Eduskuntaan ja politiikkaan on levinnyt salailukulttuuri. Salailua ei hävetä vaan sillä jopa ylpeillään. Tieteenpäivien paneelissa keskustelivat Leena Harkimo, Päivi Lipponen, Lauri Heikkilä, Tapani Tölli, Eila Tiainen, Johanna Karimäki, Astrid Thors ja Leena Rauhala.

1700-luvulla Anders Chydenius onnistui Tukholman valtiopäivillä saamaan Ruotsin valtion talouden julkiseksi. Tänään tarvitaan uusia chydeniuksia.

Milloin valiokuntien kokoukset aletaan televisioida, kysyi yleisö? Rehvakkaimmin valiokuntien salassa pitämistä puolusti vihreiden Johanna Karimäki. ”Me olemme vaaleilla valitut. Me kannamme poliittisen vastuun. Kaikki me (panelistit ja puolueet) olemme tästä yksimielisiä”, Karimäki hehkutti muidenkin puolesta.

Vihreät ovat puolueena muistini mukaan vaatineet valiokuntatyötä julkiseksi. Karimäki ei siten voi olla vihreä tai sitten hän puhuu ja tekee mitä sattuu. Monissa asiakysymyksissähän Karimäki on ajanut kokoomuksesta oikealta ohi: bisnesenkelit, ‘ekologinen’ verotus, yliopistot.

Mitä on ”poliittinen vastuu”? Olkoon esimerkkinä STX-asian piilottaminen talousvaliokuntaan, nimenomaan piilottaminen. Mitä hyötyä kansalaisille on siitä että kymmenkunta vihittyä saa salassa pidettävää tietoa, jota heillä ei ole lupa kertoa kenellekään muulle? Tämä on kansalaisten ohittamista ja syrjäyttämistä, demokratian pilkkaa. Tieteenpäivien paneeleissa vihityt kehuvat ”vastuutaan” ja tärkeyttään. Soopaa, täyttää soopaa.

Poliittisen vastuun sijasta oikeampaa on puhua demokratiarikoksesta. Eduskunnan valiokunnista on tullut demokratian hauta Suomessa.

Tiedepäivien paneelissa tuli muutoinkin esille pöyristyttävää ylimielisyyttä. Karimäen tasolle ylsi Astrid Thors, rkp.

Yleisöstä Jussi Simpura kertoi THL:n jättäneen juuri samana päivänä eriävän mielipiteen sote-mietintöön. Astrid Thors kuittasi heti: ”en usko että THL:n malli ratkaisee”. Paneelin aihe oli asiantuntijatiedon käyttö politiikassa. Tuli selväksi, kiitos Thorsin: älkää näytelkö asiantuntijuutta, THL ja muut.

Juontaja kysyi panelistien kantaa Aimo Ryynäsen ehdotukseen, että tutkijoista ja asiantuntijoista luotaisiin eräänlainen toinen kamari eduskuntaan. ”Ei kaivata”, vastasi Thors ja jatkoi: ”Ryynästä ei kuunnella, koska hän edustaa tieteistä kaikkein epämääräisintä, kunnallistiedettä”.

Suomen tiedeväki, kysyn nyt teiltä, mikä mielestänne on epämääräisin tiede, onko se Thorsin tietämä kunnallistiede vai jokin muu?

Taannoin eduskunnan Tutkas-seura järjesti seminaarin kuntauudistuksesta. Ministeri Virkkunen piti litanialuennon. Litanian jälkeen Virkkunen esikuntineen marssi salista ulos jättäen tutkijat puhumaan keskenään. Tiedepäivien paneelissa Tapani Tölli sanoi, että kunta-asiassa tutkijoita on kuultu vähimmin. Tölli on oikeassa.

Paneelissa Thors ja Karimäki ehdottivat Tutkas-seuran parempaa mainostamista. En kannata. Sanna Lauslahden (kok) puheenjohtajakaudella Tutkaksesta on tehty eduskuntaan kohdistuva poliittisen vyörytyksen kanava. Ulkopuoliset tahot – tiedemaailman poliittinen eliitti, lehikoiset mattilat ja makarowit, OKM, Akatemia, valtioneuvoston kanslia – on yksipuolisesti päästetty markkinoimaan eliitin poliittisia hankkeita. Lauslahden usein kuullut päätössanat ovat: ”tämä hanke sitten ajetaan läpi”. Tällaista tiedettä eduskunnassa, eliittilähtöistä pakkorunnausta, siinä eduskunnan asiantuntijatieto.

