Suhteessa mihin nykymaailmassa pitäisi olla itsenäinen? Eikö olisi kauniimpaa olla yhteenkuuluva? Tunnen pahoinvointia ja pakokauhua pömpöösin itsenäisyyspullistelun edessä, sotamarssi soi. En kestä. Pakenen. Tähän Suomeen minä en kuulu.

Valtion retoriikassa Suomi on maailman paras milloin missäkin asiassa, vähintään Euroopan. Maailman osaavin kansa, julistaa Kataisen hallitusohjelma. Edelläkävijä clean techissä. Euroopan johtava laajakaistamaa.

Mitä ’paras’ tarkoittaa, mitä asennetta se ilmentää? Kohottautua muiden ylle, heittää varjo. Maailma on kilpailua, voittajat ja vähemmän voittajat eli häviäjät.

Koko ihmiskuntaa koskettavat ongelmat: ravinto, vesi, ilma, taudit, maaperä, biosfääri.

Mistä siis pitäisi olla itsenäinen, erossa, omissa oloissaan? Asiaa eettisesti lähestyen kannattaako nykymaailmassa olla itsenäinen? Eikö itsenäisyys viittaa Impivaaraan, halveksituimpaan kirosanaan. Kaikki te itsenäiset siellä linnanjuhlissa, oletteko te kaikki persuja, kaikki te jotka hurskastelette ja toisianne taputtelette.

YK:lla on ollut ja on kahdeksan vuosituhattavoitetta. Viimeisimmän niistä, globaalin kumppanuuden on todettu eniten epäonnistuneen. Se on häipynyt usvaan, ei ole noussut puheeksi, se on kadonnut ja murennut.

Entä jos Suomi olisikin globaalin kumppanuuden ’maailman paras’? Ei pömpöösinä itsekeskeisyytenä vaan kuuntelun, esille nostamisen, yhteisen pohtimisen, toimintatapojen hakemisen areenana. Samaan tapaan kuin Urho Kekkonen masinoi Euroopan rauhankonferenssin 1975. Uiguurit, aboriginaalit, intiaanit, udmurdit, mitä kaikkea teiltä erikseen ja kaikki yhdessä voisimme keksiä, mihin suuntaan ohjata maailman kehitystä.

Koneen hissiteknologia, lumioiden kiina ja mitä muuta, iloitsee Lars-Erik Wilskman. Miksei, tekninen vaikkakin yritysrajoitteinen pärjäily, jotain itua kai siinäkin on. Toisaalta kun näitä pärjääjiä on maailma pullollaan ja ne kaikki verissäpäin työntävät toinen toistaan pimentoon, niin syntyykö siitä mielekäs tasapainoinen maailma. Länsimaiden kehitys sotineen kaikkineen viimeisten 100-200 vuoden aikana ei luo uskoa.

Suomen itsenäisyys, onko se muutaman harvan ja Suomen haavoittuvaksi tehneen yrityksen itsenäisyyttä? Noiden yritysten tieltä ja jaloista on muu kansa työnnetty roskakoriin. Siinä meidän itsenäisyytemme. Olkaa hyvä ja ottakaa pois, tyhjentäkää, viekää, emme tarvitse.

Sosiaalinen Eurooppa, sosiaalinen maailma, sosiaalinen Suomi, kulttuurinen maailma, mitä ne ovat tai voisivat olla. Sosiaalisesta Suomesta ei enää kannata puhua eikä voi puhua. Sosiaalinen Suomi on murskattu ja murennettu. Kuinka irvokkaita ovatkaan linnanjuhlien hurskastelut, puvuilla pelleilyt, versaasit ja kikattelut.