joulukuu 2012


Mikael Agricola kirjoitti Abckirjan, Rucouskirjan, Se Wsi Testamentin, Käsikirjan ja Dauidin Psaltarin. Toiveena hänellä oli, että papit hoitavat kirkolliset toimitukset kansan kielellä. Katolinen kirkko oli tuolloin viehtynyt latinankielisiin seremonioihin sekä anekauppaan. Agricola loi kirjoitetun suomen kielen. Sanastoa ei ollut, sanat piti poimia puheesta tai keksiä: Se Wsi Testamenti.

1600-luvulla kirkko alkoi opettaa kansaa lukemaan jotta ihmiset ymmärtäisivät kirkon opin. Kinkereillä oppijoita kuulusteltiin ja edistyminen merkittiin kirkon kirjoihin.

Tänään, joulun alla 2012 arkkipiispa Kari Mäkinen kummastelee ihmisten jakautumista toisiaan kohtaamattomiin leireihin. Hyvin voivat tai vähemmän voivat eivät kohtaa toisiaan, eivät kuuntele eivätkä ymmärrä toisiaan. Kirkko havaitsee jaon liikkuessaan kaiken kansan parissa.

Helsingin piispa Irja Askola sanoo, että johtajien ei pitäisi puhua köyhistä vaan mennä kohtaamaan heitä. Näin Jeesuskin teki, Askola sanoo.

Helsingissä oli paneeli aiheesta, kuka on liberaali kuka konservatiivi. Paneeli päätyi pohtimaan, miten eri uskonnoista ja kulttuureista tulleet voisivat kohdata toisensa joulujuhlassa, koulussa, muualla. Arvot piiloon, oli monen huulilla. Kunnes eräs panelisti sanoi: ”Arvoneutraalisuus ei ole ratkaisu. Tarvitaan uskontojen lukutaitoa. On hyvä tuntea yksi uskonto hyvin, silloin voi ymmärtää myös muita.”

Noita sanoja jäin miettimään, alan kiinnostua jo uskontotieteestäkin ja kirkon historiasta. Siteeratut sanat muuten lausui Sanna Lehtinen, teologi ja eduskunta-avustaja. – Uskontojen lukutaito, olisiko tässä sanoma koko luomakunnalle? Osata lukea ja ymmärtää islam tai kristinusko tai mikä tahansa. Kuinka elähdyttävä olisikaan koulun joulujuhla, jossa eri uskonnot esiintyvät lomittain.

Mutta vastahan kirkko opetti kansalle lukutaidon, vain 300 vuotta sitten, joko se oppi katosi? Kari Mäkiseltä ja Irja Askolalta saimme jo vastauksen: erkaantuneet osapuolet eivät osaa lukea toisiaan.

Kuinka valtion johtajat näkevät kansan tietämisen tason? Vastauksen löydämme eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä ja puheenjohtajansa Kimmo Sasin puheesta (aiheena on vakaus):

”Valtioneuvoston on tarpeen nimetä Suomen talouden parhaista asiantuntijoista koostuva riippumaton finanssipoliittinen neuvosto, jonka tehtävänä on luoda edellytykset laajapohjaiselle, arvovaltaiselle ja asiantuntevalle keskustelulle talouspolitiikasta ja rakenteellisesta jäämästä. … taloustutkimuslaitostemme asiantuntijat, jotka ovat omistaneet koko elämänsä Suomen talouden tutkimukselle.”

Me kansalaiset emme ilmeisesti ole laajapohjaisia, emme arvovaltaisia emmekä asiantuntevia. Vähäisen ymmärryskykymme todistus on eduskunnan ja valtiovallan joululahja meille. Meidän on siis lähdettävä kirkkoon saamaan lisäopetusta.

Mikael Agricola, nyt me tarvitsemme sinua, kielen ja kirjallisuuden luojaa. Tee ylösnousemus, tuo kutsumuksesi ja antaumuksesi meille. Olemme kattaneet seimen valmiiksi, tule. Tai sinä, joka paneelissa puhuit uskontojen lukutaidosta, ryhdy opettajaksemme.

Maailmansodan jälkeen Euroopan tietä haettiin kahdelta suunnalta: talouslähtöinen ja tiedelähtöinen Eurooppa. Tiedelähtöisyyden keskeinen hanke oli hiukkastutkimuskeskus Cern. Johtaja Bertolucci kertoili Cernin hengestä intoa puhkuen Euroopan tiedeseminaarissa 2010. Hanke yhdisti Euroopan maita. Tutkimus suuntasi katseen aineen sisimpään, syvälle. Cern luotiin avoimeksi, se ei patentoi keksimäänsä ja kymmenet tuhannet vierailevat siellä vuosittain

Mutta mihin on päätynyt talouslähtöinen Eurooppa? Aiheesta puhuivat Jutta Urpilainen, Sixten Korkman ja Teija Tiilikainen Lasipalatsissa 11.12. Urpilainen oli keksinyt kolme syytä, miksi Eurooppaa pitää tiivistää: nykykriisin hoito, maailma vyöryy Euroopan yli ja kolmanneksi demokratia.

