Touko 2014


Turussa tehtiin huhtikuussa 25 asuntokauppaa. Muuallakin asuntokauppojen määrä jäi alhaiseksi.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2013 sanottiin:

”Hallitus antaa eduskunnalle esityksen varainsiirtoverolain muuttamisesta. Asunto-osakkeiden ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoverokannaksi ehdotetaan 2 %, ja asunto- ja kiinteistöyhtiöiden velkaosuus ehdotetaan lisättäväksi varainsiirtoveron veropohjaan. Muutosten arvioidaan kasvattavan varainsiirtoveron tuottoa 80 milj. euroa vuositasolla. ”

– Valtiovarainministeriö, mikä on varainsiirtoveron tuotto vuonna 2013 ja 2014? Kertyykö Turun tahtiin tehdyistä kaupoista 80 miljoonaa verotulojen lisäystä?

Jos vero säädettiin harhauttavin perustein, eikö olisi syytä korjata virhe? Ja korjata vielä takautuvasti.

 

Tämäkö on kansankapitalismia, VTV, Pöysti ja muut?
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkisessa kuulemisessa 28.5. VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystiltä kysyttiin, mitä ovat VTV:n vaatimat rakenteelliset uudistukset. Pöystin vastauksessa vilahti sana kansankapitalismi.

Kansankapitalismiako on asuntokauppojen varainsiirtoveron nostaminen kymmenillä prosenteilla, jopa enemmän, asuntokaupan pysäyttäminen (25 kauppaa Turussa), asuntojen omistamisen esto tavalliselta kansalta?

Samaan aikaan valtion usuttamat ja pörssimeklareiden perustamat asuntorahastot (esimerkkinä Orava) ostavat asuntoja 10 – 30 prosentin tukkualennuksella myydäkseen samat asunnot täydellä hinnalla takaisin yksittäisille ihmisille. Kansalaisen ylihinta suhteessa asuntorahaston hintaan voi olla 100 000 euroa. Ajatelkaa, 100 000 euroa, Helsingissä sitäkin enemmän.

Valtio verottaa meidät kuoliaiksi mutta vapauttaa asuntorahastot kokonaan verosta. Meitä ”kansankapitalisteja” pidetään pilkkana.

Siinä meillä rakenteelliset uudistajat, nämä VTV:t ja hallitukset. Tämäkö on kansankapitalismia, Pöysti, Katainen ja muut?

Sama kuvio toistuu osinkoverotuksessa. Suurten osakeyhtiöiden yhteisöveroa vähennettiin kuudenneksella, kohta poistetaan kokonaan (Viron malli). Mutta piensijoittajien, kansankapitalistien osinkoveroa nostettiin noin viidenneksellä. Tätä ”rakenneuudistusta” ehdotti alunperin Hetemäen työryhmä.

Suosittelen luettavaksi John Quigginin kirjan Zombitalous. Taloustieteen professori John Quiggin käy läpi talouspolitiikan ja taloustieteen väittämiä joiden avulla meitä tyhmennetään. Yksi zombi on valumaväite. Sen mukaan rikkaiden tulee rikastua ja yritysten vaurastua jotta kansallekin jotain valuisi. Tätähän Katainen toistelee eduskunnassa.

Osinkoverotus on esimerkki valumaväittämän käytöstä.  Suuret vapautetaan veroista, niille ohjataan varallisuus, tulot ja tuotot. Yksittäisiltä ihmisiltä verotetaan varallisuus pois. Ette voi ostaa asuntoja, menkää vuokralle, maksakaa vuokraa Oravalle tai Satolle tai VVO:lle. Orava ei maksa veroa mutta maksaa osinkoa 10 %. Jos olet piensijoittaja, valtio tulee ja nyhtäisee senkin osingon pois.

Zombitalous-kirjassa käydään läpi muitakin väittämiä kuten ’elvyttävä budjettikuri’, markkinoiden vakaus, talouden tasapainomalli, yksityistäminen. Nyt kun meillä on jouluyön tunteina säädetyn fipo-lain nojalla uusi budjettikurin valvoja, tämä VTV, kannattaa lueskella Quigginin zombi-kirjaa, jotta ymmärrämme mitä maan mainiot budjettikurin valvojat meille neuvovat.

