Heinäkuussa kävelin syrjäistä metsätietä Keiteleen kunnan pohjoispäässä Pihtiputaan rajalla, lähellä Rillankiveä (kolmen maakunnan pyykki). Matkaa Jyväskylän tupruttelukeskuksiin Keljonlahteen ja Rauhalahteen oli 170 km. Tien varteen oli jäänyt pieniä pöllikasoja. Yks’kaks vastaan tuli pitkän pitkä nostettujen kantojen pino. Kaikista näistä löytyi lappu ”Jyväskylän Energia”.

Jyväskylän ”kasvu” on imenyt ja imee ympäröivän alueen kuiviin. Kantojen kuskaus satojen kilometrien säteellä on vain yksi pieni esimerkki. Keski-Suomen suot palavat Jyväskylässä. Muta leviää järviin, kortteikot kasvavat. Jo paljon aiemmin joet ja virtapaikat betonoitiin, järvet säännösteltiin ja kala-ahjot tuhottiin. Ihmiset usutetaan muuttamaan Jyväskylän Prismojen asiakkaiksi.

Onko tämä kehitys ekologisesti ja kustannustaloudellisesti kestämätön? Jyväskylän kantavuus ja kestävyys on hetteikkö, joka alkaa pettää.

Ja nyt Henna Virkkusen (Jyväskylän valtuuston pj hän oli, eikö niin) kuntauudistuksella ympäristön voimavarojen imentä halutaan kasvattaa uuteen potenssiin. Siinä menee Kankaanniemen uuraiset, kinnulat ja viitasaaret. Tutkijat sanovat nyt, että tämän ”kuntauudistuksen” aitoja vaihtoehtoja ei ole haluttu tuoda esille. Henna Virkkusen ja koko Kataisen hallituksen politiikka on tiedollisesti heikolla pohjalla. Hallituksen politiikan nollaaminen ja kehityskuvan pohdinta monipuolisemmasta lähtökohdasta on tarpeen.
* * *

Katso myös Toimi Kankaanniemen kirjoitus.