Kumman tien valitset, Cernin vai Urpilaisen? Minä valitsen Cernin. (lisää…)

Miltei sattumoisin avasin eduskunnan verkkolähetyksen klo 20 tänään (13.12). Esillä oli hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta. Tuo asia itse ja sen käsittelytapa eduskunnassa alkaa näyttää täyspelleilyltä ja epärehellisyydeltä. Juuri nyt istunto keskeytettiin (lopetettiin?) muutamaksi minuutiksi, jotta saadaan näennäisesti uusi istunto aikaiseksi. Asia siirrettiin mukamas tähän uuteen istuntoon. Oppositio ehdotti asian siirtämisestä perjantaipäivälle.

Suuri valiokunta on antanut asiasta lausunnon tänään. Eduskunnan tiedotussivulla lasuntoa kuvataan mm. seuraavasti (tummennus jk): (lisää…)

Myötähäpeä, sanoi professori Markku Kuisma linnanjuhlista. Katsominen synnyttää kuolemanpelkoa ja vapinaa, sanoi Susanna Kuparinen. (TV2 Pressiklubi 7.12.)

Juhlien kuokkavieraana aiemmin ollut Reko Ravela puhui A-studiossa hyvin:
Itsenäisyyspäivä olisi hyvä hetki puhua asioista, mutta käy päinvastoin. Juhlinta on sisällötöntä. Suomi on ristiriitainen, ei yhtenäinen. Juhlinnalla luodaan yhtenäistä kuvaa. Eroavat äänet vaietaan. Mitä on sosiaalisten oikeuksien ja demokratian tila? Ketkä pääsevät mukaan? Juhla on ulossulkemisen ja syrjäyttämisen rituaali. On hovi, muut katsovat kaukaa. Kaikilla pitäisi olla osallistujan rooli. Kansallisvaltio jää kontrollirakenteeksi. Feikkiä, mutta tästä ei puhuta. (TV1 A-studio Stream 7.12.)

Suomen ristiriitaisuuksia: 
Lapsilisistä leikattiin juuri kymmenys, 130 milj euroa vuositasolla. Työttömyysturvaan annettiin suurituloisille 10- tai 100-kertainen korotus tulottomiin verrattuna. Palkkoja nostetaan prosenteissa, ei euroissa. Sivistyksen tasoa lasketaan tieten tahtoen. Yliopistoilta leikataan mutta annetaan sama raha (100 milj. euroa) työelämän hömppäkoulutukseen (raamisopimus). Kulttuurin koulutus ja luovuus ajetaan alas (ministeri Gustafsson). Suomalaisista tehdään eriarvoistuvaa jäniskansaa.

Heikomman aineksen sivummalle sysäämiseksi valmistellaan kriisohjelmaa. Lapsilisäleikkaus oli ensiaskel. Suomi seuraa Kreikan tietä, hajoaa sosiaalisesti. Siinä yhtenäisyys, juhlat ja leningit.

Itenäisyysjuhlinnalla vahvistetaan poliittisen eliitin sisäistä kiinteyttä. Politiikan asiasisältö ohennetaan ja häivytetään. Politiikka syö lapsensa ja uusia lapsia tulee aina, näitä leninki-ihmisiä. Tosin he menettävät painoarvoaan ihmisten silmissä, mutta eivät sitä itse tajua.

Esimerkki: 
Perussuomalaisten äänivyöry keväällä 2011 oli sosiaalinen protesti, näin ainakin minä sen koin. Missä on tämä protesti tänään? Pelkkää fiinien leninkikilpailua. Liekö kuukauttakaan siitä kun Halla-ahon aloitteen pohjalta pitivät eduskunnassa palopuheita huonosti käyttäytyvien maahanmuuttajien pakkokarkottamisesta. Nyt linnanjuhlissa nämä karkottajat liimautuvat kameran linssiin, otattavat kuvia itsestään ja kerjäävät ihailua. Siinä se sosiaalinen protesti. Juhla ja itsenäisyys on tehnyt tehtävänsä.

Itsenäisyyspäivän tarina 2012

Tunnetun, eduskunnassakin toistetun tarinan mukaan vanhus oli heitetty ruokapöydästä nurkkaan jätöksiä odottamaan. Lapsen ihmettely herätti vanhempien omantunnon. Joulun alla 2012 itsenäisyyden juhlajumalanpalveluksessa Suurkirkossa sama tarina kulki näin (lainaus Arto Luukkaselta tiivistäen):

”Valtakunnan ykköspyhäkössä vietetään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelusta. Eturiveissä istuu hallituksen ja presidentin lisäksi maan kermaa. Arkkipiispa saarnaa kauniisti miten pieni ihminen ja hänen arkensa kuvastaa Jumalan tahtoa meille. Tunnelma kohoaa ja ihmisen sydän ylenee. Yht’äkkiä kauempana nousee ylös vanhempi nainen, joka haluaa sanoa oman käsityksensä Jumalan sanasta. Eihän se käy. Jumalanpalveluksen hartaus särkyy ja piispan saarnan suuri loppuhuipennus on kadota, kun isot turvallisuusmiehet nostavat naisen tehokkaasti pois penkistä ja kirkosta. Onneksi piispan saarna pääsee jatkumaan – puhe yksittäisen ja pienen ihmisen puolesta jatkuu.”

