helmikuu 2013


Talouspoliittisia ehdotelmia ovat julkaisseet SAK, STTK, Akava, Etla, EK, EVA, TEM, Ala-Pietilä (ict), Teknologiateollisuus, demarien teollisuusohjelma, Keskustan kasvurahasto, on kai muitakin. Lukipa niistä mitä tahansa, tulee vierauden tuntu. Kaikki ne hakevat lineaarista jatkoa aiemmalle politiikalle, pienin sävyeroin.

Talouspoliittinen keskustelu Suomessa on urautunutta ja mielikuvituksetonta. Vilkaisu keskusteluun maailmalla tuottaa ahaa-elämyksiä. Talouskriisin syyt ja toimet sen suhteen voi nähdä tyystin erilaisesta perspektiivistä.


Robert Skidelsky: eriarvoisuus tappaa kapitalismin

Taloustieteen professori (emer), Britannian ylähuoneen jäsen Robert Skidelsky kirjoittaa otsikolla Inequality is Killing Capitalism jotakuinkin näin:

Oikeamääräisen luoton tarjonnan ajatellaan olevan terveen talouden perusta. Asia voidaan nähdä myös toisin: olennaista onkin luoton kysyntä. Mikä ajoi ihmiset lainaamaan liikaa? Skidelskyn mukaan vastaus on tulojen ja varallisuuksien epätasaisuudessa. Ennen talouskriisiä ihmiset lainasivat liikaa, mikä johti asunto- ja kiinteistökupliin. Talouden kriisiydyttyä lainaa ei oteta, rahan pumppaaminen pankkeihin ei poista kriisiä. Talouden elpymistä ei voida jättää Fedille, ei EKP:lle, ei keskuspankeille. Luoton tarjonta, ylipäänsä tarjontapuoli ei ole ratkaiseva. Tarvitaan poliittisia toimia tulonjaon suhteen, myös julkista kulutusta ja infraa.

”But, beyond this, we cannot carry on with a system that allows so much of the national income and wealty to pile up in so far hands. Concerted redistribution of wealth and income has frequently been essential to the long-term survival of capitalism. We are about to learn this lesson again.”

Tulojen ja varallisuuksien keskittyminen harvojen käsiin on kriisin pohjimmainen syy. Siltä suunnalta on myös ratkaisut etsittävä. Tämä toki lienee lähellä keynesiläisyyttä (heikko kysyntä) mutta hakee syitä syvemmältä. Keynesille oli yhdentekevää miten raha kiertää kunhan kiertää ja tavara käy kaupaksi.

Keskittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen on vuosikymmenten prosessi. Talouskriisit ovat vääjäämätön seuraus. Kysynnän tai kilpailukyvyn puute ovat pinnallisia selityksiä. Ongelma on sisemmällä ja syvemmällä. Kyse on toimijuuden keskittymisestä ja siitä syrjäytymisestä.


Skidelskyn analyysi ja Suomen talouspolitiikassa tarvittavat toimet


Varallisuuksien hajauttaminen.
Varallisuuksien keskittymisen estämiseksi varallisuusvero on yksi keino. Se tuskin yksinään on riittävän tehokas, koska se ei kajoa kasautumisen mekanismeihin. Osakeyhtiömallin purkaminen ja lähentäminen osuuskuntaan pureutuu keskittymisen alkujuuriin. Lisäksi normit, kiellot, estot.

Verot. Yhteisöveron alentaminen tai arvonlisäveron nosto eivät ole oikeita toimia. Ansioveroa, tuloveroa ja varallisuusveroa on nostettava. Suurille tuloille säädetyt verohelpotukset on peruttava. USAssa tuloveroalennukset säädettiin alunperinkin määräaikaisiksi. Suomessa ne ymmärrettiin pysyviksi, perumisesta ollaan hiljaa ja puheissa ne kielletään ensimmäisenä.

Suurten tulojen veroalennukset nostivat asuntojen hintoja. Veroalennusten turvin suurituloiset ostivat sijoitusasuntoja. Nyt pienituloinen väestö pakenee korkeita hintoja ja vuokria kehille ja metsiin. Tällaista on Suomen vero- ja varallisuuspolitiikka.

Palkanmuodostuksen normit. Kohtuuttomat palkat ja eläkkeet kielletään, asetetaan katot tai verotetaan kokonaan pois. Ranskan Hollandella ja toisellakin ehdokkaalla oli sadan prosentin vero vaaliohjelmassa. Julkishallintoon Suomessa 5 – 10 viime vuoden aikana istutetut uusliberaalit palkkausjärjestelmät puretaan ja niiden turvin ylöshinatut palkat mitätöidään. Työnantajuus määritellään rikokseksi.

Kirjastot ja ’yrittäjyyden’ demokratisointi. Suomessa innovointi ja ’start up’ on miljardipanostuksin keskitetty Tekesille ja Aallolle. USAssa kirjastoista aiotaan kehittää kaiken kansan start up -keskuksia, kansalaisaaltoja. Toimijuuden hajauttamista tavoitellaan siis kirjastojen avulla.

Tarkastajat ja ojentajat. Talouspoliittisen ymmärryksen jähmettäminen ja mielikuvituksen estäminen sai yhden sinetin joulukuussa 2012 kun eduskunta hyväksyi EU-lähtöiset vakaus- ja kurilait. Eduskunta keksi vaatia perustettavaksi ekonomistien neuvosto. EU-käytännön osana Valtiontalouden tarkastusvirasto määriteltiin talouspolitiikan oikeellisuuden tarkastajaksi. Mikä on VTV? Vastauksen saamme VTV:n eduskunnalle antamasta finanssipolitiikan välitarkastelusta. VM-lähtöistä fraseologiaa ja poliittisia vaatimuksia: kuntauudistus, sote, säästöjä kohdennettava etuisuuksiin, väestön kasarmointi jne vailla rajaa. Uusliberaaleja, oikeistosävytteisiä, elitistisiä politiikkavaateita, siinä VTV ja sen kertomus. Tällaiset ajattelun ojentajat, neuvostot ja virastot ovat tehokas tapa estää tietämyksen kuplinta esimerkiksi skidelskyläiseen suuntaan. Mikä olisi ekonomistineuvostojen ja virastojen vaihtoehto? Joukkoistaminen, kansalaistaminen. Alas päällikkövirastot. Maailma ei tarvitse ainoatakaan työnantajaa, kaikkein vähiten julkishallinnossa.

