maaliskuu 2013


Rajat kiinni, rikkurit linnaan tai maasta ulos. Näin vaaditaan eduskunnassa. Hallitus antaa lakiesityksen uusista rikostyypeistä: viestintärauhan rikkominen, vainoaminen. Onneksi elokuvissa nähdään toisin. Virpi Suutarin Hilton sekä tanskalaiskuva Jahti tulivat kuin taivaan lahjana tähän syyllistämisen maahan.

Jahti-elokuvan aiheena on lapsen hyväksikäytöstä aiheetta syytetty puolustuskyvytön mies. Lynkkaus alkaa päiväkodista ja leviää joukkohysteriaksi. Uhri itse uskoo että ymmärrys voittaa. Hänen keinonsa on passiivinen vastarinta.

Montako väärinymmärrettyä meitä onkaan. Jahti-elokuvan päähenkilöön on helppo samaistua. Elokuvan voinee nähdä myös vertauskuvaksi. Syyttömäksi mieheksi voi kuvitella Euroopan, Kreikan tai Kyproksen kansan. Mihin hysteerinen syyllistäminen päätyy?

Virpi Suutarin Hilton kertoo sosiaalisesta tyhjyydestä, tapahtumattomuudesta. Elokuvan nuoret eivät ole yhteiskunnassa eivätkä haluakaan. He ovat ihmisiä joita ei huomata, näkymättömiä ei ketään. Aktivoinneista he eivät välitä, laskut revitään. He elävät kapselissaan omana yhteisönään. Osattomuus synnyttää purkauksia vastapäistä somaliparveketta kohtaan.

– Eikö tällainen hilton-henki ole tutuntuntuista omassa (työ)elämässämme! Olet olematon.

Elokuvassa on toivon hauras näkymä, sanoo Virpi Suutari. Hän toivoo lempeyttä ja pitkämielisyyttä, että ei oltaisi niin ankaria ja ehdottomia.

Hiltonin ja Jahdin jälkeen on shokeeraavaa lukea eduskunnalle annettua lakiesitystä uusista rikostyypeistä ja niiden tunnuspiirteistä: viestintärauhan häiritseminen, vainoaminen, seuranta, viestin lähettäminen, soitto. Toki tekoihin liittyy tahallisuus, toistuvuus ja vastapuolen kokemus. Mutta mitä on vastapuolen kokemus? Kuka sen voi varmuudella tietää? Vastapuolihan voi sanoa kokevansa mitä tahansa.

Tästä lähtien ei tule soittaa ainoatakaan puhelua, ei lähettää ainoatakaan viestiä, olla kommentoimatta yhtäkään asiaa mitenkään. – Tapahtumattomuus, niinhän Virpikin sanoi.

Joskus oli myönteisiä visioita: tietoyhteiskunta, sosiaalinen media, yhteisöllisyys, keskusteleva demokratia, luovuus. Tänään on pelkkää uusrikollisuutta.

Pääsyyllistäjä on valtio, oikeusministeriö, ministeri Anna-Maja Henriksson.

Maailman näkeminen rikosmentaliteetin läpi, pesiytyykö se oikeusministeriöön? Aiemmin ministeri Brax suolsi jalkapantaa, pakkokoulutusta ja lakkolaisten irtisanomista. Nyt valiokunnan puheenjohtaja Brax jahtaa kadonneita nuoria. ”Kun ei edes tiedetä, missä he ovat. Hallitukselle pitää antaa sata miljoonaa euroa piilopaikkojen tutkimiseen”, vaatii Brax eduskunnassa. Hiltonit on tutkittava, kadonneet otettava kiinni, tuotava ilmoille, laadittava suunnitelmat, pajoitettava, kuntoutettava, kotoutettava, kiristettävä, leikattava, toimeentulosta kymmenykset pois, viis perustuslaista. Tämä on henki Suomen eduskunnassa. Millä oikeudella te heitä jahtaatte? Omistatteko te heidät?

Tulee olemaan kiintoisaa seurata eduskunnan puheita uusista rikospykälistä. Lakiesitys mennee lakivaliokuntaan. Seurattaisiin sitäkin ellei se olisi rikos. Seuraaminen ja tarkkailuhan ovat rikoksen tunnusmerkistöä.

Näin kuolee keskustelu. Sitä he kai ajavatkin.

