Valtiovarainministeriö kutsui 14 kunnan valtuutetut ja johtajat Finlandiataloon. Henna Virkkunen, Krista Kiuru ja Maria Guzenina-Richardson jakoivat oppia. Ylimielistä, oli cocktail-kommentti.

Krista Kiurun puheessa joka toinen sana oli velvoite. Mikä velvoite? Ministeriöt ja kaupunkien johtajat ovat laatineet sopimuksia metropolialueen kehittämiseksi: rakennettava 12 500 asuntoa vuodessa, 2 500 vuokra-asuntoa. Sopimus velvoittaa valtiota ja kutakin kuntaa, toisteli Kiuru läpi illan. Ellette täytä sopimusta niin valtio jättää tämän tai tuon tuen antamatta, Kiuru jopa uhkaili.

”Ellei Espoo sitoudu kuntarakenneuudistukseen, niin valtio ei sitoudu metron jatkorahoitukseen”, ilmoitti Henna Virkkunen espoolaisille ja muille.

Eikö Kiurun ja Virkkusen menettely ole laitonta kiristämistä, erillisten asioiden asettamista ehdoksi toinen toisilleen? Kenen ja millä valtuuksilla?

Missä mielessä valtion ja kuntien aiesopimukset velvoittavat valtiota tai kuntia? Onko sopijoilla ollut valtuutus tehdä velvoittavia sopimuksia (sitoa myös eduskuntaa ja määrärahoja)? Eikö sopimismenettely ole yksityisoikeutta? Miten ja milloin se muuttuu julkisoikeudelliseksi, kansalaisia kaiken kaikkiaan koskevaksi?

Jos Helsingin seudun kunta ja ministeriö tekevät sopimuksen, niin voivatko he sopimansa perusteella velvoittaa putaalaisen pulittamaan kolikot sopimuksen toteuttamiseen? Oikeustajuni taistelee tällaista vastaan, vaikka sopimusvaltuutuskin olisi lailla säädetty (julkisen vallan luovuttamista). Onko Kiurun ja Virkkusen ”velvoitepolitiikka” mielivaltapolitiikkaa? Eikö kansalaisten oikeustajulla tai oikeuskanslerin lausumilla ole merkitystä?

Erilaisten oikeuslajien ja perusteiden sekoittaminen voi johtaa kummallisuuksiin? Tässä muutamia esimerkkejä:

  • 16.4.2013 Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa, jonka otsikkona oli ’Euroopan murros ja Suomen EU-politiikka’ Eurooppa-oikeuden professori Jukka Snell moitti Euroopan vakausmekanismin eli EVM:n juridisen perustan kaoottisuutta. Siinä on sotkettu sekaisin neljänlaista oikeutta: Luxemburgin lakia, Englannin lakia (yksityisoikeuksia), kansainvälisiä sopimuksia (rule of governance) ja näiden päälle EVM vielä käyttää hyväkseen EU:n toimielimiä. (Sivuhuomautus: oikeuslajien sekoittamisesta mahdollistui se, että Kypros-tukipaketin hyväksyntä Suomen eduskunnassa piilotettiin suureen (ja salaiseen) valiokuntaan, eli demokratiaa näivetettiin taas kerran.)
  • Valtion keskeiset osakeomistukset (kansallisvarallisuus) on siirretty Solidium osakeyhtiöön yksityisoikeuden piiriin, osakeyhtiölaki. Heidi Hautalan tuskailu valtion omistajaohjauksen ja Solidiumyhtiön kohtaamattomuudesta kumpuaa syvällisestä periaateristiriidasta.
  • Perustuslain takaamasta viimesijaisesta toimeentuloturvasta leikataan pala pois ellei nuori suostu hänelle tarjottuun koulutukseen tai työhön. Kumpi on kumman yläpuolella: viranomaisvalta, laki ja eduskunta vai perustuslaki?
  • 1980-luvulla valtion vesihallitus, ministeriö MMM ja pienet sähköyhtiöt tekivät sopimuksia Pohjanmaan jokien allastamiseksi energiakäyttöön. MMM ja vesihallitus perustelivat eduskunnalle vuodesta toiseen, että valtio on velvoitettu myöntämään rahat sopimusten täyttämiseksi. Sopijoilla ei tosiasiassa ollut oikeutta sitoa ennakoivasti valtiota (määrärahoja, eduskunnan budjettivaltaa). Jokien mylläys loppuikin melko nopeasti ja insinöörit hiljenivät.
  • Inari, Sodankylä ja valtion ministeri tekevät (lähinnä omavaltaisen) sopimuksen rautatieyhteyden rakentamisesta Jäämerelle. Saavatko he periä espoolaisilta veroa radan rakentamiseksi? Jota kuinkin näin toimitaan tällä hetkellä Espoon metron suhteen.
  • Entä jos Kiuru tai Virkkunen ilmoittavat Inarille ja Sodankylälle että ellette pikimmiten lakkauta kuntaanne ja yhdy Rovaniemeen, niin valtio ei sitoudukaan Jäämeri-radan rakentamiseen. Näinhän Henna Virkkunen ilmoitti eilen salintäyteiselle päättäjäkansalle. Onko tällainen koplaus ja kiristäminen laillista ja perustuslain tarkoittamaa hyvää hallintoa?