 

2000-luvun sosiaalikeynes ja Kataisen hallitus

1930-luvulla Keynes keksi keinotekoisen kysynnän, kaivakoot kuoppia tai hautoja itselleen, kunhan raha pyörii ja kapitalismi pelastuu.

Tänään on kysyttävä sisältöä, mieltä ja järkeä. Ekonomistien aggregaattikysynnän tilalle on asetettava

  • sivistyksellinen keynesiläisyys
  • sosiaalinen keynesiläisyys
  • ekologinen keynesiläisyys

Kenties juuri tuossa järjestyksessä. Vertaa vihreiden epäsosiaalinen ja tietoelitistinen pakkoekologia.

Maailman on saatava sivistyä, sosiaalistua ja ekologisoitua. On luotava tähän tähtääviä menettelyjä, periaatteita ja sääntöjä. Tämä on Kataisen hallituksen ns. välitarkastelun ja ns. kehystarkastelun tärkein ja ainoa tehtävä. Ekonomistien summamuuttujat, aggregaattikysynnät ja niiden varaan rakennellut teoriat vajeineen on aika unohtaa.

Jutta Urpilainen tietää Euroopan olevan menossa kohti sosiaalista kriisiä. Kenties kriisi jo on. Ratkaisuksi Urpilainen tarjoaa talouskurin ja sosiaalisen turvaverkon yhdistelmää. Onko tuo analyyttisesti lennokasta, tuskin Pekka Kuusi tai Beveridge.

Sosiaalinen turvaverkko, mitä se on? Ajatus turvaverkosta hyväksyy lähtökohtaisesti sosiaalisten erojen olemassaolon. Urpilaisen yhdistelmä ei luo vakaata ja dynaamista maailmaa. Toimijuutta on hajautettava, eikä vaan kudottava verkkoja.


Pintatason finanssikerroin

Ekonomistien tuhatpäinen joukko väittelee kertoimensa suuruudesta: kasvattaako julkisten menojen lisäeuro kansantuotetta 0,5 vai 1 vai 1,5 eurolla. Tämä on ekonomistien pääongelma, keynesiläinen.

Onko sosiaalisesta ja ekologisesta sisällöstä riisutulla finanssielvytyksellä ja sen kertoimella merkitystä? Yhteiskunnasta ulossysättyjen kannalta on yhdentekevää, rakennetaanko uusi tie Turusta Poriin tai nikkaroidaanko sijoittajien yhtiöille uusi välimalli.


Lähteitä ja lukemistoa

Robert Skidelsky: Inequality is Killing Capitalism. Social Europe Journal.

Social Europe Journal.

Jutta Urpilainen: Eurooppa liukumassa sosiaaliseen kriisiin. Yle 20.2.2013.

Why Librariers Should Be the Next Great Start-up Incubators. The Atlantic Cities 19.2.2013.

Towards  European Growth Strategy. Social Europe Report. February 2013.

Wolfgang Streeck: Economic Growth After Financial Capitalism. Koosteessa Towards a European Growth Strategy.

Austerity: Too Much of a Good Thing. VOX.

Paul De Grauwe, Yuemei Ji: Panic-driven austerity in the Eurozone and its implications. VOX. Jeffrey Frankel: Monetary Alchemy, fiscal science. VOX. 29.1.2013.

Yiannis Mouzakis: Fiscal Multipliers, A Cause Worth Fighting For. Social Europe Review.

Deniz Kellecioglu, book review: Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty. World Economic Review 2/2013.

Olli Rehn käskyttää ministereitä hiljaisiksi. Uusi Suomi 19.2.2013.

Tätä Olli Rehn pelkää

VTV:n erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011-2014 puoliväliraportti.
VTV:n tiedote: Kestävyysvajeen taltuttaminen finanssipolitiikan tärkeimpiä tavoitteita.

Mainokset

Uudessa vaalipiirijaossa Savo pätkäistään kahtia. Pohjoinen osa viskataan Pohjois-Karjalaan ja eteläinen osa Kymeen. Tällainen pätkiminen ja heittely on maakuntaidentiteetin loukkaus. Ketkä ovat syyllisiä? Vihreät. Viime vaiheessa kokoomus säesti vihreitä. Ja mikä on peruste? Vain ja ainoastaan lyhyen tähtäimen laskelmointi eduskuntapaikoilla.

Tällainen laskelmointi on loukkaus mitä tahansa identiteettikokemusta vastaan. Ja kuinka ollakaan, samaiset vihreät ryhmäpuheenvuorossaan, jonka esitti espoolainen Johanna Karimäki, vaatimalla vaati ja hehkutti että kuntauudistuksessa kuntien identiteetti pitää säilyttää, tarkoittaen erityisesti kotikuntaansa Espoota, kuinka muutenkaan.

Ideniteetti täällä mutta ei tuolla. Siinä suomalainen nykyvihreys.

