huhtikuu 2013


Valtiovarainministeriö kutsui 14 kunnan valtuutetut ja johtajat Finlandiataloon. Henna Virkkunen, Krista Kiuru ja Maria Guzenina-Richardson jakoivat oppia. Ylimielistä, oli cocktail-kommentti.

Krista Kiurun puheessa joka toinen sana oli velvoite. Mikä velvoite? Ministeriöt ja kaupunkien johtajat ovat laatineet sopimuksia metropolialueen kehittämiseksi: rakennettava 12 500 asuntoa vuodessa, 2 500 vuokra-asuntoa. Sopimus velvoittaa valtiota ja kutakin kuntaa, toisteli Kiuru läpi illan. Ellette täytä sopimusta niin valtio jättää tämän tai tuon tuen antamatta, Kiuru jopa uhkaili.

”Ellei Espoo sitoudu kuntarakenneuudistukseen, niin valtio ei sitoudu metron jatkorahoitukseen”, ilmoitti Henna Virkkunen espoolaisille ja muille.

Eikö Kiurun ja Virkkusen menettely ole laitonta kiristämistä, erillisten asioiden asettamista ehdoksi toinen toisilleen? Kenen ja millä valtuuksilla?

Missä mielessä valtion ja kuntien aiesopimukset velvoittavat valtiota tai kuntia? Onko sopijoilla ollut valtuutus tehdä velvoittavia sopimuksia (sitoa myös eduskuntaa ja määrärahoja)? Eikö sopimismenettely ole yksityisoikeutta? Miten ja milloin se muuttuu julkisoikeudelliseksi, kansalaisia kaiken kaikkiaan koskevaksi?

Jos Helsingin seudun kunta ja ministeriö tekevät sopimuksen, niin voivatko he sopimansa perusteella velvoittaa putaalaisen pulittamaan kolikot sopimuksen toteuttamiseen? Oikeustajuni taistelee tällaista vastaan, vaikka sopimusvaltuutuskin olisi lailla säädetty (julkisen vallan luovuttamista). Onko Kiurun ja Virkkusen ”velvoitepolitiikka” mielivaltapolitiikkaa? Eikö kansalaisten oikeustajulla tai oikeuskanslerin lausumilla ole merkitystä?

Erilaisten oikeuslajien ja perusteiden sekoittaminen voi johtaa kummallisuuksiin? Tässä muutamia esimerkkejä:

  • 16.4.2013 Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa, jonka otsikkona oli ’Euroopan murros ja Suomen EU-politiikka’ Eurooppa-oikeuden professori Jukka Snell moitti Euroopan vakausmekanismin eli EVM:n juridisen perustan kaoottisuutta. Siinä on sotkettu sekaisin neljänlaista oikeutta: Luxemburgin lakia, Englannin lakia (yksityisoikeuksia), kansainvälisiä sopimuksia (rule of governance) ja näiden päälle EVM vielä käyttää hyväkseen EU:n toimielimiä. (Sivuhuomautus: oikeuslajien sekoittamisesta mahdollistui se, että Kypros-tukipaketin hyväksyntä Suomen eduskunnassa piilotettiin suureen (ja salaiseen) valiokuntaan, eli demokratiaa näivetettiin taas kerran.)
  • Valtion keskeiset osakeomistukset (kansallisvarallisuus) on siirretty Solidium osakeyhtiöön yksityisoikeuden piiriin, osakeyhtiölaki. Heidi Hautalan tuskailu valtion omistajaohjauksen ja Solidiumyhtiön kohtaamattomuudesta kumpuaa syvällisestä periaateristiriidasta.
  • Perustuslain takaamasta viimesijaisesta toimeentuloturvasta leikataan pala pois ellei nuori suostu hänelle tarjottuun koulutukseen tai työhön. Kumpi on kumman yläpuolella: viranomaisvalta, laki ja eduskunta vai perustuslaki?
  • 1980-luvulla valtion vesihallitus, ministeriö MMM ja pienet sähköyhtiöt tekivät sopimuksia Pohjanmaan jokien allastamiseksi energiakäyttöön. MMM ja vesihallitus perustelivat eduskunnalle vuodesta toiseen, että valtio on velvoitettu myöntämään rahat sopimusten täyttämiseksi. Sopijoilla ei tosiasiassa ollut oikeutta sitoa ennakoivasti valtiota (määrärahoja, eduskunnan budjettivaltaa). Jokien mylläys loppuikin melko nopeasti ja insinöörit hiljenivät.
  • Inari, Sodankylä ja valtion ministeri tekevät (lähinnä omavaltaisen) sopimuksen rautatieyhteyden rakentamisesta Jäämerelle. Saavatko he periä espoolaisilta veroa radan rakentamiseksi? Jota kuinkin näin toimitaan tällä hetkellä Espoon metron suhteen.
  • Entä jos Kiuru tai Virkkunen ilmoittavat Inarille ja Sodankylälle että ellette pikimmiten lakkauta kuntaanne ja yhdy Rovaniemeen, niin valtio ei sitoudukaan Jäämeri-radan rakentamiseen. Näinhän Henna Virkkunen ilmoitti eilen salintäyteiselle päättäjäkansalle. Onko tällainen koplaus ja kiristäminen laillista ja perustuslain tarkoittamaa hyvää hallintoa?

