Ovatkohan nämä Puruveden muikkuja, pilkoin niitä suuhuni. Kesäisin Savonlinnan muikkubaarissa, vetten päällä Kyrönsalmen yllä näitä paistomuikkuja napsitaan lankkukaupalla. Nämä muikut tässä ovat välttäneet Saimaan vihreän norpan, mutta eivät enää Pikkuparlamentin syöjättäriä ja silmäätekeviä. Heitä riittää, vain hännät jää.

Edustaja hakee paikkaa. Häiritsenkö, kysyy.  Varmaan syö nopeasti ja poistuu, näkemättä ja huomaamatta, ajattelin ja tiesin. Mutta tuota pikaa edustaja jo kätteleekin: olen Kouvolasta se ja se. – Lukijani, tällaisiakin edustajia siis vielä löytyy. Tulee mieleen eduskunnan toinen varapuhemies, joka omin käsin kiikutti seurueensa kupposet tiskaajalle. Ikävuosien kasvaessa huomaavaisuus kasvaa potenssiin kaksi. Tässä teille vanhusoppia, kuseniinat.

– Kyllä minä sinut tunnen, olen seurannut puheitasi eduskunnassa ja nähnyt K-infossa, vastasin edustajalle ja jatkoin:

– Eikös Kouvolasta ole se toinenkin…  Onko teitä peräti kaksi ja onko Kymen vaalipiiristä vielä muitakin?

– On kolmas, Kotkasta.

– On siinä liikaa ja vielä miehiä kaikki, sanoin edustajalle.

– Pitäisi kirjoitella kuntavälikysymystä, edustaja kohta kertoi.

– Ai niin, te kysytte kunnista ja Keskusta kysyy vanhuksista (siinä samassa Rehula sen jo salissa lukikin, hyvä että kyselette, me kuunnellaan). Mikä muuten teidän kantanne kunta-asioihin tarkkaan ottaen on, tuskin yhtä yksiniittinen kuin Keskustalla, kysyin.

– Kuntien oloja pitää katsoa tapauskohtaisesti, tähän tapaan edustaja taisi vastailla. Jo tehtyjen liitosten virheet pitää tuoda selvästi esiin, mainitsi Kouvolan.

– Mitä ovat Kouvolan virheet, kysyin pika pikaa.

Edustaja luetteli: Kolme erilaista kuntakulttuuria (kokoomuslainen Kouvolassa, demareiden tai Keskustan kulttuuri naapureissa) eivät hitsautuneet yhteen. Maksut yhtenäistettiin kertaheitolla, mikä nosti maksuja joillakin alueilla aivan liian jyrkästi. Pieniä kouluja alettiin ensi töiksi lakkauttaa ja nyt huristellaan takseilla ristiin rastiin ja kalliiksi tulee.

– Keskustan yksiniittinen kanta ei ehkä ole kovin viisas, sanoin minä. Kuntiin pitäisi hakea myönteistä filosofeerausta (en tarkoita Virkkusen piiloperusteita). Asun itse Järvenpäässä, kolme kuntaa Järvenpää, Kerava ja Tuusula voitaisiin yhdistää, pienentää kuluja, rahat kouluille ja omaishoitajille.

– Henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja pitää miettiä uudestaan, edustaja sanoi. Tuohon en sanonut mitään, keskityin muka syömiseen.

Mutta nyt kysyn teiltä, hemmot ja osmot:

Koskeeko 5 vuoden irtisanomissuoja myös kuntien johtajistoa? Yleensähän he eivät ole rahvaalle tarkoitetun henkilöstöpolitiikan piirissä, miksi he tässä asiassa olisivat? Hehän ovat sopimuspalkkaisia kuten ylväästi sanovat. Ei muuta kuin ”sopimus” roskiin ja palkka poikki. Järvenpäänkin johtajisto (heitä riittää) on vinssannut palkkansa ties viisinumeroiseksi.

* * *

Näin polveili juttumme Pikkuparlamentissa. Lupasin lähettää keskustelevalle edustajalle linkin poliittiseen vetoomukseeni ja vilautin varalta henkilökorttiani. – Kyllä minä sinut tunnen ja tiedän, edustaja sanoi, seurailen Puheenvuoroa.

Huoneelle palattuani lähetin ensi työkseni (oliko se työ) edustajalle linkit vetoomukseeni sekä Puhdistus-elokuvajuttuuni. Iloissani lähetin elokuvalinkin toisellekin edustajalle, hänelle joka eduskunnassa pitää tuohtuneimmat kauneimmat puheenvuorot, häntä aina kuuntelen, kunhan en ihastuisi.