Vaalipiirien mulkkaus lyhyen tähtäimen paikkalaskelmien perusteella on ala-arvoisinta mitä Suomen politiikassa on vuosikymmeniin tehty. Ja vihreät, he uhkasivat oikein hallituksesta lähdöllä elleivät saa tätä vaatimustaan läpi. Tämä on ainoa asia koko Kataisen hallituksen aikana mikä vihreiden mielestä on ollut hallitusuhkauksen arvoinen. Eikö ole tärkeämpiä asioita, eikö todella? Valta kiiluu, ja raha.

Entä mitä teki eduskunnan perustuslakivaliokunta tässä asiassa? Äänesti, ja vielä puoluepoliittisesti. Perustuslain lukeminen, soveltaminen ja ymmärtäminen on siis puoluepoliittinen kysymys, poliittinen laskelmointikysymys. Tällaista on suomalainen perustuslakioikeus. (Muista myös EU-vakauslain perustuslakitulkinta tai nuorten toimeentulotuen leikkaus). Eduskunnan arvovalta, siinä sitä on.

Hyvät perustuslakiprofessorit yliopistoissanne, Tuomas Ojanen ja muut, eikö nämä asiat teitä kiinnosta?

Tarjoudun seuraaviin eduskuntavaaleihin projektipäälliköksi tehtävään jonka tavoitteena on estää (tässä tapauksessa) vihreitä saamasta ainoatakaan eduskuntapaikkaa Savon maakunnasta.

Hauskalla tavalla savolaisidentiteettiä pohtii Timo Kohvakka blogissaan Savolaisten nimen alkulähde.

Onko kukaan laatinut tieteellistä tai kirjallista arviota Äärioikeisto-kirjasta? Tekijät kehuvat kirjan tieteellisyyttä. Televisio ja lehdet toistelevat sivukaupalla. ’Julkistamiskierros’ on jatkunut jo puoli vuotta.

Tieteeseen kuuluu myös kritiikki. Kritiikillä en tarkoita poliittisia kantoja suuntaan tai toiseen. Kysyn kirjan uskottavuutta enemmän menetelmälliseltä kannalta. Entä  mitä kirja sanoo – tieten tai tietämättään – muista kuin äärioikeistolaisista ihmisistä?


Pinnallisuus ja yleistäminen

Kirjaan on koottu tietoja äärioikeistolaisuudesta Euroopassa. Uusia jäsentelyjä, tiedollisia asetelmia tai eteenpäin avaavia käsitteitä, jollaisia hyvä tieteellinen tutkimus tarjoaa, en kirjasta saanut.

Kirjassa puhutaan populismista. Yksi luku käsittelee perussuomalaisia, SMP:tä ja ”vennamolaista populismia”. Vennamolaisuus ja perussuomalaisuus rinnastuvat lukijan mielessä äärioikeistolaisuuteen.

Entä ne sadattuhannet, jotka keväällä 2011 äänestivät perussuomalaisia, olivatko he populisteja ja äärioikeistolaisia? Oma näkemykseni on että SMP:n kannatus 1970-luvulla ja perussuomalaisten kannatus 2011 oli pääosin viatonta, äärioikeistosta täysin erillistä sosiaalisen voimattomuuden ja pahanolon ilmausta. Sen leimaaminen äärioikeistolaisuudeksi tai populismiksi on poliittista puoskarointia.


Eliitti

Kirjan mukaan populistisia suuntauksia yhdistää näkemys siitä, että poliittinen eliitti on menettänyt kosketuksensa kansaan (s 217). Populistinen protesti suunnataan eliittiä eikä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan (s 247). Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole perussuomalaisille keskeisin, vaan todellinen yhteiskunnallinen ristiriita on kansan ja eliitin välinen (s 248).

Entä jos protesti eliittiä vastaan on aiheellinen? Jospa eliitin ja muun kansan juopa on tosi, todempi kuin työn ja pääoman juopa. Tällaisen tutkimuksen löydämme yllättäen tieteen ylimmältä huipulta vain kahden päivän takaa. World Economic Review’ssa 11.2.2013 kerrotaan amerikkalaistutkijoiden teoksesta ”Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty”. Kirjan mukaan eliittien toiminta on kansakuntien tuhon syy:

”The main thesis of the authors is that ‘nations fail because their extractive economic institutions do not create the incentives needed for people to save, invest, and innovate’. These institutions are run by elite groups who are exploiting the resources of the country for their own use, leaving little to the population at large.”

Eliitit ryöväävät varallisuuden ja jättävät muille muruja, jos niitäkään. Eikö tällainen kuulosta tutulta tämän päivän Suomessa tai Venäjällä tai USAssa? Ovatko perussuomalaiset ainoa tiedepohjainen puolue Suomessa?

Oma arkinen kokemukseni puhuu vahvasti amerikkalaistutkimuksen puolesta. Eliitin ja meidän muiden jako on todempaa kuin mikään muu jako. Elitismi raastaa ja ryöstää joka päivä ja sekunti, työelämän valtasuhteissa, hallinnossa, palkkaerojen rajattomassa kasvattamisessa, johtajat vastaan suorittajat, arvioijat vastaan arvioidut, sosiaalinen osattomuus (tätä pidän pahimpana, erityisesti muualla kuin työelämässä), valikoiva julkisuus, median lemmikit, itsetunnon periytyvyys.

Näillä elitismikriteereillä Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso edustavat ylimmistä ylintä eliittiä, uusaatelistoa, ritaristoa. Katsokaa Li Anderssonin diivamaista olemusta, itsetunnon ja ylemmyydentunnon huokumista. Julkisuus nuolee heitä, joka ilta televisiossa. Siinä on se eliitti, jonka erityisaseman he kieltävät.