Tutkas voisi olla tiedollisten jäsennysten kehittelijä ja esilletuoja, näkökulmien ja kysymysten avaaja. Kuuntelin kerran tämäntyyppisen esitelmän Britannian tiedeviikolla, voi kuinka inspiroiva se oli. Mutta ei, Suomessa ei näin. Suomi on älyllisesti pysähtynyt maa.

Pahoin pelkään, että Johanna Karimäki tuli valehdelleeksi tieteenpäivien yleisölle. Eduskunnan valiokuntatyön avoimuuden esimerkkinä Karimäki kehui moneen kertaan julkista kuulemista nuorisotakuuasiassa. Muistikuvani mukaan (nyt en pysty tarkistamaan) sekään kuuleminen ei ollut julkinen. Muistan innostuneeni ‘menenpä kuuntelemaan’ kunnes huomasin että eihän sinne päästetäkään.

Paneelin juontaja kertoi pääministeri Kivimäen ehdotuksesta vuodelta 1932: luodaan talousneuvosto, jolta eduskunta jopa tarvitsisi luvan joissain päätöksissä. Panelistien kuoro oli tyrmäävä, ehkä aiheestakin. Mutta Thors ehätti sanomaan, että juurihan talousviisaiden neuvosto luotiin koskien EU:n vakautta. Kimmo Sasi valtiovarainvaliokuntineen sitä eduskunnalle hehkutti.

Kyseistä ekonimistineuvostoa (EU-vakaus) luonnehtisin näytteeksi suomalaispolitiikan ja eduskunnan eristäytymisestä ja elitisoitumisesta sekä kysymyksenasettelun yksinapaistumisesta. Onko vakaus absoluuttinen arvo? Eikö pikemminkin muuntuvuus, liike, uusiutuvuus, avoimuus, rakastavuus? Miksei luoda liikeneuvostoa tai demokratianeuvostoa tai rakkausneuvostoa?

Fysiikan tohtori Lauri Heikkilä (ps) sanoi paneelissa: EU ei kuuntele ilmasto-asioissa fyysikkoja ja kemistejä, tämä tulee kalliiksi. Suomessa ekonomistit ovat poliittisia. Eri puolilla maailmaa pidettävät ympäristökokoukset ovat politisoituneet. Oppositio ei saa tietoa, keitä laki-esitysten laadintavaiheessa on kuultu. Eduskunnan valiokunnissa asiantuntijoiden valinnat ovat poliittisia. Asiantuntijat voisi laittaa keskustelemaan keskenään. EU:n asiantuntijatiedon valikoivuutta moitti vahvasti myös yleisö (mm. Jussi Tammisola).

Karimäki ja Lipponen tyrmäsivät Heikkilän kritiikin, tottakai. Karimäki sanoi myös, että ”valiokunnassa ratkaisee se, kuinka lennokkaasti, uskottavasti, rikkaita mielikuvia käyttäen asiantuntija esittää sanomansa”. Tällaisia höppänöitä valiokunnissa siis on. Koskahan saisimme tieteellisessä mielessä vakaampia edustajia?

Karimäki kehui sivistyksen ja tiedon korkeatasoisuutta Suomessa. Ville Niinistö perusti ministeriöönsä ilmastopaneelin, hyvä malli muillekin, sanoi Karimäki. – En ole vakuuttunut, vähintäänkin tarvitaan monipuolisempi arvio. Ilmastopaneeli on sisäsyntyinen ja -riittoinen, muut ulossulkeva, politisoituva. Kilpailevat näkökulmat ja kansalaisten osallisuus devalvoidaan. Ville Niinistö on kehunut ilmastopaneelin poliittista relevanttiutta (linkki).

Karimäki kehui myös kuinka keskeinen hallitusohjelma on. Minua vierastuttaa nämä karimäki-tyyppiset oman sisäpiirinsä itseriittoiset ja itseensä rakastuneet ylistäjät, muiden ulossulkeminen, keskustelemattomuus, ylen tietävä ja ylen katsova. Toivottavasti eduskunta uusiutuu vaaleissa.

Kiitän Lauri Heikkilää toisenlaisten näkökantojen esille tuonnista.

Tieteenpäivien paneelissa tuli hyväntuntuisiakin ehdotuksia. Monet niistä tulivat Eila Tiaiselta (vas). Valiokunnissa kuultavien piiriä pitää laajentaa. Ei pidä koko ajan käyttää yhtä ja samaa vakiolistaa, on oltava laveampi valintajärjestelmä. On kuultava muutakin kuin talousnäkökulmaa. Myös ulkomaisia kannattaisi kuulla (talouskriisi). Yhteiskuulemiset ovat hyviä, voisivat väitellä keskenään.