Oikeusoppineet, voisitteko tutkia valtion ja kuntien aiesopimusmenettelyn, sen merkitysten ja vaikutusten ja myös poliittisen käytön oikeudellisen perustan? Tutkisitteko siitäkin huolimatta vaikka Ben Zyskowicz teitä herjaa (puhe 19.3.2013).

Sopimusten perusta voi toki olla juridisessa mielessä moitteeton. Mutta sekään ei poista sitä että rajatun alueen etuja lisäävä sopimus voi muista tuntua oikeudettomalta ja mielivaltaiselta. Kenelle oikeusvaltio kuuluu?

Maan hallitus sekä Kiuru ja Virkkunen käyttävät aiesopimuksia kuntauudistuksensa keppihevosena.

Vaikutusyhteyden näkeminen kuntauudistuksen ja (vuokra)asuntojen määrän välillä on tieteellisesti erittäin kyseenalaista. Espoolainen kaupunginhallituksen jäsen kysyikin, millä tavalla kuntarajojen siirtely vaikuttaa (tai on vaikuttamatta) vuokra-asuntojen rakentamismääriin. Kysyjä luetteli pitkän listan muita seikkoja, joista hän arveli rakentamisen määrän enemmänkin riippuvan (mm. asuntolainojen korkovähennys, asumistuki).

Kiurun jankutus ”kohtuuhintaisista asunnoista” on epäuskottavaa ja peittelevää. Mikä on jankutuksen piilomotiivi? Kiuru puhui – jos oikein ymmärsin – halveksivasti punaisesta tuvasta eli omistusasumisesta ja kuinka siihen taas seuraavissa hallitusneuvotteluissa isketään. Entä jos meidän hyvinvointimme, josta te kovin olette huolissanne, onkin itsellistymistä, vaurautta, omaa asuntoa?


Sisällöllinen, ei-juridinen kritiikki

Kolmen ministerin puheet kuulostivat vierailta ja vieraannuttavilta. Koskettavatko heidän ideansa  arkeamme, elämämme sisältöä? Tuskin lainkaan. Ministerien esitystapa oli kaiken tietävä, ylimielinen, isällinen, alentava. Kiuru sanoi 21 kertaa ”koettakaa nyt ymmärtää, näin se vaan on”.

Joku kysyi, missä on konkretia. Pankaa kuntoon terveyskeskus, tässä ja nyt. Poistakaa ero työterveyshuollon ja kansanterveystyön väliltä. Te vaikenette olennaisista asioista tyystin, sen sijaan nyhjäätte hallintoja.

Mikä on kuntanne toimintasisältö? Maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelu, siinä se taisi olla.

Mietipä näitä: maa, maan käyttö. Sehän on kuin suo ja kuokka, siihenkö meidän on palaaminen. Onko tämän lennokasta, ei todellakaan. Maan käytön ja asumisen toimistoistanne johdetulla suunnittelulla, metropoli- tai maakuntakaavoillanne te viette tuon oikeuden meiltä. Siihen teillä ei ole oikeutta. Meille ei jää oikeutta omaan ympäristöömme, sen ideointiin ja muokkaamiseen.

Eikö ihmiskulttuurin soisi yltävän ylevämpiin sfääreihin kuin risukoiden ja peltoplänttien pyykittäminen (kaavoitus). Teidän pyykkinne vyöryvät päälle, tukahduttavat, vievät elintilan. Te olette vastus. Ristinummi rakennettava täyteen, metro tuohon, kehäväylä tähän, paikat täyteen väylää, ristiä ja rastia, laatikkoa ja siluuria. Siinä teidän elinvoimanne. Missä on monimuotoisuus?