Vasemmiston hautajaispuhe

Äärioikeisto-kirjaa voi lukea vasemmiston älyllisenä hautajaispuheena. Aiempina aikoina SKDL oli vähäosaisten liike. Sittemmin ymmärrys vähäosaisuutta kohtaan on kaventunut ja lopulta kadonnut kokonaan. Ensi vaiheessa vasemmisto hylkäsi maaseudun vähäosaiset sisäistyessään ay-ideologiaan palkkojen prosenttikorotuksineen, palkkaerojen tarkoitukselliseen kasvattamiseen. Maaseutuväki löysi hädissään SMP:n vuonna 1970, ja vieläpä vasemmistohallituksen jäljiltä (katso Ville Pernaan kirjoitus). Tänään vasemmistolta kaikkoavat kaupunkien vähäosaiset.

Vasemmisto on haluton ja kyvytön ymmärtämään mitä syvemmässä mielessä tapahtuu. Vasemmiston toimijoista on itsestään tullut ”rakennemuutoksesta” hyötyvän eliitin osa. Vasemmiston hyväosaiset betonoivat etunsa palkkojen prosenttikorotusten, kasvavien palkka- ja eläke-erojen, ”ansioperiaatteen” ja ay-liikkeen avulla. Tätä on jatkunut 50 vuotta, joka ikinen vuosi. Annika Lapintie kehuu eduskunnassa ensimmäisenä raamisopimuksen prosenttikorotuksia tai ”historiallista perusturvauudistusta”, johon on leivottu sisään ”ansioperiaate” (tuloerojen tietoinen kasvatus). Te murennatte Kelaa, poistitte Kela-maksun (vihreille se vasta riemun aihe oli). Kaikki tekonne – tupo, prosenttilinja, ansioperiaate, työeläke, tasasuuruisen perusturvan halveksunta, lapsilisien jäädytys, kela-maksun poisto – siinä on teidän politiikkanne ja elitisminne.

Äärioikeisto-kirjassa mainitaan perussuomalaisten esittäneen Kela-maksun ja varallisuusveron palauttamista. Mutta sitäkin useammin moititaan, että perussuomalaiset eivät tunnista työn ja pääoman ristiriitaa eivätkä hae siihen ratkaisuja. Ovatko Kela-maksu ja varallisuusvero siis merkityksettömiä, Li Andersson?

Vasemmistolaisuus käpertyy nurkkaan (tai elitismiinsä), sihisee kuin käärme ja heittelee leimakirveitä kaikkoavien ihmisten selkään. Vasemmisto tarvitsisi uudenlaista älyllistä otetta, rohkeutta tulla nurkasta pois, kääntää asioita nurin, sivuraiteille sysättyjen ihmisten (siis meidän) kohtaamista. Kuten piispat Mäkinen ja Askola jouluna opettivat: kohdatkaa heidät. Älkääkä vain syyttäkö populismista tai äärioikeistolaisuudesta.

Kansa juuttuu populismiin, koska politiikan kanavat ovat sulkeutuneet ja politiikan sanasto on lukittu (”ansio”). Tarvitaan käsitteiden avaamista, uusien luomista, kevyistä yleistyksistä irtautumista, politiikan kanavien uudistamista, monopolisoituneen politiikan (eduskunnan) purkamista, koulutuksen ja sivistyksen palauttamista kansalaistasolle.

Mitä ovat historiaan laajat kaaret, joiden ilmentymiä itsestäänselvyyksinä pitämänne ”rakennemuutokset” ovat. Mitä ovat ne sosiaaliset olot, jotka Euroopan eri maissa ajavat ihmisiä ”vääriin” ryhmiin? Toimeentulon ohella myös elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus, arjen osattomuus. Varsinkaan eksistenssikysymykset eivät kosketa hyväkotien pikkusieviä, vasemmistoliiton anderssoneja ja bruniloita, vihreiden karimäkiä ja sinnemäkiä. Elämänne on siloista. Taas illalla telkkariin tai laulamaan porilaista.


Agraaripopulismi

Äärioikeisto-kirjassa puhutaan väheksyvään sävyyn (totta kai) vennamolaisesta agraaripopulismista (216-217). Vennamolaisuus oli populismin ensimmäinen aalto, kirjoittaa myös Ville Pernaa. Myös eduskunnan Tutkas-seuran nykyisen varapuheenjohtajan Ilkka Ruostetsaaren kerrotaan tieteellisesti todistelleen, kuinka surkeaa vennamolaisten asiatietous oli.

Turkujen, tamperoitten ja helsinkien politiikan tutkijoille vennamolainen agraaripopulismi on hupaisaa kaukaista historiaa, jolla voi ilakoida. Mutta joskus sekin on ollut elettyä elämää. Olen kuullut kerrottavan tositapahtuman, kuinka yksin jäänyt äiti lasten lähdettyä Ruotsiin hyppäsi ja hukuttautui omaan kaivoonsa. Vennamolaista populismia, sanoavat Li Andersson ja Ilkka Ruostetsaari.


Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti

Sivut 17-18: Suomessa useimmat puolueet oikealta vasemmalle edustavat politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena ja sivistyneestä keskustelusta lähtevänä rationaalisena hallinnointina. Sivistyneiden keskustelijoiden vastapuolena on sulkeutunut oikeistopopulismi. Sulkeutuneita oikeistopopulisteja ovat perussuomalaisten ohella keskustalainen Paavo Väyrynen sekä Kari Rajamäki. Näin kirja kertoo.

Siis Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti mutta ei sivistynyt keskustelija. Mikä mahtaa olla tutkimuksen tieteellinen metodi?

Ehdotan että YLE kutsuu Li Anderssonin ja Mikael Brunilan A-studioon kertomaan kaikelle kansalle Paavo Väyrystä koskevat tutkimustuloksensa.

Jos kenet tahansa voidaan tuolla tavalla leimata mielivaltaisesti ja sitä julistetaan ympäri maata, niin mikä takaa ettei minua tai sinua tai ketä tahansa leimata samalla tavalla? Eikö tällainen ole väkivaltaa, henkistä väkivaltaa? Kysyn tätä kaikilta teiltä: Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Ville Niinistö, Johanna Karimäki.