Oikeusoppineet, voisitteko tutkia valtion ja kuntien aiesopimusmenettelyn, sen merkitysten ja vaikutusten ja myös poliittisen käytön oikeudellisen perustan? Tutkisitteko siitäkin huolimatta vaikka Ben Zyskowicz teitä herjaa (puhe 19.3.2013).

Sopimusten perusta voi toki olla juridisessa mielessä moitteeton. Mutta sekään ei poista sitä että rajatun alueen etuja lisäävä sopimus voi muista tuntua oikeudettomalta ja mielivaltaiselta. Kenelle oikeusvaltio kuuluu?

Maan hallitus sekä Kiuru ja Virkkunen käyttävät aiesopimuksia kuntauudistuksensa keppihevosena.

Vaikutusyhteyden näkeminen kuntauudistuksen ja (vuokra)asuntojen määrän välillä on tieteellisesti erittäin kyseenalaista. Espoolainen kaupunginhallituksen jäsen kysyikin, millä tavalla kuntarajojen siirtely vaikuttaa (tai on vaikuttamatta) vuokra-asuntojen rakentamismääriin. Kysyjä luetteli pitkän listan muita seikkoja, joista hän arveli rakentamisen määrän enemmänkin riippuvan (mm. asuntolainojen korkovähennys, asumistuki).

Kiurun jankutus ”kohtuuhintaisista asunnoista” on epäuskottavaa ja peittelevää. Mikä on jankutuksen piilomotiivi? Kiuru puhui – jos oikein ymmärsin – halveksivasti punaisesta tuvasta eli omistusasumisesta ja kuinka siihen taas seuraavissa hallitusneuvotteluissa isketään. Entä jos meidän hyvinvointimme, josta te kovin olette huolissanne, onkin itsellistymistä, vaurautta, omaa asuntoa?


Sisällöllinen, ei-juridinen kritiikki

Kolmen ministerin puheet kuulostivat vierailta ja vieraannuttavilta. Koskettavatko heidän ideansa  arkeamme, elämämme sisältöä? Tuskin lainkaan. Ministerien esitystapa oli kaiken tietävä, ylimielinen, isällinen, alentava. Kiuru sanoi 21 kertaa ”koettakaa nyt ymmärtää, näin se vaan on”.

Joku kysyi, missä on konkretia. Pankaa kuntoon terveyskeskus, tässä ja nyt. Poistakaa ero työterveyshuollon ja kansanterveystyön väliltä. Te vaikenette olennaisista asioista tyystin, sen sijaan nyhjäätte hallintoja.

Mikä on kuntanne toimintasisältö? Maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelu, siinä se taisi olla.

Mietipä näitä: maa, maan käyttö. Sehän on kuin suo ja kuokka, siihenkö meidän on palaaminen. Onko tämän lennokasta, ei todellakaan. Maan käytön ja asumisen toimistoistanne johdetulla suunnittelulla, metropoli- tai maakuntakaavoillanne te viette tuon oikeuden meiltä. Siihen teillä ei ole oikeutta. Meille ei jää oikeutta omaan ympäristöömme, sen ideointiin ja muokkaamiseen.

Eikö ihmiskulttuurin soisi yltävän ylevämpiin sfääreihin kuin risukoiden ja peltoplänttien pyykittäminen (kaavoitus). Teidän pyykkinne vyöryvät päälle, tukahduttavat, vievät elintilan. Te olette vastus. Ristinummi rakennettava täyteen, metro tuohon, kehäväylä tähän, paikat täyteen väylää, ristiä ja rastia, laatikkoa ja siluuria. Siinä teidän elinvoimanne. Missä on monimuotoisuus?

