. Paljonko kertyi päivärahoja, montako ilmaista lounasta, päivällistä ja hotelliyötä, paljonko paloi kerosiinia? Iltalehti julkaisi 30.5.2012 listan kansanedustajien hallintoneuvostopalkkioista (tässä linkki, taulukko ei ehkä näy sähköisesti, mutta esim. Karimäki Itellasta 5120 euroa). Te juoksette Akavat, äsaakoot, eekoot, Viestinnän liitot, Sitrat ja vaikka mitkä ilmaisilla lounailla.
Onko näihin liittyvä leikkaustarve tutkittu? Eikö teille tule mieleen kysyä lumepalkkioiden ”tarpeellisuutta”? Siinä vasta sisältöä politiikalle, leikkaamista kokonaiseksi vaalikaudeksi. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostot joutavat lakkautettaviksi tällä kellonlyömällä, siitä sikiäisi Suomen menestys.
Oletteko te kaksinaismoralisteja, huijaatte ja peittelette?
Pikkupolitikoinnista olisi hyvä päästä eroon. Yllä sanottu on, ikävä kyllä, yksittäisluonteista pintaa, puolin ja toisin. Miten edetä syvemmälle, uusperusteisuuteen ja uusalkioisuuteen. Siitä yritän ehkä kirjoittaa seuraavaksi.
Lukemistoa:
Uudet energiamääräykset kurittavat sähkölämmittäjiä. Kauppalehti 2.8.2012.
Kansanedustajilla muhkeita sivutuloja. Iltalehti 30.5.2012
Kaipaan näköalaa, perspektiiviä horisontin yli ja ali, Berliinin taivaan ylle, enkelin katsetta.
Eduskunnan Espanja-keskustelusta näköalaa oli turha etsiä: mutruavia käsiä, hymyttömiä naamoja. Janikin tunnusti: ei tämä herkkua ole. Mitä te jauhatte, eeveeämmät ja koopeet.
Risto Volasen kirjoituksessa oli perspektiiviä, edes yhdenlaista. 1500-luvun alussa Rooma myi aneita pitkin Eurooppaa ja maksatti uuden kirkkonsa rakentamisen saksalaisilla. Muuan Martti Luther nousi vastarintaan, heitti aneet Välimereen.
Keitä ovat aikamme anekauppiaat, rajattoman mutta tyhjän rahan luojat, piiloverottajat, kepulistit? Mario I ja Mario II. Toinen kävi juuri piispantarkastuksella suomen turussa, anesalkku mukana.
Volasella on 500 vuoden perspektiivi Euroopan vallan heilahteluihin. Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on vuosisatojen koulima pelisilmä Euroopan asioihin, ovatko he siis aikamme lutherit.
Käteen osui dosentti Jyrki Loiman kirjoitus vuodelta 2006. Eurooppa tarvitsee uudenlaista ideaa, tarinaa ja historianäkemystä, ei vain sanelua ja anelua. USAsta ei ole esikuvaksi, se on antiikin Rooma, kansallisuudet elävät siellä alisteista ja valvottua kaksoiselämää. Kulttuurien rinnakkainelo Euroopassa voisi tarjota elintilaa arjelle ja ihmiselle, sanoi Loima siis jo 2006.
Millaista olisi hyvä scifi euron tulevaisuudesta, kysyy Markus Määttänen Aamulehdessä. Scifi ei ole pelkkää fantasiaa, se sisältää aina uuden idean, joka luo tarinaa, saa sen kehittymään. Scifi on uuden löytämisen iloa.
Suomessa on myös haikailtu uutta kiveä tai linnaa, kansallisen tarinan uuskertojaa. Miten lie, antaa olla, kenen tarina se olisi, ei ainakaan minun, tuskin sinunkaan. Tarinan on oltava eurooppaa – tai oikeastaan ei edes Eurooppaa vaan maailmaa. Maailma Tulimaasta nähtynä, uuden tulen kantajat.