Virpi Suutari sanoo: lapsuuden miljööt tekivät minusta ulkopuolisen tarkkailijan. – Suutari, sinäkin, tarkkailija, siis piilorikollinen, niinkö!

Joulun alla eduskunnassa keskusteltiin Jussi Halla-ahon lakialoitteista, joissa rikoksiin syyllistyneitä vaadittiin pikaisesti maasta karkotettaviksi.

Valtion kulttuuriapurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on syytä lopettaa, kirjoitti kansanedustaja Olli Immonen 22.3.2013.

Kansanedustaja Arja Juvonen esittää lakialoitteessa, että vähimmäisrangaistus lapseen kohdistuvasta hyväksikäytöstä nostettaisiin kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta. ”Meillä täytyy olla varaa kovempiin rangaistuksiin”. Tosin Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on 2008 sanonut, että lainsäädäntö lasten hyväksikäyttörikoksissa on kunnossa mutta onko soveltaminen kunnossa. Koskelo toppuuttelee keskustelua rangaistusten riittämättömyydestä sanoen että tyyppitekomuotoa ei ole. (Tuohon voisi ehkä jatkaa, että miehen voi raiskata myös henkisesti.)

Politiikassa, eduskunnassa ja hallinnossa asioita hahmotetaan lisääntyvässä määrin rikosmentaliteetin ja syyllistämisen läpi. Myönteisten visioiden pohdinta jää vähemmälle tai kokonaan pois. Onko tämä innostavaa politiikkaa? Tuskin.

Rangaistusten, poliisin ja armeijan perään on yleensä huutanut laitaoikeisto. Niinkö nytkin? Miten lie teekutsuliike Amerikoissa? Rantautuuko se Suomeen?

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain (ym) muuttamiseksi.

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä. US Puheenvuoro 22.3.2013.

Lakialoite: Lapsiin kohdistuvista törkeistä hyväksikäytöistä aina vankeutta. Ilta-Sanomat.

Pedofiliatapauksissa kirjava rangaistuskäytäntö (Pauliine Koskelon haastattelu). MTV3 16.1.2008.

Lehtijuttuja Jahti-elokuvasta:

Romahduksen jälkeen. HS 23.3.2013.
Syyttä hylätty. Metro 22.3.2013.
Armoton maa. Demokraatti 22.3.2013.
Mustamaalatun metsästys. Iltalehti 22.3.2013.
Kaikki yhtä vastaan. HS Nyt. Anu Silfverberg.

Lehtijuttuja Hilton-elokuvasta:

Virpi Suutarin matka hyvinvointivaltion katvealueelle. Viikkolehti 10.3.2013.
Kelkasta pudonneet näkyviksi. Turun Sanomat 15.3.2013.
Terveisiä Hiltonista. Keskisuomalainen 17.3.2013.
Välinpitämättömät väliinputoajat. Ilta-Sanomat 15.3.2013.
Kohtaloita elämän reunalla. Kaleva.
Nuoret syrjäytetyt. HS Nyt

Mainokset

Jim Morrison.

Jim Morrison.

Mikä ero on ranskalaisella ja suomalaisella – eritoten naisella?

Nainen Pariisin kadulla tietää tulevansa nähdyksi, mutta eri tavalla kuin Helsingissä. Pieni vilkaisu viime hetkellä, luontevasti, ei pyytäen, ei anoen, ei syyttäen. Suomalaisnainen liimaa katseen maahan tai etäisyyteen, yli tai ohi, kaivaa esiin kännykän, näpelöi, on toisaalla, sulkee verhon ja suojaa itsensä. Ranskalainen vain on.

Mistä syntyy itsetunto, keveys?

En usko psykologisointiin. Voiman ja olemuksen ihminen imee ympäriltään.

Kulttuuriperinteen ja mentaalinen eroavuus näkyy. Näkyykö se jopa siinä, millaisia monumentteja valtiot ja niiden johtajat rakennuttavat?

Pompidou rakennutti kulttuurikeskuksen. Tänään keskuksesta löytyy modernista elämästä kertova näyttely, mukana kotoperäistäkin. Mitterrand rakensi Louvren pyramidin, pohti etnistä museota mutta päätyi kirjastoon. Se on näkemisen arvoinen, massiivinen rakennelma, neljä kirjaa avattuna toisiaan kohti, ehkä toimivakin, lukusalit täynnä. Kirjastosta löytyi näyttely kulttuurien vuorovaikutuksen runoilijasta Salah Stetiestä. Suomessa noustaan sisulla muita kulttuureja vastaan. Ranskassa muut kulttuurit nostetaan jalustalle.

