Kansallismielisyydessä on ollut rakentavaa voimaa. 1800-luvulla se ruokki suomalaista kirjallisuutta, koulujen syntyä, oma rahaa ja valtiota.

Tänään kansallismielisyys on yksipuolinen ja pettävä tapa suhtautua maailmaan. Monet haasteet ovat maapallon mittaisia. Jos jokainen valtio yrittää hyötyä muista ja sulkeutuu, ei maapallomittaisia toimintamuotoja pääse ikinä kehittymään. Jos jokainen maa luo kilpailukykyä toisia vastaan ja valtaa markkinoita, niin maapallon mitassa logiikka on mahdoton. Tätä todistelee mm. Heikki Patomäki kirjassaan Eurokriisin anatomia.

Voisiko maapalloisuuden ja maakohtaisuuden suhteeseen löytyä uutta ymmärrystä? Muutama ajatusvirike:

Dohaan kokoontuu piakkoin 10 000 (ehkä tällä kertaa vähemmän?) ihmistä neuvottelemaan maapallon ilmastopolitiikasta. Suomen neuvottelijat ja pari tutkijaa ennakoivat kokouksen kulkua viikko sitten Helsingissä. Heistä huokui väsymys ja epäusko: paperinukkenäytelmää, neuvotteluteollisuutta. Moni kysyi, hoituisiko ilmastoasia sittenkin paremmin lähtemällä maiden ja maaryhmien omista lähtökohdista? Siis askel taaksepäin kohti maakohtaisuutta?

Entä Team Finland – kansallismielisyyden uusnostatus Suomen yritys- ja valtiojohtajistossa. Team Finlandin lanseerasi Koneen pääjohtaja Matti Alahuhta. Alahuhdan Kone Oyj ratsastaa globaaleilla pintatrendeillä, esim. Kiinan ylikiihkeällä kaupungistumisella (ja siinä ohessa maksattaa itselleen palkkaa 2 miljoonaa vuodessa). Tällainen pintalaukka voi olla hetkellistä ja pettävää: romahduksia ja kapinoita ilmaantuu muuallekin kuin Eurooppaan.

Entä Jussi Halla-aho: ”Yhteinen nimittäjä, jonka suurin osa perussuomalaisista pystyy allekirjoittamaan, on kansallismielinen lähestymistapa kaikkiin kysymyksiin, ulkopolitiikka, europolitiikka, maahanmuutto”.  (HS 18.11.)

En usko alkuunkaan Halla-ahoa. Perussuomalaiset, teistä ja äänestäjistänne löytyy halla-aholaisuuden sijasta sosiaalisuuden tuntoa, antakaa sen elähdyttää itseänne ja puoluettanne. Siltä pohjalta kumpuaa myös humaani ihmiskuntanäkemys.

Kerran kävin pienessä purolaaksokylässä Chilen Andeilla kuivan autiomaan keskellä. Seurasin alistuneen oloista maansa kuokkijaa. Ajattelin: minä olen hän. Tätä tarkoitan, että ihmiskunta on ykseys, ihmiset ovat yksiä ja samoja.

Mainokset