Japanilainen puupiirros ajan ja ikuisuuden peilinä – tämännimisellä teoksella väitteli tohtoriksi taidegraafikko Tuula Moilanen. Eri kulttuurien vertailuun teos tarjoaa upeita aineksia.
Moilanen kuvaa japanilaista elämänasennetta ja uskontojen perinnettä. Poimin muutamia kohtia.
Japanilaiseen uskonelämään kuuluu valaistumisen ajatus. – Verrataanpa tätä kristinuskoon, joka hokee ihmisen syntisyyttä ja kadotusta. Ainakin minua viehättää enemmän valo ja valaistuminen.
Valaistuminen on käsitteistä vapa tila, jossa mieli koetaan valona ja spontaanina ilona. Ulkoisesti tämä ilmenee myötätuntoisena toimintana muiden hyväksi, sanoo Moilanen. – Vertaapa tätä suomalaispolitiikkaan: rakenteita ja uria, vajeita ja kujia, käsittämättömiä käsitteitä. Missä on kirkkaus ja spontaanius? Latistava maa ja latistava politiikka, siis Suomessa. Kuka tällaista jaksaa.
Japanissa jumalten maailman ajatellaan olevan ihmisten maailman jatkumo. Ihmisyys sisältää jumaluuden siemenen.
Japanilaisuudessa korostuu kehon oma viisaus, intuitio jota ei pyritä ohjaamaan tietoisella älyllisellä pohdinnalla. Henkilökohtainen valaistuminen mietinnän ja kehon hallinnan avulla.
Elämä nousee esiin ja katoaa jälleen rytmikkäästi kuten sisään- ja uloshengitys. Merkityksellinen ihmisessä rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Mikään ei ole olemassa toisista riippumatta. Suomessa poliitikot ja muut hokevat yksilöllistymistä.
Japanissa tyhjä alue ymmärretään tauoksi, joka vahvistaa tunnetta tai esitettyä asiaa. – Suomessa ei saa olla tyhjää tilaa, kaikkien pitää olla tarjolla työmarkkinoille. Syrjäytyneet kiinnitetään väkisin. Suomi on totalitaarinen maa.
Japanissa vanhuus on alku johonkin uuteen. Monet kulttuurimuodot ja harrasteet ovat ikääntyneen kansankerroksen kehittämiä, kertoo Moilanen. – Entä vanhuus Suomessa? Iäkäs on tekemätön, kyvytön, kustannusrasite ja kestävyysvaje. Suomalainen vanhuusajattelu on alentavaa, torjuvaa, latistavaa, syrjäyttävää.
Japanissa odottamisella ja hitaalla etenemisellä on tärkeä merkitys. Elämän tärkeimpiin kysymyksiin ei käydä vauhdilla käsiksi. Odotus on ajankäytön hienovarainen muoto, se on oma taidelajinsa. Tulevasta nautinnosta annetaan vihjeitä. Puutarhassa maiseman kaunein kohta avautuu polkua kulkevalle vain vähitellen. Odotus virittää osallistujan sopivaan mielentilaan. Virittyminen on tärkeämpää kuin valmis lopputulos. – Suomi, sen sijaan, on tulosohjausta. Ihminen on persoonaton väline.
Läntisessä maailmassa kristinusko karkotti kreikkalaisen jumalperheen ja hävitti kelttien ja pohjoisten kansojen luonnonuskonnot. Japanin taruston vanhat jumaluudet ja luonnonhenget ovat säilyneet yli aikakausien ja ovat mielissä edelleen. Tätä on edesauttanut maassa vallitseva laajakatseinen uskonvapaus.
Ennakkoluuloton suhtautuminen muihin maailmanuskontoihin muistuttaa japanilaisen aikakäsityksen kerroksellisuutta: kaikki uskonnot voivat olla läsnä yhtä aikaa.
Kuolema koetaan elämän osaksi ja hetkellisyyden vertauskuvat voidaan käsittää samanaikaisesti ikuisuuden symboleiksi. Elämä ja kuolema, kuten myös hyvä ja paha nähdään toistensa vastavoimaisina osina, ikuisessa yhteydessä toisiinsa.
Onnella on vaihteleva suuntansa kuten tuulellakin. Lause on Moilasen väitöskirjasta, liekö kaikkien aikojen kaunein lause suomalaisessa väitöskirjassa.
Löytyy Moilaselta tällainenkin: Japanilaisia ihmisiä on verrattu pussilliseen marmorikuulia, jotka pyörivät keskenään sujuvasti. Kuulien väliin jää kuitenkin paljon ilmaa, ja niiden kosketuspinta on pieni. – Niinpä. Pieni on kosketus meilläkin, ilmaa paljon.
* * *
Maailman eri kulttuureihin on kiehtovaa tutustua. Ne tarjoavat oppimisen aineksia Suomessa asuville. Tuula Moilasen väitöskirjan ohella voi mainita vaikkapa seuraavat teokset ja virikkeet:
Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri.
Minna Eväsojan toimittama Idän estetiikka.
essee.net 