Mikä on perustuslain tarkoitus? Käytetäänkö enemmistövaltaa väärin? Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa ja Euroopassa.
Kirjassa ’Demokraattinen oikeutus’ ranskalaisprofessori Rosanvallon käy läpi kysymysten historiaa ja nykytilaa. Käsitykset demokratiasta, vaaleista, enemmistövallasta, vähemmistöstä sekä kansan käsitteestä menevät uusiksi.
Enemmistön käsite oli mielekäs kumottaessa yksinvaltiutta Ranskan vallankumouksen oloissa. Parlamentin ideaksi alun perin ajateltiin sisällöllisen yhteisyyden, yleisyyden ja oikeutuksen löytäminen keskustelun avulla.
Tänään demokratia on typistetty laskuopilliseksi enemmistövallaksi. Toimitaan ikään kuin enemmistö olisi kokonaisuus. Parlamentti on taantunut yksittäisintressien kaupantekojärjestelmäksi. Enemmistöperiaatetta käytetään väärin.
Demokratiaa ei tule samaistaa kilpailulliseksi vaalijärjestelmäksi ja sen tuottamaksi enemmistövallaksi, sanoo College de Francen professori Rosanvallon.
Nyky-yhteiskunnat hahmottuvat yhä enemmän vähemmistön käsitteen kautta. Yhteiskunta ilmenee suurena joukkona vähemmistöjä. Kansa on vähemmistön monikkomuoto. Vähemmistö tarvitsee puolustusmekanismit enemmistövaltaa vastaan.
Oikeutuksen (legitimiteetin) muotona käytetään pelkästään menetelmällistä puolta, ei sisällöllistä. Tällaiseen ei pidä alistua. Sanonta ’pulinat pois’ on väärä vaatimus. Pulinan tulee nimenomaan alkaa viimeistään enemmistön käveltyä vähemmistön yli, näin myös Suomen eduskunnassa.
Enemmistö ei ole koko kansa. Enemmistövaltaa on rajattava. Tämä juontuu periaatteesta, jonka mukaan kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia tulevaisuuden edessä. Enemmistön on omaksuttava myös vähemmistöjen perusteluja. Demokraattinen yleisyys (valtiomuodon legimiteetti) on perustettava uudella, enemmän sisällöllisellä tavalla. Laskennallisen enemmistön – tämä koskee myös vaaleja – merkitys heikkenee tai häviää.
Enemmistövallan rajaamisen keinoja ovat riippumattomat elimet, kansalaisvalvonta, kansan moiteoikeus, internet, yhtenä tärkeänä on perustuslaki. Perustuslaki nousee politiikan keskiöön.
Perustuslaki on kansan ottama takuu enemmistövaltaa vastaan. Perustuslait on ymmärrettävä epäluulon tekoina myönteisessä mielessä. Perustuslaki alistaa lait enemmistövallasta riippumattomille yleispätevyyden kriteereille. Enemmistöjen toiminnalle on luotava rajat.
Rosanvallon käyttää mm. sanontoja: demokraattis-refleksiivinen perustuslaillisuuden valvonta, kansalaisten epäsuora valta, kansan vakuutus lainsäädäntöelinten sortoa vastaan.
Kansa edustaa kaikkia, myös syrjittyjä, ulossuljettuja, unohdettuja. Demokratia tarvitsee refleksiivisiä ulkopuolisia tullakseen vakaaksi. Yhteiskunta koostuu yhä vähemmän vakaista identiteeteistä. Enemmistön käsite haurastuu ja suhteellistuu, järjestelmä rapautuu. Monet totunnaiset käsitteet ja sanonnat menettävät osuvuuttaan.
Kansalle kuuluu moiteoikeus. Suvereeni valta ei ole yhtä kuin vaalienemmistö.
Perustuslaki liittyy pitkän aikavälin demokratiaan vastakohtana vaalidemokratialle ja hetkelliselle enemmistövallalle. Perustuslaki aktivoi kollektiivista muistia.
Perustuslain on oltava kenen tahansa ymmärrettävissä ja tulkittavissa. Perustuslaki on kansan vakuus ja kansan takuu. Perustuslaki ei ole ylätason ohuen tulkinnan asia (Suomessa perustuslakivaliokunta). Perustuslaki on demokraattisen politiikan ydin. Tänään politiikka on siirtynyt valiokuntiin, katseiden ulottumattomiin. Hallintokin on abstraktia ja vaikeasti tavoitettavissa.
Politiikkaa koskeva ymmärrys ja käytännöt ovat Suomessa virheellisiä. Enemmistövallalla katsotaan voitavan tehdä mitä tahansa. Se ymmärretään ”normaaliksi demokraattiseksi enemmistöperiaatteeksi” kuten Johannes Koskinen eduskunnassa 29.5.2013 sanoi. Asioiden valmistelussa tehdään jyrkkä jako enemmistön (enemmistöhallitus) ja muiden välille. Muut suljetaan kokonaan ulos jo valmistelusta, tuoreina esimerkkeinä kunta-asia, sote ja armeija. Päätökset runnotaan eduskunnassa äänestäen, ei sisällöllistä yhteisymmärrystä hakien vaan pakkovallalla. Eduskunnan äänestykset ovat epä-älyllistä katsottavaa.
Pakkovaltapäätöksiin ei tule alistua. Periaatemielessä on oikein ja ’ansaittua’ se, jos tämänhetkinen oppositio lupaa kumota pakkopäätökset (sote, kunta) tultuaan mahdollisesti seuraavaksi enemmistöksi. Oikeat, oikeutetut ja kestävät ratkaisut syntyvät vain sisällölliseen yhteisymmärrykseen pyrkien ja päästen.
Pitäisikö enemmistöpäätäntä siis suorastaan kieltää? Itse asiassa kyllä. Eikö aiempi perustuslaki vähemmistösuojineen näin tehnytkin? On aika palata historian terveille poluille. Nykyinen kriisipolitiikka on demokratian tuho. Tosin mm. Sixten Korkman ja Vesa Vihriälä todistelevat että näin tuleekin tapahtua (=demokratia väistyy).
On siis kaksi vastakkaista linjaa. Toiset haluavat poistaa demokratian. Toiset palauttavat mieliin demokratian ideaalit ja tarjoavat käytännön ratkaisuja niiden elvyttämiseksi. Perustuslaki on keskeinen elementti.
Suomen eduskunnassa Ben Zyskowicz halveeraa perustuslakioppineita. Onneksi meillä sentään on professoreita ei vain Suomessa vaan myös Ranskassa, jotka näkevät asioita Zyskowiczia monipuolisemmin ja syvemmin, joilla on historian tajua ja demokraattista mielenlaatua, kykyä tervehdyttää ja uudistaa politiikan käytäntöjä, instituutioita ja käsitteitä.
Pierre Rosanvallon: Demokraattinen oikeutus. Puolueettomuus, refleksiivisyys, läheisyys.
Riikka Viander: arvostelu Pierre Rosanvallonin kirjasta Demokraattinen oikeutus.
Joonas Pörsti: arvostelu Rosanvallonin kirjasta Ulkopolitiikka-lehdessä.
Johannes Koskisen puhe eduskunnassa 29.5.2013
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 19.3.2013.
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 14.5.2013.
Euroopan murros ja Suomen EU-politiikka. UPIn seminaari 16.4.2013 (mm. Vesa Vihriälä).
EMU ja perustuslaki. Julkinen kuuleminen eduskunnassa 22.5.2013 (mm. Sixten Korkman).
essee.net 