Ympäristöjen suunnittelun tulee olla ihmisten vapaan kekseliäisyyden aines ja kohde. Mitä vapaampi sen parempi. Maailma on taidetta. Elämä on taidetta. Kunhan kaavoittajia ei päästetä sitä tuhoamaan. Miettikää sanoja: kaava, kaavoitus, maakuntakaava, metropolikaava. Kaavat ovat maailman ja elämän kaavoittamista, kaavoihin kangistamista, mitä muuta ne olisivat. Maailma on pelastettava kaavoittajilta. Siksi emme tarvitse metropolihallintoa, emme metropolivaaleja, emme valtuustoja, veroja, palkkionkärkkyjiä, tirskujia.

Keski-Uudenmaan kunnat, jos onnistutte estämään metropolihallinnon, niin menkää yhteen, menkää kiiruusti. Tosin en tiedä mihin kuntaanne tarvitsen. Miksi kunta on olemassa?

Henna Virkkunen mainitsi liikkumisen sujuvuuden 10 kertaa. Mihin meidän pitää liikkua? Nököttämään, sekö on hyvinvointia? Entä jos se on pahoinvointia, tyhjyyttä. Siinä teidän metropolikaavanne, liikenteenne. Pitäkää hyvänänne, riittää kun kaavoitatte itsenne.

Mitä on pulppuavuus? Tässä yksi esimerkki: miten sai muotonsa Helsingin yliopiston kirjasto Kaisaniemenkadulla.

Kirjasto sai muotonsa vahingossa. Oli avoin arkkitehtikilpailu, ehdotuksia tuli satakunta. Jatkoon valittiin kymmenkunta, lisäksi muutama arvalla. Voittajaksi paljastui arvalla valittu. Tulos ei parempi voisi olla. Sattumalta, alhaalta, muutaman opiskelijan ensi työ, ensi kirjasto. Teidän mal-ajattelulla tällaista ei olisi ikinä syntynyt. Sama koskee mitä tahansa aluetta, rakennusta, tietä, toimintoa, korttelia, pusikkoa, rantaa. Kaavoittajat, te teette meistä moskovan aukioita, metropolinne nurkassa piipittäjiä.


Nettimaailma vai vanha kunnallisbyrokratia?

Kuka on aikamme ludiitti, koneiden vastustaja?

Aikamme ludiitti on Henna Virkkunen.

Näin Virkkunen puhui: ”Meitä huolestuttaa ihmisten vähäinen kiinnostus kuntia kohtaan, äänestämättömyys. He haluavat toimia nopeammin ja suoremmin netin kautta.”

Onko nopea ja suora toiminta väärin! Eikö tuollainen puhe ole pystyyn kuolleen kunnallisbyrokratian suojaamista, taistelua koneita (nettiä) vastaan? Virkkusen ja Kiurun oma pärjääminen, johtajuus ja edut liittyvät vanhabyrokraattiseen maailmaan. Heille pitää laatia bridge-ohjelma, poisopettaminen vanhasta. Elleivät suostu, on heidän tulotukea leikattava kuten nuoriltakin leikataan.

Henna Virkkusen (ja Soininvaaran) tapa perustella kuntauudistusta tuo mieleen sosialistisen realismin, stalinistisen arkkitehtuurin (elinvoimainen kunta, eroon kulakeista), metropoli olkoon kuin Moskovan aukio Pietarissa.


Demarien ja Keskustan esilämmittely

VM:n ja ministerien seminaaria edeltävänä päivänä (16.4.) oli K-infossa Maarit Feldt-Rannan ja Tapani Töllin yhteinen kuntatilaisuus. Siitä jäi hyvä mieli. Juttelemaan oli kutsuttu kuntakysymyksen periaatteita (oikeus, lähidemokratia) pohtivia henkilöitä. Tilaisuus oli keskusteleva ja aineksia tarjoavaa, ei saneleva.

Demarien kuntavastaavan Maarit Feldt-Rannan osakkeet kohosivat silmissäni korkealle. Siitä vaan uutta hallitusta kokoamaan. Ehkä kepulaisten ja persujen kanssa.

Mainokset

Kertooko ”ihan sama” toivottomuudesta kuten Hanna Huhtamäki sanoo? Ei, ei alkuunkaan. ”Ihan sama” kertoo terveestä itsellisyydestä. Lisää sellaista. Eikä vain kouluun vaan myös ’työelämään’ ja aikuisten maailmaan.

”Ihan sama” on osuva ilmaisu. Tehkööt mitä tekevät, ei kiinnosta, en välitä. Mistä tällainen asenne ja tuntuma on syntynyt. Suuri osa porukkaa on työnnetty sivuun työssään, työpaikoilla, työelämässä tai koulussa. On johtoryhmää jos minkälaista, sinua arvioidaan, pisteytetään, suoritatko oikeita asioita ja riittävästi, alennetaanko palkkaasi, tuo toinen saa niin paljon pisteitä.

