Uudessa vaalipiirijaossa Savo pätkäistään kahtia. Pohjoinen osa viskataan Pohjois-Karjalaan ja eteläinen osa Kymeen. Tällainen pätkiminen ja heittely on maakuntaidentiteetin loukkaus. Ketkä ovat syyllisiä? Vihreät. Viime vaiheessa kokoomus säesti vihreitä. Ja mikä on peruste? Vain ja ainoastaan lyhyen tähtäimen laskelmointi eduskuntapaikoilla.

Tällainen laskelmointi on loukkaus mitä tahansa identiteettikokemusta vastaan. Ja kuinka ollakaan, samaiset vihreät ryhmäpuheenvuorossaan, jonka esitti espoolainen Johanna Karimäki, vaatimalla vaati ja hehkutti että kuntauudistuksessa kuntien identiteetti pitää säilyttää, tarkoittaen erityisesti kotikuntaansa Espoota, kuinka muutenkaan.

Ideniteetti täällä mutta ei tuolla. Siinä suomalainen nykyvihreys.

Vaalipiirien mulkkaus lyhyen tähtäimen paikkalaskelmien perusteella on ala-arvoisinta mitä Suomen politiikassa on vuosikymmeniin tehty. Ja vihreät, he uhkasivat oikein hallituksesta lähdöllä elleivät saa tätä vaatimustaan läpi. Tämä on ainoa asia koko Kataisen hallituksen aikana mikä vihreiden mielestä on ollut hallitusuhkauksen arvoinen. Eikö ole tärkeämpiä asioita, eikö todella? Valta kiiluu, ja raha.

Entä mitä teki eduskunnan perustuslakivaliokunta tässä asiassa? Äänesti, ja vielä puoluepoliittisesti. Perustuslain lukeminen, soveltaminen ja ymmärtäminen on siis puoluepoliittinen kysymys, poliittinen laskelmointikysymys. Tällaista on suomalainen perustuslakioikeus. (Muista myös EU-vakauslain perustuslakitulkinta tai nuorten toimeentulotuen leikkaus). Eduskunnan arvovalta, siinä sitä on.

Hyvät perustuslakiprofessorit yliopistoissanne, Tuomas Ojanen ja muut, eikö nämä asiat teitä kiinnosta?

Tarjoudun seuraaviin eduskuntavaaleihin projektipäälliköksi tehtävään jonka tavoitteena on estää (tässä tapauksessa) vihreitä saamasta ainoatakaan eduskuntapaikkaa Savon maakunnasta.

Hauskalla tavalla savolaisidentiteettiä pohtii Timo Kohvakka blogissaan Savolaisten nimen alkulähde.