tammikuu 2014


Hiukkanen ei ole tässä ei tuolla vaan molemmissa. Sellainen maailma on. Näin vai noin, kummin se on? Maailma on arvoitus. Elämä on arvoituksen ihmettelyä.

En ole tässä vaikken tuollakaan. Missä siis olet? Heinänkortena, alkusolun hapuiluna, haudan partaalla, taivaan laella, pamukkalen pumpulissa.

Hubblen kuva todisti galaksien toisenlaisuuden alkujen aikoina. Avaruus, kaikkeus ei vain ole, se muuntuu, kiihtyy ja kiihdyttää. Mikä sitä ajaa? Tiedemiehet keksivät nimiä: olkoon pimeää ainetta tai pimeää energiaa, onpahan edes nimetty. Maailma on pimeys, siksi se on arvoitus. Hetkeksi näemme valon, kevään. Viikon päästä karhu kääntää kyljen.

Darwinismi on riisuttu etiikasta ja kauneudesta – sosiaalidarwinismi. Heikoilta kielletään liikunto, hävitkööt. Maailman vallatkoot sampo, wahlroos ja stadigh. Maailma institutionalisoidaan, verot pois yhteisöiltä. Politiikka on evoluution vastakohta, maailman pysäytys, jähmetys. Heikompi aines ja seimen lapsi annetaan herodeksen käsiin. Meneekö siinä myös variaatio?

Maailma on variaatio, muuntelevuus. (Entä fysiikan lait, ovatko ne ei-muuntelevia, vakioita? Pätevätkö lait, sellaisina kuin me ne tunnemme, aina ja kaikkialla, rakojen ja matojen maailmoissa?) Elämän kulmakivi on liike, muuntuvuus, variaatio: epäsovinnaisuus, vahinko, virhe, tottelemattomuus, aisan yli potkinta. Vahinko siittää maailman. Unohda siis tavat ja sovinnaisuudet. Sovinnaiseksi en suostu. Olen virhe, mutaatio, sivullinen ja laidallinen.

Mitä on energia, säteily, signaali, radiosignaali? Maailma ja nykelmä on pelkkää signaalia. Junan loosissa istuu kuusi ihmistä, jokainen tuijottaa signaalia, kännykkäänsä, paitsi minä. Minulle kännykkä on inhokki. Inhokki siksi että naisille se on pistooli. ’Pysy etäällä’ on heidän signaalinsa. Onneksi minun ei tarvitse olla tässä, eikä siinä. Maailma liikkuu, pakenee, etääntyy, eriytyy, yhdentyy ja uudentuu. Miksi tuppautua? Mies ei pysähdy. Maailma on mies.

Tiede-lehti (1/2014) kertoo tuhmia. Tiede kuulemma todistaa, että ihminen ei ole yksiavioinen olento. Näin vakuuttaa paleontologia kuin myös aikamme empiria. Evoluutio on suosinut etsijöitä. Antropologi Helen Fisher väittää että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina, siis toistuvasti.

Ranskalaiskulttuuri kulkee aina edellä, Ranskan presidentit, he vasta etsijöitä ovat. Varmaan uskovat Pariisin katumainoksiin (selittelyä).

Viestintää on monentasoista. Taustasäteily viestii 14 miljardin vuoden takaa, vakioiden ja aineen synnystä. Jos vakio olisi ollut hieman eri, ei ainetta olisi jäänyt tähteeksi, kuka minulle silloin viestisi, no eipä juuri tänäänkään.

Viestinnästä on tehty liiketoimintaa, on soneraa, elisaa ja teeänaata. Mitä muuten on liiketoiminta? Liikettä ja toimintaa. Sitähän maailma oikeasti on, liikettä ja toimintaa, variaatiota ja viestintää. Miksi absurdi maailma on säätänyt liiketoiminnasta lakeja, osakeyhtiölain? Miksi pitää laillistaa? Lailla luodaan instituutio, estetään evoluutio. Suomen talouskriisi todistaa evoluution eston, epäkeston ja pysähdyksen. Nämä vapaavuoren, urpilaisen ja kataisen seminaarit, sosiaalidarwinismin kukahdukset, sosiaalisen älyn nukahdukset.

On oltava voittoisa, voitettava muut, määrää yhtiölaki. Miksi pitää voittaa? Estyykö variaatio? Mitä on tasapaino, kestävyys ja vakaus? Darwinismin elementit: variaatio ja kilpailu, onko toista ilman toista? Tämä monopolien ja etuoikeuksien maailma, tämä pökköytyvä maailma. Valtion rakenneuudistuksilla tuetaan pökköjä, Urpilainen astuu johtoon.