Tiedän että yksikään teistä ei vastaa. Te tirskutte ja laulatte Porilaisten marssia, shampanjaa suupielessä.


Muita itsestäänselvyyksiä

Äärioikeisto-kirjassa viljellään itsestäänselvyyksiä maailman tilasta. Populismin ja Väyrysen ohella kiistattomia totuuksia ovat mm. ”työn ja pääoman välinen ristiriita”, ”myöhäinen kaupungistuminen” tai ”moderni”.

Suhteessa mihin kaupungistuminen on myöhäistä? Entä jos toinen tutkija todistelisi: Suomessa väestö ajettiin kaupunkislummeihin juuri ennen globaalia ekokatastrofia, paniikki valtasi maapallon, slummeissa sadat miljoonat menehtyivät ruuan ja lämmön puutteeseen. – Tämä vastavisio ei ole totuusväite vaan tieteellinen testi: millä perusteella tämä tai tuo väite on todempi kuin toinen, olisiko esitettävä edes pieni viittaus tai perustelu.

Tosin kirjassa viittaillaan ahkerasti siihen mitä joku toinen tutkija on sanonut. Tutkijat viittailevat toinen toisiinsa ja uskovat yhdessä.


Moderni

Myös ’moderni’ vilahtaa kirjassa. Mitä on moderni? Sanana ei mitään. Jotkut hokevat sitä yhtenään, varsinkin vihreät, viitannevat itseensä: moderni, modernisaatio, sivistys. Kun Ville Niinistö, Anni Sinnemäki tai Li Andersson lausuu sanan moderni, lakoaa vastarinta ja katoaa oppositio. Sana on ase. Impivaara vastaan moderni. Sulkeutunut populisti vastaan sivistynyt keskustelija. Venäjän modernisaatio. Modernismin tulo Suomeen.

Mitä on modernin lupaus Välimeren ja Euroopan kansoille tänään? Sosiaalisesta osallisuudesta sivuun joutumista, julkisuudesta syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ilottomuutta, toimeentulon vaikeutta, köyhyyttä, poliittista osattomuutta, pakokauhua, toivottomuutta, elämisentunnon tyhjyyttä. Modernia on moneksi. Rasittava ja katteeton sana.

Yleiskäsitteiden ja sanojen käyttöä eritteli hyvin Seppo Oikkonen blogeissaan (Hiekkalaatikolla, Kansallisen..).


Näinkin olisi voinut kysyä

Suomessa yliopistot on ripoteltu täyteen syyllistävää populismitutkimusta. Missä on vastaava eliittien tutkimus?

Jos populismi on ongelma, niin eikö politiikan sulkeutuneisuus (populismin yksi syy) ole tutkimisen arvoinen?

Jos kansa ei näe populismin läpi, niin pitäisikö kysyä kuinka kansalaisten tietämys ja sivistys on saatettu niin heikoksi? Missä on aikamme Cygnaeus?  – Ville Pernaa, Laura Parkkinen, Ilkka Ruostetsaari, Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, te tanssitte haudalla, todistatte kansan tyhmyyden, luette tuomion.

Ovatko kaduille rynnivät Välimeren maiden nuoret populisteja? Oliko 1960-luvulla kaivoonsa hukuttautunut suomalaisäiti vennamolainen populisti? Tarvitaanko syyllistämisen sijasta maailman uudelleen jäsennystä, tieteellistä mielikuvitusta.


Kirjan taustaa ja tapahtumahistoriaa

Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen Kristuksen morsian Heini Junkkaala masinoi mielenosoituskulkueen perussuomalaisia vastaan (oliko se samalla demokratiaa vastaan?).

Tarja Halonen leimasi perussuomalaiset äänestäjineen, kannattajineen rasisteiksi.

Halosen esimerkkiä seuraten vihreiden Johanna Karimäki kysyi eduskunnan kyselytunnilla: voi voi, meillä kun on näitä rasisteja, mitä me niille teemme, voi voi. Puhemies Eero Heinäluoma säesti heti: tämä on tärkeä teema, tämän takia jatkamme kyselytuntia yli viiden.

Britannian Demos julkaisi ”tutkimuksen” eurooppalaisesta ja suomalaisesta rasismista. Metodiltaan selvitys lienee ollut täyttä soopaa, mutta kelpasi suomalaislehdistölle.

Laura Parkkinen Turun yliopistossa julkaisi tutkielman populismista. Lehdistö toisteli sitä sivu- ja päiväkaupalla.

Nyt siis vasemmistonuorten Andersson, Brunila ja Koivulaakso kirjoittivat oman Äärioikeisto-tutkimuksensa.


Lähteitä ja lukemistoa

Äärioikeisto Suomessa.
World Economic Review. Nro 2, 2013.
Ville Pernaa: Veikko Vennamo ja suomalaisen populismin ensimmäinen aalto.
Seppo Oikkonen: Hiekkalaatikolla. US Puheenvuoro 3.2.2013.
Seppo Oikkonen: Kansallisen ajankohtaistoimituksen rappiotila. US Puheenvuoro 7.2.2013.
JK: Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. US Puheenvuoro 28.4.2011.
JK: Ketkä Suomessa ylistävät väkivaltaa? US Puheenvuoro 6.2.2013.

Kuubassa pidetään vaalit. Kaikki ehdokkaat asettaa kommunistinen puolue. Muita ehdokkaita ei ole lupa asettaa. Kuulostaako tutulta? Eroaako menettely eduskunnan puhemiesvaalista? Yksi eroavuus löytyy: Kuubassa kansalaiset tietävät keitä on ehdolla.

