”Jos ministeri hetkahtaa siihen mitä joku huutelee sivusta niin on väärässä hommassa. Asioita viedään eteenpäin huolimatta siitä että jotkut yrittää sieltä sivusta jotain huudella. Opposition tehtävä on räksyttää. Sivustahuutelijoita on politiikassa kautta aikain ollu.”

Sanat lausui Maria Guzenina-Richardson A-studiossa 30.8.

Poliitikkojen ammattikunnalla on taipumus eristäytyä ja sulkeutua. Eduskunnassa tämä näkyy opposition ivaamisena. Ivailua ruokkii vähemmistösuojan puuttuminen perustuslaista. Ivailun mestaruudesta eduskunnassa kisaavat Antti Lindtman ja Jan Vapaavuori.

Tutkijoiden ja tieteen näkemyksistä tai kansalaiskeskustelusta poliitikot eivät välitä – mitähän tarkoittaa hallitusohjelmassa mainittu välittävä Suomi. Eräänkin kerran eduskunnassa pilkattiin oikeusalan professoreita väheksyvin sanoin.

Eristäytymisen sijasta poliitikkojen kannattaisi osallistua keskusteluun tasavertaisuuden pohjalta. Sulkeutuminen kasvattaa paineita, mikä ennen pitkää poksahtaa. Moni hallitus on kaatunut ylimielisyyteen.

A-studion ohjelmassa lähihoitajalla ja vanhuksen omaisella oli näkemyksiä, joihin Guzenina-Richardsonin kannattaisi suhtautua muuna kuin sivustahuuteluna.

Politiikan kipristyminen sisäiseksi kilpailuksi ei ole otollinen lähtökohta läntisten velkatalouksien (muka demokratioiden) tulevaisuuksien visioinniksi. Tuskin kannattaa pyrkiä Valkovenäjäksi. Toki sivustahuutelija Timoshenkolla on tyylikäs kampaus.