Sosiaalinen media, pois portinvartijat, huuskot ja muut. Heikompi aines – oi katso sinun päiväs’ koittaa, yön uhka karkoitettu on. Moninaisin tavoin meiltä on historian saatossa estetty toistemme löytäminen, etsiminen ja ihmettely. Mutta äly nousee: kirjaimet, kirjoitus, kirjanpainanta, netti, sosiaalinen media. Uskoisivatpa Katainen, Henna Virkkunen, Outotecin Korhonen, OP:n Karhinen ja Sammon Stadigh itsekin, että käskytyksenne on nyt päättynyt.

Geenin itsekkyys, kuka niin sanoi. Itsekkyyden maailmasta puuttuu ilo ja etiikka.

Vetäydynkö, tyydynkö, alistunko, annanko olla, olenko vain? Lopetanko etsimisen? Vetäytyä vai avautua, eroutua vai yhdentyä? Liikun ilokseni, en astu hissiin, juoksen portaat ylös ja alas, kuten se hiukkanen, täällä ja tuolla. Aineen maailma on veikeä, entä ihmisten maailma? Hajoaako avaruus kylmyyteen tai luhistuuko kasaan? Pimeys ajaa erilleen ja pimeys ajaa yhteen, niinkö?

Minä en suorita. Mitä silloin olen? Olenko vain? Oleminen ja aika, sanoi Heidegger. Suoritusyhteiskunta, sanoivat natsit. Näin sanotaan tänäänkin: suorita niin olet, muuten et ole. Mitä minä siis olen kun en suorita enkä ole, en mitään. Tuolla alussa sen silti sanoin: maailma on arvoitus, elämä on ihmettelyä. Olen ihme ja ihmettelijä. Olen liike ja liikuttaja.

Työelämässä jakelevat pisteitä, suorittajille, kerran vuodessa. Olenko minä piste? Pitäkööt pisteensä, muutkin kuin Tom Packalen. Minä elän pisteettömästi, janalla, tasolla, avaruudessa, tulen tai menen, olen tai en, kiinni ette saa. Parabelini avautuu ylöspäin, tangentti on alhaalla, pisteet nollassa, niin myös palkka.

Avaruus laajenee, kiihtyy ja kiihdyttää. Tunteiden kuohunta. Avaruudella ei ole keskipistettä, liekö alkupistettä. Maailma on liike ja liikkuvuus, monipaikkainen, kaari ja kaarevuus, lähtö ja paluu. Mehiläinen ei pysähdy, lentää kukasta kukkaan. En ole suomalainen. En ole isänmaallinen. Olenko äidillinen? Maailma on mies.
Viitteitä:
Totta & tarua paleoelämästä. Tiede 1/2014.

Ranskalaisia fragmentteja – pysykää uskollisina vieteillenne (Juhani Kahelin)

Hubble otti historian syvimmän kuvan universumista. Tekniikka & Talous.

Mainokset

Suomen Akatemian tutkijatohtori Mikko Jakonen kirjoittaa Tampereen tapahtumista Aamulehdessä 13.12.2013 (linkki alla). Jakonen lähestyy aihetta poliittisen historian ja valtioteorian suunnalta. Pieni lainaus:

”Maailmalla monet mielenosoitukset aina arabikeväästä Ukrainan ja  Thaimaan tapahtumiin ovat muuttuneet viimeaikoina suuremmiksi  yhteiskunnallisiksi muutosprosesseiksi. Länsimaissa nämä muutokset on  nähty positiivisina, huolimatta kuolonuhreja vaatineista mellakoista. Mediassa mielenosoittajien nähdään olevan ’tavallisia kansalaisia’, jotka ovat  nousseet aktiivisesti puolustamaan oikeuksiaan hirmuhallintoa vastaan.  Puheita rosvojoukoista tai johdetusta anarkismista ei ole kuultu muiden  kuin kyseisten maiden vallanpitäjien taholta.”

Tampereen mielenosoittajilla ei ollut poliittista viestiä, sanoi suomalaisvallanpitäjä Jyrki Katainen. Rosvojoukoksi  vailla poliittista viestiä tuomitsi Suomen poliisi. Millä oikeudella?

Tukholman yliopiston opiskelija Riikka Yrttiaho kertoi A-studiossa 12.12. mikä oli poliittinen viesti. Paremmin ei olisi voinut kertoa.

Yliopistoista löytyy järjen ääni. Tämän osoittavat Mikko Jakonen ja Riikka Yrttiaho.

Sitäkin vähemmän järjen ääntä löytyy valtion korruptoimista nykypuolueista. Näin on kokoomuksen ja vihreiden ohella käynyt myös perussuomalaisille mikäli uskomme Matias Turkkilan puheita A-studiossa 12.12. Perussuomalainen-lehden päätoimittaja tuomitsi mielenosoittajat rikollisiksi ja roistoiksi. Ymmärtääkseni perussuomalaiset olivat sosiaalinen protesti vaaleissa 2011. Se protestiväylä on kuollut, osoitti Matias Turkkilan puheet.

Mikko Jakosen kirjoitus Aamulehdessä 13.12.2013.

