Vapaus ja pakkovalta törmäävät Sipoossa. Pienillä kunnilla ei ole oikeutta hoitaa ihmisten terveyttä, sanoo maan hallitus. Mitä tekee Sipoo? Tarjoaa terveydenhoitoa myös naapurikunnille, helsinkiläisille, vantaalaisille, keravalaisille.
”Meillä on valmius 2000 – 3000 lisäkävijään. Me palvelemme saatavuudella ja laadulla”, sanoo kunnanjohtaja.
Eikö tämä jos mikä ole kansan etu? Kunnat alkavat kilpailla kuka meidät parhaiten hoitaa. Nykyhallitus kieltäisi Sipoon kaltaisia kuntia järjestämästä terveydenhoitoa lainkaan, piilopyrkimyksenä lopettaa tuollaiset kunnat kokonaan.
Eikö pitäisi pyrkiä päinvastaiseen: mahdollisimman paljon pieniä nokkelia kekseliäitä kuntia. Moninaisuus kukkimaan.
”Kuntien välinen kilpailu on paha, ovat kermanlatkijoita”, hokevat helsinkiläispoliitikot Soininvaara, Virkkunen, Vapaavuori ja koko hallitus. Väärin, väärin ja väärin. Lisää kilpailua, lisää Sipoon kaltaisia. Eikö meillä ole kilpailulakikin takaamassa kilpailua? Kuinka kuntien välinen kilpailu yht’äkkiä muuttuu pahaksi asiaksi? Ovatko helsinkiläispoliitikot huonoja häviäjiä? Heidänkö annettaisiin vetää koko kansa suohon?
Vapauden ja pakkovallan törmäys ei koske vain kuntia. Mennä viikolla kuuntelin metsäpatologian professori Jarkko Hantulaa (Metla). Aiheena oli maan hallituksen pyrkimys alistaa valtion tutkimustyö omaan ”poliittiseen” ohjaukseensa.
Näin Hantula: Ideoiden oivaltaminen on tutkimisen suurin pullonkaula. Hyvä tutkimus perustuu tutkimusryhien autonomiseen toimintaan. Aiheita ei pidä rajata ennakolta (kuten tekee EU tai nyt maan hallitus aikoo tehdä). Tutkimusta tai taidetta ei voi organisoida vaan se syntyy spontaanisti yksilöllisestä lahjakkuudesta hyvin johdetuissa laboratorioissa. Hierarkkiset organisaatiot tappavat tutkimuksen. Innovaatiot ilmaantuvat odottamattomista nurkkauksista. On tuettava tutkimusryhmien vapautta. Maan hallituksen malleissa tällaista ei lainkaan mainita.
Kun yliopistolakia säädettiin, silloiset ministerit Sarkomaa, Virkkunen ym. hokivat: autonomia, autonomia, autonomia. Mitä on heidän autonomiansa: yliopistojen hallitukset miehitetään yritysjohtajilla. He sanelevat yliopistojen toiminnan.
Kaiken kaikkiaan:
Pienille kunnille toimintakielto ja hautaan. Vapaa tutkimus ja tutkimusryhmät lakkautetaan, alistetaan poliittiseen ohjaukseen ylhäältä. Yliopistoista kuihtuu vapaa perustutkimus. Turhat yliopisot fuusioidaan. Filosofit ja kirjallisuus ajetaan ulos, pelkkää tilaustutkimusta yrityksille.
Politiikan suunta on totaalisen väärä. Lähtökohdaksi on otettava vapaus, kuten sanoo myös perustuslaki. Kuntien, myös pienten kuntien vapaus, tutkijoiden vapaus, ihmisten vapaus mennä vastaanotolle vaikka Sipooseen, vapaus työssä.
essee.net 
15 kesäkuun, 2013 at 12:15 pm
Miksi muuttaisin tiliä? Eikö tämä koko foorumi ole WordPress comin: Minä en usko, että yhtään mitään muuttuisi tiliä muuttamalla. En ole mielestäni tehnyt mitään pahaa kenellekään tänne kommentoimalla.
Vain se, jos ihan tietämättäni aiheuttaisin jotakin pahaa jollekin saisi minut jättämään tämän foorumin. ja se, jos joku henkilökohtaisesti ja hyvin perustellen pyytäisi, että lopetan… Siis mikä mättää, miksi tuossa alla on taas ekstraa?