Ympäristöjen suunnittelun tulee olla ihmisten vapaan kekseliäisyyden aines ja kohde. Mitä vapaampi sen parempi. Maailma on taidetta. Elämä on taidetta. Kunhan kaavoittajia ei päästetä sitä tuhoamaan. Miettikää sanoja: kaava, kaavoitus, maakuntakaava, metropolikaava. Kaavat ovat maailman ja elämän kaavoittamista, kaavoihin kangistamista, mitä muuta ne olisivat. Maailma on pelastettava kaavoittajilta. Siksi emme tarvitse metropolihallintoa, emme metropolivaaleja, emme valtuustoja, veroja, palkkionkärkkyjiä, tirskujia.

Keski-Uudenmaan kunnat, jos onnistutte estämään metropolihallinnon, niin menkää yhteen, menkää kiiruusti. Tosin en tiedä mihin kuntaanne tarvitsen. Miksi kunta on olemassa?

Henna Virkkunen mainitsi liikkumisen sujuvuuden 10 kertaa. Mihin meidän pitää liikkua? Nököttämään, sekö on hyvinvointia? Entä jos se on pahoinvointia, tyhjyyttä. Siinä teidän metropolikaavanne, liikenteenne. Pitäkää hyvänänne, riittää kun kaavoitatte itsenne.

Mitä on pulppuavuus? Tässä yksi esimerkki: miten sai muotonsa Helsingin yliopiston kirjasto Kaisaniemenkadulla.

Kirjasto sai muotonsa vahingossa. Oli avoin arkkitehtikilpailu, ehdotuksia tuli satakunta. Jatkoon valittiin kymmenkunta, lisäksi muutama arvalla. Voittajaksi paljastui arvalla valittu. Tulos ei parempi voisi olla. Sattumalta, alhaalta, muutaman opiskelijan ensi työ, ensi kirjasto. Teidän mal-ajattelulla tällaista ei olisi ikinä syntynyt. Sama koskee mitä tahansa aluetta, rakennusta, tietä, toimintoa, korttelia, pusikkoa, rantaa. Kaavoittajat, te teette meistä moskovan aukioita, metropolinne nurkassa piipittäjiä.


Nettimaailma vai vanha kunnallisbyrokratia?

Kuka on aikamme ludiitti, koneiden vastustaja?

Aikamme ludiitti on Henna Virkkunen.

Näin Virkkunen puhui: ”Meitä huolestuttaa ihmisten vähäinen kiinnostus kuntia kohtaan, äänestämättömyys. He haluavat toimia nopeammin ja suoremmin netin kautta.”

Onko nopea ja suora toiminta väärin! Eikö tuollainen puhe ole pystyyn kuolleen kunnallisbyrokratian suojaamista, taistelua koneita (nettiä) vastaan? Virkkusen ja Kiurun oma pärjääminen, johtajuus ja edut liittyvät vanhabyrokraattiseen maailmaan. Heille pitää laatia bridge-ohjelma, poisopettaminen vanhasta. Elleivät suostu, on heidän tulotukea leikattava kuten nuoriltakin leikataan.

Henna Virkkusen (ja Soininvaaran) tapa perustella kuntauudistusta tuo mieleen sosialistisen realismin, stalinistisen arkkitehtuurin (elinvoimainen kunta, eroon kulakeista), metropoli olkoon kuin Moskovan aukio Pietarissa.


Demarien ja Keskustan esilämmittely

VM:n ja ministerien seminaaria edeltävänä päivänä (16.4.) oli K-infossa Maarit Feldt-Rannan ja Tapani Töllin yhteinen kuntatilaisuus. Siitä jäi hyvä mieli. Juttelemaan oli kutsuttu kuntakysymyksen periaatteita (oikeus, lähidemokratia) pohtivia henkilöitä. Tilaisuus oli keskusteleva ja aineksia tarjoavaa, ei saneleva.

Demarien kuntavastaavan Maarit Feldt-Rannan osakkeet kohosivat silmissäni korkealle. Siitä vaan uutta hallitusta kokoamaan. Ehkä kepulaisten ja persujen kanssa.