Tällaista soopaa on koko työelämä täynnä. Ihmiseltä on viety persoona, persoonallisuus, hänellä ei ole omaa elämää, siis työssään. Aivan sama, ei kiinnosta, tehkää mitä teette. Tämä ei tarkoita etteikö tällä ”syrjäytetyllä” olisi itsellään tekemisen halua ja oikeasti myös tekisi. Hän tekee sitä minkä kokee ja tietää järkeväksi, mielekkääksi, hyväksi itselle ja muille. Jos ”esimies” (mitähän nekin on) sanoo toista niin sanokoon. Kyse on mielekkyydestä sekä oikeudesta ja tunteesta omaan persoonaan. Olen ulkopuolinen, en kuulu maailmaanne.

Pahoin pelkään että tämä ongelma koskee eniten valtiota, valtionhallintoa sekä valtion ylläpitämiä kaiken maailman työhön valmentamista, työnhakusuunnitelmia, työharjoittelua, pakkokoulutusta, yrittäjyyskasvatusta ja vastaavaa moskaa. Valtiosta on muutamassa vuodessa tehty pienen piirin herrakerho: on päällikkövirastoa, työnantajuutta, ihmisten arviointia, esimiesvalmennusta, johtamisoppia. Mitään muuta ei olekaan.

Tässä mielessä (Hanna Huhtamäen) sanonnat ”ei nähdä tulevaisuutta” tai ”elämä on sekavaa, ei pystytä hahmottamaan” ovat huonoja, oikeastaan vääriä. Tulevaisuus on mutta se on jotain aivan muuta mitä nämä holhoajat (”esimiehet”, opettajat) tarkoittavat. Nykyinen työelämä, koulu ja politiikka puhuu väärällä kielellä eikä ymmärrä kysymyksen perustaa. Perusongelma on holhoavuus, yläpuolelle asettuminen, paternaalisuus, persoonan tuho, itsellisyyden esto. Sanonnat ”nuorisotakuu”, ”meillä on varaa pitää huolta heikoimmista” kieltävät kohteeltaan oman persoonan. – Pitäkää huolenne ja takuunne, ihan sama.

”Ihan sama” on erittäin terve asenne. Se kertoo että ihminen on vielä – ehkä tiedottomasti – oma itsensä tai kaipaa sellaista.

 

Hanna Huhtamäki: Oppilaat ja omituinen asenne

Kari Laurila: Jos nuori ei löydä työtä, hänet on kuntoutettava?

Politiikkaa jäytää tauti. Eduskunnasta on tehty rikollisjahdin keskus. Esimerkkejä:

  • Olli Immonen vaatii maahantulokieltoa islamisteille
  • Jussi Halla-aho vaati rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista maasta
  • oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toi eduskuntaan esityksen vainolaislaiksi
  • Arja Juvonen vaatii lasten hyväksikäytön rikosperusteita kovennettaviksi (tosin Pauliine Koskelo näkee kysymyksen eri tavalla)

Masentavuudella en tarkoita ehdotelmien yksityiskohtia, niissä voi olla hyvääkin. Tarkoitan yleisempää mentaliteettia ja näkökulmaa. Ehdotusten tekijät havainnoivat maailmaa rikoslinssin läpi, tämä on masentavaa. Eikö politiikan pitäisi olla myönteisyyden etsijä ja rakentaja. Rikosjahti syö sellaiselta ideointi- ja kuvittelukyvyn.

Mitä myönteisyys voisi olla? Te jotka näette netin häirintänä ja rikosalustana, vilkaiskaa Mediakasvatusseuran raporttia ‘Lapset netissä’, Sara Sintosen artikkelia ‘Internet ja itseohjautuva oppiminen’. Internet tuottaa ihmisen, joka ei käskyty alamaisen rooliin, tämä on laaja kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kysymys, sanoo Sara.


Jahtilaki, vainolaki

Eduskunta kävi lähetekeskustelun rikoslain uusista rikostyypeistä: viestintärauhan häirintä, vainoaminen. Tuija Brax ja Anna-Maja Henriksson eivät saaneet selvää, kummalle kuuluu suurempi kunnia maailman näkemisestä rikoslinssin läpi.