Poliitikot vaativat demokratiakasvatusta. Mikä on eduskunnan oma kasvatuksellinen anti? Miten puhemiesvaali ja sen jälkiojennukset näyttäytyvät kansalaisille?

Puhemiehen vaalitilanteessa ei asetettu ainoatakaan ehdokasta, siis avoimesti. Oliko ehdokkaita olemassa, keitä he olivat ja miten heidät oli nimetty? Onko tämä avointa, tasaveroista edustajien kesken? Mikä on informaatio kansalaisille?

Mikä on vastaava menettely normaalidemokratiassa, siis yhdistyksessä, taloyhtiössä, osakeyhtiössä? Ehdokkaat asetetaan vaalikokouksessa ja jokaisella läsnäolijalla on oikeus ehdottaa.

Kunta- ja eduskuntavaaleissa ehdokkaat asetetaan säädetyin menettelyin. Äänestäjällä on edessään ehdokaslista. Eduskunnan puhemiehen vaali on outo kummajainen.

Vielä kummemmaksi vaali ja sen jälkiojennus muuttuu, kun valittu puhemies toteaa ”vaalin tapahtuneen hivenen normaalista poikkeavassa järjestyksessä”. Kunpa olisikin, eduskunnan nykytavasta poiketen normaalidemokratiaa noudattaen.

Jos yhdistyksen tai asuntoyhtiön vuosikokouksessa annetaan ymmärtää, että hallitukseen valitaan etukäteen sovitut, että vain heitä saa äänestää eikä muita saa ehdottaa, miltä se kuulostaisi.

”Minä Eero Heinäluoma vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan.”

Viisi minuuttia vakuutuksensa jälkeen Eero Heinäluoma kertoi eduskunnalle ja kansalle, että puhemiehen vaali käytiin normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Mikä on se normaali, josta poikettiin? Rikottiinko kenties valtiosääntöä? Ellei rikottu, niin onko olemassa muu ”normaali” valtiosäännön rinnalla tai yläpuolella ja mikä on sen lakiperusteinen oikeutus? Vaatiko puhemies toimimista toisin kuin valtiosääntö edellyttää? Kansalainen ei voi välttyä näin kysymästä. Rikkoiko Eero Heinäluoma puhemiehen valansa heti sen annettuaan? Jos rikkoi, niin mikä on seuraamus, oikeudellinen tutkinta?

Entä voisiko puhemiehen vaali olla aidosti yksilölähtöinen, kokonaan ilman ennakkoehdokkaita, kukin edustaja äänestäisi vapaasti ymmärryksensä mukaan? Saataisiinko avoimen demokraattisesti valittu puhemies tai -nainen? Olisiko tällainen demokratiakasvatusta ja samalla dramaturginen näytelmä kansalle? Voisiko valituksi tulla Markus Mustajärvi? Hänellä olisikin lyömättömät edut puhemieheksi: selkeys, analytiikka, riippumattomuus omavaltaisiksi osoittautuneista isoista ryhmistä?

Mihin yksilöllisyys katoaa eduskunnassa? Eikö läntinen demokratia ole rakentunut yksilölähtöisyydelle? Vaaleissa ehdokkaana ovat yksilöt. Äänestäessään yksilö on yksin ja äänestää yksilöä.

Eduskunta on politiikan monopoli. Usein monopoli on riskialtis ja sokaisee toimijansa. Monopoliin ilmaantuu ”pelisääntöjä” ja ”instituutioita” jotka aletaan mieltää maan tavaksi, oikeutetuiksi ja normaaliksi. Vaalirahojen kohdalla oikeuslaitos juuri tuomitsi maan tavan. Kuka arvioi eduskunnan maan tavan?

Puhemiehen vaaliin Keskusta asetti ehdokkaan normaalidemokratian mukaisesti. Keskustan menettely saattaa nousta demokratian sankariteoksi. Tiilikainen totesi perusteluiksi demokratian toimivuuden, kuulostaa hyvältä. Kohoaako Mari Kiviniemi – tässä yhteydessä – aikamme Jeanne d’Arc’ksi?

Entä se arvokkuus?

Heinäluoma perää edustajilta arvokkuutta. Mistä arvostus kumpuaa?

”Elämiseeni riittää kulukorvaus ja rovastin eläke, edustajan palkkion luovutan kokonaan vanhushoitoon.” Jotenkin näin sanoo varapuhemieheksi valittu Anssi Joutsenlahti.

Te jotka eduskunnassa saarnaatte elämäntapojen muuttamista, maailman ylikulutuspäivää, ottakaa mallia varapuhemiehestä. Luovuttakaa palkkionne omaishoitoon. Säätämänne takuueläke on 700 euroa, vähemmän kuin kulukorvauksenne. Sillä pärjää yksi ja toinen. Vai kiinnostaako teitä enemmän päivän sijoitustuotto, lisää kulutusvaraa Espooseen?

Poliittinen eliitti, kumppaneinaan talouden, sivistyksen ja kulttuurin eliitit, oli koolla Helsingin Musiikkitalolla valtiopäivien avajaiskuoroja kuullen, keskinäistä hauskuutta ja iloa kokien.

Suomen mieskuorojen monisatapäinen kavalkadi, teekkareiden ja kauppiaiden kuoroista alkaen, kehysti ja saarsi musiikkitalon, parvineen nurkkineen. Hyvä ettei tullut armeijan opit mieleen. Mitä he lauloivat? Näin kuuluen:

http://www.youtube.com/watch?v=4DUpIhG0VsE

Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lytzin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel’ on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää, jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit’ entisajan sankarhenget tervehtää.