YLEn A-studio 12.12.2013.

Tampereella on havaittu rosvojoukko. Keitä he ovat? Löytyykö vastaus historian professori Markku Kuisman kirjasta Rosvoparonien paluu?

Mitä julkisuuden henkilöt ja media kertovat Kuisman rosvo-vihjeistä. Muutama poiminta (lähteet alla):

Erkki Tuomioja:

Ahneudesta on 2000-luvulla tehty uskonnonkaltainen hyve joka rapauttaa yhteiskuntamoraalia, ennakoi vakavia kriisejä ja johtaa lopulta myös talouden katastrofiin.

Kai Hirvasnoro KU:n Verkkolehdessä:

Kuisma  esittää haastavan kysymyksen: Kestävätkö yhteiskunnat ja niitä koossa pitävä moraali särkymättä uudenlaisen superrikkaiden kastin?  Kastin synnytti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen irti päässyt  turbokapitalismi. Nykypäivän rosvoparonit saivat vapaasti mellastaa,  kunnes seinä tuli toissa vuonna vastaan. Sen jälkeen vannottiin pyhästi, ettei vanhaan menoon ole paluuta, vaan keinottelulle asetetaan rajat.

MTV:n nettisivut:

Professori kritisoi nykyajan ”strategiaherroja, rosvoparoneja ja bonusjohtajia” siitä, että he vievät sadoilta nuorilta vuosipalkallaan  työelämän aloittamismahdollisuuden. Omalla  esimerkillään he myös raunioittavat terveen talouselämän perustan, koska heistä otetaan esimerkkiä. Toivoisin, että he miettisivät myös  vakavasti sitä, mitä pitäisi tehdä, eivätkä vaan tyydyttäisi toisiaan  tämmöisessä itsetyydytyksen kaltaisessa strategiahömpässä, Kuisma  sivaltaa.

Tuomo Takala Keskisuomalaisessa:

Kuisman kirjassa rosvoparonit, kuten Venäjän oligarkit ja Wall Streetin  peluri-sijoittajat, saavat moraalisen tuomion. Nämä ovat saattaneet  alkuun nykyisen talouskriisin. Vastuuttoman kapitalismin tuhoja saadaan  korjailla vielä kauan.

Professori Risto Harisalo:

Ovatko suomalaiset pankinjohtajat rosvoparoneita? He  ovat, jos he pystyvät lainsäädäntöön vedoten pakottamaan kuluttajat  käyttämään palveluitaan heidän määräämillään hinnoilla ja estämään  uusien kilpailijoiden tulon markkinoille. Jos heillä ei ole tällaista  valtaa, heidän on lunastettava menestyksensä avoimien markkinoiden  pelisääntöjen mukaan eikä heitä siksi voikutsua rosvoparoneiksi.

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta:

Markku Kuisman päätutkimusaloja ovat liike- ja pankkihistoria,  valtiovallan ja liike-elämän suhteet, kansainväliset kartellit ja  varhaismoderni valtionmuodostus ja valtaeliitit. Professori Kuisma on saanut tiedonjulkistamisen  valtionpalkinnon taloushistorian tutkimuksen alalla tehdystä  tiedonjulkistamistyöstä.

Entinen kansanedustaja Markus Aaltonen Ilkka-lehdessä:

Amerikkalainen turbokapitalismi jättibonuksineen sai jalansijaa  eurooppalaisessakin ajattelussa ja synnytti Suomessa hamuajaporukan,  jolle reilu kuukausipalkka oli enää vain kynnysraha, jolla viitsi  ylipäätään lähteä töihin. Tällainen meno osoittautui  turmiolliseksi koko maailmantaloudelle: vuoden 2008 katastrofi oli juuri sellainen kuin monet turhaan varoittivat. Vapaa kapitalismi kaivoi taas kerran hautaa itselleen, kirjoittaa Kuisma. Eikä se ole koskaan tiennyt hyvää tavalliselle kansalle.

Heikki Hakala Etelä-Suomen Sanomissa:

Kuisma piirtää ymmärrettävän kuvan siitä, kuinka valta ja raha lyövät  kättä keskenään, joskus myönteisin, joskus kohtalokkain seurauksin.

* * *

Me suomalaiset luotamme poliisiin. Luotamme siihen, että poliisi tutkii kaikki vihjeet saadakseen selville keitä Tampereella havaitut rosvot olivat.

 

Erkki Tuomioja: Markku Kuisma, Rosvoparonien paluu

Kai Hirvasnoro: Kaikki hyvä ja arvokas häväistään

MTV: Rosvoparonit ja bonusherrat tappavat talonpoikaisjärjen

Tuomo Takala: Markku Kuisma, Rosvoparonien paluu

Risto Harisalo: Rosvoparonit, politiikka ja markkinatalous

Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta

Markus Aaltonen: Rosvoparonit

Heikki Hakala: Nykyajan rosvoparonit