Aatteen lomua, idean lentoa, uutta tarinaa, taidetta ja scifiä, santsopantsa kohti maailman meriä, tulimaahan.
Missä on kirjailijoiden Eurooppa? Missä Euroopan kirjailijat? Draghista olemme saaneet tarpeeksemme, nämä pankkien kirjanpitäjät, herrojen lahkeissa roikkujat, pismarkit.
Teija Tiilikainen vääntäytyi Montin vierailuisännäksi. Tiilikaisen Eurooppa ei kosketa, on etäinen, valheellinen. Mitä on Tiilikaisen demokratia: kaikki valta komissiolle. Me kansalaiset valvomme, annamme äänen kerran neljässä vuodessa. Yksi ja sama tällaiselle Euroopalle, se on rooma amerikassa. Haluamme koskettaa ja tulla kosketetuksi. Siihen ei ole EU-tutkijoista. Eurooppa tarvitsee herkempää mieltä, taiteilijaa ja kirjailijaa.
Marjo-Riikka Utriainen on tekaissut Tampereen yliopistossa opinnäytteen aiheesta ’Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin’. Näin Marjo-Riikka:
- Identiteettejä on katsottava muillakin kuin valtioiden tasolla.
- Kansainvälisyys ei ole pelkkää valtiotoimijuutta ja suurpolitiikkaa.
- Nyt jos koskaan tarvitaan kriittistä ja moniäänistä tulkintaa suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta.
- Politiikan tutkimuksen aineistoksi tulevat kirjallisuus, kuvataide, elokuva, musiikki ja muut taiteet.
- Tätä esteettistä käännettä ei ymmärretä Eurooppa-tutkimuksessa.
- Kirjallisuus tuottaa vaihtoehtoisia ajattelutapoja sekä osoittaa miten instituutiot pitävät yksilöitä kielellisen verkon ansassa.
- Mielikuvituksen keinoin kirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden vastarintaan.
- Eurooppalainen identiteetti ei perustu luonnolliseen yhteiseen historiaan, vaan sitä on rakennettu sosiaalisesti ja sanoilla.
- Euroopan unionia voisi ajatella kansallisvaltiot ohittaneena postmodernina yhteisönä.
- Erilaisia Eurooppa-käsityksiä tuottavaa taidetta ei tutkita.
- Veronica Pimenoff (erityiskohteena Marjo-Riikan opinnäytteessä) kirjoittaa kansallisuudesta, suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta. Kansakunnan kirjailijaksi häntä ei silti ole nostettu.
Keitä olisivat Euroopan haastajat, aatteelliset pohjustajat aiemmin ja nyttemmin?
Karkotettu Dante, vivahteikas Ovidius. Boethiuksen Filosofian lohdutus, Cassiodoruksen kirjasto, Erasmuksen Tyhmyyden ylistys, Swiftin Vaatimaton ehdotus, aikamme Voltaire, kumousten oirehtija.
Jospa heitä sittenkin on, myös tässä ja tänään. Celati, kenttien ja tasankojen tarkkaaja, elämän vivahteiden merkitsijä. Magris, Tonavan kulkija. Sebald alakuloinen. Afrikka missä on tähtesi? Kuka säestää Amerikkaa? Kanadan teräs, onko teitä?
Missä on toiminnallisuus, ideoiden sysäykset, scifistit, liike? Ei etäiset eeveeämmät, vakauttajat, pysäyttäjät, seisottajat. Olisi edes yksi kirjailija joka sanoisi sisimmän: tehän olette pysäyttäjiä, jauhatte vakautusta, Euroopan vakausmekanismi EVM – ajatelkaa mitä tuo sana tarkoittaa. Siinä meidän intomme ja innostuksemme, pysähdy Eurooppa, vanhene, lahoa, vakaudu, pysy paikallasi. Siinä Suomen eduskunta, edustajat, mitä he edustavat, haudankaivajia.
