Japanilainen puupiirros ajan ja ikuisuuden peilinä – tämännimisellä teoksella väitteli tohtoriksi taidegraafikko Tuula Moilanen. Eri kulttuurien vertailuun teos tarjoaa upeita aineksia.
Moilanen kuvaa japanilaista elämänasennetta ja uskontojen perinnettä. Poimin muutamia kohtia.
Japanilaiseen uskonelämään kuuluu valaistumisen ajatus. – Verrataanpa tätä kristinuskoon, joka hokee ihmisen syntisyyttä ja kadotusta. Ainakin minua viehättää enemmän valo ja valaistuminen.
Valaistuminen on käsitteistä vapa tila, jossa mieli koetaan valona ja spontaanina ilona. Ulkoisesti tämä ilmenee myötätuntoisena toimintana muiden hyväksi, sanoo Moilanen. – Vertaapa tätä suomalaispolitiikkaan: rakenteita ja uria, vajeita ja kujia, käsittämättömiä käsitteitä. Missä on kirkkaus ja spontaanius? Latistava maa ja latistava politiikka, siis Suomessa. Kuka tällaista jaksaa.
Japanissa jumalten maailman ajatellaan olevan ihmisten maailman jatkumo. Ihmisyys sisältää jumaluuden siemenen.
Japanilaisuudessa korostuu kehon oma viisaus, intuitio jota ei pyritä ohjaamaan tietoisella älyllisellä pohdinnalla. Henkilökohtainen valaistuminen mietinnän ja kehon hallinnan avulla.
Elämä nousee esiin ja katoaa jälleen rytmikkäästi kuten sisään- ja uloshengitys. Merkityksellinen ihmisessä rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Mikään ei ole olemassa toisista riippumatta. Suomessa poliitikot ja muut hokevat yksilöllistymistä.
Japanissa tyhjä alue ymmärretään tauoksi, joka vahvistaa tunnetta tai esitettyä asiaa. – Suomessa ei saa olla tyhjää tilaa, kaikkien pitää olla tarjolla työmarkkinoille. Syrjäytyneet kiinnitetään väkisin. Suomi on totalitaarinen maa.
Japanissa vanhuus on alku johonkin uuteen. Monet kulttuurimuodot ja harrasteet ovat ikääntyneen kansankerroksen kehittämiä, kertoo Moilanen. – Entä vanhuus Suomessa? Iäkäs on tekemätön, kyvytön, kustannusrasite ja kestävyysvaje. Suomalainen vanhuusajattelu on alentavaa, torjuvaa, latistavaa, syrjäyttävää.
Japanissa odottamisella ja hitaalla etenemisellä on tärkeä merkitys. Elämän tärkeimpiin kysymyksiin ei käydä vauhdilla käsiksi. Odotus on ajankäytön hienovarainen muoto, se on oma taidelajinsa. Tulevasta nautinnosta annetaan vihjeitä. Puutarhassa maiseman kaunein kohta avautuu polkua kulkevalle vain vähitellen. Odotus virittää osallistujan sopivaan mielentilaan. Virittyminen on tärkeämpää kuin valmis lopputulos. – Suomi, sen sijaan, on tulosohjausta. Ihminen on persoonaton väline.
Läntisessä maailmassa kristinusko karkotti kreikkalaisen jumalperheen ja hävitti kelttien ja pohjoisten kansojen luonnonuskonnot. Japanin taruston vanhat jumaluudet ja luonnonhenget ovat säilyneet yli aikakausien ja ovat mielissä edelleen. Tätä on edesauttanut maassa vallitseva laajakatseinen uskonvapaus.
Ennakkoluuloton suhtautuminen muihin maailmanuskontoihin muistuttaa japanilaisen aikakäsityksen kerroksellisuutta: kaikki uskonnot voivat olla läsnä yhtä aikaa.
Kuolema koetaan elämän osaksi ja hetkellisyyden vertauskuvat voidaan käsittää samanaikaisesti ikuisuuden symboleiksi. Elämä ja kuolema, kuten myös hyvä ja paha nähdään toistensa vastavoimaisina osina, ikuisessa yhteydessä toisiinsa.
Onnella on vaihteleva suuntansa kuten tuulellakin. Lause on Moilasen väitöskirjasta, liekö kaikkien aikojen kaunein lause suomalaisessa väitöskirjassa.