Chirac briljeerasi etnologisella Branley-museolla. Museosta on kiistelty, estetisoi liikaa, esittää siirtomaakansat koristeina, asiatietoa niukasti. Parempi niinkin kuin suomalaispuksujen teamfinland. Myynnin edistämiseksi puksut alistavat jo kulttuuri-instituutitkin.

Suomessa erottaudutaan monumenteilla: Tekes, Sitra, Aalto. Hallintoon nikkaroidaan viisaiden neuvostoja, joulukuussa eu-vakausneuvosto, seuraavaksi tilausneuvosto himasia varten. Kansalainen kutistuu, keveys ja itsetunto ei häntä elähdytä.

Eliitin erottautuminen vie minuuden muilta, helsinkiläinen katsoo maahan. Tekesit, sitrat, aallot ja shokit ovat syrjäyttämisen välineitä. Pitää olla volyymia, sanoo Tekes. Oudonkummun yhtiökokouksessa Jorma Ollila vaatii palkkion tuplana, 140 000 euroa. Kaksi instituutiota, Solidium ja Thyssen, Kari Järvinen ja Guido Kerkhoff, Ilmarinen ja Varma päättävät. 700 osallistujaa tipauttaa lipukkeen turhaan. Tämäkö on se moderni maailma, josta Pompidou-keskus kertoo.

Mistä löydämme Mitterrandin kirjaston? Hiljaa nököttäneet tarjoilijat riehaantuivat, puhetta ja kommenttia riitti. Mistä löydämme Tekesin? Kysypä tätä Helsingissä. Mikä ihmeen tekes, en ole ikinä kuullut. Tässä kulttuurin ja epäkulttuurin ero, Ranskassa kulttuuri voimauttaa ihmiset, tekee heidät osallisiksi, on meidän ja me olemme aitä.

Pariisi sai alkunsa kalastajaheimon hökkelikylänä, vieressä Marais’n suot, metsäiset kukkulat, pian tulivat roomalaissotilaat. Tänään kaupungilla on jännitteinen rakenne kuin elämänkaari, lienee Hausmannin tekoa. Kävelet pohjoiselta asemalta Bastiljiin, Riemukaarelta Notre Dameen, aukiot, kaaret, jänteet, välillä kuin Pietarissa olisit.

Nuorukainen tiesi, mitä halusi nähdä: Jim Morrisonin haudan. Moni muukin sinne hakeutui. Pere Lachaise’n hautausmaalta pyörtää kaari Riemukaarelle. Kuin elämän jännite, syntymä, etsiminen, sinnittely ja kuolema. Riemukaaren alla lepää Napoleon, Moskovan piirittäjä, Austerlitzin sotija, kaukana Atlantilla kuoli. Austerlitzin asema joen vasemmalla puolella Bastiljin tasalla. Hiiliproomut seilaavat jokea edestakaisin. Pariisin lämpö tulee fossiilista, kauankohan moista kestää, paluu suoksi? Kaupunki täynnä kansannousujen muistomerkkejä: Bastiljin pylväs, tasavalta-aukio ja muut. Yhä tänään ne kohottavat mielesi, ei pidä alistua, puksuille eikä muille. Työttömyysturvan leikkausta vastaan marssivat jälleen tuhannet ihmiset, perinne elää (2013).

Jim Morrison. Floridasta lähtöisin, kuoli 27-vuotiaana Marais’n hotellin kylpyhuoneessa lähellä Bastiljia, haudattiin Pere Lachaise’n ylärinteeseen. Napoleon ja Jim, jännitteisen kaaren vastakkaiset päät. Elämän turhuus, sanoisi Mika Waltari. Mutta kummalle vai molemmille?

”Pariisissa minua inspiroi se, että ihmiset tulevat tänne kaikkialta maailmasta, täällä on niin paljon elämää.” Näin sanoo chick lit Kira Poutanen ja jatkaa: ranskalaiset ovat itsetietoisia, on pakko opetella pitämään puoliaan, itseluottamus ei ole suomalaisten vahvoja puolia. Seuraava romaanini koostuu novelleista. Palasteltu ilmaisu on tätä päivää, sanoo Kira. (Niin tämäkin, fragmentteja.)