Hallituksen vainolaki on yksisuuntainen: se ei kysy ikiaikaisinta kysymystä miksi jeppe juo. Kenestä tulee ”häiritsijä” tai ”vainooja”, ennen kaikkea missä oloissa ja miksi ja onko ”vainooja” välttämättä oikea sana? Ruman tai muutoin syrjäytyneen ihmisen käyttäytymisymmärrys voi olla erilainen kuin teillä enkeleillä. Enkelit tulkitsevat rumien käyttäytymisen vain omasta näkökulmastaan. Enkeleiden ”kokemuksesta” tulee nyt lain ja rikoksen peruste. Sana sanaa vastaan, tai pikemminkin vain yksi sana. Kyseessä voi olla epäsuora oikeusmurha. Ihmissuhteiltaan hyväosaiset tulkitsevat maailman ja muiden käyttäytymisen omaksi edukseen ilman että nämä muut voivat aidosti puolustautua. Tällaista olotilaa kuvaa mm. tanskalaiselokuva Jahti. Kuinkahan vankalle perustalle teidän lakinne ja oikeutenne rakentuu?

Jeppe-kysymys on tuhat kertaa tärkeämpi kuin kokoomus- ja poliisiedustaja Kari Tolvasen torikyttäys 200 metrin kaukosihdillä.

Vainolain säätäjät sanovat eheyttävänsä yhteiskuntaa. Eheytymisen tiekarttaa ei ole piirretty, puuttuvat kuin verolaskelmat. Entä jos rumat, joiden käytös tulkitaan häirinnäksi tai vainoamiseksi, katkeroituvat, sulkeutuvat, vihastuvat, uhmautuvat, itsetuhoistuvat. Jos heistä pulpahtaa esiin se ihmisen pimeä puoli, josta Kimmo Kivelä saarnasi lähetekeskustelussa (alla).

Juuri eilen sattuikin olemaan eduskunnassa seminaari aiheesta kestääkö hyvinvointivaltio. Todettiin moneen kertaan (Olli Kangas, Heikki Hiilamo ym), että ihmissuhteet ovat keskeinen aspekti.  Vainolaislaeillaan eduskunta jakaa ihmissuhteet (ja mahdollisuuden sellaisiin) jyrkästi kahtia: ovat enkelit ja ovat rumat. Rumat vainoavat enkeleitä, näin tietää eduskunta ja varmentaa asian lakiin, heittää rumat linnaan tai pois näkyviltä, kiusaamasta söpöläisiä.

Milloin häiriköit, milloin kiusaat, milloin vainoat? Sinun on mahdoton tietää mm. siitä syystä että vastaus on kiinni vastapuolen kokemuksesta. Ihmisiä on moneksi, myös niitä vastapuolia. Jälleen kerran: Jahti-elokuvan kuvaama aiheeton hysteria.

Tunne tai pelko epäilyn kohteeksi joutumisesta, epätietoisuus rikostyyppien tulkinnoista, lain subjektiivinen perusta, häirinnän tai vainoamisen kokemusperusteisuus on omiaan aiheuttamaan pelkoa, vetäytymistä, yhteiskunnallista vaikenemista, kärsimystä ja muuta tämänkaltaista. Ehkä te tähän pyrittekin, pelkään pahoin. Siis itse asiassa juuri sitä samaa mitä lailla sanotaan torjuttavan. Laki on äärettömän ristiriitainen tai tahallisen puolueellinen. Yhden kärsimystä suojataan toiselle aiheutuvaa kärsimystä vastaan.

Miehenä kysyn, suuntautuuko vainolaki mieheyttä, miehen olemusta vastaan. Vastaukseni on: kyllä. Vainolaki on akkalaki. Lokaan poljettua mieheyden näkökulmaa toi lähetekeskustelussa esiin yksi ainoa edustaja, Juho Eerola, hyvin toikin, kiitos sitä. Jukka Kärnä lausui arvoitukselliset sanat: on surullista säätää tällainen laki. Siinä kaksi miestä Kymestä: Kärnä ja Eerola. Muut miehet pakenivat saunaan.

Naistaistelija Minna Canthin sanoin: teidän lakinne ja järjestyksenne, nehän minun pitkin ampua.

Joku viisas, kuka lie, sanoi että hyvinvointivaltio on naismainen kulttuuri (sivilisaatio). Näin on. Mieheys ei tähän kulttuuriin istu, me kärsimme, kidumme, elämme olemuksemme vastaisesti. Miehen tehtävä on hakea saalis, nainen ja made. Miehen tehtävä on vainota. Nyt meistä vainoajista tehdään rikollisia. Meidän varalle säädetään kieltolaki. Meiltä viedään aloiteoikeus.