Löytyy Moilaselta tällainenkin: Japanilaisia ihmisiä on verrattu pussilliseen marmorikuulia, jotka pyörivät keskenään sujuvasti. Kuulien väliin jää kuitenkin paljon ilmaa, ja niiden kosketuspinta on pieni. – Niinpä. Pieni on kosketus meilläkin, ilmaa paljon.
* * *
Maailman eri kulttuureihin on kiehtovaa tutustua. Ne tarjoavat oppimisen aineksia Suomessa asuville. Tuula Moilasen väitöskirjan ohella voi mainita vaikkapa seuraavat teokset ja virikkeet:
Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri.
Minna Eväsojan toimittama Idän estetiikka.
essee.net 
6 syyskuun, 2013 at 10:23 pm
Vertaileva kulttuurintutkimus on vain kukonaskeleen päässä eriarvoistavasta maailmankatsomuksesta. Jos itse tutkija ei eriarvoistamiseen sorru,niin tutkimuksen tulkitsija sen viimeistään tekee. Niin sinäkin nyt ja tässä.
Suomella ei ole mitään oppimista Japanista…jos olisi,niin kaikkien maailman maiden pitäisi matkia Japania…
Ja sitten tuo valaistuminen. Minä pidän tästä meidän länsimaisesta järjellisestä rationalismista, jolla on sekin vaihtoehtoinen selitys olemassa, että valaistumisen ”elämys” voi olla vain fysiologiaa, joku oikosulku aivojen sähköissä tai verenkierrossa, solmuun mennyt hermo yli voimien käyneessä stressissä. Onhan niitä. Pakkoko kaiken on olla jotakin muka henkistä sieluntoimintaa? Vaikea todistaakin.
Väitän valaistuneeni ainakin kerran elämäni aikana, mutta valaistumisen lisäksi on hienoa huomata muitakin omituisuuksia tässä, minussa:
Viimeksi tunnistin eläimillekin ominaisen ”sijaistoiminnon”. Huomasin tekeväni jotakin täysin irrationaalia erämaassa, jossa etsiskelin karttaan piirrettyä lampea.
Sitä ei maastossa kerta kaikkiaan ollut, joten siitä se kumma käytös johtui. Sitäpaitsi siellä oli ”hiljaisuus mutta ei rauhaa”. Kävelin alueella tuntikausia muka päämärähakuisesti mutta tosiasiassa epäillevästi harhaillen.
Eräästä synkästä puronnotkelmasta mukaani tärttui valtava valkoinen hirvenkallo. Se ei mielestäni sopinut siihen, oli turhan pelottavasti puuhun ripustettu, Raahasin kalloa parisataa metriä ylemmäksi tuuliselle harjulle ja ripustin mäntyyn,josta sen näki kauas… Koko vaelluksen tulos oli siis kaksisataa metriä siirretty hirvenkallo, kaikkea muuta kuin alkuperäinen päämäärä löytää olematon lampi, vai????
Mutta minä mietin raahauksen aikana, että kuinkahan mones kallonsiirtäjä olinkaan ja miksi en voi liittää itseäni ”kallonsiirtelijöiden ketjuun,vaikka se ketju oli ilmeinen: missä maailmassa???
6 syyskuun, 2013 at 11:27 pm
Kuuleppa Juhani nyt kun odottavan aika ei enää ole pitkä, niin eikö siellä valtionhallinnon tarkastusvirastossa voitaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja panna Kemijoki OY kuntoon?
Ensinnäkin me Itäkairalaiset olemme nyt yli puolivuosisataa tapahtuneen jälkeen huomanneet, että Luiro pilattiin ihan turhaan. Lokan vesiallasta ei käytetä tai jos käytetään, niin vain ”näön vuoksi”. Se oli susi jo syntyessään. Aivan kuin olisi haluttu peittää veden alle vain kaikki alueen rentut ja (yksi selvittämätön murha!) Suomen Latu on ollut alusta saakka kukkona tunkiolla (Imatra) ja Fortumin….
Itse Kemijoelle ei meidän alueella ole tehty yhtään häikkää ja oikeastaan kaikki voimalaitoksetkin rakennettiin lopulta Kitiseen. Kemijoen latvavesillähän rikotaan surutta UK-puiston suojelusääntöjä. Latvavedet on herrojen heiniä ja ilman mönkijöitä he eivät puistoalueella liiku. Eivät paikalliset ole kaksikaistaisia pitkoksia kansallispuistoon vaatineet? Ja kaiken yllä leijuu luontoa riistävien säätyläisten tekopyhä suorittaminen, NMKY ja Kiilopään ynseys: ”Älä tallaa nurmikoita!”