”Onhan meillä valtiovarainvaliokunta ja talousvaliokunta, muita menettelyjä ei tarvita”, jatkoi Karimäki itsensä ihastelua. – Entä STX-salaisuuksien kätkeminen talousvaliokuntaan, eikö muuta menettelyä tarvita, Karimäki? Vertaa professori Jorma Taina. Maailmaan ei kuulu ainoatakaan liikesalaisuutta, ei ainoatakaan suljettua valiokuntaa. Tällaiset salaisuudet ovat myymälävarkauksia. Tänään jos koskaan tarvitaan uusia chydeniuksia Suomen eduskuntaa ojentamaan. Eduskunnasta on tullut itseensä rakastunut salailun maailma.

Edustajat osoittelivat paneelissa sormillaan tiedemaailmaa. Osallistukaa yleiseen keskusteluun (Lipponen). Tiedejulkaiseminen on vanhakantaista, kirjoittakaa toisin, tiivistäkää, organisoitukaa toisin. Älkää kuvailko, esittäkää visioita (EU). Tölli muistutti, että tiedemiehet olivat mukana kolmannen valtakunnan toimissa.

– Miksei, hyviäkin ehdotelmia. Mutta miten itse osallistutte? Moniko teistä on piiloutunut herralahkeisiin, kabinetteihin, valiokuntiin, Karimäki ja muut? Arrogantisti kieltäydytte keskustelemasta rahvaan kanssa (ette saa ääntäni). Päivi Lipponen kirjoitteli taannoin, mutta ei vastannut kysymyksiin. Onneksi muutamat Ps-edustajat keskustelevat netissä aktiivisesti (esim. Tossavainen, Lindström, Vähämäki) –  suuri kunnia heille, ties vaikka äänikin.

Jussi Simpura (THL) kysyi panelisteilta: Maassa on 1000 ekonomistia, mutta eivätpähän ennakoineet talouskriisiä. Kuinka te nyt heidät palkitsette? Tuplaatteko lukumäärän, nostatteko heidän palkkaansa, annatte tulospalkkion? Ja tekö siitä päätätte, Simpura kysyi. Yksikään edustaja ei vastannut. Pari tuntia aiemmin olin kuunnellut Jaakko Kianderia. Kianderia poliittisempaa (ja kyynisempää) ekonomistia ei maailmasta löydy. Toinen esimerkki on Sixten Korkman (tuskin tajuaa omaa poliittisuuttaan), eduskunnassa kuultavana harva se päivä. Urautunutta poliittista asiantuntijuutta. Lauri Heikkilä on oikeassa.

Kuka tulkitsee perustuslain ja miten? Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen sanoi UPIn jälkilöylyissä salintäyteiselle yleisölle, että EU-vakaussopimuslain vaikutus Suomen perustuslakiin on huomattava. Perustuslakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta, Johannes Koskinen ja Kimmo Sasi todistivat eduskunnan suuressa salissa, että vaikutus on vähäinen (olennainen ero verrattuna huomattavaan) ja että asiantuntijat, Tuomas Ojanen mukaanlukien, olivat tätä mieltä. Kuka siis muuttaa kantaansa tilaisuudesta riippuen, kuka kertoo muunneltua totuutta, kuka tulkitsee sanomiset mielivaltaisesti, kuka valehtelee? Tällaiseenko meidän pitäisi luottaa?

Yksi väitöskirjaa tekevä eduskunnan toimihenkilö kertoi seuranneensa Ulkopoliittisen instituutin (UPI) henkilövalintoja ja julkaisuja vuoden verran. Varsinkin EU-asioissa UPIn julkaisujen sisältö on yksipuolinen. Heikko johtaja valitsee ympärilleen vain samanmielisiä. Näin on käynyt UPIssa Teija Tiilikaisen kaudella.

Edustuksellinen politiikka on Suomessa elitisoitunut sekä sisällöllisesti kapeutunut ja jähmettynyt. Edustuksellinen politiikka on rakastunut itseensä ja rehvastelee. Kiitos tieteenpäiville, että toitte tämän ongelman esiin.

Viitteitä:

Jorma Taina: hallitus ei voi vedota tukipäätöksen liikesalaisuuteen. YLE 29.12.2012.

Suomen johtava kyynikko – työeläkejohtaja Jaakko Kiander.


Ville Niinistön haastattelu … poliittisesti relevantti paneeli.
Tekniikka&Talous 25.8.2011.

Ilmastopaneeli vahvan ilmastolain takana.