Kauniina väikkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä vie!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

Pois rauhan toimi jää, tulta kohta kalpa lyö. Tuoliriveillä alhaalta ylös ja ylhäältä alas etevät kansalaiset kuuntelivat hartain, itsetyytyväisin ilmein, pyyhkäisivät silmäkulmaa, ottivat vierusta kädestä, olkapäätä ehkä koskettaen. Ja sitten taputettiin minuuttikaupalla, voimaa ja kaikua antoi shampanja.

Mille he taputtivat? Väkivallalleko? Kai noita laulun sanoja on pakko uskoa. Itsehän olivat laulunsa valinneet.

Viisi tuntia aiemmin Sauli Niinistö sanoi eduskunnan korokkeella: ”Jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä, sanoissa tai teoissa, se on väkivaltaa kaikkia kohtaan.” Mutta eivätkö Niinistön omat sanat ”tekemättä ei voi jättää” tarkoittaen leikkauksia ole sanallista väkivaltaa?

Tai Eero Heinäluoman sanat ”pienellekin yritykselle väkivalloin sanella yhteiskunnan keskustelua ja kehityksemme suuntaa on laitettava heti stoppi.” – Kukapa tuosta olisi eri mieltä. Mutta kiinnostaako teitä kysymys siitä, kenellä on tosiasiallinen mahdollisuus ”sanella yhteiskunnan keskustelua ja kehityksemme suuntaa”? Mikä on eheyden perusta?

Kertokaa nyt meillekin, mitä meidän on uskottava? Puheitanne eduskunnassa vai laulun sanoja Musiikkitalolla?

Kenellä on oikeus väkivaltaan? Ei kenelläkään. Miksi sitten laulatte ja taputatte?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Porilaisten_marssi

Tiedettä ei saa alistaa kasvupolitiikalle eikä innovaatiopolitiikalle. Ne ovat liian kapeita näkökulmia ja vaarantavat tieteen kehityksen.

Yliopistoja ei tule valjastaa markkinalogiikalle.  Yliopistot tutkivat ihmiskunnan ilkeitä ongelmia: luonnonvarat, terveys, ravinto, köyhyys, energia, demokratia, vesi, yhteiskunnan kahtiajako, kaupungistuminen. Tarvitaan avointa dialogia yhteiskunnan kanssa.

Talouskasvu ei ole kansakunnan menestyksen mittari. Kilpailukykyä ei mitata yritysten pärjäämisellä globaalissa tuottavuuskilpailussa. Kilpailukyky on kansakunnan kykyä ratkaista ilkeitä ongelmia.

Suunta kohti avointa tiedettä: avoin data ja julkaiseminen, verkossa tuotetut aineistot, big data, data web, kansalaistiede, maallikoilla mahdollisuus osallistua, avoin opetus, kollektiivinen ja verkottunut älykkyys, synteettinen näkökulma.

Erityistä yrittäjyysyliopistoa ei tarvita. Tiedelogiikka ja markkinalogiikka ohjaavat toimintaa vastakkaisiin suuntiin.

Elinvoimainen yhteiskunta tarvitsee toimivaa demokratiaa, itsenäisiä kriittisiä ihmisiä, laaja-alaista näkemystä maailmasta ja syvällistä ymmärtämystä eri kulttuureista, yhdessä luomista. Kansalaiset osallistuvat ongelmien määrittelyyn ja ratkaisujen etsimiseen. On luotava uudenlaisia ymmärryksen ja oppimisen tiloja, mukaan luettuna ajatushautomot, järjestöt, verkostot.

Suomen kannattaa kulkea omia teitään ja rakentaa uudentyyppistä yliopistoa. Sivistysyliopistot ovat laaja-alaisia. Niissä tutkitaan kaikkia tärkeitä ilmiöitä alkeishiukkasista galakseihin, pienyhteisöistä yhteiskuntiin, yritysten johtamisesta talousjärjestelmiin.

Meiltä puuttuu tieteen uudistumista ylläpitävä elementti. Ilman tieteeseen itseensä (instituutiot, paradigmat, vaikutukset) kohdistuvaa tutkimusta tiede ei arvioi eikä uudista itseään.

On luotava yliopistojen yli rakentuvaa matriisiorganisaatiota ja sille ihmiskunnan haasteista käsin jäsentyviä periaatteita. (Vertaa nykyinen hierarkisointi, monopolisointi, keskitys, Aalto).

Perinteinen tieteen vertaisarviointi kääntyy sisäänpäin ja on konservatiivinen. Arvioinnin tulee olla avointa ja moniulotteista, sidosryhmät tunnistavaa.

Palkitsemisen perusteeksi aineistojen kehittäminen, tiedewikit, oppimateriaalit, osallisuus ilkeiden ongelmien ratkaisemiseen (mainetalous).

Kollegiaalisessa johtamisessa valvonta ei ulotu yksittäisten ihmisten tai tiimien työntekoon. Intohimon on saatava johdattaa tutkimusta. Tiedeyhteisön on havahduttava ottamaan vastuuta koko tiedeinstituution tulevaisuudesta. Yliopistojen on muututtava radikaalisti.


Ronald Barnettin ekologinen yliopisto

Hautamäen ja Ståhlen kanssa samansisältöistä ehdotelmaa on hahmotellut britti Ronald Barnett kirjassaan Being a University (Olla yliopisto, 2011). Barnett nimeää sen ekologiseksi yliopistoksi. 
Lähde: Matti Vesa Volanen: Sivistys työn kautta, kirjassa Toiseksi paras, Tieteentekijäin liitto 2011.

Ekologinen yliopisto:

  • toimii kansalaisyhteiskunnan kanssa
  • toimii on-line
  • julkaisee luennot on-line kaikille
  • tutkii aikakauden perimmäisiä kysymyksiä ihmiskunnan näkökulmasta

Ekologinen yliopisto ei ole professioyliopisto eikä yrittäjyysyliopisto. Sen mittakaava on maailma, ihmiskunta ja aikakausi, ei valtio, ei kansakunta eikä kvartaalitalous.


