Touko 2013


Mikä on perustuslain tarkoitus? Käytetäänkö enemmistövaltaa väärin? Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa ja Euroopassa.

Kirjassa ’Demokraattinen oikeutus’ ranskalaisprofessori Rosanvallon käy läpi kysymysten historiaa ja nykytilaa. Käsitykset demokratiasta, vaaleista, enemmistövallasta, vähemmistöstä sekä kansan käsitteestä menevät uusiksi.

Enemmistön käsite oli mielekäs kumottaessa yksinvaltiutta Ranskan vallankumouksen oloissa. Parlamentin ideaksi alun perin ajateltiin sisällöllisen yhteisyyden, yleisyyden ja oikeutuksen löytäminen keskustelun avulla.

Tänään demokratia on typistetty laskuopilliseksi enemmistövallaksi. Toimitaan ikään kuin enemmistö olisi kokonaisuus. Parlamentti on taantunut yksittäisintressien kaupantekojärjestelmäksi. Enemmistöperiaatetta käytetään väärin.

Demokratiaa ei tule samaistaa kilpailulliseksi vaalijärjestelmäksi ja sen tuottamaksi enemmistövallaksi, sanoo College de Francen professori Rosanvallon.

Nyky-yhteiskunnat hahmottuvat yhä enemmän vähemmistön käsitteen kautta. Yhteiskunta ilmenee suurena joukkona vähemmistöjä. Kansa on vähemmistön monikkomuoto. Vähemmistö tarvitsee puolustusmekanismit enemmistövaltaa vastaan.

Oikeutuksen (legitimiteetin) muotona käytetään pelkästään menetelmällistä puolta, ei sisällöllistä. Tällaiseen ei pidä alistua. Sanonta ’pulinat pois’ on väärä vaatimus. Pulinan tulee nimenomaan alkaa viimeistään enemmistön käveltyä vähemmistön yli, näin myös Suomen eduskunnassa.

Enemmistö ei ole koko kansa. Enemmistövaltaa on rajattava. Tämä juontuu periaatteesta, jonka mukaan kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia tulevaisuuden edessä. Enemmistön on omaksuttava myös vähemmistöjen perusteluja. Demokraattinen yleisyys (valtiomuodon legimiteetti) on perustettava uudella, enemmän sisällöllisellä tavalla. Laskennallisen enemmistön – tämä koskee myös vaaleja – merkitys heikkenee tai häviää.

Enemmistövallan rajaamisen keinoja ovat riippumattomat elimet, kansalaisvalvonta, kansan moiteoikeus, internet, yhtenä tärkeänä on perustuslaki. Perustuslaki nousee politiikan keskiöön.

Perustuslaki on kansan ottama takuu enemmistövaltaa vastaan. Perustuslait on ymmärrettävä epäluulon tekoina myönteisessä mielessä. Perustuslaki alistaa lait enemmistövallasta riippumattomille yleispätevyyden kriteereille. Enemmistöjen toiminnalle on luotava rajat.

Rosanvallon käyttää mm. sanontoja: demokraattis-refleksiivinen perustuslaillisuuden valvonta, kansalaisten epäsuora valta, kansan vakuutus lainsäädäntöelinten sortoa vastaan.

Kansa edustaa kaikkia, myös syrjittyjä, ulossuljettuja, unohdettuja. Demokratia tarvitsee refleksiivisiä ulkopuolisia tullakseen vakaaksi. Yhteiskunta koostuu yhä vähemmän vakaista identiteeteistä. Enemmistön käsite haurastuu ja suhteellistuu, järjestelmä rapautuu. Monet totunnaiset käsitteet ja sanonnat menettävät osuvuuttaan.

Kansalle kuuluu moiteoikeus. Suvereeni valta ei ole yhtä kuin vaalienemmistö.

Perustuslaki liittyy pitkän aikavälin demokratiaan vastakohtana vaalidemokratialle ja hetkelliselle enemmistövallalle. Perustuslaki aktivoi kollektiivista muistia.

