Kuubassa pidetään vaalit. Kaikki ehdokkaat asettaa kommunistinen puolue. Muita ehdokkaita ei ole lupa asettaa. Kuulostaako tutulta? Eroaako menettely eduskunnan puhemiesvaalista? Yksi eroavuus löytyy: Kuubassa kansalaiset tietävät keitä on ehdolla.

Poliitikot vaativat demokratiakasvatusta. Mikä on eduskunnan oma kasvatuksellinen anti? Miten puhemiesvaali ja sen jälkiojennukset näyttäytyvät kansalaisille?

Puhemiehen vaalitilanteessa ei asetettu ainoatakaan ehdokasta, siis avoimesti. Oliko ehdokkaita olemassa, keitä he olivat ja miten heidät oli nimetty? Onko tämä avointa, tasaveroista edustajien kesken? Mikä on informaatio kansalaisille?

Mikä on vastaava menettely normaalidemokratiassa, siis yhdistyksessä, taloyhtiössä, osakeyhtiössä? Ehdokkaat asetetaan vaalikokouksessa ja jokaisella läsnäolijalla on oikeus ehdottaa.

Kunta- ja eduskuntavaaleissa ehdokkaat asetetaan säädetyin menettelyin. Äänestäjällä on edessään ehdokaslista. Eduskunnan puhemiehen vaali on outo kummajainen.

Vielä kummemmaksi vaali ja sen jälkiojennus muuttuu, kun valittu puhemies toteaa ”vaalin tapahtuneen hivenen normaalista poikkeavassa järjestyksessä”. Kunpa olisikin, eduskunnan nykytavasta poiketen normaalidemokratiaa noudattaen.

Jos yhdistyksen tai asuntoyhtiön vuosikokouksessa annetaan ymmärtää, että hallitukseen valitaan etukäteen sovitut, että vain heitä saa äänestää eikä muita saa ehdottaa, miltä se kuulostaisi.

”Minä Eero Heinäluoma vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan.”

Viisi minuuttia vakuutuksensa jälkeen Eero Heinäluoma kertoi eduskunnalle ja kansalle, että puhemiehen vaali käytiin normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Mikä on se normaali, josta poikettiin? Rikottiinko kenties valtiosääntöä? Ellei rikottu, niin onko olemassa muu ”normaali” valtiosäännön rinnalla tai yläpuolella ja mikä on sen lakiperusteinen oikeutus? Vaatiko puhemies toimimista toisin kuin valtiosääntö edellyttää? Kansalainen ei voi välttyä näin kysymästä. Rikkoiko Eero Heinäluoma puhemiehen valansa heti sen annettuaan? Jos rikkoi, niin mikä on seuraamus, oikeudellinen tutkinta?

Entä voisiko puhemiehen vaali olla aidosti yksilölähtöinen, kokonaan ilman ennakkoehdokkaita, kukin edustaja äänestäisi vapaasti ymmärryksensä mukaan? Saataisiinko avoimen demokraattisesti valittu puhemies tai -nainen? Olisiko tällainen demokratiakasvatusta ja samalla dramaturginen näytelmä kansalle? Voisiko valituksi tulla Markus Mustajärvi? Hänellä olisikin lyömättömät edut puhemieheksi: selkeys, analytiikka, riippumattomuus omavaltaisiksi osoittautuneista isoista ryhmistä?

Mihin yksilöllisyys katoaa eduskunnassa? Eikö läntinen demokratia ole rakentunut yksilölähtöisyydelle? Vaaleissa ehdokkaana ovat yksilöt. Äänestäessään yksilö on yksin ja äänestää yksilöä.

Eduskunta on politiikan monopoli. Usein monopoli on riskialtis ja sokaisee toimijansa. Monopoliin ilmaantuu ”pelisääntöjä” ja ”instituutioita” jotka aletaan mieltää maan tavaksi, oikeutetuiksi ja normaaliksi. Vaalirahojen kohdalla oikeuslaitos juuri tuomitsi maan tavan. Kuka arvioi eduskunnan maan tavan?

Puhemiehen vaaliin Keskusta asetti ehdokkaan normaalidemokratian mukaisesti. Keskustan menettely saattaa nousta demokratian sankariteoksi. Tiilikainen totesi perusteluiksi demokratian toimivuuden, kuulostaa hyvältä. Kohoaako Mari Kiviniemi – tässä yhteydessä – aikamme Jeanne d’Arc’ksi?

Entä se arvokkuus?

Heinäluoma perää edustajilta arvokkuutta. Mistä arvostus kumpuaa?

”Elämiseeni riittää kulukorvaus ja rovastin eläke, edustajan palkkion luovutan kokonaan vanhushoitoon.” Jotenkin näin sanoo varapuhemieheksi valittu Anssi Joutsenlahti.

Te jotka eduskunnassa saarnaatte elämäntapojen muuttamista, maailman ylikulutuspäivää, ottakaa mallia varapuhemiehestä. Luovuttakaa palkkionne omaishoitoon. Säätämänne takuueläke on 700 euroa, vähemmän kuin kulukorvauksenne. Sillä pärjää yksi ja toinen. Vai kiinnostaako teitä enemmän päivän sijoitustuotto, lisää kulutusvaraa Espooseen?

Mainokset