 

Tässä selitys asuntotilastoille (US:n uutinen)

Asuntorahastokatsaus, Handelsbanken

Malliesimerkki tyhmästä verosta

VTV:n kuuleminen eduskunnan tarkastusvaliokunnassa 28.5.2014.

Zombitalous

Orava, asuntorahasto

Mainokset

Kuuntelin eilen puolueiden paneelikeskustelua köyhyydestä Suomessa ja EU:ssa. Demareita Pikkuparlamentin paneelissa edusti Kimmo Kiljunen.

Kiljusen sanomiset hämmästyttivät ja ärsyttivät. Minimipalkkasäännöksiä ei tarvita, koska Suomessa on työehtosopimusten yleissitovuus, sanoi Kiljunen. EU:n käsite ’social dialogy’ on yhtä kuin kolmikanta, jolla Kiljunen ylvästeli. EU:ta ei Kiljusen mukaan tule päästää ohjaamaan sosiaalipolitiikkaa, se on hoidettava kansallisesti, erityisesti Suomessa. Tärkeintä ovat palvelut, ei niinkään raha, ei tulot, ei tulonsiirrot – tätä Kiljunen toisteli moneen kertaan. – Mutta mitä ne palvelut lopulta ovat, työterveyshuoltoako johon köyhällä kansalla ei ole mitään asiaa!!!

Kiljusen puheista syntyi kuva, että demarit pitävät ”sosiaalipoliittista” luomustaan – työeläke, ansiosidonnaisuus työttömyysturvassa ja eläkkeissä, työterveyshuolto – linnakkeena johon kukaan, ei myöskään EU saa koskea millään lailla. Demareiden luomuksen ulkopuolella olevilla, erilaisilla köyhillä tai köyhtyvillä kansanryhmillä joita on yhä enemmän, ei ole mitään uutta toivoa, ei mitään uutta visiota Suomessa eikä Euroopassa. Todella tylsää ajattelua ja politiikkaa.

Antti Rinne demareiden puheenjohtaja lukitsee tämän asetelman – siis demareiden osalta – entistä tiukemmin. Toki Urpilainen olisi tehnyt ihan saman. Demarit jäävät lopulta yksin omaan linnakkeeseensa. Näinhän on jo paljolti käynytkin. Mutta fraseologia ”hyvinvointivaltiosta” jatkuu.

Paneelikeskustelussa vilahteli iso joukko erilaisia toimintamalleja:

  • minimipalkka
  • asumisperusteinen sosiaaliturva
  • työperusteinen sosiaaliturva
  • perustulo (tai perusturva)
  • sosiaalinen yrittäjyys
  • mikroyrittäjyys
  • nuorisotakuu
  • sanssikortti
  • yleissitovuus
  • EU:n direktiivi perusturvasta, minimipalkasta ynnä muusta
  • ns. osallistava sosiaaliturva
  • yritysvastuu
  • yhteisöverolle EU-minimiraja
  • EU:n köyhyystavoitteet (nykyiset vailla merkitystä, mitätöity Lissabonin strategia, EU 2020, austerity-politiikka, katso Kreikka)

Kiintoisa oli tieto siitä että hallitusneuvotteluissa 2011 torjuttiin sosiaalisen yrittäjyyden esilleotto hallitusohjelmaan. Ketkä torjui? Oma arvaukseni: demarit ja ehkä kokoomus. Sosiaalisen yrittäjyyden sijaan haluttiin kuulemma korostaa nuorisotakuuta ja sanssikorttia. Miksi näin? Arvaukseni: sosiaalinen yrittäjyys päästäisi ihmiset karkuun ay-liikkeen näpeistä, sen sijaan nuorisotakuu ja sanssikortti sitoo ihmiset perinteiseen työelämään, ay-liikkeeseen ja yritysten työvoimaksi. Asialla jälleen demarit ja kokoomus, näin veikkaan.

Eilisessa paneelissa keskustan Sanna Lehtinen tyrkytti EU:lle erillistä sosiaaliturvadirektiiviä. Ajatuksen torjuivat ainakin kokoomuksen Lauslahti, kristillisten Jääskeläinen ja jopa vasemmistoliiton Myllykoski (raha-ongelma, johtaisi leikkauksiin, hän sanoi). Kiljunen torjui EU:n sosiaalipolitiikasta ylipäänsä.

