Suomi jakautuu kahteen leiriiin, kirjoitti Hanna Huhtamäki. Leireistä toinen on pesiytynyt arkadian mäelle. Sinne hakeutuvat herraskaiset, ylevämieliset ja narsismiin taipuvaiset. Läpivalaisua:

Vasemmistoliiton Martti Korhonen tunnistaa vain ”vakavasti otettavat, realistiset ihmiset, joiden kanssa on oltu politiikan tiellä 30-40 vuotta, ay-väen”. Entä me jotka emme ole realisteja, me joihin Martti Korhosen katse ei osu, meitä on miljoonittain. Olen pannut merkille myös sen, että Annika Lapintien ei kuulu keskustella kenen tahansa kanssa. Kerran yritin, toista kertaa en.

Kokoomus syntyi alunperinkin salpakarien liikkeeksi. Sitä se on myös tänään. Kuulkaa Kataista, kuulkaa Vapaavuorta, kuulkaa Orpoa tai Vikmania.

Maalalsliiton runkona olivat maaseudun varalliset. Siitä kummunnut herrahenki ei ole Keskustasta kaikonnut. Tänään se pukeutuu yrittäjän kaapuun, kuuntele Juha Sipilää.

Suurin järkytykseni viime aikoina on ollut havaita millaista hyväosaisuutta ja ylevää asennetta on perussuomalaisissa. Vennamon, Poutiaisen ja SMP:n henki ymmärsi vielä pientä ihmistä, mutta tuskin enää vuosiin tai vuosikymmeniin. Toki vaihtelua henkilöiden välillä on. Kääntäen verrannollisia ovat ikä (virkaikä) ja taipumus narsismiin. Mitä vanhempi ukon tai akan käppänä, sitä syvempää on nöyryys. Kiitos teille, leat ja pentit. Tosin vihreät näkevät käppänyys- ja nöyryyskorrelaation nurinpäin. Ehkä he peilaavat itseensä.

”Me olemme vaaleilla valitut, me kannamme poliittisen vastuun”, ylensi itsensä vihreiden Johanna Karimäki tieteenpäivien paneelissa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla on hankkeita, yksi niistä on joukkoistaminen. Joukkoistamista vetää vihreiden Oras Tynkkynen. Oletteko nähnyt että Tynkkysen perässä kulkisi yhdenkään ihmisen joukko, minä en ole nähnyt. Tynkkysen katse on fiksattu suoraan eteenpäin, ei koskaan sivuille. Sivullisia ei ole, ei varsinkaan joukoissa.

Kristillisistä on vaikea sanoa. Heidän joukossaan kohtaa alkukristillisen nöyryyden, tulee lämmin olo. Mutta Östmanin puheet puistattavat, kokoomushenkeä.

Demarit jo unohtuivat, vieläkö heitä on? Tukehtuneet ylenkatseeseen, Gustafsson, Urpilainen ja Backman.

* * *

Tällä US Puheenvuorolla on lyömätön ansio: kirjoitusten ennakkosuodatusta ei ole. Aika ajoin tänne putkahtaa koskettavia, omaperäisiä näkemyksiä, tuntemuksia ja tunnustuksia. Tämän pääsiäisen aikaan minua on lämmittänyt kaksi kirjoitusta, Jenni Lavikan ja Hanna Huhtamäen.

Jenni Lavikka: ”Mikään ei enää tunnu miltään.”

Hanna Huhtamäki: ”Liitot lipovat vain rikkaiden ahtereita… Minä olen yliopistosta valmistunut osa-aikainen duunari, joka tienaa maksimissaan 1000 euroa kuussa miinus verot niin kuin moni muukin kaltaiseni. (Huom! En saa mitään tukia yhteiskunnalta!) Olemmeko me mielestäsi keskiluokkaa??? ”


Luodaan kansanedustajille uusi oikeushyvä

Myönnetään kansanedustajille oikeus elää Hanna Huhtamäen kuukausituloilla, alle 1000 euroa kuukaudessa. Ehkäpä arkadian mäelle hakeutuisi taas vastatuuleen huutelijoitakin.


Jenni Lavikka: Huudetaan yhdessä vastatuuleen!


Hanna Huhtamäki: Suomi jakautuu kahteen leiriin.