Koskelan akseliko siis sittenkin, rovastille kuonoon, eduskunnan janeille.
Vai Aleksis Kivi, sysättyjen räätälöijä, tiilikaisten alentama.
Mutta yhdelle me käännämme selän: Pentinkulman seksistit, ministerin humalikot, yliopistojen markkinistit.
Lähteitä ja lukemistoa
Wim Wenders: Berliinin taivaan alla.
Risto Volanen: Montin ja Niinistön kohdatessa.
Markus Määttänen: Euro tarvitsee scifiä eikä fantasiaa. Aamulehti 21.7.2012.
Marjo-Riikka Utriainen: Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin. Tampereen
yliopisto 2011.
Jyrki Loima: Eurooppa jäämässä sivuun uudessa maailmanhistoriassa. HS 5.6.2006.
Teija Tiilikainen: Demokratia on asetettava etusijalle EU:ssa. HS 31.7.2012.
Pentinkulma-keskustelua:
Katriina Kajannes: Kotimaisen kirjallisuuden skandaaliproffa Sanna Karkulehto.
Juhani Kahelin: Seksin mediamarkkinat kirjallisuuden pääaiheena.
Keskisuomalaisen uutisointi.
Aamulehden uutisointi.
Seksin ja suuseksin kerrotaan olleen Pentinkulman kirjallisuuspäivien juhlaesitelmän aiheena. Tapahtumasta uutisoivat Aamulehti, Keskisuomalainen ja Katriina Kajannes.
Katriinan kertoman mukaan Jyväskylän yliopiston uusi kotimaisen kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto on ”nuori nainen, joka tässä julkoi kirjan seksin mediamarkkinoista”.
Seksin mediamarkkinatko ovat kirjallisuuden tutkimisen ja ymmärryksen tärkein kysymys yliopistoissa? Moinen painotus ja profilointi tuskin on pelkästään sisäsyntyistä. Yliopistojen toimintaa on myös ulkopuolelta ohjailtu tällaiseen markkinahömppään, ministeriötä myöten. Henna Virkkunen on ollut Pentinkulman päivien avaaja ja suuseksivalistuksen onnekas kuulija. Hänen säädättämänsä yliopistolaki mahdollisti, yllytti, pakotti ja todisti mainitunlaisen profiloinnin, seksielähteisyyden. Vaatihan myös autokauppias Laakkonen että filosofia on ajettava ulos yliopistoista. Niin ajettiin Pariisin yliopiston rehtorikin, kuuluisa filosofi yliopistosta 1200-luvulla. Sitten keskiajan yliopistojen taso ei olekaan laskenut.
Miksei kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto ottanut esitelmänsä aiheeksi Moskovan punk-tyttöjä? Seksikkäiden tyttöjen esikuvan mukaisesti professori Karkulehto olisi voinut Pentinkulman päivillä laulaa ”Jumala, vapauta meidät Henna Virkkusesta”.
Seksin mediamarkkinat johtavana akateemisena tutkimusongelmana toi mieleen seminaarin muutaman vuoden takaa. Siinä Suomen johtava politiikan tutkija piti sivistyneelle kuulijakunnalle tietokilpailua Ilkka Kanervan seksiviestien mediamarkkinoista. Pelkkä kuunteleminenkin hävetti ja raivostutti. Sillä tasollako on politiikan tutkimus (eikä vain kirjallisuuden tutkimus) yliopistoissa. Tuo johtava politiikan tutkija oli muuten Ville Pernaa.
Aamulehdessä oli kirjoitus kuinka Eurooppa tarvitsee uudenlaista scifiä, ideaan perustuvaa tieteellisluonteista mielikuvitusta. Siitä aloin pohtia mikä on kirjailijoiden anti ja rooli nyky Euroopassa ja Suomessa. Tähän aiheeseen yritän palata.
essee.net 