Pääministeri Cameronin Eurooppa-kritiikki ja kansanäänestyslupaus on tervetullut, Cameronin motiiveista riippumatta. Voisiko EU oikeasti hajota? Voisiko EU:lla olla sosiaalisia, kulttuurisia ja elinkeinollisia vaihtoehtoja? Eurooppa hämmentyy ja mikä sen parempi.
EU-poliitikot ovat tottuneet ohjailemaan Euroopan kehitystä välittämättä oppositiosta tai kansalaisista. Tuore esimerkki on joulukuinen vakauslaki, sitä ennen tukipaketit sekä EU-jäsenyysmaininnan ujuttaminen Suomen perustuslakiin.
Tässä muutama poiminta Eurooppa-porinasta linkkeineen:
Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer herjaa Cameronia. ”Eurooppa ei hajoakaan heikoimmasta päästä vaan irrationaalisimmasta.”
Henning Meyer kirjoittaa Social Europe Journal -lehdessä: ”Lopulta vain demokratia ratkaisee euroalueen kohtalon. Eliittien ajama Euroopan integraatioprosessi on kohdannut rajansa.”
Brittiläisen Policy Exchange -ajatushautomon Matthew Oakley asettaa sosiaaliturvauudistusten lähtökohdaksi ihmisten omavaraistamisen (self-sufficiency).
Social Europe Journal -lehdessä Albrect ja Lawson torjuvat uusliberalismin sekä Saksan demarien ’uuden keskustan’ kuin myös Britannian Labourin ’kolmannen tien’. He puhuvat ihmisten itsehallinnasta (self-management). Käytännön ensiratkaisuiksi he tarjoavat ostovoimaa ja palkkapolitiikkaa, transaktioveroa ja yhteisöveron harmonisointia.
Katalonian parlamentti on äänestänyt itsenäisyysjulistuksen puolesta.
Valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi esitelmässään Keravan valtuustolle 21.1.2013.”Suomen eduskunta on luovuttanut budjettivaltaansa EU:lle. Siinä on toimittu jopa perustuslain vastaisella tavalla.”
Sailaksen tai professorien tällaisista lausumista eivät Suomen EU-poliitikot välitä. Niinpä Cameronin puheet alkavatkin kiinnostaa. Eurooppa tarvitsee keskustelua periaatteistaan sekä vaihtoehdoista, ei yksiuraista ja itsevaltaista politiikkaa.
Lissabonin sopimuksessa EU määritellään sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Perustuslain muutoksella Suomi määriteltiin EU:n jäseneksi ja sitä kautta sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Kuuluuko tällainen ideologinen kirjaus perustuslakiin, mielestäni ei. Suomen poliitikot toimivat omavaltaisesti ja sulkevat yhteiskunnallisen ajattelun ja keskustelun. Ei ihme jos maailmaan putkahtaa cameroneja
essee.net 
25 tammikuun, 2013 at 11:23 pm
Voisi kuvitella tulevaisuuden historian oppikirjaa: Euroopan unionin aika
”Euroopan ytimeen kuulunueet maat yrittivät sisukkaasti luoda unionin kaikille jäsenmaille yhteisen hallinnon, presidentin, talouden, ulkopolitiikan- ja puolustuskoneiston. Hanke ei onnistunut. Ensimmäisenä unionista irtaantui Englanti…. ja noin vuosikymmenen kuluessa murtui koko norsunluutorni.”
”Motiiveista riippumatta” minua häiritsi, että juuri tätä kyseistä puhetta odotettiin niin suurella pelolla. Ja miksi Cameronin on täytynyt jo useampaan otteeseen selitellä että ”minä toivoisin meidän pysyvän Euroopan unionissa kaikesta huolimatta”.Onttoa dramatiikkaa sittenkin, vaiko aitoa ja ennakoivaa surua mönkäänmenon vuoksi? Aika näyttää.
Mutuna tuntuu, että jos suomalaiset äänestäisivät unionista eroamisesta nyt, niin vastaus saattaisi olla unionille myönteinen. Miksikö? No siksi,että suurimmalla osalla kansasta on asiat hyvin henkilökohtaisella tasolla ja maassa aika hyvä järjestys. Hallinnolliset asiat ovat päin… mutta eihän se haittaa siihen asti kun ei satu omalle kohdalle…toistaiseksi ei ole sattunut.Tämä on jonkinlaista kauhun tasapainoa, turvallisuuskin on saatu velaksi…
Minun mielestä mitkään ”vakaussopimukset ” eivät takaa vakautta tässä tilanteessa, eikä Euroopan unioni ole kyennyt lunastamaan sitä alkuaikojen innostusta vaan pettymykset ovat seuranneet toisiaan jatkuvana virtana.
Historiallisesti olisikin mullistavampaa se, että unioni osaisi nyt rauhanomaisesti purkautua; osaisi hallita koko koordinaatiston negaatioineen, astuisi askeleita taakse ja todellakin purkaisi itse koko höskän ja alkaisi sitten taas etsiä aluperäista ideaa uudelleen, tietäen mikä meni pieleen,,,
Eikö sen pitänyt alunperinkin olla ”ihmisten itsehallinnan” hieno ja demokraattinen järjestelmä, jotakin toista kuin eliittinen ”ihmiset pärjätköön omillaan”- sotku.