Rajat kiinni, rikkurit linnaan tai maasta ulos. Näin vaaditaan eduskunnassa. Hallitus antaa lakiesityksen uusista rikostyypeistä: viestintärauhan rikkominen, vainoaminen. Onneksi elokuvissa nähdään toisin. Virpi Suutarin Hilton sekä tanskalaiskuva Jahti tulivat kuin taivaan lahjana tähän syyllistämisen maahan.

Jahti-elokuvan aiheena on lapsen hyväksikäytöstä aiheetta syytetty puolustuskyvytön mies. Lynkkaus alkaa päiväkodista ja leviää joukkohysteriaksi. Uhri itse uskoo että ymmärrys voittaa. Hänen keinonsa on passiivinen vastarinta.

Montako väärinymmärrettyä meitä onkaan. Jahti-elokuvan päähenkilöön on helppo samaistua. Elokuvan voinee nähdä myös vertauskuvaksi. Syyttömäksi mieheksi voi kuvitella Euroopan, Kreikan tai Kyproksen kansan. Mihin hysteerinen syyllistäminen päätyy?

Virpi Suutarin Hilton kertoo sosiaalisesta tyhjyydestä, tapahtumattomuudesta. Elokuvan nuoret eivät ole yhteiskunnassa eivätkä haluakaan. He ovat ihmisiä joita ei huomata, näkymättömiä ei ketään. Aktivoinneista he eivät välitä, laskut revitään. He elävät kapselissaan omana yhteisönään. Osattomuus synnyttää purkauksia vastapäistä somaliparveketta kohtaan.

– Eikö tällainen hilton-henki ole tutuntuntuista omassa (työ)elämässämme! Olet olematon.

Elokuvassa on toivon hauras näkymä, sanoo Virpi Suutari. Hän toivoo lempeyttä ja pitkämielisyyttä, että ei oltaisi niin ankaria ja ehdottomia.

Hiltonin ja Jahdin jälkeen on shokeeraavaa lukea eduskunnalle annettua lakiesitystä uusista rikostyypeistä ja niiden tunnuspiirteistä: viestintärauhan häiritseminen, vainoaminen, seuranta, viestin lähettäminen, soitto. Toki tekoihin liittyy tahallisuus, toistuvuus ja vastapuolen kokemus. Mutta mitä on vastapuolen kokemus? Kuka sen voi varmuudella tietää? Vastapuolihan voi sanoa kokevansa mitä tahansa.

Tästä lähtien ei tule soittaa ainoatakaan puhelua, ei lähettää ainoatakaan viestiä, olla kommentoimatta yhtäkään asiaa mitenkään. – Tapahtumattomuus, niinhän Virpikin sanoi.

Joskus oli myönteisiä visioita: tietoyhteiskunta, sosiaalinen media, yhteisöllisyys, keskusteleva demokratia, luovuus. Tänään on pelkkää uusrikollisuutta.

Pääsyyllistäjä on valtio, oikeusministeriö, ministeri Anna-Maja Henriksson.

Maailman näkeminen rikosmentaliteetin läpi, pesiytyykö se oikeusministeriöön? Aiemmin ministeri Brax suolsi jalkapantaa, pakkokoulutusta ja lakkolaisten irtisanomista. Nyt valiokunnan puheenjohtaja Brax jahtaa kadonneita nuoria. ”Kun ei edes tiedetä, missä he ovat. Hallitukselle pitää antaa sata miljoonaa euroa piilopaikkojen tutkimiseen”, vaatii Brax eduskunnassa. Hiltonit on tutkittava, kadonneet otettava kiinni, tuotava ilmoille, laadittava suunnitelmat, pajoitettava, kuntoutettava, kotoutettava, kiristettävä, leikattava, toimeentulosta kymmenykset pois, viis perustuslaista. Tämä on henki Suomen eduskunnassa. Millä oikeudella te heitä jahtaatte? Omistatteko te heidät?

Tulee olemaan kiintoisaa seurata eduskunnan puheita uusista rikospykälistä. Lakiesitys mennee lakivaliokuntaan. Seurattaisiin sitäkin ellei se olisi rikos. Seuraaminen ja tarkkailuhan ovat rikoksen tunnusmerkistöä.

Näin kuolee keskustelu. Sitä he kai ajavatkin.

Virpi Suutari sanoo: lapsuuden miljööt tekivät minusta ulkopuolisen tarkkailijan. – Suutari, sinäkin, tarkkailija, siis piilorikollinen, niinkö!

Joulun alla eduskunnassa keskusteltiin Jussi Halla-ahon lakialoitteista, joissa rikoksiin syyllistyneitä vaadittiin pikaisesti maasta karkotettaviksi.

Valtion kulttuuriapurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on syytä lopettaa, kirjoitti kansanedustaja Olli Immonen 22.3.2013.

Kansanedustaja Arja Juvonen esittää lakialoitteessa, että vähimmäisrangaistus lapseen kohdistuvasta hyväksikäytöstä nostettaisiin kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta. ”Meillä täytyy olla varaa kovempiin rangaistuksiin”. Tosin Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on 2008 sanonut, että lainsäädäntö lasten hyväksikäyttörikoksissa on kunnossa mutta onko soveltaminen kunnossa. Koskelo toppuuttelee keskustelua rangaistusten riittämättömyydestä sanoen että tyyppitekomuotoa ei ole. (Tuohon voisi ehkä jatkaa, että miehen voi raiskata myös henkisesti.)

Politiikassa, eduskunnassa ja hallinnossa asioita hahmotetaan lisääntyvässä määrin rikosmentaliteetin ja syyllistämisen läpi. Myönteisten visioiden pohdinta jää vähemmälle tai kokonaan pois. Onko tämä innostavaa politiikkaa? Tuskin.

Rangaistusten, poliisin ja armeijan perään on yleensä huutanut laitaoikeisto. Niinkö nytkin? Miten lie teekutsuliike Amerikoissa? Rantautuuko se Suomeen?

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain (ym) muuttamiseksi.

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä. US Puheenvuoro 22.3.2013.

Lakialoite: Lapsiin kohdistuvista törkeistä hyväksikäytöistä aina vankeutta. Ilta-Sanomat.

Pedofiliatapauksissa kirjava rangaistuskäytäntö (Pauliine Koskelon haastattelu). MTV3 16.1.2008.

Lehtijuttuja Jahti-elokuvasta:

Romahduksen jälkeen. HS 23.3.2013.
Syyttä hylätty. Metro 22.3.2013.
Armoton maa. Demokraatti 22.3.2013.
Mustamaalatun metsästys. Iltalehti 22.3.2013.
Kaikki yhtä vastaan. HS Nyt. Anu Silfverberg.

Lehtijuttuja Hilton-elokuvasta:

Virpi Suutarin matka hyvinvointivaltion katvealueelle. Viikkolehti 10.3.2013.
Kelkasta pudonneet näkyviksi. Turun Sanomat 15.3.2013.
Terveisiä Hiltonista. Keskisuomalainen 17.3.2013.
Välinpitämättömät väliinputoajat. Ilta-Sanomat 15.3.2013.
Kohtaloita elämän reunalla. Kaleva.
Nuoret syrjäytetyt. HS Nyt