Euroopalle (ja EU:lle) on löydettävä uusi tarina, sanoo moni. Kriisi paljasti EU:n haurauden. EU laatii strategioita älystä ja kasvusta. Mitä on äly, mitä on kasvu?

Pysykää uskollisina vieteillene. Näin kehottaa monimetrinen mainos Pariisin metrossa. Pariisilaisille markkinoidaan syrjähyppyjä. Mitterrandilla oli tytär rakastajattarensa kanssa, Chirac oli naistennaurattaja, Sarkozyllä rakkaussotkunsa. Hollanden kaksoiselämä Segolene Royalin ja Valerie Trierweilerin kanssa.

Keveyttä ja itsetuntoa.

Jim Morrison (englanniksi)

Ranskalaiset lukevat aina ja kaikkialla. Turun Sanomat 3.1.2005.

Kuvia (linkki: long lost pen pal)

Anuliina Savolainen: Uskottomuutta metrossa.

Pere Lachaise Cemetery

Rakkaudella Pariisista (Kira Poutanen). Suomen Kuvalehti 9/2013.

”Voimme palata paljon suurempaan murheenkryyniin, Italiaan, jossa kansalaisten enemmistö päätti äänestää kahta puoluetta, joista yhden puheenjohtaja on ammatiltaan pelle ja toinen on sitä muuten vaan”.

Noin sanoo Sixten Korkman.

Viiden tähden liikettä äänesti Italian vaaleissa joka neljäs.

Aiemmin Mario Monti nostettiin demokratian ohi Italian pääministeriksi. Korkmanin, muiden ekonomistien tai Sauli Niinistön ylistyksellä ei tuolloin ollut mitään rajaa. – Li Andersson, voisitkin alkaa tutkia myös tällaista demokratian halveksuntaa?

Mitä asioita Viiden tähden liike ajaa? Linkeistä alla olen poiminut muutaman.

Liike vastustaa kunnallisten vesilaitosten yksityistämistä. Juomavesi onkin yksi liikkeelle nimensä antaneista viidestä tähdestä. Muut ovat yksityisautoilua vähentävät liikenneratkaisut, kehitys, ympäristö sekä laajakaista kaikille.

Liike haluaa kaikille ilmaisen internetin, koululapsille tablettitietokoneita ja mittavan terveydenhuollon uudistuksen.

Liike sanoo tekevänsä pioneerityötä suoran demokratian puolesta, poistaa esteet kansalaisen ja valtion välistä.

Liikettä luonnehditaan sukupolvikapinaksi ja eliitin vastaiseksi kapinaksi. Ehdokkaat parlamenttivaaleihin liike asetti nettiäänestyksellä. Liikkeen kampanja perustui pitkälti Italian vanhan poliittisen eliitin etujen ja korruption vastustamiseen. Italialaisia toimittajia pidetään osana samaa eliittiä poliitikkojen kanssa.

Sisilian aluevaltuustossa grillolaiset ottavat 15 000 euron palkasta vastaan vain 2 500 euroa. Italian parlamentissa he ovat luvanneet tyytyä 5 000 euroon.

* * *

Eivätkö tuollaiset vaatimukset kuulosta demokratialiikkeltä? Talouskriisin alkujuureksi viiden tähden liike näkee kansalaisdemokratian heikkouden. Demokratian elvyttämisestä löytyvät myös lääkkeet talouden kriisiin. Yhteiskunta-analyysissään viiden tähden liike menee syvemmälle kuin ekonomisti Sixten Korkman on koskan päässyt.

Helsingin Sanomat sanoi pääkirjoituksessa 11.3., että ”viiden tähden liike ei ole – kuten ei suomalainen vertailukohtansa perussuomalaisetkaan – oikeistolainen, mutta eipä se ole minkään muunkaanlainen”.


Entä talletusvero – Sixten Korkman Ylen uutisen mukaan:

”Uusi elementti on se, että tallettajat menettävät rahojaan. Suurtallettajat menettävät 10 prosenttia talletuksistaan kertaveron kautta. Pienemmät 6,75 prosenttia. Se on uutta ja merkittävää. Minusta se on hyvä, mutta .. eikö tätä olisi voinut samalla toteuttaa vähän rankemmalla kädellä.”