Feminiiniedustajat, jotka tällaisia lakeja värkkäävät, ovat ihmissuhteiltaan hyväosaisia (nyt en puhu rahasta). Joku riekkuu päivittäin facebookissa maanitellen ihailua itselleen.  Ja tyhmät miehet menevät halpaan. Osaisivat edes hävetä.

Minun sympatiani on rumien puolella. Jos ruma yrittää luoda tuttavuutta, hänen yrityksensä tulkitaan kyttäämiseksi, seuraamiseksi, ahdisteluksi, kiusaamiseksi, vainoamiseksi.

Lähetekeskustelussa pappi Kallaveden rannalta laukoi ilmoille saarnan ihmisen pimeästä puolesta (linkki alla). Se oli paluuta keskiaikaan ja noitavainoihin. Nuoria naisia poltettiin noitina (kuvitelkaa sitä tuskaa), tänään me poltettavat olemme miehiä. Syyllisiä ovat yksilöt, ihmisen pimeä puoli. Modernia pahuutta ei tämän selvemmin voi yksilöllistää ja psykologisoida, reväistä irralleen sosiaalisesta. Jyrki Kataisen, Juhana Vartiaisen ja Kimmo Kivelän maailma näkee pahuuden yksilöissä: vetelehtijät, nukkujat, kotiäidit, sosiaaliturvan väärinkäyttäjät, naisten jahtaajat, vainoajat, pimputtajat luvalla tai ilman. Ja pappi se vain siunaa.

Yksilöllistävän ja jälkikäteisen rikosjahdin kautta te ette maailmaa rakenna. Hirvittävä tauti ja huuto on levinnyt eduskuntaan: rikos, rikos, rikos, ottakaa kiinni, ottakaa kiinni, sytyttäkää rovio.

Olisiko tautiin lääkettä? Viittaan uudelleen raporttiin ‘Lapset netissä’.

Arvoisat edustajat, arvoisa herra puhemies.

Huomaatteko te vainonnan omassa keskuudessanne? Ellette huomaa niin lukekaa Ben Zyskowiczin  puhe 19.3.2013 (linkit alla). Eduskunnan pöntöstä puhuen Zyskowicz herjasi ja vainosi ihmisoikeusoppineita, käskytti heidät ulos perustuslakivaliokunnasta ja eduskunnasta. Eikö Zyskowicz kerran ollut eduskunnan puhemieskin, siis esikuvallinen. Beniä seuraten meidän kaikkien tulee ryhtyä herjaamaan, kiusaamaan, häiritsemään ja vainoamaan toisiamme.

Tässä luetteloa sovelluskelpoisista vainoamismalleista:

  • ihmisoikeusoppineet ulos eduskunnasta (Zyskowicz)
  • filosofit ulos yliopistoista (autokauppias Laakkonen)
  • virkamiehet ulos verovalmistelusta (Jyrki Katainen)
  • Tuija Brax halusi pannoittaa nilkat ja kouluttaa väärinajattelijat
  • nuorilta leikataan viimesijaista turvaa kun he ovat niin tuhmia
  • kadonneet nuoret etsitään keinolla millä tahansa (kuolleet sielut, Gogol)

Eikö näissä teoissa ole vainoamisen aspektia? Kuka saa vainota ja kenen luvalla? Keitä varten säädetään rikoslaki ja määritellään rikostyypit?

Eduskunnan lähetekeskustelun aikana salissa leijui hysteerinen höyry samentaen edustajien havaintokyvyn. Höyry pisaroi salin katossa.

1800-luvulla hysteria oli yleisin naistentauti. Maailmasta sen luultiin jo kadonneen. Nyt se on siis palannut, minne – Suomen eduskuntaan. On Suomen onni, että meillä on hysterian hoidon tasokas tuntija. Hän on Anna Kortelainen, tuntee taudin Pariisia myöten. Eduskunnan  lakivaliokunta on jo kääntynyt Annan puoleen. Uusmodernin hysterian hoidon on oltava hienovaraista, koska hoidettavat ovat kansanedustajia ja naisia. Osa heistä on myös narsisteja. Miehen nähdessään he lyövät oven kiinni, enkelöivät itsensä ja pakottavat miehet ihailun osoituksiin. Osa miehistä meneekin, kuten sanottu, halpaan huomaamatta tilanteen alentavuutta.

Vaikeimmin hoidettava on hysterian ja narsismin kaksoisdiagnoosi. Tällä hetkellä huonoin ennuste näyttäisi – siis näyttää, toki muutos on mahdollinen – olevan Arja Juvosella, hänelle on kehittynyt pakkomielteinen taipumus rikollisjahtiin. Ilman uutta käännettä Juvosesta tulee perussuomalaisille lisärasite.