Perustuslain on oltava kenen tahansa ymmärrettävissä ja tulkittavissa. Perustuslaki on kansan vakuus ja kansan takuu. Perustuslaki ei ole ylätason ohuen tulkinnan asia (Suomessa perustuslakivaliokunta). Perustuslaki on demokraattisen politiikan ydin. Tänään politiikka on siirtynyt valiokuntiin, katseiden ulottumattomiin. Hallintokin on abstraktia ja vaikeasti tavoitettavissa.

Politiikkaa koskeva ymmärrys ja käytännöt ovat Suomessa virheellisiä. Enemmistövallalla katsotaan voitavan tehdä mitä tahansa. Se ymmärretään ”normaaliksi demokraattiseksi enemmistöperiaatteeksi” kuten Johannes Koskinen eduskunnassa 29.5.2013 sanoi. Asioiden valmistelussa tehdään jyrkkä jako enemmistön (enemmistöhallitus) ja muiden välille. Muut suljetaan kokonaan ulos jo valmistelusta, tuoreina esimerkkeinä kunta-asia, sote ja armeija. Päätökset runnotaan eduskunnassa äänestäen, ei sisällöllistä yhteisymmärrystä hakien vaan pakkovallalla. Eduskunnan äänestykset ovat epä-älyllistä katsottavaa.

Pakkovaltapäätöksiin ei tule alistua. Periaatemielessä on oikein ja ’ansaittua’ se, jos tämänhetkinen oppositio lupaa kumota pakkopäätökset (sote, kunta) tultuaan mahdollisesti seuraavaksi enemmistöksi.  Oikeat, oikeutetut ja kestävät ratkaisut syntyvät vain sisällölliseen yhteisymmärrykseen pyrkien ja päästen.

Pitäisikö enemmistöpäätäntä siis suorastaan kieltää? Itse asiassa kyllä. Eikö aiempi perustuslaki vähemmistösuojineen näin tehnytkin? On aika palata historian terveille poluille. Nykyinen kriisipolitiikka on demokratian tuho. Tosin mm. Sixten Korkman ja Vesa Vihriälä todistelevat että näin tuleekin tapahtua (=demokratia väistyy).

On siis kaksi vastakkaista linjaa. Toiset haluavat poistaa demokratian. Toiset palauttavat mieliin demokratian ideaalit ja tarjoavat käytännön ratkaisuja niiden elvyttämiseksi. Perustuslaki on keskeinen elementti.

Suomen eduskunnassa Ben Zyskowicz halveeraa perustuslakioppineita. Onneksi meillä sentään on professoreita ei vain Suomessa vaan myös Ranskassa, jotka näkevät asioita Zyskowiczia monipuolisemmin ja syvemmin, joilla on historian tajua ja demokraattista mielenlaatua, kykyä tervehdyttää ja uudistaa politiikan käytäntöjä, instituutioita ja käsitteitä.

Pierre Rosanvallon: Demokraattinen oikeutus. Puolueettomuus, refleksiivisyys, läheisyys.

Riikka Viander: arvostelu Pierre Rosanvallonin kirjasta Demokraattinen oikeutus.

Joonas Pörsti: arvostelu Rosanvallonin kirjasta Ulkopolitiikka-lehdessä.

Johannes Koskisen puhe eduskunnassa 29.5.2013  
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 19.3.2013.
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 14.5.2013.

Euroopan murros ja Suomen EU-politiikka. UPIn seminaari 16.4.2013 (mm. Vesa Vihriälä).

EMU ja perustuslaki. Julkinen kuuleminen eduskunnassa 22.5.2013 (mm. Sixten Korkman).

Mainokset

Nuorisotakuun periaatteet ja tavoitteet ovat hienot, sanoo kansanedustaja Antti Kaikkonen blogissaan.

En yhdy tuohon. Mieluummin sanoisin, että nuorisotakuun periaatteet ja tavoitteet eivät ole hienot. “Nuorisotakuun” – sanakin on hassu – asenteellinen lähtökohta on ylhäältä katsova, nuoria epäitsellistävä, holhoava, paternalistinen. Tällainen vie ihmiseltä itsellisyyden, monia se masentaa. Asetelman pitäisi kääntyä päinvastaiseksi: nuorten saatava olemuksensa mukaisesti auttaa näitä ‘takaajia’ irtautumaan jähmettyneisyydestään.

