Myös Susanna Kaukisen ja hänenlaistensa ajattelu koskien ay-liikettä ontuu jollain, ehkä hyvinkin perustavalla tavalla.

Minun kokemukseni tulee julkishallinnosta, erityisesti valtiolta. Aiemmin henkilöstöjärjestöillä oli aidosti merkittävän osapuolen rooli. Sitten TUPO-sopimusten kautta tuotiin väkivalloin niinsanottu uusi palkkausjärjestelmä, noin 5 vuotta sitten. Henkilöstöjärjestöjen asema ja merkitys nollautui. Tänään henkilöstöjärjestöjen (siis ay) rooli on olematon ja naurettava. Työnantajavalta on totaalinen, rajoittamaton. ”Työnantaja” päättää omista ja muiden palkoista täysin itsevaltaisesti. ”Työnantaja” käyttää julkisia varoja (siis myös verovaroja) kuin ne olisivat heidän omiaan. Henkilöstöjärjestöjä pidetään hengissä pikkukulisseina. Tai itse asiassa henkilöstöjärjestöjen johdosta osa ostettiin (=lahjottiin, korruptoitiin) samanhenkisiksi ”työnantajan” kanssa. Julkishallinnon palkkausjärjestelmä on nykyään massiivinen korruptiojärjestelmä.

Ja miten tämä siis luotiin? TUPO-sopimuksilla. Toisin sanoen ay-liike oli täysin rinnoin ja innoin mukana luomassa tätä korruptiojärjestelmää.

Minun luottamukseni ay-liikettä kohtaan romahti kertaheitolla, totaalisesti ja peruuttamattomasti.

Tätä taustaa vasten suhtaudun jopa Liberan kritiikkiin vähintäänkin mielenkiinnolla. Vielä en ole ehtinyt julkaisua lukea.

Niinsanottu ”uusi palkkausjärjestelmä” markkinoitiin, totta kai, hallinnollisena, teknisluonteisena ja ”kannustavana” järjestelmänä. Tosiasiassa se on poliittisen piilo-ohjauksen ja palkkaerojen legitimoinnin väline, molempia yhtä aikaa ja toisiaan täydentäen. Aina kun puhutaan ”kannustavuudesta” (Kataisesta alkaen), tarkoitetaan palkkaerojen mielivaltaista kasvattamista.

Valtion kyseessä ollen ei ole oikein eikä oikeutettua puhua ”työnantajuudesta” ja ”työnantajista” missään mielessä. Rajaton herravalta kätketään tällaisiin käsitteisiin: työnantaja, kannustava.

Tuollaisen kielenkäytön ja valtarakenteen takia ei mennyt luottamukseni vain ay-liikettä kohtaan vaan myös valtiota kohtaan. En kuulu tähän valtioon.

* * *

US Puheenvuoron sivuilla kirjoitin seuraavan kommentin:

Ymmärrykseni Susanna Kaukiselle. Ehkä kirjoitukseni näyttää liian murjovalta häntä kohtaan. Susannan kirjoitus nyt vain sattui olemaan kimmokkeena. Susanna vastasi kommenttiini omassa blogissaan ymmärryksellä.

Mutta ay-liikkeen tekoja, roolia ja ideologioita ylipäänsä pitää tutkailla ulkopuolisella otteella. Ei vain tyytyä toistelemaan fraseologioita. Kaivaa esiin myös piilotavoitteet ja piilovaikutukset. Palkankorotusten prosenttilinja 1960-luvulta alkaen? Ihmisten alentaminen pelkiksi suorittajiksi?