Arkitasolle palataksemme – käytännön ohjeita suomalaismiehille:

Älä katso ihmiseen. Kulje laput silmillä kuin ravihevonen. Älä tervehdi, älä varsinkaan hymyä. Älä lue toisen blogia (onneksi ne ovat lakanneet kiinnostamasta). Varo lausumasta sanaakaan. Muussa tapauksessa olet rikollinen, seuraat, tarkkailet ja vainoat.

10 vuotta sitten Suomessa oli flirttibuumi. Flirttiä ylistettiin, kuinka kauniit sanat tuottavat iloa itselle ja toiselle. Flirtti kirkastaa päivän, antaa iloa työhön ja nostaa jopa työn tuottavuutta. Voisikohan flirtti olla lääke jopa kestävyysvajeeseen! Tämä vihjeeksi VM:lle ja Urpilaiselle, laatikaa laskelma.

On sääli että vaaleissa kerta kerran jälkeen eduskuntaan pulmahtaa nenäkäs tyttö, yksi tai kaksi, jonka tärkein parlamentaarinen työ on itseään kypsempien miesten julkinen halveeraaminen. Muistamme 2007 vaalien jälkeen niinsanotun ”seksiskandaalin”, jossa häpeäpaaluun nostettiin jopa kuuluisa Vilkunan kulttuurisuku Nivalasta, nykyisten herlinien papat, nämä koneiden ja hissien rakentajat.

Kysyn vielä kerran, mitä on tervehtiminen, katse, lausahdus, flirtti, seuranta, tarkkailu, viesti, soittaminen? Te jahtilain säätäjät, liikutte alueella jota ette ymmärrä ettekä hallitse. Luulette olevanne kulttuurikeisareita. Maalaisukot, vanhat ukonkäppänät kuten Johanna Karimäki sanoisi, eivät saa lausua teille ainoatakaan sanaa. Miten sujuu parlamentaarinen puhetyö tällaisissa oloissa?

Hallituksen esitys rikoslain ym. muuttamiseksi
Lapset netissä. Mediakasvatusseura. Digitodayn uutinen ja linkki edelleen.
Juho Eerolan puhe 2.4.2013. ( video )
Kimmo Kivelän puhe 2.4.2013 ihmisen pimeästä puolesta. ( video )
Ben Zyskowiczin puhe 19.3.2013.  ( video )
Pedofiliatapauksissa kirjava rangaistuskäytäntö (Pauliine Koskelon haastattelu). MTV3 16.1.2008.

Suomi jakautuu kahteen leiriiin, kirjoitti Hanna Huhtamäki. Leireistä toinen on pesiytynyt arkadian mäelle. Sinne hakeutuvat herraskaiset, ylevämieliset ja narsismiin taipuvaiset. Läpivalaisua:

Vasemmistoliiton Martti Korhonen tunnistaa vain ”vakavasti otettavat, realistiset ihmiset, joiden kanssa on oltu politiikan tiellä 30-40 vuotta, ay-väen”. Entä me jotka emme ole realisteja, me joihin Martti Korhosen katse ei osu, meitä on miljoonittain. Olen pannut merkille myös sen, että Annika Lapintien ei kuulu keskustella kenen tahansa kanssa. Kerran yritin, toista kertaa en.

Kokoomus syntyi alunperinkin salpakarien liikkeeksi. Sitä se on myös tänään. Kuulkaa Kataista, kuulkaa Vapaavuorta, kuulkaa Orpoa tai Vikmania.

Maalalsliiton runkona olivat maaseudun varalliset. Siitä kummunnut herrahenki ei ole Keskustasta kaikonnut. Tänään se pukeutuu yrittäjän kaapuun, kuuntele Juha Sipilää.

Suurin järkytykseni viime aikoina on ollut havaita millaista hyväosaisuutta ja ylevää asennetta on perussuomalaisissa. Vennamon, Poutiaisen ja SMP:n henki ymmärsi vielä pientä ihmistä, mutta tuskin enää vuosiin tai vuosikymmeniin. Toki vaihtelua henkilöiden välillä on. Kääntäen verrannollisia ovat ikä (virkaikä) ja taipumus narsismiin. Mitä vanhempi ukon tai akan käppänä, sitä syvempää on nöyryys. Kiitos teille, leat ja pentit. Tosin vihreät näkevät käppänyys- ja nöyryyskorrelaation nurinpäin. Ehkä he peilaavat itseensä.

