Nenä tukossa, henki ei kulje, olo käy kuumeiseksi. Yöllä ei saa nukuttua, päivällä väsyttää. On kiirastorstai-ilta, viisi päivää ennen kuin pääsisin työterveyslääkärille.

Pyörällä maitoa hakiessani keksin: olisiko Järvenpäässä työterveyden sivupiste ja pääsisikö sinne heti? Jokin veronkiertofirma se oli, näinkö aamulla kyltin junaa odottaessa?

Haluatko nyt heti lääkärille, vastaanotto kysyy. Lääkäri kirjoittaa tippoja. Maitopurkki kainalossa haen tipat apteekista. Huomenna olen terve. Hoito ei maksanut minulle mitään, paitsi ne tipat kympin tai pari, nekin kelalla vähennettynä.

Mikä on tarinan opetus? Terveydenhoito Suomessa on jakautunut jyrkästi kahtia. Työssäkäyvät saavat ilmaisen hoidon, hoitoa jopa tyrkytetään enemmän kuin kehtaat ottaa. Muu kansa yrittää päästä terveyskeskukseen ja maksaa käynnistään. Asiakasmaksut ovat Suomessa Euroopan kalleimpia. Tosiasiassa he maksavat myös työterveydessä käynneistä veroina ja hintoina.

Tiedän, että koittaa hetki, jolloin vispaan pyörällä kohti terveyskeskusta. Kansaa ajetaan eläkkeelle, kaikki me siis pääsemme terveyskeskusten asiakkaiksi. Mitäs teillä on tarjolla? Asia alkaa kiinnostaa.

OECD on moittinut Suomea terveydenhoidon kahtiajaosta ja terveyseroista. Poliitikot eivät korvaansa lotkauta. Olisiko nyt aika?

Suomeen luotiin kansakoulut sata vuotta sitten. 1920-luvulla säädettiin oppivelvollisuus, lapsilisät 1948, kansaeläke 1956, terveyskeskukset 1970-luvulla. Nyt terveyskeskuksella on nenä tukossa ja henki salpaa.

1970-luvun henki on puhallettava uudelleen eloon. Tänään melskataan terveydenhoidon rakenteilla, sairaanhoitopiirit aiotaan lakkauttaa. Ovatko sh-piirit muka niin huonoja? Eikö niille pitäisi antaa työrauha? Sen sijaan hoitokäytäntöjä, terveystarpeidemme tunnistamista ja hoitojen sisältöä on elävöitettävä. Kerronpa esimerkin.

Olkapääni hajosi pari vuotta sitten. Järvenpään terveyskeskus otti hyvin vastaan, lievitti kivun ja lähetti Hyvinkäälle. Siellä vetivät luut paikoilleen. Viikko pari lepoa ja kaikki kunnossa, sanoivat. Meni viisi kuukautta, olkapää ja koko käsi aina vaan tulessa. Eivätkö ne osaa sinua hoitaa, kiroili työterveyslääkäri. Lopulta Hyvinkään lääkäri vihjaisi: magneettikuva ja leikkaus. Piskuinen leikkaus Hyvinkäällä, mukaan kiputabletteja, syömättä jäivät. Pari päivää ja käsi oli terve. Mikä on opetus? Viisi kuukautta turhaa sairaslomaa. Julkiselle terveydenhoidolle on luotava olosuhteet kohdata potilas muunakin kuin pikkupalasina.

Keski-Suomessa lääkärit ja hoitajat laativat adressin maakunnallisen terveysosuuskunnan perustamiseksi. Ehkä hyvä idea, ainakin se lähtee toimijoista, hoitokäytäntöjen kehittämisestä ja sisällöistä. Terveyttämme ei saa alistaa ”kuntaremontin” kainalosauvaksi.

Lääkärien ja hoitajien adressi, YLEn uutinen.

Aiempi kommenttini aiheesta