Siis jokainen pientallettajakin menettää vähintään 6,75 % talletuksestaan. Miten tällaiseen suhtauduttaisiin Suomessa?

Ihmisten varallisuudesta (talletuksista) napataan osa pois. Konfiskaatioksi vai miksi sellaista kutsutaan? Suomessa omaisuus on perustuslakisuojattu? Kyproksella jokainen pientallettajakin tai palkkatilin omistaja pääsee osalliseksi kuuluisasta sijoittajavastuusta. Miapetra Kumpula-Natri jätti tämän puolen asiasta mainitsematta (TV-uutiset 17.3.).

Suomessa oli varallisuusvero, se koski vain suuria omaisuuksia. Varakkaiden puolueet poistivat veron. Kypros-vero koskee myös pikkuvarakkaita ja varattomia. Suomessa varallisuusvero korvattiin kiinteistöverolla jonka maksajiksi saatiin köyhimmistä köyhimmätkin mm. vuokrien kautta. Kataisen hallitus iskenee kyntensä nyt juuri kiinteistöveroon.

Kyproksella parlamentti ei suostunut käsittelemään talletusveroa, ainakaan vielä. Saapa nähdä mitä tapahtuu.

Askel talletusveron suuntaan Kyproksella tai muualla merkinnee sitä että talletukset pankeista katoavat hetkessä, myös Suomessa. Onneksi olkoon, pankit.


Mikä olisi Viiden tähden suomalaisvastine?

Perussuomalaiset – jähmettynyt, kapeutunut, tosikkomaisen sisulaisuuden vanki. Vihreät – olisivat kerran voineet olla mutta eivät enää pitkään aikaan, herrastunut, eristäytynyt. Politiikka ja Eurooppa tarvitsee Racinen henkeä. Sekä sosiaalista syvyyttä.

 

Korkman – hätäpaketti riittää Kyproksen vaikeuksian taltuttamiseen. Yle 16.3.2013.

Tällainen on Beppe Grillon Viisi tähteä -liike. Verkkolehti 17.3.2013.

Italialaisten protesti satoi Viiden tähden liikkeen laariin. Yle 25.2.2013.

Beppe Grillos antics may yet shake the whole European system. The Guardian 25.2.2013.

We need a surreal fantasy like Beppe Grillo to rescue Italy, says Nobel-winning playwright Dario Fo. The Observer 2.3.2013.

What Grillo vote says about modern politics. The Guardian 27.2.2013.

Talousvaivat eivät nosta äärioikeistoa. HS 11.3.2013.

Yle, Eurooppalaisia puheenvuoroja: Grillon viiden tähden liike.

Kävin kerran Kyproksella. Kokemukseni oli kielteinen. Saarella vallitsi epäluulon kulttuuri. Jos menit kauppaan, omistaja seurasi kintereillä. Kadulla koulutyttöjä houkuteltin mehulasilla. Saarella ei ollut yliopistoa, nuoren oli lähdettävä ulkomaille. Saari on jaettu kahtia, Nikosian halki kulkee muuri. Kallion kielekkeeltä saatoimme katsella turkkilaispuolelle jäänyttä Famagustan autiokaupunkia. Hotellien kerrottiin siellä seisovan tyhjillään, keräävän pölyä. Saaren maaperä oli ruskea ja kuollut (kuiva kesäaika). Metsät on hävitetty tuhansia vuosia sitten. Tylsän rihkamakulttuurin maa. Lähtiessäni tiesin: en palaa koskaan.

Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden itselleen omineet uusrikkaat ovat löytäneet rahojensa pesäpaikaksi Kyproksen. Samaan rahaan törmäät menemällä itäisen Suomen lomakeskuksiin, pihat täynnä venäläisiä maastureita.

Suomen liike-elämä, Sato-yhtiöstä alkaen rakentaa loistoasuntoja Pietarin uusrikkaille. Saton, VVO:n ja senkaltaisten yhtiöden varallisuus on syntyään samanlaista kansallisvarallisuutta kuin Venäjän uusrikkailla. Suomessa valtio rikastutti nuo yhtiöt ara-tuella.

Suomesta on tehty Kyproksen kaltainen kauppapuksujen maa. Suomi ja Eurooppa ovat kyproksia. Keikkuvia pursia näennäishallitaan pintatempuin, tukipaketein, säätelyin ja muka valvoen.