”Me olemme vaaleilla valitut, me kannamme poliittisen vastuun”, ylensi itsensä vihreiden Johanna Karimäki tieteenpäivien paneelissa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla on hankkeita, yksi niistä on joukkoistaminen. Joukkoistamista vetää vihreiden Oras Tynkkynen. Oletteko nähnyt että Tynkkysen perässä kulkisi yhdenkään ihmisen joukko, minä en ole nähnyt. Tynkkysen katse on fiksattu suoraan eteenpäin, ei koskaan sivuille. Sivullisia ei ole, ei varsinkaan joukoissa.

Kristillisistä on vaikea sanoa. Heidän joukossaan kohtaa alkukristillisen nöyryyden, tulee lämmin olo. Mutta Östmanin puheet puistattavat, kokoomushenkeä.

Demarit jo unohtuivat, vieläkö heitä on? Tukehtuneet ylenkatseeseen, Gustafsson, Urpilainen ja Backman.

* * *

Tällä US Puheenvuorolla on lyömätön ansio: kirjoitusten ennakkosuodatusta ei ole. Aika ajoin tänne putkahtaa koskettavia, omaperäisiä näkemyksiä, tuntemuksia ja tunnustuksia. Tämän pääsiäisen aikaan minua on lämmittänyt kaksi kirjoitusta, Jenni Lavikan ja Hanna Huhtamäen.

Jenni Lavikka: ”Mikään ei enää tunnu miltään.”

Hanna Huhtamäki: ”Liitot lipovat vain rikkaiden ahtereita… Minä olen yliopistosta valmistunut osa-aikainen duunari, joka tienaa maksimissaan 1000 euroa kuussa miinus verot niin kuin moni muukin kaltaiseni. (Huom! En saa mitään tukia yhteiskunnalta!) Olemmeko me mielestäsi keskiluokkaa??? ”


Luodaan kansanedustajille uusi oikeushyvä

Myönnetään kansanedustajille oikeus elää Hanna Huhtamäen kuukausituloilla, alle 1000 euroa kuukaudessa. Ehkäpä arkadian mäelle hakeutuisi taas vastatuuleen huutelijoitakin.


Jenni Lavikka: Huudetaan yhdessä vastatuuleen!


Hanna Huhtamäki: Suomi jakautuu kahteen leiriin.

Vasemmistoliiton vpj Aino-Kaisa Pekonen sanoo:

”Kehysriihessä valittu verorakenteen muutos, jossa verotetaan mieluummin omistajien voittoja kuin yrityksen voittoja, on työllisyyden ja tulonjaon kannalta hyvä. On hyvä ohjata yrityksiä investointeihin, sen sijaan, että ohjataan rahastamaan pikavoittoja.” (linkki alla)

Tuollaisiin väittämiin minä en juurikaan enää usko. Se on kauan sitten omaksuttua pinnallista ajattelua, ehkä suorastaan epätotta. Tutkimuksellinen näyttö lienee niin ja näin.

Asian voi kääntää täysin päinvastaiseksi eli: verotetaan mieluummin yritysten voittoja kuin ”omistajien” voittoja. Jakamalla (voitto)rahat tavallisille ihmisille (”omistajille”) nämä voivat keksiä kaikenlaista uutta toimeliaisuutta sen sijaan että samat rahat jäävät makaamaan vanhoihin yrityksiin joista ne sitten siirrellään eteläamerikan tai kiinan epäsosiaalisiin hankkeisiin.

Ylipäänsä ajatus että yhteiskunta rakentuu toiselle ”työllistymisen” ja ”työmarkkinain” ympärille, voi olla vanhakantainen ja hylättävä. Enemmänkin lähtökohtana voisi olla omaehtoinen toimeliaisuus ja siihen liittyvä piensäästäminen ja piensijoittaminen. Tässä mielessä Kataisen hallituksen politiikan peruslähtökohta on totaalinen virhe. Se hallitus joutaa pikimmiten hajota. Vasemmistoliitto tekisi viisaasti kun lähtisi heti hallituksesta.

Tänä päivänä Kataisen hallitusta (varsinkin veropolitiikkaa) ovat moittineet mm.  Mika Lintilä, Jari Lindström, Pentti Tiusanen, epäsuorasti Martti Korhonen, Etla ja moni muu.

Ettekö te, järkevät poliitikot, voisi vakavasti miettiä uuden hallituksen perustaa, mukaanluettuna uudenlainen ideologinen perusta (jotain yllä viitatun kaltaista).

Aino-Kaisa Pekonen….

Mika Lintilä…

Jari Lindström…

Pentti Tiusanen…

Martti Korhonen…

Etla / Niku Määttänen…