Suomessa on kipinöity kieltä, kuokittu suota ja pidetty rajaa. Tänään, miksi me ollaan?  Kuka tuo valon, kuka sijaa seimen? Vai onko tämä väärä kysymys? Älä kysy valon tuojaa, sytytä itse, raapaise.

Trendsettereitä huutaa media. Asentaa Suomi uudelleen, niinkö. Ryhdytään töihin.

Ketkä visioivat Suomea? Maa on täynnä paneelia, selvittäjää, seminaaria, tilaustutkimusta. Mitä ne jauhavat? Kestävää taloutta, kilpailukykyä, vientiä, ilmastoa, vanhushoitoa, joukkoistamista.

Ketkä eivät visioi? Keillä ei ole siihen varoja, ovat sivuun heitettyjä, väheksyttyjä, pajattomia.

Tuttava mainitsi kirjan Muinaisen Egyptin kulttuuri. Siitäpä välähti. Sivilisaatioymmärrys, onko meillä sitä? Sivilisaation sisus, olemus, tila ja kehitys, historian kaaret, elämän tasot. Esimerkiksi se vanhuslaki eduskunnassa: ruppanat reppanoiksi, kotiin vaan, maata riittää kaivaa ja kuopata, hautaa ja honkaa. Missä on Himasen dignity, ihmisen arvokkuus, sivilisaation hohto ja sisus? Kaukana elävä maailma.

Paneelit ja seminaarit, sitrat ja neuvostot, joukot ja tietäjät.

Sitra ryhtyy kouluttamaan Kestävää taloutta. Miksi juuri taloutta? Kestävyydenkin voi ymmärtää monin tavoin, ymmärryksen tapa juuri onkin politiikan ydin. Vain te uskotte sen tietävänne. Kuulemma joukkoistatte koulutuksen suunnittelun: valitsitte 30 itämaan tietäjää, kiikutatte heidät opille Saksaan. Tätäkö on teidän joukkoistaminen? Minä kutsuisin sitä eliitin tiivistämiseksi. Olette valinneet yliopettajaksi Sixten Korkmanin (himas-palkkiollako). Suomi jakautuu hörhöihin ja jääriin, sanoo Korkman. Hörhöt puhuvat keskenään utopioista, jäärät puhuvat päättäjille (eikö päättäjiä siis joukkoistettu). Kuppikunnat eivät keskustele. Sitrakohan heidät siihen opettaa? En usko.
http://www.sitra.fi/kestava-talous-koulutus

Ilmastopaneeli. Paneeli, trendsetteri ja starttari, muodikkaita kaikki. Ilmastopaneeliin olette kutsuneet 13 länsimaan tietäjää. Miksei, ehkä ideaakin. Tietämystä on hyvä syntetisoida, pelkistää ja ennen kaikkea kehitellä. Pelkään silti: paneelinne tieto alkaa kovettua, ideologisoitua, te olette kovin tieteellisiä (mitä on tieteellisyys). Teille tarvitaan vastapaneeli, kysyjä ja epäilijä. Tutkaksessa keskusteltiin valtion tutkimuksen keskittämisestä ja tilauttamisesta. Metlan väkeä oli paikalla, oli muitakin. ”Nyt katoaa kyseenalaistaminen”, he sanoivat. Olivat oikeammassa kuin ikinä arvasivat. Nämä paneelit ovat omalla tavallaan eliittikerhoja, eliitin itse itselleen valitsemia, tueksi politiikalleen (ja eduilleen). http://www.ilmastopaneeli.fi/fi/ilmastopaneeli/

Joukkoistaminen. Periaatteessa hyvä idea. Käytännössä puoliksi asiaa, puoliksi höpöä. Näin määrittelee eduskunnan luottotutkija Taina Aitamurto: Joukkoistamiseen kuuluu tehtävänantajataho (eli mitä tahansa ja kuka tahansa ei voi joukkoistaa). Joukkoistamisella kerätään ihmisten tietoa, taitoa ja kokemusta, kanavoidaan ihmiskunnan joukkoälyä. Joukkoäly on hajautettua älyä. Väylä poliittiseen päätöksentekoon on oltava, sen on johdettava lopputulokseen, budjettiin, strategiaan, lakiin.
http://www.facebook.com/JoukkoistaminenTuvi

Tieto käyttöön. Valtioneuvoston kanslia ja eduskunnan Tutkas valistivat poliitikkoja 27.11. Mutta te otatte tiedon kovin kovin annettuna, kuin kaupasta ostaisi, kahvipaketin. Siis sama virhe kuin Sitralla, kaikkitietävyys. Miksi ette joukkoista tiedon syntyä ja kehkeytymistä?

Avoin Ministeriö. Ideana saada mukaan monipuolinen joukko osaajia aloitteiden muotoiluun. Uutukaisuus? http://www.avoinministerio.fi/

Guardian-lehti on tutkituttanut budjettileikkausten vaikutuksia joukkoistamalla.

Svenska Dagbladet on tutkituttanut kehitysavun ja vanhushoidon ongelmia joukkoistamalla. – Entä se vanhuslaki Suomen eduskunnassa, luodaanko lain sisältö joukkoistamalla? Pyramiditkin rakennettiin joukolla, miksei yksi pikkulaki Suomessa. THL:n Harriet-Soveri jo kysyi, miksei kysytä vanhuksilta. Noinko yksinkertaista se olisikin, ei kuitenkaan Suomen hallitukselle ja eduskunnalle.

Jyrki Kasvi sanoi Tutkaksessa, että kollektiivinen mielipide on yhtä hyvä tai parempi kuin yksittäiset vastaukset. Linkin takana on Kasvin luettelo joukkoistuksista (sivu 3). Äkkiseltään komealta näyttää, ehkä helmiäkin joukossa, esim. Islannin perustuslaki.

Espoon tarina, yksi Kasvin esimerkeistä. Nätti nimi, tarina, aiemmin sitä kutsuttiin strategiaksi. Katsoin netistä, jäi epämääräinen kuva. Ettei vaan lopputulos ole sama kuin valtion virastojen ryhmätöissä: kriittisyys katoaa matkan varrelle, jäljelle jää fraseologia. Haukotuttaa.

Miksi tämän kirjoitin

Pekka Himasen Sinistä kirjaa arvioineessa jutussa heitin kaneetiksi, että tarvitaan antiviisaiden vastakartelli. Tämä on saanut hiukkasen tarttumapintaa joukkojen (!) keskuudessa. Vastakartellia voisi työstää ja pikkasen noin kuin kokeilla. Eduskunnasta vastakaikua tällaiselle tiedän löytyvän niukasti (ainakaan aluksi). Kiinnostus ja ehdotelmat ovat tulleet US-blogistien keskuudesta.

Toden totta. Edessämme on sumua. Mitä tapahtuu, mitä meille tehdään? Pitäisikö meidän sytyttää se valo itse.