On järjetöntä, jos Suomen valtio ottaa lisää velkaa lainatakseen rahan Kyprokselle, sen pankeille, ehkä venäläissijoittajien pelastamiseksi.

Jos Kyprosta halutaan auttaa, niin ensitoimi voisi olla yliopiston perustaminen saarelle. Yliopiston myötä kehittyisi kansalaiskulttuuria, kriittistä ajattelua, analyysiä ja taitoa ajaa rahanpesijät ulos maasta.

Irvokkaita ovat Suomen täti tiukkuudet. Eurooppaa ei rakenneta luomalla pilvissä leijuvia pankkivalvontoja Brysselissä, siirtelemällä rahoja kriisipesäkkeisiin.

Parempaa Eurooppaa rakennetaan laventamalla tietämisen ja sivistyksen pohjaa, luomalla kansalaiskulttuuria. Kypros tarvitsee yliopiston, ei rahaa pankeille ja kauppapuksuille.

Itäinen Välimeri oli sivistyksen kehto kerran. Tänään se on rahan piilottelua ja murenevaa ruohoa. Hellenistisen Euroopan paluu, Alexandrian kirjasto, filosofia, tähtitiede, historiantaju, Niilin, Kyproksen ja Kreetan kulttuurit. Sentapaisen hengen elvyttämisestä pitää lähteä liikkeelle myös tänään. Täti tiukkojen tilalle runoilija Kavafis, historioitsija Herodotos ja maanmittaaja Eratosthenes.

* * *

Pari kokoomuspoliitikkoa, Lauslahti ja Lepomäki ovat  sanoutuneet irti EU:n tukipolitiikasta (linkit alla). Mitä merkitystä heidän kannanotoillaan on? Edustaja Lauslahti tietää pelastuvansa, kun Kypros-päätäntä kätketään eduskunnan suureen salaiseen valiokuntaan.

Suomessa EU-asioita junailee pieni porukka, liekö 5 – 10 henkilöä. Porukka kehuu suomalaista EU-demokratiaa. Miapetra Kumpula-Natri (sd) on istutettu eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajaksi. Kehuttu EU-demokratia on yhtä kuin hän. EU-demokratia Suomessa on yhtä demokraattista kuin kansallisvarallisuuden kaappaus Venäjällä.

Sanna Lauslahti: Tapaus Kypros: Nyt saa riittää.

Enkelisijoittaja, hyperoikeistolaisen Libera-säätiön ‘takapiru’ Elina Lepomäki: 
EU jatkaa valitsemallaan tiellä: sensuuria ja yhteisvelkaa.

Neuvostoliitossa äly keskitettiin huipulle ja kiellettiin muilta. Missä on neuvostoäly tänään? Kadonnut.

Tänään Suomen valtio tekee samaa mitä Neuvostoliitto yritti. Kansakunnan ja tutkijoiden poreileva äly keskitetään poliitikkojen ja liike-elämän ohjaukseen. Ohjaajiksi nostetaan valtioneuvosto, hallitusohjelma, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, Akatemia, Tekes ja liike-elämä.

Himas-tutkimus kertoo mihin ollaan menossa. Tällainen vahingoittaa kansalaisten luottamusta politiikkaan ja poliitikoihin, sanoi Arja Juvonen eduskunnassa.

Ohjailun ensiuhreja olivat yliopistot, välineenä yliopistolaki. Huomiotta on jäänyt julkishallinnon henkilöstön alistaminen. Tulosohjauksella ja palkkausmenettelyillä valtion (myös yliopistojen) henkilöstö urautettiin, kapeutettiin, typistettiin. Ideoiden poreilu ja älyn vapaa liike estettiin. Nyt heitä on helppo syyttää byrokraateiksi, minkäs mahdat.

Parhaillaan alistetaan valtion sektoritutkimusta. Kataisen hallituksen ohella jäljet johtavat Etlaan, EVAan, Aaltoon, näiden edusmiehenä toimi Sixten Korkman. Lisäksi Metsäklusteri Oy, johtaja Crhistine Hagström-Näsi sekä Timo Lankinen.

Pari näytettä poliittisen ohjailun asenteellisesta ilmapiiristä:

Tieteenpäivien paneelissa Astrid Thors sanoi, että Aimo Ryynästä ei kuunnella, koska hän edustaa tieteistä epämääräisintä, kunnallistiedettä.

Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestila sanoi eduskunnassa 27. helmikuuta: ”Ja mitä tulee näihin kuntatalouden tutkijoihin ja kuntaliitosten tutkijoihin, niin minusta ne ovat jossain määrin arvottomia, sillä nehän tutkivat menneisyyttä ja tulevaisuudessa ikärakenne ja monet muut tekijät ovat täysin erilaisia. Tämän takia niitä tutkimuksia ei pidä, niitä ei voida katsoa tulevaisuuden tutkimuksina, koska ne tutkivat aivan eri olosuhteissa tapahtuneita ilmiöitä ja asioita.”

Verrataanpa. Ilmatieteen laitos on tutkijoiden innostuneen (ja vapaan) työn tuloksena kehittynyt yhdeksi maailman johtavista pienhiukkastutkijoista. Olisiko näin tapahtunut, jos laitosta olisi poliittisesti ohjattu hallitusohjelman, Kataisen, Thorsin tai Eestilän toimesta?

Mitä ovat valtion älystrategiat? Krista Kiuru kertoi eduskunnassa 28.2: Kolmeen hallituskauteen älystrategiat eivät ole edenneet. Nyt meillä on monta ministeriötä, joissa älystrategiat ovat tekeillä.

Valtion älystrategioilla tarkoitetaan jotakuinkin samaa kuin sähköisellä asioinnilla aiemmin, tuskin juuri enempää. Siis teknistä ja hallinnon sisäistä näppäröintiä. Niilläkö vastataan ihmiskunnan ilkeisiin ongelmiin, haasteisiin. Valtion älykkyystavoite ei ole yläilmoihin yltänyt.

Pekka Ala-Pietilän ICT 2015. Ala-Pietilälle ja valtiolle digi on vientiyritysten markkinointikikkailua. Valtiota he vaativat satsaamaan siihen miljardin. – Eikö digi todellakaan voisi olla vapaampaa, älyllisempää, kulttuurisempaa, sosiaalisempaa, eettisempää?

EU:n tutkimusohjelma Horizon 2020. Vaikuttaa samansukuiselta kuin tutkimuksen ja henkisen ilmaston poliittinen ohjailu Suomessa.

EU 2020-ohjelman ’älykäs ja osallistava kasvu’. – Eurooppa on siis astumassa älyn aikakauteen? Tarkemmin lukien EU:n älykkyys tarkoittaa sähköistä kaupankäyntiä ja markkinointia, digitaalisia sisämarkkinoita. Pekka Himanen voisikin seuraavaksi ja valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta evaluoida EU:n älykkyyden ulottuvuuksia, tasoja ja arvoketjuja.

Suurella rahalla (usein valtiolta vohkitulla) valikoiduille pyöritetään tsemppikouluja. Esimerkkeinä Sitran kestävän talouden ohjelma sekä suuryritysten Arkadia 2015.

Ääriliberalistisen (äärioikeistolaisen) Libera-säätiön hallituksesta, Aalto-yliopiston hallituksesta tai Taideyliopiston hallituksesta löytyy yhteisiä nimiä, sattumaako. Kansakunnan älykkyys kasautuu.

Älyn kasvualusta, mitä se oikeasti olisi?

Perusta on vapaus. Tutkijan vapaus. Yliopiston vapaus. Henkilöstön vapaus, tasa-arvo ja palkkauksen kohtuullisuus. Ihmisen vapaus. Vapaus ei tarkoita holtittomuutta ja vastuuttomuutta. Vapaus tarkoittaa ideoinnin, innostumisen, tekemisen, keskustelun, sanomisen, kirjoittamisen vapautta. Kaikkea tätä nakerretaan nyt reunalta ja toiselta. Vapaus keskitetään joidenkin erityisvapaudeksi. Kääntöpuoli on muiden vapauden rajoittaminen tai suoranainen mitätöinti: kuntatutkijat ovat arvottomia, ei kannata kuunnella.

Äly on kuplintaa alhaalla ja alhaalta. Me olemme alhaisia.

Tutkimuksen poliittinen ohjaus kiristyy.

Himas-tutkimus kiihdytti mieliä eduskunnassa.

Arkadia 2015.

Libera-säätiö. säätiön hallitus