Sivistys työn kautta

Matti Vesa Volanen: Kaiken työn on oltava sivistävää, sivistymistä työn kautta. Moderni valtio tukahduttaa ihmisen persoonallisen kasvun saadakseen tuottavia ja tottelevia kansalaisia. Persoonallisuus uhrataan kansalaiseksi kasvattamiseen. Sivistys on kykyä asettaa ja ratkaista aikakauden keskeisiä ongelmia. Sivistystä on kaikkien työ, työskentelivät he missä tahansa.

MIT-professori Bengt Holmström moitti televisiossa yhteiskuntatakuuta siitä, että  nuoret vain paiskataan jonnekin.

Joudumme hakemaan eväitä Snellmanin ja Chydeniuksen pohdinnoista koskien sivistystä, persoonaa ja vapautta. Ihmisten ajo pajoihin ilman persoona-aspektia on matalamielistä.


Yliopistojen avautuminen maailmalla ja sulkeutuminen Suomessa

Maailman huippuyliopistot tarjoavat opetusta netissä ilmaiseksi (HS 27.1.2013). Berkeleyn yliopiston fysiikan kurssia on seurannut 600 000 ihmistä. Khan Academy tarjoaa 3000 lukiokurssia netissä.

Suomen virtuaaliyliopisto kerrotaan kuopatun vuonna 2010, syynä rahasyöppöys. Mutta samaan aikaan Aallon pääomaksi työnnetiin 500 miljoonaa euroa vastikkeetonta verorahaa. Tämä on erittäin raju poliittinen arvovalinta. Avoin tiede, kansalaistiede, virtuaaliyliopisto pantiin matalaksi ja yrityksiä palveleva näennäishuippu nostettiin tilalle. 500 miljoonaa Aallon pelipoikien saunaoluisiin ja korruptiopyyhkeisiin.

Tapio Varis visioi 13 vuotta sitten globaalia tiedon yhteiskuntaa. Tänään TEM:n selvitysmies Pekka Ala-Pietilä visioi Suomen nousua ict:n avulla. Näin suppenee liike-elämän ja suomalaispolitiikan näkökulma. Siinä Suomen yliopistopolitiikka.


Avoin yliopisto ajettiin nurkkaan – Nina Haltian väitöskirja

Avoin yliopisto on marginalisoitu (Nina Haltian väitös, Turun Yo 16.11.2012). Avoimen yliopiston ideana oli sivistyksellinen demokratia, mahdollisuuksien avaaminen aikuisille ja vähän koulutetuille. Nyt koulutuksellinen tasa-arvo katoaa, avoin yliopisto asemoidaan yliopiston reunalle, se nähdään jopa uhaksi, jota jarrutetaan. (HS: Avoin yliopisto on unohtanut sivistyksen)

Ay-liike, työmarkkinain raamisopimus ja Kataisen hallitus ahdistelevat vapaata sivistystä ja pakottavat tilalle työnantaja- ja TEM-lähtöistä koulutusta. Maailman madaltamista. Toivottavasti SAK ja Ihalainen saavat koulutusvapaissaan rukkaset.


Yliopisto on meidän

Yliopistopolitiikka on esimerkki yhteiskunnan monopolisaatiosta. Valta yliopistoissa keskitettiin talouden edusmiehille ja heitä ymmärtäville johtajille. Muusta yliopistoväestä ja kansasta tehtiin narreja. Vastaava monopolisaatio kulkee läpi yhteiskunnan. Talous hoippuu muutaman vientiyrityksen varassa, maksamme sen arvonlisäverona ja kiinteistöverona. EU-asioista päättää kymmenkunta henkilöä. Kansa on syrjäytetty, tehty riippuvaksi takuista, turvista ja turvan soitosta. Vähäsivistyksellistä ja epäitsellistä on elämämme tässä kulttuurissa.

Teollisten yhteiskuntien kriisit ovat tietämisen, tieteen, tiedon, sivistyksen ja yliopiston kriisejä. Vain niiden kautta kehittyy kriisien syntyjuuria koskeva ymmärrys. Yliopisto on meidän kysymys. Enää emme kysy lupaa poliitikoilta, emme käänny heidän puoleensa, emme anele emmekä pyydä. Virkkuset, niinistöt, vahasalot, lauslahdet, karimäet ja lehikoiset, te olette tehtävänne tehneet. Alkakoon uusi aikakausi.


Lähteet ja lukemisto

Antti Hautamäki & Pirjo Ståhle: Ristiriitainen tiedepolitiikkamme. Gaudeamus 2012.  
  keskustelua aihepiiristä /Riitta Monto / Turun Sanomat
Nina Haltia: Avoimen yliopiston yhteiskunnallinen tehtävä muuttunut. Väitös 16.11.2012.
Toiseksi paras – tieteentekijät ja uusi yliopisto. Tieteentekijöiden liitto 2012.
Matti Vesa Volanen: Sivistys työn kautta. Kirjassa Toiseksi paras.
Avoin yliopisto on unohtanut sivistyksen. Helsingin Sanomat 9.11.2012.
Avoimen opetuksen banaanivaltio. Helsingin Sanomat 27.1.2013.
Ronald Barnett: Being a university, 2011.
Roland Barnett: University knowledge in an age of supercomplexity.
Bengt Holmströmin haastattelu. Yle TV1, 4.1.2013.

Helsingin Sanomat 27.1.2013.      Tapio Varis ideoi virtuaaliyliopiston jo vuonna 2000. (Kansan uutiset 20.1.2000)

kuva 1:  Helsingin Sanomat 27.1.2013.
kuva 2: Tapio Varis ideoi virtuaaliyliopiston jo vuonna 2000. (Kansan uutiset 20.1.2000)