Myötähäpeä, sanoi professori Markku Kuisma linnanjuhlista. Katsominen synnyttää kuolemanpelkoa ja vapinaa, sanoi Susanna Kuparinen. (TV2 Pressiklubi 7.12.)

Juhlien kuokkavieraana aiemmin ollut Reko Ravela puhui A-studiossa hyvin:
Itsenäisyyspäivä olisi hyvä hetki puhua asioista, mutta käy päinvastoin. Juhlinta on sisällötöntä. Suomi on ristiriitainen, ei yhtenäinen. Juhlinnalla luodaan yhtenäistä kuvaa. Eroavat äänet vaietaan. Mitä on sosiaalisten oikeuksien ja demokratian tila? Ketkä pääsevät mukaan? Juhla on ulossulkemisen ja syrjäyttämisen rituaali. On hovi, muut katsovat kaukaa. Kaikilla pitäisi olla osallistujan rooli. Kansallisvaltio jää kontrollirakenteeksi. Feikkiä, mutta tästä ei puhuta. (TV1 A-studio Stream 7.12.)

Suomen ristiriitaisuuksia: 
Lapsilisistä leikattiin juuri kymmenys, 130 milj euroa vuositasolla. Työttömyysturvaan annettiin suurituloisille 10- tai 100-kertainen korotus tulottomiin verrattuna. Palkkoja nostetaan prosenteissa, ei euroissa. Sivistyksen tasoa lasketaan tieten tahtoen. Yliopistoilta leikataan mutta annetaan sama raha (100 milj. euroa) työelämän hömppäkoulutukseen (raamisopimus). Kulttuurin koulutus ja luovuus ajetaan alas (ministeri Gustafsson). Suomalaisista tehdään eriarvoistuvaa jäniskansaa.

Heikomman aineksen sivummalle sysäämiseksi valmistellaan kriisohjelmaa. Lapsilisäleikkaus oli ensiaskel. Suomi seuraa Kreikan tietä, hajoaa sosiaalisesti. Siinä yhtenäisyys, juhlat ja leningit.

Itenäisyysjuhlinnalla vahvistetaan poliittisen eliitin sisäistä kiinteyttä. Politiikan asiasisältö ohennetaan ja häivytetään. Politiikka syö lapsensa ja uusia lapsia tulee aina, näitä leninki-ihmisiä. Tosin he menettävät painoarvoaan ihmisten silmissä, mutta eivät sitä itse tajua.

Esimerkki: 
Perussuomalaisten äänivyöry keväällä 2011 oli sosiaalinen protesti, näin ainakin minä sen koin. Missä on tämä protesti tänään? Pelkkää fiinien leninkikilpailua. Liekö kuukauttakaan siitä kun Halla-ahon aloitteen pohjalta pitivät eduskunnassa palopuheita huonosti käyttäytyvien maahanmuuttajien pakkokarkottamisesta. Nyt linnanjuhlissa nämä karkottajat liimautuvat kameran linssiin, otattavat kuvia itsestään ja kerjäävät ihailua. Siinä se sosiaalinen protesti. Juhla ja itsenäisyys on tehnyt tehtävänsä.

Itsenäisyyspäivän tarina 2012

Tunnetun, eduskunnassakin toistetun tarinan mukaan vanhus oli heitetty ruokapöydästä nurkkaan jätöksiä odottamaan. Lapsen ihmettely herätti vanhempien omantunnon. Joulun alla 2012 itsenäisyyden juhlajumalanpalveluksessa Suurkirkossa sama tarina kulki näin (lainaus Arto Luukkaselta tiivistäen):

”Valtakunnan ykköspyhäkössä vietetään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelusta. Eturiveissä istuu hallituksen ja presidentin lisäksi maan kermaa. Arkkipiispa saarnaa kauniisti miten pieni ihminen ja hänen arkensa kuvastaa Jumalan tahtoa meille. Tunnelma kohoaa ja ihmisen sydän ylenee. Yht’äkkiä kauempana nousee ylös vanhempi nainen, joka haluaa sanoa oman käsityksensä Jumalan sanasta. Eihän se käy. Jumalanpalveluksen hartaus särkyy ja piispan saarnan suuri loppuhuipennus on kadota, kun isot turvallisuusmiehet nostavat naisen tehokkaasti pois penkistä ja kirkosta. Onneksi piispan saarna pääsee jatkumaan – puhe yksittäisen ja pienen ihmisen puolesta jatkuu.”

Pressiklubi 7.12.2012
A-studio Stream 7.12.2012
Arto Luukkanen: Pala kurkussa itsenäisyyspäivänä (US Puheenvuoro)