15 kesäkuun, 2013 at 12:55 pm
Juhanille
Kun katselen Suomen kuntakarttaa ja ajattelen, että jokaisessa läntissä on kokonainen kunnantalollinen hallinnnollista väkeä ja joka läntissä sama organisaatio kunnanjohtajista vaaleilla valittuihin päättäjiin, niin väkisinkin haluaisin muuttaa sitä karttaa.
Olen täysin samaa mieltä kilpailusta. Mutta mielestäni juuri tuo kuntien organisaatiorakenne on kilpailun todellinen jarru.
Tällä hetkellä noissa ”länteissä” on suurin kehityksen jarru koko työuran ajaksi valittavat virkamiehet ja toisena kerroksena nelivuosittain vaihtuvat poliittiset päättäjät. Onko pakko olla näin monimutkaista joka ainoassa 20000: henkilön läntissäkin?
Virkamiehet toimivat kuin olisivat KUNTA-nimsessä yrityksessä. Osa teoista muljahtelee jo nyt päätöskoneiston ohi – pikkuhiljaa, kun suhteet vakiintuvat ja osa ministeriötason viranomaisistakin on jymähtänyt leimasimiksi.
Toisaalta poliittisten päättäjien teot voivat vetää kahtaalle myös: kilpaillaan siitä mikä puolue vallitsee, ja tässä on nimenomaan päätöksenteon oma säännöstö jo liian määräävä. Ja sitten vielä pitäisi vain tanssahdella virkamiesten tekemien esitysten mukana.
Kyllä tässä kaikessa on jo niin paljon kontrollia mukana, että vapaudesta ei todellakaan voi puhua. Mutta onko syy keskushallinnossa, joka nyt yrittää edes jotenkin järkeistää tätä enimmäkseen itseorganisoituvaa kuntarakennetta?
En ole varma onko siinä erilaisten käytäntöjen kuntakirjossa edelleen sellainenkin sääntö, että jos joudut onnettomuuteen jossakin Vaasan seudulla ja ensihoidon saat siellä, niin kotikuntasi maksaa sen ensihoidon Vaasalle ja sitten edellyttää,että loppuhoito hoidetaan taas kotipaikkakunnalla?? Eikö juuri tämäntyyppiset rakennelmat kaipaisi jotakin keskitettyä, jotakin joka takaisi samanlaisen hoidon kaikkialla maassa ilman jatkuvaa kotipaikkahuomiointia?
Toinen on kunnallisverojen kummallinen ohjaavuus: Eräs ihminen sai vuoden pituisen työsuhteen viereisestä kunnasta. mutta työsuhteen solmisen ehtoihin oli ilmestynyt, että hänen täytyi vaihtaa kotikuntaa ja maksaa veronsa muuttokuntaan,vaikka olisikin vain käymässä.
Paljon on työtä, mutta aloitetaan korjausliikkeet. Aloitetaan edes.
18 kesäkuun, 2013 at 9:04 am
”Eikö pitäisi pyrkiä päinvastaiseen: mahdollisimman paljon pieniä nokkelia kekseliäitä kuntia. Moninaisuus kukkimaan”.
Minun mielestä moninaisuus kukkii jo äärirajoillaan systeemissä, jolla kuitenkin pitäisi olla yhteneväiset reunaehdot. Rovaniemen reikäleipäkaupunkihan yhdistyi ympäröivan maaseutunsa kanssa jo jokunen vuosi sitten.
Ranuan kanssa oli kuntayhtymä jo ennen muuta ”maakuntaa”. Ranua on edelleen myös itsenäinen kunta, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä kuin Ranua olisi hotkaissut kaupungin. Kyse on aina ihmisistä, jotka vaikuttavat rakenteissa. Ranualaiset ”uivat” Rovaniemen liiveihin takakautta; kuntayhtymänä ja vahvana uskontoalueena.
Nyt sitten ei pätkääkään parane hallintokulttuuri vaan ”moninaisuus kukkii”: on tehty yhteistyötä luomalla ”tilaaja-tuottaja-malli”, jotta kaikille yhtyneen kunnan virkamiehille riittäisi virkoja, valtuusto on valtava, ja viiden vuoden siitymäkauden säännöstö on unohdettu.
Kaikista hurjinta on paluu takaisin ALUEISIIN eli kaskustaa ympäröivät maaseutukylät ovat muodostaneet aluelautakuntia, joita valtuuston ja kunnanhallituksen on kuultava sen sijaan että ympäröivät kylät kuuntelisivat valtuustoa: Kepulandiaa ja mitä lienee lestadiolaista ulossulkemista. Joka tapauksessa kaikkea muuta kuin selkiyttävää rationalismia.