Mikael Agricola kirjoitti Abckirjan, Rucouskirjan, Se Wsi Testamentin, Käsikirjan ja Dauidin Psaltarin. Toiveena hänellä oli, että papit hoitavat kirkolliset toimitukset kansan kielellä. Katolinen kirkko oli tuolloin viehtynyt latinankielisiin seremonioihin sekä anekauppaan. Agricola loi kirjoitetun suomen kielen. Sanastoa ei ollut, sanat piti poimia puheesta tai keksiä: Se Wsi Testamenti.

1600-luvulla kirkko alkoi opettaa kansaa lukemaan jotta ihmiset ymmärtäisivät kirkon opin. Kinkereillä oppijoita kuulusteltiin ja edistyminen merkittiin kirkon kirjoihin.

Tänään, joulun alla 2012 arkkipiispa Kari Mäkinen kummastelee ihmisten jakautumista toisiaan kohtaamattomiin leireihin. Hyvin voivat tai vähemmän voivat eivät kohtaa toisiaan, eivät kuuntele eivätkä ymmärrä toisiaan. Kirkko havaitsee jaon liikkuessaan kaiken kansan parissa.

Helsingin piispa Irja Askola sanoo, että johtajien ei pitäisi puhua köyhistä vaan mennä kohtaamaan heitä. Näin Jeesuskin teki, Askola sanoo.

Helsingissä oli paneeli aiheesta, kuka on liberaali kuka konservatiivi. Paneeli päätyi pohtimaan, miten eri uskonnoista ja kulttuureista tulleet voisivat kohdata toisensa joulujuhlassa, koulussa, muualla. Arvot piiloon, oli monen huulilla. Kunnes eräs panelisti sanoi: ”Arvoneutraalisuus ei ole ratkaisu. Tarvitaan uskontojen lukutaitoa. On hyvä tuntea yksi uskonto hyvin, silloin voi ymmärtää myös muita.”

Noita sanoja jäin miettimään, alan kiinnostua jo uskontotieteestäkin ja kirkon historiasta. Siteeratut sanat muuten lausui Sanna Lehtinen, teologi ja eduskunta-avustaja. – Uskontojen lukutaito, olisiko tässä sanoma koko luomakunnalle? Osata lukea ja ymmärtää islam tai kristinusko tai mikä tahansa. Kuinka elähdyttävä olisikaan koulun joulujuhla, jossa eri uskonnot esiintyvät lomittain.

Mutta vastahan kirkko opetti kansalle lukutaidon, vain 300 vuotta sitten, joko se oppi katosi? Kari Mäkiseltä ja Irja Askolalta saimme jo vastauksen: erkaantuneet osapuolet eivät osaa lukea toisiaan.

Kuinka valtion johtajat näkevät kansan tietämisen tason? Vastauksen löydämme eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä ja puheenjohtajansa Kimmo Sasin puheesta (aiheena on vakaus):

”Valtioneuvoston on tarpeen nimetä Suomen talouden parhaista asiantuntijoista koostuva riippumaton finanssipoliittinen neuvosto, jonka tehtävänä on luoda edellytykset laajapohjaiselle, arvovaltaiselle ja asiantuntevalle keskustelulle talouspolitiikasta ja rakenteellisesta jäämästä. … taloustutkimuslaitostemme asiantuntijat, jotka ovat omistaneet koko elämänsä Suomen talouden tutkimukselle.”

Me kansalaiset emme ilmeisesti ole laajapohjaisia, emme arvovaltaisia emmekä asiantuntevia. Vähäisen ymmärryskykymme todistus on eduskunnan ja valtiovallan joululahja meille. Meidän on siis lähdettävä kirkkoon saamaan lisäopetusta.

Mikael Agricola, nyt me tarvitsemme sinua, kielen ja kirjallisuuden luojaa. Tee ylösnousemus, tuo kutsumuksesi ja antaumuksesi meille. Olemme kattaneet seimen valmiiksi, tule. Tai sinä, joka paneelissa puhuit uskontojen lukutaidosta, ryhdy opettajaksemme.