Mutta asia on: Aimo Takala, Kemijokiyhtiön vasta ELÄKÖITYNYT? toimitusjohtaja hankki viimeisenä tekonaan yhtiölle korvauksen valtiolta eli veronmaksajilta siitä hyvästä,että Vuotosta ei rakennettaisi. Kuitenkin yhtiö piti maanomistajilta jo kertaalleen lunastamansa maat itsellään ja vieläpä kirjoitutti sopimukseen mahdollisuuden rakentaa allas sittenkin tulevaisuudessa.
Kuinka kauan Kemijoki OY on kyninyt valtiota pitämällä väkisin yllä Vuotoksen rakennushankkeen prosessia. Tutkikaa nyt edes tämä viimeinen kupru.
Enkä minä ole kysynyt työ- ja elinkeinomministeriön Leukavirtaselta yhtään mitään, mutta kuka hänet velvoitti lausumaan… hänen lausuntonsa vain vahvistavat koko naurettavuuden ja sen kuinka meitä aliarvioidaan.
Ja missä on LAPPILAINEN tutkiva journalismi? Siellä missä aina aiemminkin; herrojen kanssa marjassa.
12 syyskuun, 2013 at 12:47 pm
No kyllä vaan perustan väitteeni Lokan mittaamattomien maaperäaarteiden peittämisestä veden alle ”renttujen vuoksi” siihen kuinka kuusikymmentäluvulta olevat kaikki KIRJALLISET muistelmat ja Lapin Kansan propaganda ja kaikkinainen Kemiyhtiön puolesta kirjoittelu koko ajan korostavat sitä,kuinka Sandbergin savotoiden jäljiltä Sompioon jääneet jätkänrentut elivät holtitonta elämää.
Joivat,tappelivat ja lopulta tappoivat toisiaan.
Paskat, sanon minä. Joko alkaisimme puhua myös laillisista puhdistuksista ennen kuin totuus nousee pintaan kuin ruumis?
Siellähän yritettiin enimmäkseen vain repiä elantoa.
Eikä se ollut läheskään niin kovaa luonnon riistoa kuin mitä Metsähallitus on muka ihan omilla valtuuksillaan tehnyt viime vuosikymmenien aikana. Kaikki vanhat kämpät, jotka ennen palvelivat satunnaistakin kulkijaa, on nyt kontrollissa ja suuri osa veljille yksityisiksi myyty.
Mitä suljetumpia aitauksia keskelle koskematonta rakennatte sitä varmemmin luonto iskee kyntensä niihin ja mädättää, lahottaa tai ”polttaa”… ei sitä vertaa olla avoimmuutta opittu!
Ominaista Lapin luonnonraiskauksille on ollut sekin, että eri hallinnonalat eivät ole koskaan kyenneet yhteistyöhön:
Geologit harrastivat omaa salatiedettään, poronomistajat omaa marttyyriuttaan ja lapinromantikot mystifioivat Saariselän eliitin haavemaaksi. Uitto piti lopettaa energiayhtiöiden vallanhimon vuoksi ja paikalliset kalastajat saivat väistyä herrojen ja erinäisten lapin liittojen ”meille,meille” -järjestelyjen tieltä.
Viinaa on aina ”jobattu” tai pontikkaa keitetty. eikä vain itäkairassa, mutta lukekaapa muutamat muistelukset (Illikaista ,Teeriahoa, Vainiota jne.). Jätkärievun huonokin humala on suunnaton herran kateuden kohde… metsään pitäisi heidänkin päästä vain metsäläistä leikkimään.
Aimo Takala ei ole vielä eläköitynyt. Otan vastuun tästä omasta tietomokasta.
Mutta kaivakaa nyt edes syy, miten voi joku vuosia toimarina toiminut yhtäkkiä pudota joksikin täysin turhaksi ”asiantuntijaksi”?
Mutta tässä Aimollekin pieneksi lohduksi suurisydämiseltä valaistuneen nobelrunoilija Quasimodon (sinnepäin?) ajatus,että
”Jokainen seisoo yksin maan sydämellä.
Auringonsäde lävistää hänet.
Ja äkkiä on ilta.”