Toiseksi nuorten ohjailu “työkokeiluun”, “työpajaan”, “kuntoutukseen” ja tämänkaltaisiin on ihmiselämän ja sivistyksen latistamista, alentamista. Eduskunnassa joku taisi juuri sanoa, että taattavista nuorista suurella osalla on ‘ylemmän’ tason tutkinto eivätkä nuorisotakuun sijoituskohteet sovi heille alkuunkaan. Takuun perimmäinen tarkoitus on ohjata kaikki nuoret vanhakantaiseen ammattityöhön ja sitä kautta ay-liikkeen jäsenmaksun ja ay-liikkeen johtajien palkkojen maksajiksi, työvoimaksi. Siinä kaikki, SAK:n puheenjohtaja Ihalaisen projekti.

Lehdissä kerrottiin, että esim. Tampereella kuvataiteen opetus aiotaan lopettaa. Juuri näin: kaikki taide, ylempi sivistyspyrkimys ja ihmisten itsellisyys ajetaan alas ja nuoret ajetaan pajoihin, työkokeiluihin, kuntoutukseen.

Kuntoutukseen! Olemmeko me kuntoutettavia? Sanoisin loukkaavaksi.

Pientalojen energiakertoimilla vaikutetaan varallisuuksien suhteellisiin arvoihin. Mikä oikeus viranomaisilla tai lain säätäjälläkään on heikentää jonkun omaisuuden arvoa? Perustuslain 15 §: ”Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.”

Onko omaisuus turvattu jos viranomaispäätöksellä tai tavallisella lailla omaisuuden arvoa tosiasiallisesti alennetaan? Yksittäisellä kansalaisella on täysi oikeus ja syy kokea näin.

Ennakoivasti säädettynä (säätämishetken jälkeen hankittavia taloja koskevana) tuollainen laki saattaisi olla ymmärrettävä. Tosin, tunteeko perustuslaki ennakoivaakaan omaisuuksien arvon säätelyä viranomais- tai poliittisin päätöksin? Ei taida tuntea. Vertaa perustuslain 15 §.

YLEn uutinen 23.5.:

”Tämä on hyvin poliittisesti ohjaava keino. Kertoimet ovat tahdon asia ja tämän hetkinen poliittinen tahto suosii kaukolämpöä ja fossiilisia polttoaineita pienkiinteistön lämmityksessä. Kesäkuussa voimaan tuleva laki sanoo, että ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen ostoenergiankulutuksen määrittämisestä. Energiatehokkuusluokka kertookin oikeastaan, kuinka kiinteistö sopii tämän hetkiseen poliittiseen ilmastoon… todistuksesta voi tarkastaa pientalon poliittisen luokituksen. ”

Voisiko poliittisen ohjailun laillisuuden tutkituttaa?

Suomen ympäristöministeriöllä on sen perustamisesta lähtien ollut asenne ja luulo, että se voi kohdella yksittäisiä kansalaisia, heidän omistuksiaan tai oikeuksiaan miten tahansa. Naturan oikeusriidat olivat yksi näyte. Haja-asutusalueiden jätevesilaki pakottaa tyhmyyksiin. Energiatehokkuusdirektiivi pakottanee kohta hankkimaan jokaikiseen asuntoon mittarin toisensa jälkeen. Kaikesta tästä huokuu insinöörimäinen, pohjimmiltaan epäekologinen palikkapolitiikka. Ihmisten omaa ymmärrystä ja aloitteellisuutta ei tunnusteta lainkaan.

Energiakerrointen taustalla on EU-direktiivi. Mutta Ruotsissa päädyttiin käyttämään tosiasiallisia kulutuslukemia, ei laskennallisia.

Olkoon ympäristöministeriön oikeutus muutoin mikä tahansa, mutta ministeriön mielivaltainen, holhoava ja pakottava menettely kansalaisia kohtaan antaa aiheen lopettaa koko ministeriö heti ja kokonaan. Rajansa kaikella.

YLEn uutinen:
http://yle.fi/uutiset/rakennuksen_energiatehokkuus_lasketaan_poliittisil…