Jim Morrison.

Jim Morrison.

Mikä ero on ranskalaisella ja suomalaisella – eritoten naisella?

Nainen Pariisin kadulla tietää tulevansa nähdyksi, mutta eri tavalla kuin Helsingissä. Pieni vilkaisu viime hetkellä, luontevasti, ei pyytäen, ei anoen, ei syyttäen. Suomalaisnainen liimaa katseen maahan tai etäisyyteen, yli tai ohi, kaivaa esiin kännykän, näpelöi, on toisaalla, sulkee verhon ja suojaa itsensä. Ranskalainen vain on.

Mistä syntyy itsetunto, keveys?

En usko psykologisointiin. Voiman ja olemuksen ihminen imee ympäriltään.

Kulttuuriperinteen ja mentaalinen eroavuus näkyy. Näkyykö se jopa siinä, millaisia monumentteja valtiot ja niiden johtajat rakennuttavat?

Pompidou rakennutti kulttuurikeskuksen. Tänään keskuksesta löytyy modernista elämästä kertova näyttely, mukana kotoperäistäkin. Mitterrand rakensi Louvren pyramidin, pohti etnistä museota mutta päätyi kirjastoon. Se on näkemisen arvoinen, massiivinen rakennelma, neljä kirjaa avattuna toisiaan kohti, ehkä toimivakin, lukusalit täynnä. Kirjastosta löytyi näyttely kulttuurien vuorovaikutuksen runoilijasta Salah Stetiestä. Suomessa noustaan sisulla muita kulttuureja vastaan. Ranskassa muut kulttuurit nostetaan jalustalle.

Chirac briljeerasi etnologisella Branley-museolla. Museosta on kiistelty, estetisoi liikaa, esittää siirtomaakansat koristeina, asiatietoa niukasti. Parempi niinkin kuin suomalaispuksujen teamfinland. Myynnin edistämiseksi puksut alistavat jo kulttuuri-instituutitkin.

Suomessa erottaudutaan monumenteilla: Tekes, Sitra, Aalto. Hallintoon nikkaroidaan viisaiden neuvostoja, joulukuussa eu-vakausneuvosto, seuraavaksi tilausneuvosto himasia varten. Kansalainen kutistuu, keveys ja itsetunto ei häntä elähdytä.

Eliitin erottautuminen vie minuuden muilta, helsinkiläinen katsoo maahan. Tekesit, sitrat, aallot ja shokit ovat syrjäyttämisen välineitä. Pitää olla volyymia, sanoo Tekes. Oudonkummun yhtiökokouksessa Jorma Ollila vaatii palkkion tuplana, 140 000 euroa. Kaksi instituutiota, Solidium ja Thyssen, Kari Järvinen ja Guido Kerkhoff, Ilmarinen ja Varma päättävät. 700 osallistujaa tipauttaa lipukkeen turhaan. Tämäkö on se moderni maailma, josta Pompidou-keskus kertoo.

Mistä löydämme Mitterrandin kirjaston? Hiljaa nököttäneet tarjoilijat riehaantuivat, puhetta ja kommenttia riitti. Mistä löydämme Tekesin? Kysypä tätä Helsingissä. Mikä ihmeen tekes, en ole ikinä kuullut. Tässä kulttuurin ja epäkulttuurin ero, Ranskassa kulttuuri voimauttaa ihmiset, tekee heidät osallisiksi, on meidän ja me olemme aitä.

Pariisi sai alkunsa kalastajaheimon hökkelikylänä, vieressä Marais’n suot, metsäiset kukkulat, pian tulivat roomalaissotilaat. Tänään kaupungilla on jännitteinen rakenne kuin elämänkaari, lienee Hausmannin tekoa. Kävelet pohjoiselta asemalta Bastiljiin, Riemukaarelta Notre Dameen, aukiot, kaaret, jänteet, välillä kuin Pietarissa olisit.

Nuorukainen tiesi, mitä halusi nähdä: Jim Morrisonin haudan. Moni muukin sinne hakeutui. Pere Lachaise’n hautausmaalta pyörtää kaari Riemukaarelle. Kuin elämän jännite, syntymä, etsiminen, sinnittely ja kuolema. Riemukaaren alla lepää Napoleon, Moskovan piirittäjä, Austerlitzin sotija, kaukana Atlantilla kuoli. Austerlitzin asema joen vasemmalla puolella Bastiljin tasalla. Hiiliproomut seilaavat jokea edestakaisin. Pariisin lämpö tulee fossiilista, kauankohan moista kestää, paluu suoksi? Kaupunki täynnä kansannousujen muistomerkkejä: Bastiljin pylväs, tasavalta-aukio ja muut. Yhä tänään ne kohottavat mielesi, ei pidä alistua, puksuille eikä muille. Työttömyysturvan leikkausta vastaan marssivat jälleen tuhannet ihmiset, perinne elää (2013).

Jim Morrison. Floridasta lähtöisin, kuoli 27-vuotiaana Marais’n hotellin kylpyhuoneessa lähellä Bastiljia, haudattiin Pere Lachaise’n ylärinteeseen. Napoleon ja Jim, jännitteisen kaaren vastakkaiset päät. Elämän turhuus, sanoisi Mika Waltari. Mutta kummalle vai molemmille?

”Pariisissa minua inspiroi se, että ihmiset tulevat tänne kaikkialta maailmasta, täällä on niin paljon elämää.” Näin sanoo chick lit Kira Poutanen ja jatkaa: ranskalaiset ovat itsetietoisia, on pakko opetella pitämään puoliaan, itseluottamus ei ole suomalaisten vahvoja puolia. Seuraava romaanini koostuu novelleista. Palasteltu ilmaisu on tätä päivää, sanoo Kira. (Niin tämäkin, fragmentteja.)

Euroopalle (ja EU:lle) on löydettävä uusi tarina, sanoo moni. Kriisi paljasti EU:n haurauden. EU laatii strategioita älystä ja kasvusta. Mitä on äly, mitä on kasvu?

Pysykää uskollisina vieteillene. Näin kehottaa monimetrinen mainos Pariisin metrossa. Pariisilaisille markkinoidaan syrjähyppyjä. Mitterrandilla oli tytär rakastajattarensa kanssa, Chirac oli naistennaurattaja, Sarkozyllä rakkaussotkunsa. Hollanden kaksoiselämä Segolene Royalin ja Valerie Trierweilerin kanssa.

Keveyttä ja itsetuntoa.

Jim Morrison (englanniksi)

Ranskalaiset lukevat aina ja kaikkialla. Turun Sanomat 3.1.2005.

Kuvia (linkki: long lost pen pal)

Anuliina Savolainen: Uskottomuutta metrossa.

Pere Lachaise Cemetery

Rakkaudella Pariisista (Kira Poutanen). Suomen Kuvalehti 9/2013.