– Sosiaalidirektiiivi, olisiko sellaisessa mieltä? Ainakin byrokraattista ja ylhäältä ohjailevaa. Me ihmiset olisimme jälleen kerran alamaiskohteina. Enpä sellaiseen oikein usko, minäkään. Onhan näitä ”köyhyysohjelmia” ollut Suomessakin vuosikymmenten mittaan iso joukko. Ja eikö se ”historiallinen perusturvauudistuskin” 2011 kytketty ansioihin, siis tuloeroja ylläpitäväksi ellei peräti kasvattavaksi.

Nykyvaltiollisten köyhyysohjelmien ja perusturvauudistusten käytännön merkitys on samaa tasoa kuin demareiden hyvinvointivaltioretoriikka.

Paljonko on ay-johtajan vuositulo?

Yhteiskuntakritiikki elää rap-musiikissa. Työväenliikkeen laululiike on vaiennut.

 

Pikkuroba, Erottaja, pääsymaksun velottaja /
Huputettu telottaja, poliisit ja verottaja /
Paskatöihin Vespalla käy prekariaatti /
Barrikaadit Espalla ja pommiattentaatti

– – –

Svea-mamman uuma ja Suomineidon loimet
naapurissa duuma, täällä elvytystoimet
Haluut perheen elättää käy selättämään toiset
On suomineito selällään ja levällään sen koivet

– – –

Laiva uppoo, varo laidan yli hyppijöitä
puolueet on täynnä pelkkii aidan yli hyppijöitä
rallikuskeja ja pitkän matkan lykkijöitä
pikku-Hitlereitä, vittu, pöydän alla kykkijöitä

– – –

Meit on tuhansia, ymmärrät sä, tuhansia
Mä ajan sun vitun volvos omakotitaloos
Syön sun saatanan kultasen noutajas
Mee vittu äänestää vielä Mikko Alataloo

 

Rap-musiikissa kapinan fokus voi olla sumea kuin itsenäisyyspäivän Kiakkovieras-juhlassa.

Rapin luokkatietoisuus ja ‘vallankumous’ kiteytyvät tunteen ympärille. Usein se tunne on viha.

On syrjittyjen epäluokka joka ei pääse leikkiin mukaan.

Rapissa on syvyyttä, jota ei pidä kuitata nuorten vihaisten miesten höyrypäästöinä.

Asa ja Paleface ovat levyjensä myötä rakentaneet aktiivista osallistumisen ja kansalaisvaikuttamisen kulttuuria, joka ei ole sidoksissa puoluepolitiikkaan.

Rapin syntysijoja olivat mustat lähiöslummit. Voimakkaasti kantaaottava puhetapa istuu mustaan amerikkalaiseen hip hop-kulttuuriin. Sen juuret ulottuvat mm. orjien tanssiperinteeseen.

Rap-kappaleet muodostavat usein poliittisen lausuman. Ne ottavat kantaa ja kurottautuvat itsensä ulkopuolelle toisin kuin itseensä käpertyvät postmodernit tekstit.

Suomessa rap-sanoitukset eivät ole innoittaneet tutkijoita. Kulttuurintutkimuksessa otettiin 1990-luvulla hajurakoa kapitalismikritiikkiin.

Helsingin ja Tampereen poliisit: vaihtakaa puolta, siirtykää epäluokan joukkoon. Kuten Kiovassa.

Lähteet:
yllä olevat sanoitukset (Asa, Paleface ja Julma Henri) ja muu teksti on pääsääntöisesti seuraavista lähteistä:

YLE: Agit hop jatkaa luokkataistoa – rapparien uho korvasi solidaarisuuden

Jussi Kokkola: Yhteiskuntaluokka suomalaisissa rap-lyriikoissa (klikkaa linkkiä ’See the full transcript)

Turun Yliopisto: Agit Propista agit hoppiin

Jussi Kokkola: ”älä pure luita työväen luokan” – suomalaisen rap-musiikin puhujan analyysistä