Pressiklubi 7.12.2012
A-studio Stream 7.12.2012
Arto Luukkanen: Pala kurkussa itsenäisyyspäivänä (US Puheenvuoro)

Suhteessa mihin nykymaailmassa pitäisi olla itsenäinen? Eikö olisi kauniimpaa olla yhteenkuuluva? Tunnen pahoinvointia ja pakokauhua pömpöösin itsenäisyyspullistelun edessä, sotamarssi soi. En kestä. Pakenen. Tähän Suomeen minä en kuulu.

Valtion retoriikassa Suomi on maailman paras milloin missäkin asiassa, vähintään Euroopan. Maailman osaavin kansa, julistaa Kataisen hallitusohjelma. Edelläkävijä clean techissä. Euroopan johtava laajakaistamaa.

Mitä ’paras’ tarkoittaa, mitä asennetta se ilmentää? Kohottautua muiden ylle, heittää varjo. Maailma on kilpailua, voittajat ja vähemmän voittajat eli häviäjät.

Koko ihmiskuntaa koskettavat ongelmat: ravinto, vesi, ilma, taudit, maaperä, biosfääri.

Mistä siis pitäisi olla itsenäinen, erossa, omissa oloissaan? Asiaa eettisesti lähestyen kannattaako nykymaailmassa olla itsenäinen? Eikö itsenäisyys viittaa Impivaaraan, halveksituimpaan kirosanaan. Kaikki te itsenäiset siellä linnanjuhlissa, oletteko te kaikki persuja, kaikki te jotka hurskastelette ja toisianne taputtelette.

YK:lla on ollut ja on kahdeksan vuosituhattavoitetta. Viimeisimmän niistä, globaalin kumppanuuden on todettu eniten epäonnistuneen. Se on häipynyt usvaan, ei ole noussut puheeksi, se on kadonnut ja murennut.

Entä jos Suomi olisikin globaalin kumppanuuden ’maailman paras’? Ei pömpöösinä itsekeskeisyytenä vaan kuuntelun, esille nostamisen, yhteisen pohtimisen, toimintatapojen hakemisen areenana. Samaan tapaan kuin Urho Kekkonen masinoi Euroopan rauhankonferenssin 1975. Uiguurit, aboriginaalit, intiaanit, udmurdit, mitä kaikkea teiltä erikseen ja kaikki yhdessä voisimme keksiä, mihin suuntaan ohjata maailman kehitystä.

Koneen hissiteknologia, lumioiden kiina ja mitä muuta, iloitsee Lars-Erik Wilskman. Miksei, tekninen vaikkakin yritysrajoitteinen pärjäily, jotain itua kai siinäkin on. Toisaalta kun näitä pärjääjiä on maailma pullollaan ja ne kaikki verissäpäin työntävät toinen toistaan pimentoon, niin syntyykö siitä mielekäs tasapainoinen maailma. Länsimaiden kehitys sotineen kaikkineen viimeisten 100-200 vuoden aikana ei luo uskoa.

Suomen itsenäisyys, onko se muutaman harvan ja Suomen haavoittuvaksi tehneen yrityksen itsenäisyyttä? Noiden yritysten tieltä ja jaloista on muu kansa työnnetty roskakoriin. Siinä meidän itsenäisyytemme. Olkaa hyvä ja ottakaa pois, tyhjentäkää, viekää, emme tarvitse.

Sosiaalinen Eurooppa, sosiaalinen maailma, sosiaalinen Suomi, kulttuurinen maailma, mitä ne ovat tai voisivat olla. Sosiaalisesta Suomesta ei enää kannata puhua eikä voi puhua. Sosiaalinen Suomi on murskattu ja murennettu. Kuinka irvokkaita ovatkaan linnanjuhlien hurskastelut, puvuilla pelleilyt, versaasit ja kikattelut.

Uskomatonta ! YLEn uutisen mukaan Suomen Akatemian sekä Opetus- ja kultuuriministeriön johtava virkamiehistö vaikenee, hidastelee ja jopa yrittää estellä Laguna-hankkeen tuloa Pyhäsalmen kaivokselle. Ja syynä olisi peräti se, että hanke himmentäisi Aalto-yliopiston ja muun eteläisen Suomen huippuisaa glooriaa. Tuollaiset virkamiehet pitää erottaa ikiajoiksi ja heti. (lisää…)

Suomen, Euroopan ja läntisen maailman poliittinen ilmasto näyttäytyy harvinaisen sotkuisena. (lisää…)